Helsingin kaupunki julistaa kampanjassaan, että kännykkää selaava äiti on väkivaltainen. Lastensuojelun hätähuutojen aikana se tuntuu väärältä.

Lapsi roikkuu kattokruunussa, toinen itkee, koira sotkee. Äiti istuu tajuttoman kalliissa design-tuolissa, selaa pädiä eikä huomaa.

Äiti ja tytär juoksevat rannalla kohti toisiaan, ja lapsi näyttää siltä kuin ponnistaisi pian äidin syliin. Puhelin hälyttää, äiti jää selaamaan sitä. Suuri lintu nappaa lapsen, mutta äiti ei huomaa.

Kohtaukset ovat Helsingin kaupungin kampanjasta. Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa, se sanoo. Tämän kuviksi on valittu äiti, pädi ja kännykkä.

Joka vuosi lapsia kuolee ja vahingoittuu lähisuhdeväkivallan takia.

Se tuntuu irvokkaalta ja väärältä, sillä samaan aikaan:

Joka vuosi Suomessa noin kymmenen lasta kuolee lähisuhdeväkivaltaan tai laiminlyönnin takia.

Joka vuosi Suomessa noin 300 lasta vahingoittuu samasta syystä. Luvut kertoo Nettiturvakoti.

Turvakotien rahoitus ei riitä. Viime vuonna pois käännytettiin 1 200 tulijaa, kun tilaa ei ollut. Paikkoja on koko maassa 118. Euroopan Neuvosto arvioi, että riittävä määrä olisi reilut 500. Esimerkiksi Helsingissä on 21 turvakotipaikkaa, Vantaalla kuusi. Turvakotien asiakkaista noin puolet on lapsia.

Lastensuojelun työntekijät sanovat, että eivät pysty tekemään työtään. Heitä on liian vähän, apua tarvitsevia lapsia paljon. Lehdet kirjoittavat Eerikasta ja Marlenesta, mutta lastensuojelutyötä tekevät eivät huomaa minkään muuttuvan.

Helsingin kaupunki voi vaikuttaa myös näihin. Mutta siihen ei pelkkä paheksunta riitä.

Uhka lapsen terveydelle ja turvallisuudelle ei ole nainen ja tekniikka.

Uhka lapsen terveydelle ja turvallisuudelle ei ole nainen ja tekniikka, eikä edes mies ja sanomalehti (sellaista kuvaakin kampanjassa voisi yhtä hyvin käyttää). Lapsi tarvitsee läsnäoloa ja vuorovaikutusta vanhemman kanssa kasvokkain. Ilman niitä esimerkiksi puheen kehitys hidastuu.

Sekin on vakava asia, mutta eri.

Kampanjan rinnastus tuntuu lähisuhdeväkivallan vähättelyltä ja lasten hädän sivuuttamiselta. Liian helpolta: Kas, taas on uutta tekniikkaa, jonka käytöstä voi ihmisiä paheksua.

Tutkimukset kertovat myös, että vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan. Ruuhkavuosien puristuksessa suurin osa vanhemmista tinkii ensin muusta, viimeksi lastensa kanssa käyttämästään ajasta.

Jotkut vanhemmat menevät somen kanssa vikaan. Siitä on tehty myös hyviä kampanjoita.

Maribel de Helsinki

Äiti aina pädillä on välinpitämätön – mutta ei väkivaltainen

Kyllä läsnä olevan vanhemman riistäminen lapselta on lapsen kaltoinkohtelua. Siitä ei jää ruhjeita tai mustelmia, mutta sen sijaan kaipaus ja arvottomuuden tunne, jolla voi olla kauaskantoiset ja vakavat seuraukset lapsen elämään. Jokainen ymmärtää, että kysymys ei ole yksittäisen tärkeän puhelun soittamisesta tai vastaanottamisesta silloin tällöin, tilanteen niin vaatiessa, vaan siitä että lapsen kontaktiyritykset vanhempaansa häviävät aina tekniikalle. Kyllä näin epäilemättä on mahdollista...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Joka perheessä on vakiintuneita sääntöjä ja tapoja. Teilläkin on varmasti!

