Kuva: iStockphoto

Tehokkain tapa ehkäistä lasten flunssatartunnat olisi pienentää päiväkotiryhmiä. Mutta mitä muuta voi tehdä?

Päiväkodissa jyllää flunssa, taas. Miten siltä välttyisi?

Tehokkain tapa ehkäistä tartuntoja olisi pienentää päivähoitoryhmiä. Alle kolmevuotias päiväkotilapsi sairastaa keskimäärin sata päivää vuodessa. Pienten ryhmissä taudit tarttuvat helposti, koska sen ikäiset laittavat leluja ja käsiä paljon suuhun. Tartuntojen määrä on selvässä yhteydessä hoitoryhmän kokoon.

Olisi myös hyvä, jos perheet voisivat pitää lapsen kotona heti sairastumisen alussa, koska silloin tartuttavuus on huipussaan. Jos kaikki tekisivät niin, koko ryhmän sairastelu vähenisi. Harva vain pystyy järjestämään muuta hoitoa heti, kun nenä alkaa vuotaa.

Onko mitään helpommin toteutettavaa konstia?

Yhteiskäytössä olevia leluja kannattaa pestä usein. Influenssa- ja rs-virukset elävät pinnoilla jopa 8 tuntia ja voivat aiheuttaa hyvinkin rankkoja tauteja. Joissakin päiväkodeissa leluja pestään joka päivä. Kannattaa kysyä, miten oman lapsen hoitopaikassa toimitaan.

Pehmolelut voi jakaa pariin ryhmään ja käyttää niitä vuoroviikoin. Pehmeässä materiaalissa taudinaiheuttajat saattavat muhia elävinä useita päiviä, mutta viikon tai parin vaihtopenkkivuorolla ne kuivuvat kuoliaaksi.

Lasten käsienpesu on usein vain nopea hulautus, kun on kiire leikkeihin. Siksi aikuisen pitää jaksaa valvoa ja opastaa, että kädet tulevat huolellisesti saippuoiduksi, pestyksi ja kuivatuksi. Tietenkin myös aikuisten pitää pestä käsiään usein ja tarkasti.

Siivouksessa kannattaa muistaa kaikki kahvat, hanat ja valonkatkaisimet, joihin sormet osuvat usein.

Onko flunssista hyötyä: eikö pöpöjen kohtaaminen lisää vastustuskykyä?

On totta, että jos lapsi on välttynyt taudeilta ihan pienenä, eskarissa tai ekaluokalla voi tulla kausi, jolloin hän sairastaa enemmän. Mutta isompi lapsi pärjää tautien kanssa paremmin kuin pikkuinen, jonka kehon rakenteet ovat pieniä.

Pari–kolmevuotiaille tulee flunssan yhteydessä useammin hengenahdistuksia, korvatulehduksia ja muuta lääkärin hoitoa vaativaa. Siksi ei kannata ajatella, että sairastelu jotenkin hyvällä tavalla karaisisi lasta.

Kun puhutaan ylihygieenisestä elinympäristöstä, sillä tarkoitetaan luonnon ja maaperän mikrobien ja bakteerien puutetta. Flunssa- ja vatsatauti-virukset ovat asia erikseen. Niiltä kannattaa yrittää suojautua.

Miten pitkään vatsataudin jälkeen pitäisi pysyä kotona?

Norovirus tarttuu erittäin helposti. Sairastunut voi tartuttaa muita vielä pari päivää sen jälkeen, kun oireet ovat jo ohi. Oireettomia kotipäiviä olisi siis hyvä olla kaksi.

Taudinaiheuttajat myös elävät yllättävän pitkään pinnoilla, joten tehokas siivous on tarpeen. Jos oksennusta on mennyt matolle tai sohvalle, niistä voi saada tartunnan vielä yli viikon jälkeen.

Asiantuntijana lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko.

