Kuva: iStockphoto

Tehokkain tapa ehkäistä lasten flunssatartunnat olisi pienentää päiväkotiryhmiä. Mutta mitä muuta voi tehdä?

Päiväkodissa jyllää flunssa, taas. Miten siltä välttyisi?

Tehokkain tapa ehkäistä tartuntoja olisi pienentää päivähoitoryhmiä. Alle kolmevuotias päiväkotilapsi sairastaa keskimäärin sata päivää vuodessa. Pienten ryhmissä taudit tarttuvat helposti, koska sen ikäiset laittavat leluja ja käsiä paljon suuhun. Tartuntojen määrä on selvässä yhteydessä hoitoryhmän kokoon.

Olisi myös hyvä, jos perheet voisivat pitää lapsen kotona heti sairastumisen alussa, koska silloin tartuttavuus on huipussaan. Jos kaikki tekisivät niin, koko ryhmän sairastelu vähenisi. Harva vain pystyy järjestämään muuta hoitoa heti, kun nenä alkaa vuotaa.

Onko mitään helpommin toteutettavaa konstia?

Yhteiskäytössä olevia leluja kannattaa pestä usein. Influenssa- ja rs-virukset elävät pinnoilla jopa 8 tuntia ja voivat aiheuttaa hyvinkin rankkoja tauteja. Joissakin päiväkodeissa leluja pestään joka päivä. Kannattaa kysyä, miten oman lapsen hoitopaikassa toimitaan.

Pehmolelut voi jakaa pariin ryhmään ja käyttää niitä vuoroviikoin. Pehmeässä materiaalissa taudinaiheuttajat saattavat muhia elävinä useita päiviä, mutta viikon tai parin vaihtopenkkivuorolla ne kuivuvat kuoliaaksi.

Lasten käsienpesu on usein vain nopea hulautus, kun on kiire leikkeihin. Siksi aikuisen pitää jaksaa valvoa ja opastaa, että kädet tulevat huolellisesti saippuoiduksi, pestyksi ja kuivatuksi. Tietenkin myös aikuisten pitää pestä käsiään usein ja tarkasti.

Siivouksessa kannattaa muistaa kaikki kahvat, hanat ja valonkatkaisimet, joihin sormet osuvat usein.

Onko flunssista hyötyä: eikö pöpöjen kohtaaminen lisää vastustuskykyä?

On totta, että jos lapsi on välttynyt taudeilta ihan pienenä, eskarissa tai ekaluokalla voi tulla kausi, jolloin hän sairastaa enemmän. Mutta isompi lapsi pärjää tautien kanssa paremmin kuin pikkuinen, jonka kehon rakenteet ovat pieniä.

Pari–kolmevuotiaille tulee flunssan yhteydessä useammin hengenahdistuksia, korvatulehduksia ja muuta lääkärin hoitoa vaativaa. Siksi ei kannata ajatella, että sairastelu jotenkin hyvällä tavalla karaisisi lasta.

Kun puhutaan ylihygieenisestä elinympäristöstä, sillä tarkoitetaan luonnon ja maaperän mikrobien ja bakteerien puutetta. Flunssa- ja vatsatauti-virukset ovat asia erikseen. Niiltä kannattaa yrittää suojautua.

Miten pitkään vatsataudin jälkeen pitäisi pysyä kotona?

Norovirus tarttuu erittäin helposti. Sairastunut voi tartuttaa muita vielä pari päivää sen jälkeen, kun oireet ovat jo ohi. Oireettomia kotipäiviä olisi siis hyvä olla kaksi.

Taudinaiheuttajat myös elävät yllättävän pitkään pinnoilla, joten tehokas siivous on tarpeen. Jos oksennusta on mennyt matolle tai sohvalle, niistä voi saada tartunnan vielä yli viikon jälkeen.

Asiantuntijana lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko.