Nam, munkkeja!

Saunamunkit. Meidän viisihenkisellä perheellä on tapana ostaa torstaisin tuoreet munkit lähikaupasta ja syödä niitä saunavuorolla taloyhtiön saunan pesuhuoneessa.

Leipää ei saa koskaan laittaa suoraan pöydälle, vaan alla pitää olla talouspaperi tai lautanen.

Silloin kun eläimillä ja ihmisillä on yhtä aikaa ruoka-aika, niin eläimelle annetaan ruokaa ensin, ja sitten vasta saavat ihmiset syödä. Ei ole reilua, jos täysin ihmisen vallan alla elävä lemmikki joutuu nälkäisenä katsomaan vierestä, kun toiset syövät.

Leivän päälle saa laittaa vain joko kinkkua tai juustoa, ei molempia kerrallaan, muu on pröystäilyä! Tämä periytyy ajalta, jolloin olimme varattomia opiskelijoita, ja tapa on vain jäänyt päälle.

Aamulla syödään aina tummaa leipää, illalla vaaleaa.

Syön usein luonnonjogurttia ja mysliä sekä aamu- että iltapalalla. Illalla jogurtti nautitaan ehdottomasti mukista, aamulla ehdottomasti kulhosta. Menee ihan pasmat sekaisin, jos yrittää jotain muuta.

Matto, jonka päälle ei saa astua

Kaappien ovien pitää olla aina kiinni. Nousen sohvalta erikseen sulkemaan oven, jos joku on jättänyt sen auki. Itsehän en koskaan jätä. Sama juttu makuuhuoneen oven kanssa.

Maanantaina aina sininen paita päälle, en tiedä mistä tapa on tullut.

Meillä kastellaan kukat aina perjantaisin. Aina perjantaina.

Mummoni antoi lahjaksi pienen maton saatesanoilla: se on niin hieno, että sen päälle ei sitten saa astua.

Vaatteet vaihdetaan heti kotiin tullessa. Kukaan ei ole sanonut sääntöä ääneen, mutta lapsikin tekee sen saman tien ihan oma-aloitteisesti.

Käsilaukkua ei saa pitää lattialla, muuten loppuvat rahat. Eikä leipää (limppua) saa pitää väärinpäin, muuten talosta loppuu leipä.

Vessapaperissa ei saa olla kuvioita, sen pitää olla yksiväristä. Siihen ei ole mitään rationaalista syytä. Ajatus vain on epämiellyttävä.

Näpit irti tiskikoneesta!

Aina kun tullaan sisään ovesta, pestään kädet. Vaikka oltaisiin haettu hanska portailta.

Päivävaatteilla ei mennä sänkyyn, jos sänkyä ei ole pedattu. Eli vain yökkärit päällä lakanoissa.

Mies ei saa täyttää tiskikonetta, koska minä olen siinä niin ylivoimaisen hyvä! Helpoimmalla pääsen, kun täytän koneen alusta alkaen itse.

Monia ihmetyttää se, että meidän perheessä pidetään kerran viikossa täysin ruutuvapaa päivä. Lasten on pakko keksiä itse tekemistä, ja aikuisetkin keskittyvät kännykän ja tv:n sijaan enemmän yhdessä olemiseen.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten vauvan syntymä vaikutti talouteesi?

Mitä vauvaan liittyviä hankintoja teit raskausaikana – ja lapsen syntymän jälkeen? Kerro meille, selvitämme, kuinka vauvan syntymä vaikuttaa lapsiperheiden talouteen. Osallistu kyselyyn TÄSTÄ.

Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 100 euron arvoisen tuotepaketin vauvalle.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Perjantaina 21.4. vietetään Anna lapsesi pukea sinut -päivää. Toimitus otti vähän ennakkoa – katso kuvat ja lisää omasi mukaan!

