Tehokkain tapa ehkäistä lasten flunssatartunnat olisi pienentää päiväkotiryhmiä. Mutta mitä muuta voi tehdä?

Päiväkodissa jyllää flunssa, taas. Miten siltä välttyisi?

Tehokkain tapa ehkäistä tartuntoja olisi pienentää päivähoitoryhmiä. Alle kolmevuotias päiväkotilapsi sairastaa keskimäärin sata päivää vuodessa. Pienten ryhmissä taudit tarttuvat helposti, koska sen ikäiset laittavat leluja ja käsiä paljon suuhun. Tartuntojen määrä on selvässä yhteydessä hoitoryhmän kokoon.

Olisi myös hyvä, jos perheet voisivat pitää lapsen kotona heti sairastumisen alussa, koska silloin tartuttavuus on huipussaan. Jos kaikki tekisivät niin, koko ryhmän sairastelu vähenisi. Harva vain pystyy järjestämään muuta hoitoa heti, kun nenä alkaa vuotaa.

Onko mitään helpommin toteutettavaa konstia?

Yhteiskäytössä olevia leluja kannattaa pestä usein. Influenssa- ja rs-virukset elävät pinnoilla jopa 8 tuntia ja voivat aiheuttaa hyvinkin rankkoja tauteja. Joissakin päiväkodeissa leluja pestään joka päivä. Kannattaa kysyä, miten oman lapsen hoitopaikassa toimitaan.

Pehmolelut voi jakaa pariin ryhmään ja käyttää niitä vuoroviikoin. Pehmeässä materiaalissa taudinaiheuttajat saattavat muhia elävinä useita päiviä, mutta viikon tai parin vaihtopenkkivuorolla ne kuivuvat kuoliaaksi.

Lasten käsienpesu on usein vain nopea hulautus, kun on kiire leikkeihin. Siksi aikuisen pitää jaksaa valvoa ja opastaa, että kädet tulevat huolellisesti saippuoiduksi, pestyksi ja kuivatuksi. Tietenkin myös aikuisten pitää pestä käsiään usein ja tarkasti.

Siivouksessa kannattaa muistaa kaikki kahvat, hanat ja valonkatkaisimet, joihin sormet osuvat usein.

Onko flunssista hyötyä: eikö pöpöjen kohtaaminen lisää vastustuskykyä?

On totta, että jos lapsi on välttynyt taudeilta ihan pienenä, eskarissa tai ekaluokalla voi tulla kausi, jolloin hän sairastaa enemmän. Mutta isompi lapsi pärjää tautien kanssa paremmin kuin pikkuinen, jonka kehon rakenteet ovat pieniä.

Pari–kolmevuotiaille tulee flunssan yhteydessä useammin hengenahdistuksia, korvatulehduksia ja muuta lääkärin hoitoa vaativaa. Siksi ei kannata ajatella, että sairastelu jotenkin hyvällä tavalla karaisisi lasta.

Kun puhutaan ylihygieenisestä elinympäristöstä, sillä tarkoitetaan luonnon ja maaperän mikrobien ja bakteerien puutetta. Flunssa- ja vatsatauti-virukset ovat asia erikseen. Niiltä kannattaa yrittää suojautua.

Miten pitkään vatsataudin jälkeen pitäisi pysyä kotona?

Norovirus tarttuu erittäin helposti. Sairastunut voi tartuttaa muita vielä pari päivää sen jälkeen, kun oireet ovat jo ohi. Oireettomia kotipäiviä olisi siis hyvä olla kaksi.

Taudinaiheuttajat myös elävät yllättävän pitkään pinnoilla, joten tehokas siivous on tarpeen. Jos oksennusta on mennyt matolle tai sohvalle, niistä voi saada tartunnan vielä yli viikon jälkeen.

Asiantuntijana lastentautien ja lasten infektiosairauksien erikoislääkäri Marjo Renko.