Vierailija

5 tehokkainta keinoa ehkäistä lapsen flunssa

Miksi kukaan ei kerro syksyllä, miten sitä vastustuskykyä vahvistetaan? Ai niin, sitä ei saa rahaa eikä vetäviä klikkiotsikoita. Ja käsien pesulla ei ole mitään merkitystä. Bakteerit ja virukset ovat aina seuranamme. Niitä on miljoonittain ihollamme: käsissä ja kynnen alla, varpaanväleissä, kainaloissa. Ilmakehässä yhdessä kuutiometrissä on keskimäärin 5 000–100 000 bakteeria. Moni suomalainen on huonossa kunnossa, johtuen kelvottomasta ruokavaliosta, joka aiheuttaa huonoa vastustuskykyä. Moni...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tavarataidot-kirjan kirjoittaja kertoo parhaat vinkkinsä.

Jopa askartelut on mahdollista säilyttää ja hävittää sopuisasti, vakuuttaa Tavarataidot-kirjan kirjoittaja ja 2- ja 7-vuotiaiden lasten äiti Jenni Sarras. Hän antaa parhaat tavaranhallintavinkkinsä:

1. Älä karsi väkisin 

Lapset ovat yksilöitä. Toiset eivät kiinny omaisuuteen tai piittaa siitä yhtä paljon kuin toiset, ja he ovat iloisia pieniä konmarittajia. Minulla on kuitenkin kokemusta lapsista, jotka suhtautuvat hyvin intohimoisesti joka ikiseen keppiin ja muovikrääsään. Jos lapsi on tällainen kiintyjä ja takertuja, ei leluja kannata edes yrittää karsia väkisin.

2. Tee luopumisesta rutiini 

Joulua ja synttäreitä ei voi lopettaa, mutta niiden vastapainoksi on hyvä opetella kerran vuodessa tehtävää rutiinikarsintaa. Sen voi tehdä esimerkiksi kevät- tai syyssiivouksen yhteydessä. Rutiinikarsinnassa selvitetään, mitkä vaatteet mahtuvat vielä päälle ja mitkä lelut ovat niitä, joilla ei enää leikitä. Tämä tehdään toki lapsen ikäkausi huomioiden. Viisivuotias hahmottaa kyllä jo, että kun vaate on pieni, ei sitä voi enää pitää. Samalla tavalla hän ei tee enää nuppipalapelejä. 

Rutiinikarsimisen voi ajoittaa myös juuri ennen synttäreitä tai joulua. Sillä motivoin omia lapsiani; he tietävät, että lahjoja on kohta tulossa lisää ja näkevät itse, ettei esimerkiksi laatikoihin mahdu, ellei jotakin oteta ensin alta pois. 

Lasta voi motivoida myös hyväntekeväisyys, sillä ajatus siitä, että oma lelu päätyy toiselle lapselle, voi tuntua kivalta.

3. Toivo elämyslahjoja 

Isovanhemmilta, kummeilta ja ystäviltä ei tietenkään pidä viedä lahjan antamisen iloa. Voi kuitenkin toivoa enemmän elämyslahjoja, kuten leffalippuja, pääsyä konserttiin tai kiipeilypuistoon, mistä ikinä perhe pitääkin. Jo eskari- ja kouluikäiset ymmärtävät hyvin ainutkertaisen elämyksen päälle. Parhaimmillaan sellaisesta lahjasta voi tulla lapsen ja aikuisen yhteinen juttu, jossa aikuinen pääsee osalliseksi lapsen ilosta.

4. Rajaa askartelutulvaa

Valtava askartelumäärä on aikuiselle hyvä paikka auttaa lasta hahmottamaan tilaa. Se tapahtuu näin: valitaan esimerkiksi hylly, joka omistetaan pelkille askarteluille. Kun hylly täyttyy, on aika miettiä, mistä vanhasta askartelusta luovutaan. Samalla tilan rajallisuutta voi sanallistaa lapselle: ajattele nyt, jos säästäisimme kaikki sanomalehdet – eihän meillä kohta olisi paikkaa millekään muulle. Lapsi ymmärtää kyllä konkreettisen esimerkin: kaikki ei vain mahdu tänne. 

5. Ota vastuu 

Lapselle täytyy antaa perheessä sananvaltaa ja hänen kanssaan tulee neuvotella. Kuten missä tahansa vanhemmuuden asiassa, tavarahallinnassakin isän ja äidin tehtävänä on olla perheen aikuisia. Vanhempi päättää, mihin tilaa käytetään. Lapsilla on oma tilansa, mutta niin on myös aikuisilla ja aikuisten tavaroilla. Siksi aikuisen pitää olla se, joka sanoo, että kyllä kymmenen vessapaperirulla-askartelua on riittävästi. 

