Tavarataidot-kirjan kirjoittaja kertoo parhaat vinkkinsä.

Jopa askartelut on mahdollista säilyttää ja hävittää sopuisasti, vakuuttaa Tavarataidot-kirjan kirjoittaja ja 2- ja 7-vuotiaiden lasten äiti Jenni Sarras. Hän antaa parhaat tavaranhallintavinkkinsä:

1. Älä karsi väkisin 

Lapset ovat yksilöitä. Toiset eivät kiinny omaisuuteen tai piittaa siitä yhtä paljon kuin toiset, ja he ovat iloisia pieniä konmarittajia. Minulla on kuitenkin kokemusta lapsista, jotka suhtautuvat hyvin intohimoisesti joka ikiseen keppiin ja muovikrääsään. Jos lapsi on tällainen kiintyjä ja takertuja, ei leluja kannata edes yrittää karsia väkisin.

2. Tee luopumisesta rutiini 

Joulua ja synttäreitä ei voi lopettaa, mutta niiden vastapainoksi on hyvä opetella kerran vuodessa tehtävää rutiinikarsintaa. Sen voi tehdä esimerkiksi kevät- tai syyssiivouksen yhteydessä. Rutiinikarsinnassa selvitetään, mitkä vaatteet mahtuvat vielä päälle ja mitkä lelut ovat niitä, joilla ei enää leikitä. Tämä tehdään toki lapsen ikäkausi huomioiden. Viisivuotias hahmottaa kyllä jo, että kun vaate on pieni, ei sitä voi enää pitää. Samalla tavalla hän ei tee enää nuppipalapelejä. 

Rutiinikarsimisen voi ajoittaa myös juuri ennen synttäreitä tai joulua. Sillä motivoin omia lapsiani; he tietävät, että lahjoja on kohta tulossa lisää ja näkevät itse, ettei esimerkiksi laatikoihin mahdu, ellei jotakin oteta ensin alta pois. 

Lasta voi motivoida myös hyväntekeväisyys, sillä ajatus siitä, että oma lelu päätyy toiselle lapselle, voi tuntua kivalta.

3. Toivo elämyslahjoja 

Isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ei tietenkään pidä viedä lahjan antamisen iloa. Voi kuitenkin toivoa enemmän elämyslahjoja, kuten leffalippuja, pääsyä konserttiin tai kiipeilypuistoon, mistä ikinä perhe pitääkin. Jo eskari- ja kouluikäiset ymmärtävät hyvin ainutkertaisen elämyksen päälle. Parhaimmillaan sellaisesta lahjasta voi tulla lapsen ja aikuisen yhteinen juttu, jossa aikuinen pääsee osalliseksi lapsen ilosta.

4. Rajaa askartelutulvaa

Valtava askartelumäärä on aikuiselle hyvä paikka auttaa lasta hahmottamaan tilaa. Se tapahtuu näin: valitaan esimerkiksi hylly, joka omistetaan pelkille askarteluille. Kun hylly täyttyy, on aika miettiä, mistä vanhasta askartelusta luovutaan. Samalla tilan rajallisuutta voi sanallistaa lapselle: ajattele nyt, jos säästäisimme kaikki sanomalehdet – eihän meillä kohta olisi paikkaa millekään muulle. Lapsi ymmärtää kyllä konkreettisen esimerkin: kaikki ei vain mahdu tänne. 

5. Ota vastuu 

Lapselle täytyy antaa perheessä sananvaltaa ja hänen kanssaan tulee neuvotella. Kuten missä tahansa vanhemmuuden asiassa, tavarahallinnassakin isän ja äidin tehtävänä on olla perheen aikuisia. Vanhempi päättää, mihin tilaa käytetään. Lapsilla on oma tilansa, mutta niin on myös aikuisilla ja aikuisten tavaroilla. Siksi aikuisen pitää olla se, joka sanoo, että kyllä kymmenen vessapaperirulla-askartelua on riittävästi. 

+ bonus: Entäpä kivet ja kepit?

Jos metsästä on kerta kaikkiaan pakko saada kantaa tavaraa kotiin, anna sen tapahtua. Jossain vaiheessa kivet ja kepit kuitenkin menettävät kiinnostuksensa ja unohtuvat eteiseen. Noin viikon päästä ne voi hävittää vähin äänin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miksi sä saat räplätä niin paljon kännykkää, kysyy lapsi. Niin, miksi?

Kymmenvuotias osaa jo haastaa.

– Äiti, miksi SÄ saat räplätä kännykkää niin paljon, hän sanoi tässä yhtenä iltana kello 18.13, kun päivällisen jälkeen hamusin puhelimen esiin.

– Sä sanot aina meille, että pois puhelimelta, tulee silmät ja niska kipeeksi. Pitääkö MUN alkaa rajoittaa SUN kännykän käyttöä?

Ensimmäinen tunteeni oli häpeä. Taasko olin menossa Instaan vilkuilemaan, miten kavereiden kevätkukat kasvavat. Kohta taas niskaan sattuu ja lapset jäävät vaille huomiota.

Niinpä tutkiskelin asiaa sydämessäni. Listasin, mitä kaikkea olin räplännyt kännykällä viime päivinä.

  • Maksoin lapsen puhelinlaskun.
  • Neuvottelin lasten harrastusopettajien kanssa kevään erikoisaikatauluista.
  • Viestittelin lasten kavereiden vanhempien kanssa hoitojärjestelyistä ristiin ja rastiin. Mikä teillä on tilanne tiistaina, voisiko S. tulla hetkeksi?
  • Luin Wilma-viestejä. Lisää erikoisaikatauluja!
  • Varasin kuopukselle lääkäriajan.
  • Vastasin lasten saamiin synttärikutsuihin.
  • Tutkin sääennustetta ohjeistaakseni lapsille, mitä kouluun ja päiväkotiin päälle ja mitkä liikuntavarusteet mukaan.
  • Viestittelin puolison kanssa siitä, mitä tarvitaan kaupasta. Jugurtti lopussa!
  • Tutkailin nettikauppojen koon 25–37 lenkkarivalikoimia.
  • Videoin lapsen esityksen musiikkiopiston konsertissa ja lähetin sen lapsen kummitädille ja mummolle.

Mikä pahinta, bussissakin matkalla päiväkodilta kotiin räpläsin kännykkää samalla kun pidin toisella kädellä kiinni kuopuksen rattaista. Tiedän, se näyttää erityisen pahalta. (Melkein yhtä pahalta kuin puhelimen näpyttely hiekkalaatikolla, mistä Vauvan kolumnisti Marjut Ollila jäi äskettäin kiinni.) Oppiikohan lapsiparka edes puhumaan? Mutta piti laittaa kuittaus keskimmäisen iltapäiväkerhoon, että olemme kohta kotona, saa lähteä tallustamaan.

Ja kyllä: Luin uutisia, kävin tykkäilemässä kavereiden synttärikakkukuvista ja piristin itseäni tekemällä pari hassunhauskaa somepäivitystä. Iltakymmeneltä, kun olisi jo kannattanut mennä nukkumaan, selasin Facebookin virtaa hetken aivot turruksissa. Nauroin höpsölle videolle.

Anteeksi! Tällaisia me kännykkävanhemmat ollaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.