Oma ilta-aika on pienten lasten vanhemmille rakas. Silti parempi vaihtoehto olisi mennä nukkumaan.

Iltamyöhällä asiat ovat äitien ja isien maailmassa toisin. Silloin kukaan ei keskeytä eikä mikään ole hetkeen tärkeämpää kuin tosi-tv, karkkipussi ja some – tai ihan täydellinen pino viikattuja pyykkejä. Pää tyhjenee niin, että kohina käy.

Hetki on ihana, ja siksi sitä tekee mieli venyttää – liikaa. Meidän Perheen kyselyyn vastanneista vanhemmista useampi kuin yksi viidestä valvoo yli puolenyön melkein joka ilta. Ei ihme, jos aamulla väsyttää.

Ja väsyttääkin: lähes puolet on melkein joka aamu herätessään tosi väsynyt.

Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että vaikka oma aika tulee tarpeeseen, oikeastaan valvomisessa ei ole mitään järkeä. Aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa saman. Pään tyhjennystä tarvitaan, mutta unista sitä ei kannattaisi nipistää.

Huotilaisen mukaan pulmana on, että äidit ja isät yrittävät pitää kiinni samasta iltarituaalista, joka heillä oli ennen lapsia.

–  Lasten kanssa yritetään päästä samaan fiilikseen, mutta tullaan koko ajan keskeytetyiksi. Sitten vapautta yritetään ottaa, kun lapset nukkuvat, Huotilainen sanoo.

Pikkulapsivaihe on aivoille maraton, niin kuormittava se on.

Pikkulapsivaihe on aivoille työläs maraton. Arki on kuormittavaa, ja lepohetkiä on niukasti. Edes viikonloppuihin ja lomiin ei saa enää samanlaista vapaan tunnelmaa. Pitää olla vähän valmiudessa koko ajan.

Kun sitten vielä tulee valvottua liikaa, aivot alkavat oireilla. Väsyttää entistä enemmän, muisti pätkii ja on vaikea keskittyä. Silloin on korkea aika opetella uusia tapoja.

– Ihannetilanteessa palautumista tapahtuu pitkin päivää. Siksi päivällä pitäisi ehtiä syödä lounas ja pitää taukoja. Myös työmatka voi toimia aivolepona. Tehokkainta lepoa on oikeastaan pieni puuhastelu, vaikka tiskikoneen täyttäminen, koiran ulkoiluttaminen tai neulominen, Huotilainen sanoo.

Entä jos jaksaa illasta toiseen vain vanua sohvalla ja hereillä pysyy vähän väkisin?

–  Silloin voisi tosiaan mennä nukkumaan. Unta voi ajatella luksuksena, johon kaikilla on varaa. Ja sen sinäkin ansaitset.

Epäilijöille Huotilaisella on vielä yksi neuvo: Kokeile unipäiväkirjaa. Merkitse ylös, mihin aikaan menit nukkumaan, mihin aikaan heräsit ja miltä vireystaso päivällä tuntui – huomaat pian, miksi nukkuminen kannattaa.

Lukijat kertovat: illan ohjelmassa tänäänkin

Meidän Perheen lukijoiden suosikkipuuhaa illalla on telkkarin katsominen ja somen tai netin selailu. Aika moni tekee myös kotitöitä: siivoaa, viikkaa, järjestelee ja remontoi.

”Taaperon nukkuessa on viimein aikaa levittää kankaat ja kaavalehdet.”

”Puolison kanssa molemmat katsotaan omaa ohjelmaa puhelimella tai televisiosta. Harvoin samaa. Istutaan sohvalla jalat sylikkäin eikä välttämättä puhuta.”

”Keittiön pitää olla puhdas. Valmistelen aamupalan: puurohiutaleet veteen, pöytä katettu. Vaatteet valmiiksi. Ei somettamista!”

”Teen käsitöitä, virkkaan tai teen koruja. Voin myös jumpata rauhassa ilman keskeytyksiä.”

”No en todellakaan ainakaan jumppaa. Suihkussa käyn, kun saan vihdoinkin olla siellä rauhassa.

”Sarjoja katson. Leipää syön. Facessa pörrään.”

”Keskustelemme puolison kanssa aikuisten asioita, joita ei voi puhua lasten kuullen. Hoidamme myös mahdolliset riitaa aiheuttavat aiheet.”

”Haluaisin lukea kirjaa tai edes lehteä tai katsoa joskus jotain omaa ohjelmaa, mutta päivän päätteeksi ei enää jaksa keskittyä. Välillä harmittaa, että oma aika on mennyt somessa roikkuessa.”

”Jumpat ja kotityöt jäi iltarutiinista hoitovapaan jälkeen. Ei vaan jaksa.”

Lähde: Kysely vauva.fissä, 417 vastaajaa.

Meidän Perhe 12/2016

Kun kolmas lapsemme syntyi, huomasin, että minullahan on vain kaksi kättä.