+ bonus: Entäpä kivet ja kepit?

Jos metsästä on kerta kaikkiaan pakko saada kantaa tavaraa kotiin, anna sen tapahtua. Jossain vaiheessa kivet ja kepit kuitenkin menettävät kiinnostuksensa ja unohtuvat eteiseen. Noin viikon päästä ne voi hävittää vähin äänin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienistäkin summista kertyy suuria, kun säästöaika on riittävän pitkä.

1. Miksi? Kun lapsi kasvaa, menotkin kasvavat. Vuosien ajan säästämällä voi helpottaa vaikka mopon, ajokortin tai opintojen rahoittamista sitten, kun se on ajankohtaista. Jo vauvalle kannattaa säästää: pienistäkin summista kertyy ajan mittaan hyvä potti.

2. Miten? Lapselle kannattaa avata oma tili mahdollisia rahalahjoja varten, mutta pelkästään pankkitilille säästäminen ei ole järkevää. Säästöille saa korkoa sijoittamalla.

Vaihtoehdot voi jakaa karkeasti kahteen: osakkeet ja rahastot. Indeksirahasto on helpoin ja kannattavin tapa aloittaa sijoittaminen. Niiden kulut ovat matalat ja tuotto yleensä melko vakaata. Korkoa korolle -ilmiöstä hyötyy parhaiten, kun sijoitusaika on pitkä.

Kun rahasto on lapsen nimellä, vanhempi voi hallinnoida säästöjä siihen asti, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

3. Mistä? Säästäminen hoituu helpoiten, kun teet rahastoon sijoittamisesta kuukausisopimuksen. Silloin rahastoon siirtyy tililtä kerran kuukaudessa sovittu summa. Minimisijoitus on 15–30 euroa.

Maksupäivän voi asettaa vaikka lapsilisän maksuajankohtaan.

Asiantuntija: Nina Nordlund. Lisää neuvoja säästämiseen ja lasten talouskasvatukseen Ninan blogissa Lapset ja raha.

Vauva 1–2/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Meidän Perhe selvitti, miten säästöt näkyvät päiväkotien arjessa. Tänään alamme vaatia parempaa: lue juttukokonaisuus vauva.fi/päivähoito. Osallistu somekampanjaan ja jaa!
 


onneksi pääsin eläkkeelle

Vaaditaan yhdessä: parempaa arkea lapsille

Kun päivähoidosta tai varhaiskasvatuksesta kirjoitetaan mediassa, niin miksi niissä mallikuvissa on aina valheellisesti 3-4 lasta askartelemassa,jumppaamassa, leikkimässä! Miksi media ei esitä "todellisuuskuvia" , joissa 8-18 lasta samassa huoneessa askrtelemassa, leikkimässä, riehumassa... Parhaimmillaan minulla yksin oli vastuulla 24 lasta ahdettuna pieneen "leikkisaliin" koko aamupäiväksi (ei sijaista, työkaveri tuli iltaan ja keskivuoro istui tiimipalaverissa)...ja ulos ei voinut mennä kun...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Meidän Perheen kysely kertoo, että päiväkotien arjessa on kiirettä, tapaturmia ja kiusaamista, johon kukaan ei ehdi puuttua.

Kun aikuisia on vähän, ei kaikkea ehdi nähdä. Lapsille sattuu vahinkoja, tapaturmia ja paljon läheltä piti -tilanteita. Päivähoidossa on myös entistä enemmän tilanteita, joissa aikuinen ei ehdi apuun, käy ilmi Meidän Perheen päiväkodeissa työskenteleville lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille tekemästä kyselystä.

Kyselyssä on 735 vastaajaa, jotka työskentelevät päiväkodeissa.

Vastaajista 65 prosenttia sanoo, että päivähoidossa lapsille sattuu vaaratilanteita, koska aikuisia on lapsiin verrattuna vähän, eikä kaikkia tilanteita ehdi nähdä. Vaaratilanteita nähneitä pyydettiin kertomaan esimerkki. Näin he kertoivat.