”Alla oma musta trikoomekko, päällä miehen (liian iso) huppari, päässä lapsen (liian pieni) pipo. Asusteena Prisman ilmapallo.”
Asun valitsivat 5- ja 7-vuotiaat pojat

”Kysymys kuuluu, miksi olen joskus ostanut itselleni karvahupparin, jossa on nallenkorvat? Ehkä ilahduttaakseni lasta.”
Asun valitsi poika, 7v

”Kolmevuotiaan mielestä äidillä pitää olla kukallinen mekko ja sukkahousut. Mieluiten olisi pitänyt olla liilat sukkahousut, mutta sellaisia ei löytynyt. Punaiset olivat kakkosvaihtoehto. Ekaluokkalainen valitsi rannekorut, hän on tehnyt ne itse.”
Asun valitsivat 8- ja 3-vuotiaat tytöt 

”Tehdään susta vähän rokimpi. Mikä tarkoittaa jakku? Tää joutsenpaita on ihana, saanko mä tän? Ja nää pinkit merihevoset korviin ja toi mun lempparilaukku, jota sä et koskaan anna mun käyttää.”
Asun valitsi tyttö, 8v

”Sortsit pitää olla, ilmoitti lapsi. Pihahousujen kanssa löytyi onneksi vähän tömäkämmät kengät, ettei palele ihan niin paljon.”
Asun valitsi poika, 3v

”Klassisella linjalla mennään: Marimekon paita ja hame, sandaalit jalkaan ja käteen random-pussukka, jossa sisällä lapsen piirros, lelukännykkä ja lompakko.”
Asun valitsivat 4- ja 6-vuotiaat tytöt

Vieläkö mietit? 3 syytä osallistua:

1. Aikuisten pitäisi olla enemmän sellaisia kuin lapset

Lapsilla on anarkismia, rohkeutta, tajunnanräjäyttäviä visioita. Ja sopiva annos aitoa höpsöyttä. Jospa siitä tarttuisi vähän mukaan, kun asu ei ole niin harmaa ja sovinnainen? Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.

2. Lapsellakin on oikeus päättää välillä

Vanhempana päätät vuoden jokaisena päivänä, mitä lapsesi pukee. Vielä teini-ikäistäkin rajoittaa se, mitä vaatteita vanhempi suostuu rahoittamaan. Anna välillä valta lapselle ja katso, mihin se johtaa!

3. Löydät asuja, joita et tiennyt omistavasi

Olitko unohtanut, että sinulla on supersiisti vanha bändipaita tai överimakeat korvikset? Anna lapsesi löytää ne sinulle. Voit saada uutta päällepantavaa muillekin päiville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Keräämme lukijoiden kokemuksia lastensuojelusta. Kerro tarinasi alla.

Kun puhutaan lastensuojelusta, julkisessa keskustelussa kerrotaan usein resurssipulasta ja työntekijöiden väsymisestä. Uskaltaako perheelleen hakea apua, pohtii yksinhuoltajaäiti vauva.fin keskustelussa: ”Miten inhottava prosessi se oikeastaan on?”

Lastensuojelun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015, jolloin lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli vuoden aikana sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko vähän aikaa tai pitkäkestoisesti. Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 17 500 lasta ja nuorta. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Lastensuojelu 2015 -tilastosta.

Viime vuosina lastensuojelussa on pyritty panostamaan ehkäisevään työhön. Tavoitteena on tukea ja auttaa perheitä arjessa mahdollisimman aikaisin. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on samaan aikaan vähentynyt.

Koko Suomessa lastensuojeluilmoitus tehtiin vuonna 2015 yhteensä 66 646 lapsesta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli hieman alle 74 000 lasta ja nuorta. Heistä 28 prosenttia oli uusia asiakkaita.

Onko sinulla tai perheelläsi kokemuksia lastensuojelusta? Millaista apua teille tarjottiin, ratkesiko tilanne sen avulla? Millaista tukea olisitte kaivanneet lisää? Kerro kokemuksistasi alla. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Vauva-lehden, Meidän Perhe -lehden tai vauva.fin jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.