Tavarataidot-kirjan kirjoittaja kertoo parhaat vinkkinsä.

Jopa askartelut on mahdollista säilyttää ja hävittää sopuisasti, vakuuttaa Tavarataidot-kirjan kirjoittaja ja 2- ja 7-vuotiaiden lasten äiti Jenni Sarras. Hän antaa parhaat tavaranhallintavinkkinsä:

1. Älä karsi väkisin 

Lapset ovat yksilöitä. Toiset eivät kiinny omaisuuteen tai piittaa siitä yhtä paljon kuin toiset, ja he ovat iloisia pieniä konmarittajia. Minulla on kuitenkin kokemusta lapsista, jotka suhtautuvat hyvin intohimoisesti joka ikiseen keppiin ja muovikrääsään. Jos lapsi on tällainen kiintyjä ja takertuja, ei leluja kannata edes yrittää karsia väkisin.

2. Tee luopumisesta rutiini 

Joulua ja synttäreitä ei voi lopettaa, mutta niiden vastapainoksi on hyvä opetella kerran vuodessa tehtävää rutiinikarsintaa. Sen voi tehdä esimerkiksi kevät- tai syyssiivouksen yhteydessä. Rutiinikarsinnassa selvitetään, mitkä vaatteet mahtuvat vielä päälle ja mitkä lelut ovat niitä, joilla ei enää leikitä. Tämä tehdään toki lapsen ikäkausi huomioiden. Viisivuotias hahmottaa kyllä jo, että kun vaate on pieni, ei sitä voi enää pitää. Samalla tavalla hän ei tee enää nuppipalapelejä. 

Rutiinikarsimisen voi ajoittaa myös juuri ennen synttäreitä tai joulua. Sillä motivoin omia lapsiani; he tietävät, että lahjoja on kohta tulossa lisää ja näkevät itse, ettei esimerkiksi laatikoihin mahdu, ellei jotakin oteta ensin alta pois. 

Lasta voi motivoida myös hyväntekeväisyys, sillä ajatus siitä, että oma lelu päätyy toiselle lapselle, voi tuntua kivalta.

3. Toivo elämyslahjoja 

Isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ei tietenkään pidä viedä lahjan antamisen iloa. Voi kuitenkin toivoa enemmän elämyslahjoja, kuten leffalippuja, pääsyä konserttiin tai kiipeilypuistoon, mistä ikinä perhe pitääkin. Jo eskari- ja kouluikäiset ymmärtävät hyvin ainutkertaisen elämyksen päälle. Parhaimmillaan sellaisesta lahjasta voi tulla lapsen ja aikuisen yhteinen juttu, jossa aikuinen pääsee osalliseksi lapsen ilosta.

4. Rajaa askartelutulvaa

Valtava askartelumäärä on aikuiselle hyvä paikka auttaa lasta hahmottamaan tilaa. Se tapahtuu näin: valitaan esimerkiksi hylly, joka omistetaan pelkille askarteluille. Kun hylly täyttyy, on aika miettiä, mistä vanhasta askartelusta luovutaan. Samalla tilan rajallisuutta voi sanallistaa lapselle: ajattele nyt, jos säästäisimme kaikki sanomalehdet – eihän meillä kohta olisi paikkaa millekään muulle. Lapsi ymmärtää kyllä konkreettisen esimerkin: kaikki ei vain mahdu tänne. 

5. Ota vastuu 

Lapselle täytyy antaa perheessä sananvaltaa ja hänen kanssaan tulee neuvotella. Kuten missä tahansa vanhemmuuden asiassa, tavarahallinnassakin isän ja äidin tehtävänä on olla perheen aikuisia. Vanhempi päättää, mihin tilaa käytetään. Lapsilla on oma tilansa, mutta niin on myös aikuisilla ja aikuisten tavaroilla. Siksi aikuisen pitää olla se, joka sanoo, että kyllä kymmenen vessapaperirulla-askartelua on riittävästi. 

+ bonus: Entäpä kivet ja kepit?

Jos metsästä on kerta kaikkiaan pakko saada kantaa tavaraa kotiin, anna sen tapahtua. Jossain vaiheessa kivet ja kepit kuitenkin menettävät kiinnostuksensa ja unohtuvat eteiseen. Noin viikon päästä ne voi hävittää vähin äänin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näitkö jo tämän? #imomsohard-kaksikon uimapukuvideo paljastaa, miksi äidit eivät innostu kesän uusimmasta uikkarimallistosta.

 

 

Kysely

Milloin ostit uuden uikkarin viimeksi?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Minä osaan! huusi neljävuotias, ja äidille tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta.

Jo pelkästä ajatuksesta tuli hiki. Neljävuotias tahtoi lähteä päiväkotiin kuusivuotiaan vanhalla pyörällä – vähän isolla, epäsopivalla, apupyörättömällä. Minä osaan! hän julisti kiskoessaan kypärää päähänsä, veti repun selkään ja paineli edeltä pyörävarastolle.

Laskin mielessäni lisäminuutteja, jotka matka väkisin veisi. Eihän se opi, ellei saa yrittää, huokaisin ja suljin oven.

Kuusivuotias polki edellä. Nelivuotiaan pyörä oli juuri niin iso ja meno koukeroista kuin pelkäsinkin, mutta lokasuojan helinä alkoi heti naurattaa. Roikuin puolijuoksua käsi lapsen niskassa koko matkan, jotta hän pysyisi pystyssä.

Tie puiston halki oli yön jäljiltä kostea, puiden välissä leijaili sumu, mutta aurinko lämmitti jo. Katso! Minä suorassa ja pyörä suorassa! nelivuotias hihkui.