Vierailija

5 tehokkainta keinoa ehkäistä lapsen flunssa

Miksi kukaan ei kerro syksyllä, miten sitä vastustuskykyä vahvistetaan? Ai niin, sitä ei saa rahaa eikä vetäviä klikkiotsikoita. Ja käsien pesulla ei ole mitään merkitystä. Bakteerit ja virukset ovat aina seuranamme. Niitä on miljoonittain ihollamme: käsissä ja kynnen alla, varpaanväleissä, kainaloissa. Ilmakehässä yhdessä kuutiometrissä on keskimäärin 5 000–100 000 bakteeria. Moni suomalainen on huonossa kunnossa, johtuen kelvottomasta ruokavaliosta, joka aiheuttaa huonoa vastustuskykyä. Moni...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lasta kotona hoitavan vanhemman pitää maksaa perheen menoista? Pienen lapsen äiti kysyy mielipiteitä keskustelussa

"Olen jäämässä hoitamaan kotiin vauvaamme, mutta ongelmana on raha. Miehestä käytän häntä hyväksi, jos en maksa puolia perheemme menoista, vaikka tienaan vain 400 euroa kuukaudessa", pienen lapsen äiti kirjoittaa vauva.fin Aihe vapaa -palstalla.

Nainen kertoo hoitavansa kotityöt ja tekevänsä ruuan, kun mies käy töissä.

Lisäksi hän maksaa miehelle vuokraa, koska asuu lapsen kanssa miehen talossa.

"Noin vähästä rahasta en pysty enää maksamaan sitäkään vuokraa."

Mies on luvannut, että voi maksaa lapsen äidille korvausta kotonaolosta puolet siitä, mitä päivähoito maksaisi.

"Eli noin 150 euroa kuukaudessa."

Onko lapsi vain äidin projekti?

Aloitukseen tuli heti paljon kommentteja. Monet kummastelivat tapaa, jolla menot jaetaan perheessä.

"Lapsesta aiheutuu taloudellisia menetyksiä. Jomman kumman on ainakin vähän aikaa oltava pois työelämästä. Ne kulut kuuluu jakaa yhteisessä taloudessa kummankin vanhemman kesken. Lapsi ei ole vain äidin projekti, jonka kustannukset äiti yksin hoitaa."

"Laki lapsen elatuksesta sanoo, että vanhemmat vastaavat elatuskykynsä mukaan. Sinulla ei ole (yhdessä sovitun) vapaan aikana elatuskykyä, joten mies on velvollinen maksamaan lapsen ne kulut, joihin lapsilisä ei riitä. Tuo 400 ei riitä kuin omaan elämiseesi asuinkulujen jälkeen. Voit kysyä asiaa lakimieheltä."

"Onko siis talo miehen omistuksessa vai vuokra-asunto? Varoittaisin kuviosta, jossa mies omistaa asunnon ja te maksatte hänelle vuokraa. Mies kerää kiinteää omaisuutta ja te maksatte kulut. Toivottavasti olette avioliitossa ilman avioehtoa."

Perhevapaat puoliksi

Myös ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi tuli.

"Ehdotukseni on: Jos olet aiemmin tienannut esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa on ansionmenetyksesi 1600 euroa, koska lapsi on yhteinen. Puolet tästä summasta pitäisi olla pois mieheltäsi eikä sinulta 1600 ÷ 2 = 800. Miehesi on maksettava sinulle 800 euroa kuussa. Lapsilisän voitte laittaa eri tilille ja säästää isompia hankitoja varten."

"Miksi ette laita puoliksi perhevapaita, sinä hoidat osan ja mies hoitaa kotona lasta osan aikaa. Tätähän nyt yritetään tehdä jo lain voimalla. Toivottavasti laki tulee mahdollisimman pian voimaan. Meillä ainakin toimi todella hyvin."

Ei penniäkään mieheltä

Toisaalta löytyi naisia, joilla on samanlaisia kokemuksia kuin keskustelun aloittajalla.