Tällaisia esimerkkejä päiväkotien aikuiset kertoivat

"Tilanne: On 16 alle kolmevuotiasta lasta ja yksi aikuinen. Lapset leikkivät, aikuinen vessattaa. SIllä aikaa yksi lapsi kiipeää tuolille tuoli kaatuu. Aikuinen ryntää paikalle itkun kuullessaan, toinen yksivuotias paljaspeppuisena käsivarrellaan.
Vastaava tilanne isommilla lapsilla: 20 lasta lounaalla, yhtä osapäiväistä lasta haetaan. Opettaja hoitaa yksin ruokailua ja menee hetkeksi keskustelemaan hakijan kanssa haettavan kuulumisista. Samalla vilkuilee ruokahuoneeseen. Tietää, ettei ole aikaa puhua, mutta koska sitten on? Ruokaileville lapsille tulee riitaa. Yksi tippuu tuolilta."

"Lapset on jaettu eri huoneisiin leikkimään, jotta meteli ei nousisi liian kovaksi. Yhdessä huoneessa aikuinen ei ehdi käydä valvomassa kovin useasti. Yhdessä huoneessa lapset keksivät ottaa hyppynarut ja virittää ne sänkykaapin oveen, naruun silmukan ja laittaa sen vatsan ympärille ja idea oli hyppiä patkan päälle. Hirttäytyminen oli lähellä."

"Olin yksin ison lapsiryhmän kanssa. Yksi lapsi kiipeili korkean penkin päällä, toisessa päässä tilaa lapsi löi toista. En pysty olemaan molemmissa paikoissa samaan aikaan."

"Ei ehdi näkemään kaikkia tilanteita, riitoja, kädestä tavaran ottamista."

"Ulkovalvonnassa sattuu usein vaaratilanteita ja haavereita. Pienet joutuvat odottamaan likaisissa vaipoissa liian pitkään."

"On toisten lasten kiusaamista, johon aikuiset eivät ehdi puuttua tai jota he eivät näe."

"Pihalla oli yksi aikuinen ja 30 lasta, pieni kaatui ja löi päänsä, eikä kukaan tullut auttamaan."

"Ulkona saattaa olla 20 lasta ja yksi aikuinen. Silloin on sattunut esimerkiksi karkauyrityksiä."

"Ulkona lapsi kaatui rappusissa, kolautti päänsä ja tajunta hämärtyi. Aikuisella oli lapsia tilanteessa 13, kaikki alle kolmevuotiaita. Jos lapsia olisi ollut sallitut neljä, olen varma ettei tätä olisi päässyt tapahtumaan."

"Lapsia on paljon, vaikka heidät on jaettu pieniin ryhmiin. Kun aikuinen lohduttaa yhtä, selän takana toinen ehtii kiivetä pöydälle tai purra kaveria."

"Lapsia on välillä hetkittäin kadoksissa sisätiloissa."

"On kiipeämistä, aggressiivisuutta toisia lapsia kohtaan ja holtitonta leikkiä. Lasten itsekontrolli herpaantuu, kun aikuinen ei voi olla läsnä."

"Ulkona ei ehdi millään seuraamaan kaikkia lapsia. Tippumisia, tönimisiä ja muita kiusaamistilanteita tapahtuu eniten juuri ulkoillessa."

"Pahimpia ovat sosiaaliset tilanteet, kun aikuinen ei ehdi tukemaan tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua lasten leikeissä. Vahvat jyräävät."

"Lapset karkasivat eteisestä pihalle, kun kaksi henkilökunnan jäsentä oli pukemassa muita lapsia."

"Kiusaamistilanteisiin puuttuminen jää joskus, kun kaikkea ei kerkeä huomata."

"Lapsi jäi ulos, kun muut lähtivät sisälle. Tämä huomattiin vasta, kun lapset istuivat ruokapöytään."

"Lapsi pääsi karkaamaan autotielle."

"Jatkuvasti portaissa tai siirtymätilanteissa on vaaratekijöitä, kuten komapstuminen ja töniminen, törmäily."