Tuli kuuma, ja sitten tuli pari onnenkyyneltä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Metsässä liikkuminen tekee tutkitusti ihmiselle hyvää. Siksi myös lapset kannattaa totuttaa nuoresta pitäen liikkumaan metsässä.

"Elvy synnytyksestä, voimaannu kannonnokkaimetyksestä"

Mikä olisikaan parempaa hyöytyliikuntaa synnytyksestä toipuvalle naiselle kuin metsässä samoilu? Se sekä kohottaa mielialaa että rentouttaa, ja vauva kulkee kätevästi mukana kantoliinassa tai -repussa. Kun pienelle tulee nälkä, äiti imettää lapsosen kannonnokassa istuen – ja tuntee itsensä kansantarujen metsänjumalattareksi. 

"Apu se on lapsestakin – jopa mustikkametsällä"

Vanhempien marjaretket saavat uutta potkua, kun mukaan otetaan vastikään kävelemään oppinut taapero. Lapsonen istutetaan mustikkamättään vierelle, missä hän jaksaa istuskella loputtomasti vitamiineista pullistelevia marjoja suuhunsa napsien. Samalla onnesta ymmyrkäinen napero lauleskelee ja kertoilee viihdyttäviä tarinoitaan. Söpön viihdytystiimin ansiosta vanhempien marjastus sujuu kuin tanssi vain. 

"Taaperoni on sienibongari"

Sienimetsässä pienestä pitäen mukana kulkenut lapsi oppii nopeasti tunnistamaan simppeleimmät lajit, kuten kantarellin. Tämän jälkeen taaperon voi kouluttaa kantarellibongariksi jo ennen kuin hän osaa kunnolla puhua. Kun kantorinkassa keikkuva lapsi huutaa ”kantta, kantta!” ja osoittaa pullealla sormellaan aluskasvillisuuden suuntaan, tiedät, että metsien kultaa on lähistöllä.

”Nyt naperot hiljaa, Luontoilta alkaa!”

Pikkulapsen ottaminen mukaan metsäretkelle johtaa väistämättä valtavaan kysymystulvaan. Esimerkiksi eri eläinten jätösten erottaminen toisistaan edellyttää suurimmalta osalta vanhempia Googlen käyttötaitoja. Näin aikuisen tiedot ja ymmärrys luonnosta väistämättä kasvavat ja kiinnostus ympäristöä kohtaan lisääntyy. Ennen kuin huomaatkaan sinusta on kehittynyt Pirkka-Pekka Peteliuksen veroinen lajitunnistaja ja radion Luontoiltojen vakituinen kuuntelija. 

"Tenavankantotreenillä teräskuntoon"

Tiesitkö, että kävely metsän epätasaisessa maastossa kehittää pikkulapsen karkeamotoriikkaa? Toisaalta, jos metsämaasto on todella hankalaa, aikuisen on välillä pakko kantaa lasta. Tällöin maastokävely kasvattaa myös aikuisen lihasvoimia ja kohottaa kestävyyttä. Unohda siis kuntosalitreeni, mene tenavien kanssa metsään! 

   

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mökkeily pienten lasten kanssa ei aina ole yhtä auringonpaistetta ja jatkuvia lettukestejä. Näiden ohjeiden avulla rakennat perheellesi leppoisan mökkiloman.

Ota iisisti, älä suorita

Mökillä on tapana muuttua työleiriksi, sillä puuhaa on sekä sisällä että ulkona loputtomasti. Pikkulapsivaiheessa kannattaa luopua kunnianhimoisista tavoitteista: kuivan metsämaan muuttaminen Eedenin puutarhaksi saa odottaa. Nyt on aika keskittyä leikkiin, uimiseen ja jäätelön syöntiin. 

Työllistä pienet puuhapetet ja -pirkot

Lapset kannattaa ottaa pienestä pitäen mukaan mökin töihin: kantamaan puita, lämmittämään saunaa ja hoitamaan puutarhaa. Näin aika kuluu joutuisammin, lapset tottuvat mökkielämään ja oppivat luontaisesti välttelemään mökin pahimpia vaaranpaikkoja. Lisäksi aikuisten töihin osallistuminen vahvistaa lasten itsetuntoa.

Sauno päivällä

Saunominen vauhdikkaiden pikkulasten kanssa voi olla hektistä hommaa. Erityisen kiihkeät tunnelmat saunassa on iltaisin, kun kaikki ovat väsyneitä. Poikkea rutiineista ja lämmitä sauna silloin, kun lapset ovat virkeimmillään. Aamusauna herättää aistit uuteen päivään. Päiväunien jälkeinen iltapäiväsauna on sadepäivän pelastus.

Panosta parisuhteeseen

Mökin tunnelma pysyy positiivisena, jos vanhemmilla on aikaa myös toisilleen. Parisuhdetta on helpointa hoitaa silloin, kun lapset nukkuvat. Unohtakaa tiskaaminen ja ottakaa ilo irti päiväuniajasta. Tähän tarvitaan vain itkuhälytin, saunakammari ja hetki nakuilua kahden kesken.

Vältä mökkihöperöityminen

Jos tunnelma käy kireäksi, älä emmi poistua mökiltä – pääset aina takaisin. Suuntaa lähimmän kaupungin sisähuvipuistoon tai leikkikentälle ja päästä jälkikasvusi riehumaan vapaasti. Vaihtoehtoisesti voit kutsua mökille vieraita: ystävien seura on parasta vastalääkettä mökkihöperöitymiselle.   

Muista puhdistuspyyhkeet!

Vauvan puhdistuspyyhkeet pelastavat mökillä tilanteessa kuin tilanteessa. Hoidat niillä vauvan pepun pesun, korvaat tarvittaessa käsipesun ja puhdistat grilliaterian jäljiltä pienet naamat, mökin kalusteet ja omat vaatteesi ketsupista. 

      

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.