"Minulla on huonommat tienestit ja kaikki pistetään puoliksi. Jos jostain tarvittavasta puuttuu minun osani, otan velkaa, jonka maksan itse. En ole koskaan penniäkään mieheltä saanut. Esimerkiksi remontit mies on omalta osaltaan maksanut. Minä maksan niistä velkaa. Meillä on laskettuna kaikki."

"Meillä tehtiin niin, että koska minä halusin jäädä vuodeksi kotihoitamaan, säästin etukäteen niin paljon rahaa, että sain maksettua puolet asuntolainasta ja siihen päälle muutaman satasen kuussa ruokarahaa (+ se hoitotuki)."

Mitä sinä vastaisit pienen lapsen äidille?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Etkö ehtinyt hassutella tarpeeksi lasten kanssa viime vuonna? Ei hätää, korjatkaa tilanne nyt!

Näillä Parents.comin vinkeillä pääsette alkuun:

1. Naura niin että ratkeat

Eikä nauru saa olla mitään hymistelyä tai pientä kikatusta vaan sellaista hohotusta, että kitarisat näkyvät, silmistä valuu vettä ja suurimmalle osalle äiti-ihmisistä tulee kiire vessaan.

Hohottaminen on paitsi hauskaa myös auttaa vähentämään stressiä. Tätä lasten kanssa säännöllisesti ja isoina annoksina, kiitos.

2. Hauskoja rutiineja olla pitää

Siivousdisko, iltahippa, arvuuttelukisa löylyssä. Rutiinien ei tarvitse olla kummoisia, kunhan ne saavat hyvälle mielelle.

Tärkeintä on säännöllisyys: kun kiva tapa toistuu sopivan usein, kaikki osaavat odottaa sitä. Ja jo se saa hyvälle mielelle.

3. Haleja, haleja ja lisää haleja

Halaus päivässä ei vielä riitä. Haleja tarvitaan paljon paljon lisää. Halauksen ja kosketuksen merkityksestä on valtavasti tutkimuksia. Tiedetään esimerkiksi, että hellä kosketus muuttaa ihmiset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan.

Halauksen ihmevaikutuksista hyötyvät sekä halaaja että halittava.

4. Olisiko juhlan paikka?

Isä teki upean kääretortun, hienoa. Yksivuotias teki asiansa siististi pottaan, hienoa.  Äiti pääsi tentistä läpi, hienoa. Viisivuotias selvisi aamulla päiväkotiin ilman itkupotkuraivareita, hienoa.

Isot ja pienet saavutukset, isot bileet! Lastenkin saavutuksista kannattaa iloita yhdessä oikein kunnolla, he ovat kehunsa ansainneet. 

Vaikka normaalista käytöksestä ei tarvitsekaan tehdä numeroa, lapsen kehumista ei tarvitse pelätä vaan yrittämisestä on syytä kiittää. 

5. Alas, ylös ja lenkille

Huonot hetket tulevat – ja menevät. Pohjamudissa voi rämpiä hetken ja niin pitääkin. Mutta jos mahdollista, sieltä kannattaa yrittää kammeta itsensä ylös. Ja vaikka diskota hetki koko porukalla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oma ilta-aika on pienten lasten vanhemmille rakas. Silti parempi vaihtoehto olisi mennä nukkumaan.

Iltamyöhällä asiat ovat äitien ja isien maailmassa toisin. Silloin kukaan ei keskeytä eikä mikään ole hetkeen tärkeämpää kuin tosi-tv, karkkipussi ja some – tai ihan täydellinen pino viikattuja pyykkejä. Pää tyhjenee niin, että kohina käy.

Hetki on ihana, ja siksi sitä tekee mieli venyttää – liikaa. Meidän Perheen kyselyyn vastanneista vanhemmista useampi kuin yksi viidestä valvoo yli puolenyön melkein joka ilta. Ei ihme, jos aamulla väsyttää.

Ja väsyttääkin: lähes puolet on melkein joka aamu herätessään tosi väsynyt.