"Lapset joutuvat erityisesti siirtymätilanteissa odottelemaan ilman aikuista, mikä synnyttää välikohtauksia."

"Kiusaamista tai satuttamista ei nähdä tai kuulla."

"On ollut tönimistä, satuttamista, nimittelyä, kiipeilytelineeltä tippumista, kaatumista, aidalle kiipeämistä, keinun alle jäämistä. Yksi ihminen on pihalla heti pois valvonnasta, kun on kakkojen pesua, kiinnipitoa, puhelimeen vastaamista ja vanhempien kanssa keskustelua. Monet lapset sitovat aikuisen jo sillä, että heitä pitää valvoa silmä tarkkana, pitää kädestä tai muuten avustaa. Usein näillä lapsilla ei ole vielä mitään kirjattuja tukia."

"Ulkona on liian vähän aikuisia. Jos joku lapsi vaikkapa tarvitsee käyttää sisällä vessassa, toisen aikuisen poistuessa paikalta toinen jää yksin 23 lapsen kanssa. Ehtiihän siinä sattua ja tapahtua."

"Olen ollut yli 40 lapsen kanssa pihalla yksin."

"Siirtymätilanteet ovat vaaratilanteita. Ulkona on jo paljon lapsia, ja viimeiset aikuiset tai aikuinen pukee lapsia. Aikuisen pitää pukeutua myös itse, eli näitä tilanteita aina jännätään."

"Siirtymätilanteet ovat hankalia, esimerkiksi uloslähtö. Osan lapsista joutuu jättämään keskenään ja vain toivomaan, että mitään ei tapahdu."

"Iltapäivän ulkoilussa  vaaratilanteita tulee liian vähäisten aikuisten vuoksi! Kello 16 jälkeen pihalle jää kolme aikuista ja kolmen ryhmän lapset, joista melkein kaikki ovat paikalla."

"Ulkoilut hoidetaan yhteisvalvonnassa muiden ryhmien kanssa, joka tarkoittaa sitä, että kahden työntekijän vastuulla on pihalla yleensä 25–40 lasta. Kaikkea ei ehdi siis millään nähdä, ja samaan aikaan täytyy kertoa lastaan hakeville vanhemmille päivän kuulumiset. Sisällä vaaratilanteita syntyy siitä, kun lapsia on jaettava eri tiloihin leikkimään, ja joka tilaan ei riitä valvontaa."

"Allergiselle lapselle on annettu väärää ruokaa."

"Päiväkotiin on integroituna lapsia, jotka tarvitsisivat henkilökohtaista avustajaa, koska ovat vaaraksi itselleen ja muille, mutta avustajaa ei ole säästösyistä hankittu. Saa olla sydän syrjällään ja silmät selässäkin."

"Pihalla iltapäiväulkoilussa lapsia voi olla paikalla yli 30 ja aikuisia vain yksi tai kaksi."

"Joskus on lapsi unohtunut vessaan pitkäksikin aikaa odottamaan pyyhkimistä. Voisi kestää kauan, ennen kuin huomattaisiin lapsen karanneen."

"Kuhmuja, kopsuja, nyrkkitappeluita on ehtinyt sattumaan. Lasten jakoa ei voi tehdä tarpeeksi pieniin ryhmiin liian vähillä aikuisilla."

"Lapsia saattaa jäädä pihalle. Hiljaiset jäävät huomiotta. Karkaaminen on iso riski alimitoitetussa henkilöstötilanteessa. Lasten levottomuus aiheuttaa vahinkoja."

"Lapsia on livahtanut portista. Tapaturmia sattuu usein, ja aikuinen ei aina ehdi näkemään mitä on tapahtunut."

"Pihalla lähes 40 lasta ja kaksi aikuista. Tarvitseeko enempää sanoa?"

"Lapsia on ulkoilun jälkeen jäänyt pihalle."

"Tapaturmailmoituksia viimeiseltä 4 kuukaudelta on kuusi. Joka päivä joku lapsi puree, kaataa kumoon toisia, kaatuu itse, putoaa tuolilta."

"Käytössä ryhmätilassa kolme huonetta, silti vain yksi aikuinen valvoo. Aikuisen silmät eivät riitä joka huoneeseen, mutta kaikki lapset eivät myöskään mahdu yhteen huoneeseen leikkimään. Kun käy vessassa yhden lapsen kanssa, toisessa huoneessa jo pudotaan sohvalta."

