Asiantuntija antaa kaksi vinkkiä: täyden hyllyn tekniikka ja päätöksen viivytys.

Ihania töppösiä, klassikkoleluja ja ensimmäisiä pipoja – sekä alati kasvava kasa piirustuksia ja askarteluja. On kiva ajatus kerätä lapselle muistoja ja tavaroita hänen omasta lapsuudestaan, mutta miten niiden määrää saisi rajattua järkevästi?

Tavarataidot-kirjan kirjoittajalla ja 2- ja 7-vuotiaiden lasten äidillä Jenni Sarraksella on tähän neuvo: 

– Käytän itse täyden hyllyn tekniikkaa: tietty tila on varattu tietyille tavaroille. Lasten tavaroille sopiva tila on esimerkiksi äitiyspakkaus. Olen päättänyt, että säästän kummallekin lapselleni sen verran, en enempää.

Toimiva vinkki: viivytä päätöstä

Äitiyspakkauslaatikkokin täyttyy nopeasti söpöimmistä bodeista ja töppösistä, joten minne leikki-ikäisen tavarat muka enää mahtuvat?

Tavaroiden karsinnassa auttaa aika. Jenni Sarras kehottaa kasaamaan ihanimmat vaatteet ja lelut samaan paikkaan ja tekemään säästämispäätöksen vasta vähän myöhemmin.

Vauva-aikaan liittyy niin paljon tunteita, että mistä tahansa esineestä luopuminen voi tuntua vaikealta.

– Muistoksi säästettäviä tavaroita ei kannata karsia heti vaan vasta sitten, kun on saanut vähän etäisyyttä siihen ajanjaksoon. Esimerkiksi vauva-aikaan liittyy niin paljon tunteita, että mistä tahansa esineestä tai vaatteesta luopuminen voi tuntua vaikealta.

Jos samoja tavaroita tarkastelee vuoden kuluttua, eivät ne herätä niin akuutteja tunnetiloja. Silloin yhdet säästettävät töppöset ovat ihan tarpeeksi. 

Piirustuksiin ja askarteluihin sopii sama idea: ne voi kerätä vuoden aikana yhteen laatikkoon, käydä vuoden päätteeksi läpi ja säästää kolme hienointa. 

– Osa lapsista on niin tuotteliaita piirtäjiä, että he tekevät koko ajan yhä hienompia töitä. Säästämispäätös on helpompi tehdä, kun valitsee isosta määrästä kerralla, Jenni Sarras sanoo. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näitkö jo tämän? #imomsohard-kaksikon uimapukuvideo paljastaa, miksi äidit eivät innostu kesän uusimmasta uikkarimallistosta.

 

 

Kysely

Milloin ostit uuden uikkarin viimeksi?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Minä osaan! huusi neljävuotias, ja äidille tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta.

Jo pelkästä ajatuksesta tuli hiki. Neljävuotias tahtoi lähteä päiväkotiin kuusivuotiaan vanhalla pyörällä – vähän isolla, epäsopivalla, apupyörättömällä. Minä osaan! hän julisti kiskoessaan kypärää päähänsä, veti repun selkään ja paineli edeltä pyörävarastolle.

Laskin mielessäni lisäminuutteja, jotka matka väkisin veisi. Eihän se opi, ellei saa yrittää, huokaisin ja suljin oven.

Kuusivuotias polki edellä. Nelivuotiaan pyörä oli juuri niin iso ja meno koukeroista kuin pelkäsinkin, mutta lokasuojan helinä alkoi heti naurattaa. Roikuin puolijuoksua käsi lapsen niskassa koko matkan, jotta hän pysyisi pystyssä.

Tie puiston halki oli yön jäljiltä kostea, puiden välissä leijaili sumu, mutta aurinko lämmitti jo. Katso! Minä suorassa ja pyörä suorassa! nelivuotias hihkui.

Tuli kuuma, ja sitten tuli pari onnenkyyneltä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Metsässä liikkuminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Siksi myös lapset kannattaa totuttaa nuoresta pitäen liikkumaan metsässä.

"Elvy synnytyksestä, voimaannu kannonnokkaimetyksestä"

Mikä olisikaan parempaa hyöytyliikuntaa synnytyksestä toipuvalle naiselle kuin metsässä samoilu? Se sekä kohottaa mielialaa että rentouttaa, ja vauva kulkee kätevästi mukana kantoliinassa tai -repussa. Kun pienelle tulee nälkä, äiti imettää lapsosen kannonnokassa istuen – ja tuntee itsensä kansantarujen metsänjumalattareksi. 