Suurin osa vastaajista on sitä mieltä, että vaikka oma aika tulee tarpeeseen, oikeastaan valvomisessa ei ole mitään järkeä. Aivotutkija Minna Huotilainen vahvistaa saman. Pään tyhjennystä tarvitaan, mutta unista sitä ei kannattaisi nipistää.

Huotilaisen mukaan pulmana on, että äidit ja isät yrittävät pitää kiinni samasta iltarituaalista, joka heillä oli ennen lapsia.

–  Lasten kanssa yritetään päästä samaan fiilikseen, mutta tullaan koko ajan keskeytetyiksi. Sitten vapautta yritetään ottaa, kun lapset nukkuvat, Huotilainen sanoo.

Pikkulapsivaihe on aivoille maraton, niin kuormittava se on.

Pikkulapsivaihe on aivoille työläs maraton. Arki on kuormittavaa, ja lepohetkiä on niukasti. Edes viikonloppuihin ja lomiin ei saa enää samanlaista vapaan tunnelmaa. Pitää olla vähän valmiudessa koko ajan.

Kun sitten vielä tulee valvottua liikaa, aivot alkavat oireilla. Väsyttää entistä enemmän, muisti pätkii ja on vaikea keskittyä. Silloin on korkea aika opetella uusia tapoja.

– Ihannetilanteessa palautumista tapahtuu pitkin päivää. Siksi päivällä pitäisi ehtiä syödä lounas ja pitää taukoja. Myös työmatka voi toimia aivolepona. Tehokkainta lepoa on oikeastaan pieni puuhastelu, vaikka tiskikoneen täyttäminen, koiran ulkoiluttaminen tai neulominen, Huotilainen sanoo.

Entä jos jaksaa illasta toiseen vain vanua sohvalla ja hereillä pysyy vähän väkisin?

–  Silloin voisi tosiaan mennä nukkumaan. Unta voi ajatella luksuksena, johon kaikilla on varaa. Ja sen sinäkin ansaitset.

Epäilijöille Huotilaisella on vielä yksi neuvo: Kokeile unipäiväkirjaa. Merkitse ylös, mihin aikaan menit nukkumaan, mihin aikaan heräsit ja miltä vireystaso päivällä tuntui – huomaat pian, miksi nukkuminen kannattaa.

Lukijat kertovat: illan ohjelmassa tänäänkin

Meidän Perheen lukijoiden suosikkipuuhaa illalla on telkkarin katsominen ja somen tai netin selailu. Aika moni tekee myös kotitöitä: siivoaa, viikkaa, järjestelee ja remontoi.

”Taaperon nukkuessa on viimein aikaa levittää kankaat ja kaavalehdet.”

”Puolison kanssa molemmat katsotaan omaa ohjelmaa puhelimella tai televisiosta. Harvoin samaa. Istutaan sohvalla jalat sylikkäin eikä välttämättä puhuta.”

”Keittiön pitää olla puhdas. Valmistelen aamupalan: puurohiutaleet veteen, pöytä katettu. Vaatteet valmiiksi. Ei somettamista!”

”Teen käsitöitä, virkkaan tai teen koruja. Voin myös jumpata rauhassa ilman keskeytyksiä.”

”No en todellakaan ainakaan jumppaa. Suihkussa käyn, kun saan vihdoinkin olla siellä rauhassa.

”Sarjoja katson. Leipää syön. Facessa pörrään.”

”Keskustelemme puolison kanssa aikuisten asioita, joita ei voi puhua lasten kuullen. Hoidamme myös mahdolliset riitaa aiheuttavat aiheet.”

”Haluaisin lukea kirjaa tai edes lehteä tai katsoa joskus jotain omaa ohjelmaa, mutta päivän päätteeksi ei enää jaksa keskittyä. Välillä harmittaa, että oma aika on mennyt somessa roikkuessa.”

”Jumpat ja kotityöt jäi iltarutiinista hoitovapaan jälkeen. Ei vaan jaksa.”