"Paljon enemmän lapsien välistä: puremista, hakkaamista, kiusaamista, koska kaikkeen ei ehdi puuttua."

"Asia näkyy lasten itkuisuutena ja levottomuutena, kun joutuu olemaan yhdessä samassa tilassa, eli ei pystytä jakamaan lapsia eri tiloihin."

"Lapsia on kadonnut ja karannut, koska valvonta on pettänyt alimiehityksen vuoksi. On kauheaa huomata yhtäkkiä kaksivuotiaan kadonneen."

"Lapsia on välillä hukassa."

"Pienten kanssa myös se tärkein, eli turvallisuuden tunne, särkyy jos omahoitaja paikkaa koko ajan muiden poissaoloja ja sijaisjärjestely ei toimi. Kiintymyssuhde ei kehity."

"Erityisesti ulkoilutilanteet ovat välillä hasardeja, kun hetkellisesti yksi ihminen voi pitää silmällä kolmeakymmentäkin lasta. Siinä on turvallisuus kaukana."

"Paljon on pikku haavereita, joista ei kukaan tiedä tarkalleen, mitä sattunut ja miten ja miksi."

"Vasta kävelemään oppinut lapsi kaatui ja nenästä alkoi vuotaa verta. Otin lapsen syliin ja tyrehdytin nenäverenvuotoa. Työkaverilleni jäi kaikki loput 10 alle kolmevuotiasta lasta. Yhtäkkiä huomasimme, että lapsia olikin vain 9. Kaikki onneksi päättyi hyvin, sillä lapsi oli mennyt aidan ali isojen pihalle. Isojen pihan aikuisetkaan eivät olleet pienokaista huomanneet."

"Lasten touhuja ei kykene seuraamaan niin hyvin. Ulkoilutilanteessa ei aikuinen voi olla mäenlaskussa ja kiipeilytelineellä samanaikaisesti."

"Aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi vie helposti yhden aikuisen huomion, se on henkilöstön puuttuessa pois muilta lapsilta."

"Lapsia unohtuu vessaan potalle istumaan pitkiksi ajoiksi."

"Lapsia saattaa unohtua ulos, sattuu tapaturmia joihin ei ehdi väliin, vaikka näkee tilanteen."

"Näitä tilanteita tulee jatkuvasti. Lapset hermostuvat ja käyvät levottomiksi, kun emme voi toteuttaa pienryhmätoimintaa yhden aikuisen puuttuessa ja lapsia on samassa tilassa liikaa. Odotusajat siirtymätilanteissa venyvät kohtuuttoman pitkiksi. On lyömistä, potkimista ja tönimistä. Pahimmillaan isompi lapsi on suuttuessaan tönäissyt pienemmän korkealta tuolilta alas, kaatanut maahan ja hyppinyt pienemmän päällä. Tämä on arkipäivää."

"Mitä vähemmän on aikuisia esimerkiksi ulkona, sitä vaikeampaa on huomata kaikkia mahdollisia tilanteita. Myös sisällä valvominen on vaikeampaa, kun on useita tiloja. Tilat eivät muutu, vaikka yksi tai kaksi aikuisista olisikin poissa, 29 lasta ei kuitenkaan mahdu yhteen tai kahteenkaan huoneeseen."

"Mikä vain on mahdollista."

Selvitys tehtiin kyselylomakkeella, jota jaettiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten suljetuissa ammatillisissa Facebook-ryhmissä sekä Suomen Lastenhoitoalan Liiton viestintäkanavissa. Kysely tehtiin joulukuussa 2016. Vastaajia oli 743, ja heistä 735 työskentelee päiväkodissa, loput perhepäivähoitossa.

Lue satoja päivähoidon ammattilaisten vastauksia

Aikuisten ja lasten suhdeluku pätee vain hetken päivässä – "Arki on riittämättömyyttä, itkua ja kiirettä"

Päivähoito-oikeutta rajattiin, mitä siitä seurasi? Opettajat ja hoitajat kertovat "tämä on kaaos"

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.