Tiesin jo raskausaikana, että kuopuksemme vauva- ja pikkulapsiaika ei tulisi olemaan samanlaista kuin kahden vanhimman lapsen kohdalla. Iltamme eivät kulu lähipuistoissa keinuen, vaan pikkuveli saa iltaisin nauttia lähimatkailusta auton takapenkillä kiitäen isompien sisarusten harrastuksista toisiin. 

Mutta siinähän tuo menee joukon jatkona, ajattelin. Mikäänhän ei todella kolmannen lapsen syntymän jälkeen muutu. Homma on tuttu. Konkareitahan tässä jo, vai mitä?

Mitä nyt auto jouduttiin vaihtamaan isompaan, koska turvaistuin, korokeistuin ja esiteinin peppu eivät mahtuneetkaan tilavan henkilöauton takapenkille.

Ja kolmas lapsi tarvitsikin yllättäen oman vaatekaapin, naulakon, hammasharjan paikan ja tuolin ruokapöytään. Raivasimme hieman.

Saunaan jonotamme, se kun on suunniteltu kahdelle isolle ja kahdelle pienelle tyypille.

Kuka saa nuolla vatkaimet? (Jep, niitä on vain kaksi.)

Sylissänikin on ollut aika ajoin vähän ahdasta. Kun pyydän lapsia ottamaan käsistäni kiinni, huomaan että minulla on vain kaksi kättä.

Kun kaikilla kolmella on asiaa samaan aikaan, jakelen vuorolappuja. Kuuntelevia korvia on perheessämme vain kahden aikuisen päässä.

Voisiko joku kertoa, kenen pissahätä on kovin? Ja kenellä on isoin jano? Kenellä on eka halivuoro? Ja kuka saa nuolla vatkaimet? (Jep, niitä on vain kaksi.)

Huom! Saarioisten perunasoselaatikko on tehty kahdelle lapselle.

Hotellit ja matkanjärjestäjät eivät tunne käsitettä kolmilapsinen perhe. Olemme muuttuneet kahdeksi eri yksiköksi kahdessa eri huoneessa. Melko kallista, sanoisin.

Suunnittelemme muuttoa isompaan kotiin. Koska joskushan se kolmaskin tarvitsee oman tilan tavaroilleen, leluilleen, läksyilleen. Olen harkinnut bajamajaa takapihalle, nimimerkillä taaperon ja esimurkun äiti.

Mutta joo, mikään ei ole muuttunut. Kolmas menee siinä kuin kaksikin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onko teillä ilmainen puistoruoka, kesäkerho koululla vai jotain muuta kivaa? Keräämme kuntien kesätarjonnasta jutun.

Koululaiset kotona, vanhemmat töissä. Mitä puuhaa keksitään? Monissa Suomen kunnissa on kouluikäisille järjestetty kesäksi ilmaista toimintaa. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on tarjonnut kuumaa kesäruokaa helsinkiläislapsille jo 75 vuotta.

Kerro meille oman kuntasi, kyläsi tai kaupunkisi ilmainen kesäjuttu lapsille! Se voi olla leiri, tapahtuma, puuhanurkkaus, ohjattu liikuntahetki tai vaikka ilmaista uimaopetusta – mitä vain! Kokoamme vinkeistä jutun.

Toiminnan kuvaus? Milloin tarjolla? Kenelle suunnattu? Linkki tapahtumaan?Mistä lisätietoa?
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näitkö jo tämän? #imomsohard-kaksikon uimapukuvideo paljastaa, miksi äidit eivät innostu kesän uusimmasta uikkarimallistosta.

 

 

Kysely

Milloin ostit uuden uikkarin viimeksi?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Minä osaan! huusi neljävuotias, ja äidille tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta.

Jo pelkästä ajatuksesta tuli hiki. Neljävuotias tahtoi lähteä päiväkotiin kuusivuotiaan vanhalla pyörällä – vähän isolla, epäsopivalla, apupyörättömällä. Minä osaan! hän julisti kiskoessaan kypärää päähänsä, veti repun selkään ja paineli edeltä pyörävarastolle.

Laskin mielessäni lisäminuutteja, jotka matka väkisin veisi. Eihän se opi, ellei saa yrittää, huokaisin ja suljin oven.

Kuusivuotias polki edellä. Nelivuotiaan pyörä oli juuri niin iso ja meno koukeroista kuin pelkäsinkin, mutta lokasuojan helinä alkoi heti naurattaa. Roikuin puolijuoksua käsi lapsen niskassa koko matkan, jotta hän pysyisi pystyssä.

Tie puiston halki oli yön jäljiltä kostea, puiden välissä leijaili sumu, mutta aurinko lämmitti jo. Katso! Minä suorassa ja pyörä suorassa! nelivuotias hihkui.

Tuli kuuma, ja sitten tuli pari onnenkyyneltä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.