Lähde: Kysely vauva.fissä, 417 vastaajaa.

Meidän Perhe 12/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Äitiys teki koodarista imetysvaatesuunnittelijan. Kolme ajatusta äitiyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä.

1. Ensin tajusin, mitä puuttuu.

Muistan, kun heräsin ensimmäistä kertaa vauvan kanssa kotona litimärkänä maidosta. Oli talvi ja palelin. Turhauduin suunnattomasti. Aloin kehitellä toimivaa imetyspaitaa, jossa on vuoraus ja jossa voi nukkua ilman rintaliivejä. Paidan luukku ei saanut repsottaa auki eikä liioin puristaa. Kaipasin myös väriä vaatteisiini: kaupoissa oli runsaasti mustia ja harmaita paitoja.

Minulla ei ollut juurikaan kokemusta ompelusta. Viimeksi olin ommellut teininä, ja raskausaikana olin tehnyt kestovaippoja vauvalle. Saumurin lainasin kaverilta. Olin kuitenkin kunnianhimoinen, ja lähdin tekemään täydellistä imetysvaatetta.

2. Aina voi kokeilla – ja onnistua.

Pian ystäväni pyysivät, että tekisin heille imetyspaitoja. Mietin, että pitääkö näitä alkaa myydä. Emmin, mutta ajattelin, että voinhan kokeilla.

Olin onnistunut tekemään hyvän tuotteen ja ajattelin, että minulla on velvollisuus tarjota se muiden käyttöön. Tavallaan perustin yrityksen vahingossa.

Olen koulutukseltani ohjelmistosuunnittelija ja ennen lapsia tein töitä koodarina. Olisin nauranut, jos joku olisi sanonut, että minusta tulee imetysvaateyrittäjä. Mutta sellainen olen ja olen todella tyytyväinen, että uskalsin.

On mahtavaa saada viestejä, että vaatteet ovat helpottaneet imetystä.

3. Yrittäjä määrää ajastaan itse.

Nykyään en itse ehdi pahemmin ommella. Palkkalistoillani on kolme kotiompelijaa, joista yksi on äitiyslomalla. Oma aikani menee verkkokaupan pyörittämisessä, kankaiden piirtämisessä ja ompelusuunnitelmien tekemisessä.

Yrittäjänä työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu hyvin. Voin tehdä kotona töitä, ja mummut auttavat lasten hoidossa. Voin olla kotona sittenkin, kun lapset tulevat kotiin koulusta.

Äitiyslomalaista, joka haaveilee yrityksen perustamisesta, neuvon opettelemaan verotuskuviot hyvin ja hankkimaan hyvän kirjanpitäjän.

On myös tärkeää järjestää itselleen omaa aikaa kotona, jos koti on myös työpaikka.

Vauva 12/2016

Keskustele alla: Haaveiletko yrittäjyydestä äitiysloman jälkeen?

Milla Koskinen halusi Maitotyttö-imetysvaatteilleen raikkaan suomalaisen nimen, joka herättää voimakkaan mielleyhtymän. Millalla on 3- ja 6-vuotiaat lapset.

Manta-77

Imetysvaatteita suunnitteleva Milla Koskinen: ”Lainasin saumurin ja lähdin tekemään täydellistä”

Itse olen 2 kk vanhan tytön äiti. Jo vauvan " suunnittelu-aikana" tein selväksi että töihini haluan palata heti kun synnytykseltä kykenen. Niinpä palasin yrittäjäksi n. kuukauden päästä synnytyksestä ja pari päivää viikossa muutama tunti on tuntunut todella hyvältä jo omankin jaksamisen kannalta. Edelliset lapsenikin vein heti hoitoon n. 10 kk.n ikäisinä kun se vain oli mahdollista, silloin minulla ei ollut omaa yritystä vaan tein pelkästään vieraalle töitä. nyt kun on kaksi työtä, on...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.