"Apu se on lapsestakin – jopa mustikkametsällä"

Vanhempien marjaretket saavat uutta potkua, kun mukaan otetaan vastikään kävelemään oppinut taapero. Lapsonen istutetaan mustikkamättään vierelle, missä hän jaksaa istuskella loputtomasti vitamiineista pullistelevia marjoja suuhunsa napsien. Samalla onnesta ymmyrkäinen napero lauleskelee ja kertoilee viihdyttäviä tarinoitaan. Söpön viihdytystiimin ansiosta vanhempien marjastus sujuu kuin tanssi vain. 

"Taaperoni on sienibongari"

Sienimetsässä pienestä pitäen mukana kulkenut lapsi oppii nopeasti tunnistamaan simppeleimmät lajit, kuten kantarellin. Tämän jälkeen taaperon voi kouluttaa kantarellibongariksi jo ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Kun kantorinkassa keikkuva lapsi huutaa ”kantta, kantta!” ja osoittaa pullealla sormellaan aluskasvillisuuden suuntaan, tiedät, että metsien kultaa on lähistöllä.

”Nyt naperot hiljaa, Luontoilta alkaa!”

Pikkulapsen ottaminen mukaan metsäretkelle johtaa väistämättä valtavaan kysymystulvaan. Esimerkiksi eri eläinten jätösten erottaminen toisistaan edellyttää suurimmalta osalta vanhempia Googlen käyttötaitoja. Näin aikuisen tiedot ja ymmärrys luonnosta väistämättä kasvavat ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Ennen kuin huomaatkaan sinusta on kehittynyt Pirkka-Pekka Peteliuksen veroinen lajitunnistaja ja radion Luontoiltojen vakituinen kuuntelija. 

"Tenavankantotreenillä teräskuntoon"

Tiesitkö, että kävely metsän epätasaisessa maastossa kehittää pikkulapsen karkeamotoriikkaa? Toisaalta, jos metsämaasto on todella hankalaa, aikuisen on välillä pakko kantaa lasta. Tällöin maastokävely kasvattaa myös aikuisen lihasvoimia ja kohottaa kestävyyttä. Unohda siis kuntosalitreeni, mene tenavien kanssa metsään! 

   

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mökkeily pienten lasten kanssa ei aina ole yhtä auringonpaistetta ja jatkuvia lettukestejä. Näiden ohjeiden avulla rakennat perheellesi leppoisan mökkiloman.

Ota iisisti, älä suorita

Mökillä on tapana muuttua työleiriksi, sillä puuhaa on sekä sisällä että ulkona loputtomasti. Pikkulapsivaiheessa kannattaa luopua kunnianhimoisista tavoitteista: kuivan metsämaan muuttaminen Eedenin puutarhaksi saa odottaa. Nyt on aika keskittyä leikkiin, uimiseen ja jäätelön syöntiin. 

Työllistä pienet puuhapetet ja -pirkot

Lapset kannattaa ottaa pienestä pitäen mukaan mökin töihin: kantamaan puita, lämmittämään saunaa ja hoitamaan puutarhaa. Näin aika kuluu joutuisammin, lapset tottuvat mökkielämään ja oppivat luontaisesti välttelemään mökin pahimpia vaaranpaikkoja. Lisäksi aikuisten töihin osallistuminen vahvistaa lasten itsetuntoa.

Sauno päivällä

Saunominen vauhdikkaiden pikkulasten kanssa voi olla hektistä hommaa. Erityisen kiihkeät tunnelmat saunassa on iltaisin, kun kaikki ovat väsyneitä. Poikkea rutiineista ja lämmitä sauna silloin, kun lapset ovat virkeimmillään. Aamusauna herättää aistit uuteen päivään. Päiväunien jälkeinen iltapäiväsauna on sadepäivän pelastus.

Panosta parisuhteeseen

Mökin tunnelma pysyy positiivisena, jos vanhemmilla on aikaa myös toisilleen. Parisuhdetta on helpointa hoitaa silloin, kun lapset nukkuvat. Unohtakaa tiskaaminen ja ottakaa ilo irti päiväuniajasta. Tähän tarvitaan vain itkuhälytin, saunakammari ja hetki nakuilua kahden kesken.

Vältä mökkihöperöityminen

Jos tunnelma käy kireäksi, älä emmi poistua mökiltä – pääset aina takaisin. Suuntaa lähimmän kaupungin sisähuvipuistoon tai leikkikentälle ja päästä jälkikasvusi riehumaan vapaasti. Vaihtoehtoisesti voit kutsua mökille vieraita: ystävien seura on parasta vastalääkettä mökkihöperöitymiselle.   

Muista puhdistuspyyhkeet!

Vauvan puhdistuspyyhkeet pelastavat mökillä tilanteessa kuin tilanteessa. Hoidat niillä vauvan pepun pesun, korvaat tarvittaessa käsipesun ja puhdistat grilliaterian jäljiltä pienet naamat, mökin kalusteet ja omat vaatteesi ketsupista. 

      

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.