Vierailija

5 tehokkainta keinoa ehkäistä lapsen flunssa

Miksi kukaan ei kerro syksyllä, miten sitä vastustuskykyä vahvistetaan? Ai niin, sitä ei saa rahaa eikä vetäviä klikkiotsikoita. Ja käsien pesulla ei ole mitään merkitystä. Bakteerit ja virukset ovat aina seuranamme. Niitä on miljoonittain ihollamme: käsissä ja kynnen alla, varpaanväleissä, kainaloissa. Ilmakehässä yhdessä kuutiometrissä on keskimäärin 5 000–100 000 bakteeria. Moni suomalainen on huonossa kunnossa, johtuen kelvottomasta ruokavaliosta, joka aiheuttaa huonoa vastustuskykyä. Moni...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan kanssa reissatessa kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan. Vauva.fin bloggaajat kertovat unohtumattomimmat reissumuistonsa.

Taapero painoi hätänappia

”Junamatkailu taaperon ja vauvan kanssa voi olla yllätyksiä täynnä. Juna oli täpötäysi, ja vauva halusi olla rinnalla koko ajan. Omanlaisensa elämys oli myös wc-käynti juuri kuivaksi oppineen taaperon ja sylivauvan kanssa. Potalla istunut taapero painoi vessan hätänappia, ja loppumatkan ärhäkkä sulosointu kaikui koko vaunun ilona. Kaiken kukkuraksi ovikin jumittui auki. Onneksi kanssamatkustajista löytyi ihana rouva, joka tarjoutui pitelemään kovaan ääneen vierastavaa vauvaa ja pitämään silmällä isompaa, jotta äiti pääsi itse käymään toisessa vessassa – sellaisessa, jonka oven sai lukkoon.”

Hanna, En kuvitellut kolmea, vauva.fi

Kokonaisvaltainen banaanikuorutus

”Hoitolaukku oli jäänyt avoimena takapenkille niin, että taapero ulottui kurkottamaan siihen.  Moottoritiellä etupenkille leijui lämmin banaanin haju ja onnellinen vauvajokellus. Kun pääsimme viimein pysähtymään, banaania oli jo kaikkialla upouudesta takista turvaistuimeen.”

Marika, Teehetkien koti, vauva.fi

Uimavaipassa vara parempi?

”Teimme viime kesänä mökkireissun 9 kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Mökkimme sijaitsee metsän keskellä kaukana sivistyksestä. Pakkasin huolella kaiken tarpeellisen mukaan. Kaiken paitsi vaipat. Saavuimme perille myöhään, lähin kauppa 30 kilometrin päässä oli jo kiinni. Mukana oli vain uimavaippoja, joilla yritimme pärjätä yön yli. Uitua siinä tulikin – nimittäin pissassa.”

 Titta, Minä ja Morris, vauva.fi

Yöllähän ei autossa nukuta!

”Kokeilimme monien suosimaa yöllä ajamista. Ei sopinut meille. Lapsi ei osannut nukkua yöllä autossa, vaikka päivällä osaa.”

Tuomas, Isäkuukaudet, vauva.fi

Koko sukujuhla yhtä noroa

”Esikoisen yksivuotissynttäreiden aikoihin sairastimme koko perhe noron. Olimme mielestämme jo terveitä, kun lähdimme sukuloimaan. Emme tajunneet, että kannoimme virusta mukanamme vauvan unileluissa ja muissa tavaroissa. Onnistuimme parin päivän sisällä tartuttamaan 3/4 isovanhemmista, isomummon ja pari tätiä.”

Heli, Älyllistä äitiyttä, vauva.fi

LUE LISÄÄ: Kaikesta huolimatta, kannattaa lähteä Rohkeasti reissuun vauvan kanssa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauva.fin bloggaajat ja lukijat kertovat, millä eväillä lomamatka onnistuu vauvan kanssa.

Vaippoja, sanoinko jo vaippoja?

”Uskotko, että vaippoja on tarpeeksi? Ota vielä muutama. Usein ne loppuvat juuri kriittisellä hetkellä.”

”Vaipat ja vaipanvaihtovälineet yhteen kassiin, joka on sitten helppo napata vaippalaukusta mukaan.”

Pakkaa myös nämä...

”Älä unohda lempiunilelua.”

”Varaa aina mukaan evästä. Verensokeri alhaalla kukaan ei ole hyvää matkaseuraa.”

Marika, Teehetkien koti, vauva.fi

Ajoita oikein

”Viime kesänä lähdettiin matkaan jo viiden aikaan aamulla. Vauva ja taapero jatkoivat unia siihen asti, kunnes ensimmäisen kerran pysähdyttiin aamupalalle kahdeksan maissa.”

Leena, Sesse ja poika, vauva.fi

”Löyhät aikataulut, että voi pysähtyä niin usein kuin on tarvis. Mieti etukäteen pysähdyspaikat.”

Höllää vähän

"Matkalla tiukoista säännöistä kannattaa luopua. Suolakeksit ja pillimehu ovat ihan hyvää ruokaa hätä-tilanteessa tai jos lapselle ei maistu mikään muu.”

Kikkoja autoiluun

”Äiti etupenkillä on toiminut meillä paremmin kuin takapenkin maitohoukuttimena.”

 Sattumia ja suklaarakeita -blogi

”Yksi ehdoton varuste autoon niin lyhyille kuin pitkillekin matkoille oli takapenkin peili. Niin kauan kuin minityyppi matkustaa selkä menosuuntaan, on muuten ihan mahdoton tsekata lapsen tilanteita.”

Mirva, Mirvan Menomatkat, vauva.fi

Lennolle mukaan

”Jos lennätte, pyydä nousuun ja laskuun pahvimukit, laita sisälle lämpimään paperiin kasteltua talouspaperia ja paina mukeja vauvan korvia vasten. Se helpottaa painetta.”

Anneli, Love365, vauva.fi

Ja ennen kaikkea: positiivinen asenne!

”Reissuun on paras varata hyvä mieli ja positiivinen asenne. Ei haittaa, jos housut kastuu tai hammasharja jää kotiin, keinot kyllä keksitään, mutta jos oma hermo pettää jo kotipihassa, se lupaa matkalle huonoa.”

Hanna, En kuvitellut kolmea, vauva.fi

LUE LISÄÄ: Ja jos kaikki ei mene kerrasta putkeen, älä huoli, muillakin on mutkia matkassa on muillakin!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jännittääkö juhannuksen sää? Ei ole aina ennenkään paistanut, mutta ei se ole vauhtia hidastanut. Meidän Perheen juhannuskone kertoo sinulle tämän juhannuksen tapahtumat!

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ei, älä houkuttele jälkiruualla. Tuo sen sijaan ruokahetkiin yhdessäolon iloa, kannustaa ravitsemusterapeutti Henna Jalkanen.

Lapsi syö todella vähän. Milloin siitä pitää huolestua?

Pieniruokaisuus ei välttämättä ole ongelma. Lapsi, joka syö vähän, voi syödä ravitsemussuositusten mukaan monipuolisesti, ottaa ruuasta kaiken tarvitsemansa ja kasvaa aivan normaalisti.

Vanhempien huoli lapsen ruokavaliosta on kuitenkin ymmärrettävää. Suomessa lapsella ei ole riskiä nälkiintyä, kun kasvua ja kehitystä seurataan neuvolassa. Terve lapsi osaa myös säädellä ruuantarvettaan. Jo vauva osaa itkeä nälkäänsä ja lopettaa imemisen ollessaan kylläinen. Se taito ei katoa silloinkaan, kun lapsi alkaa syödä kiinteää ruokaa. Siksi vanhemman kannattaa yleensä luottaa lapseensa.

Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen ruokavaliosta, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

Lapsi ei syö juuri lainkaan kasviksia. Mikä olisi tarpeeksi?

Suositusten mukainen ruoka riittää. Sopiva määrä kasviksia on viisi lapsen omaa kourallista päivässä. Aina siihen ei päästä, mutta tärkeintä on pitää kasviksia tarjolla jokaisella aterialla. Silloin on todennäköistä, että jotakin menee suuhunkin.

On normaalia, että lapsi karsastaa uusia makuja ja kieltäytyy joistakin ruuista kausittain. Sekin on normaalia, että lapsi tuntuu elävän jonkin aikaa ”pyhällä hengellä” ja syökin hetken päästä todella paljon. Jokin ateria voi jäädä väliin, mutta yleensä seuraava maistuu kyllä.

Voiko lasta houkutella syömään lupaamalla jälkiruokaa?

Se ei kannata. Lapselle voi muodostua ajatus, että ruokailu on rangaistus ja jälkiruoka palkinto, ja palkitseminen vie ilon ruokapöydästä.

Jos lapsi tietää aina saavansa jälkiruokaa, voi se olla tuoreita hedelmiä sokerisen suklaavanukkaan sijasta. Totta kai vanhempaa harmittaa, kun lapsi sanoo ruokaa pahaksi, mutta kyllä lapsen kiukkua pitää kestää monella tavalla.

Mistä johtuu se, että syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta?

Lapset ovat yksilöitä kuten aikuisetkin, ja toisia syöminen kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut ihmiset nauttivat ruokailusta enemmän kuin toiset, jotka käyvät vain tankkaamassa. Myös nälän ja kylläisyyden kukin tuntee eri tavalla.

Hyvä suhde ruokaan syntyy ilosta. Siksi kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Jos syöminen ei tunnu kiinnostavan lasta, miettisin, mistä se johtuu. Onko ruokahetki ikävä kokemus? Tuleeko siitä olo, ettei viihdy pöydässä? Tai että vanhemmat tuputtavat ruokaa?

Lapsi ottaa mallia aikuisesta kaikessa. Hyvä ja terveellinen suhde ruokaan syntyy ilosta, ja siksi vanhempien kannattaa panostaa yhdessä syömiseen.

Mitkä konstit auttavat, kun lapsi nirsoilee ruuan kanssa?

Toisto auttaa. Lapsi voi tarvita yli 15 kertaa ennen kuin oppii pitämään uudesta mausta. Myös ateriarytmi auttaa: että lapsi on varmasti, mutta ei liian nälkäinen. Napostelu johtaa siihen, ettei ole nälkä. Ruoka yleensä maistuu paremmin myös liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Jotkut lapset vaativat aikuisilta enemmän työtä kuin toiset.

Ruokaa kannattaa myös ihan vauvasta saakka tutkia kaikin aistein. Miltä se tuntuu, mitä ääntä se pitää? On aivan eri asia pyytää lasta maistamaan porkkanaa kuin tutkimaan sitä. Tässäkin vanhemman kannattaa muistaa ilo: kiva, kun tutkit porkkanaa!

Ennen kaikkea ruokailusta kannattaa tehdä mukava ja rento hetki. Pienikin lapsi kannattaa ottaa mukaan ruuanlaittoon ja kattamiseen. Yksivuotias voi repiä salaattia, ja viisivuotias jo tehdä itse koko kulhollisen. Isommatkin lapset tykkäävät siitä, että perhe syö yhdessä pöydän ääressä eikä yksin olohuoneessa.

Lapsi huomaa, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Vanhemman on tärkeintä olla myönteinen roolimalli. Lasta ei ole tarpeen kehua isosta syödystä annoksesta, koska sehän ei kerro siitä, oliko ruokamäärä juuri siihen hetkeen sopiva. Silloin lapsi voi kokea, että juuri iso ruokamäärä on se, mikä pitää syödä, jotta saa kiitosta. Mieluummin voi kehua vaikkapa siitä, että lapsi osasi kertoa milloin on vielä nälkä ja milloin masu on täynnä. Hänelle voi myös kertoa, miten kivaa oli istua yhdessä ruokapöydässä.

Kertooko lapsen pieniruokaisuus alttiudesta sairastua syömishäiriöön myöhemmin?

Pieniruokaisuus on harvoin ongelma, mutta kielteinen suhde ruokaan voi olla suuri pulma. Jos ruokahetki ahdistaa, vanhemmat tuputtavat tai ovat muuten ahdistuneita lapsen pieniruokaisuudesta, se voi vaikuttaa elämässä pitkään. Siksi vanhemman kannattaa tarkastella omaa suhdettaan ruokaan ja kehoonsa. Lapsi huomaa, jos vanhemmalla on lista kielletyistä ruuista tai hän huolehtii koko ajan painostaan. Hän huomaa myös sen, jos vanhemman mielestä jokainen on hyvä sellaisena kuin on.

Asiantuntijana laillistettu ravitsemusterapeutti, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen Henna Jalkanen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.