Katso, mitä ruokakyselymme paljasti.

Perheissä porisee sangen usein äidin pata. Meidän Perheen ja Sagan yhteisessä ruoanlaittokyselyssä kävi ilmi, että äiti kokkaa eniten 60 prosentissa vastaajien perheistä.

Joka viidennessä perheessä äiti ja isä kokkaavat yhtä paljon. Vain joka seitsemännessä perheessä pääkokki on isä.

Reilu neljännes perheistä laittaa ruokaa lähes päivittäin niin, että kaikki kuitenkin osallistuvat jollain tavalla. Kolmasosa perheistä kokkaa yhdessä pääosin viikonloppuisin. Kahdessa perheessä kolmesta lapsille on etukäteen sovittuja keittiötehtäviä kuten astianpesukoneen tyhjennystä, pöydän kattamista tai ruoka-aineksien pilkkomista.

Keittiössä työnjakoja on monia. Näin kyselyyn vastanneet kertovat:

– 4-vuotias poikamme on innokas kokkaamaan ja leipomaan. Hän haluaa tehdä kaiken mahdollisen eli äiti auttaa ja kertoo, mitä tehdään, ja poikamme tekee, sekoittaa ja valmistaa.

– Äiti leipoo ja tekee arkiruoat. Isän bravuurina on pihvit. Lapset auttavat sopivissa pikkuhommissa ja leipovat.

– Perunamuusi on aina isän juttu. 

– Äiti tekee oikeastaan kaiken. Isä on viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt kaksi kertaa keittoa, täyttänyt pari kertaa tiskikoneen ja keittänyt muutaman kerran kahvia ja teevettä sekä tehnyt kaakaota. Tekee sentään leipänsä itse – nykyään.

– Äiti ei tee oikeen mitään. Isä ostaa tarvikkeet ja valmistaa ruoat, lapset hääröö monesti mukana.

– Äiti hankkii tarpeet, ottaa esille välineet ja jakaa työtehtävät. Isä toimii ohjeiden mukaan, lapset auttavat.

– Äiti ja lapset tekevät ruoan ja leipovat. Isä grillaa.

– Äiti kokkaa, isä hyörii ympärillä ja nappailee kaikkea suuhunsa, ja lapsi auttaa äitiä parhaansa mukaan.

– Isä ei osaa kokata muuta kuin munia, joten isä kokkaa viikonloppuna sunnuntaiaamiaisen, eli paistaa munia.

– Äiti paistaa ja keittää, iskä maustaa ja lapset pilkkoo.

– Isä myös lämmittää arkisin äidin etukäteen keittämiä ruokia. 

– Äiti syö isän laittamaa ruokaa.

– Isän hommiksi jäävät pienemmät jutut, vaikka iltapala tai viikonloppuisin aamupala tai pihvien paisto.

– Äiti tekee kaiken, isä ei mitään. Lapset auttavat joskus.

– Äiti tekee kaiken, jollei erikseen kovalla äänellä ilmoita, ettei tee mitään. Siinä tapauksessa isä joko laittaa jotain itselleen mieleistä tai tuo valmiin ruoan.

– Äiti tekee kaikki. Jos sattuu käymään niin, että isä tekee ruoan, niin äiti joutuu kuitenkin siivoamaan jäljet. Lapset vielä niin pieniä, etteivät osallistu keittiöhommiin.

– Äiti tekee pääasiassa kaiken arkipäivinä, viikonloppuisin isä auttaa pilkkomisessa.

– Äiti tekee ruoan silloin tällöin, isä eniten koska pitää siitä. Pääruoka on siis yleensä hänen kontollaan, äiti avustaa enimmäkseen salaatissa tai vastaavassa. Lapset yleensä hääräilevät ja katselevat.

– Isä käy kaupassa, äiti kokkaa ja lapset tyhjentävät ja täyttävät astianpesukoneen.

– Isä kokkaa ja äiti siivoaa jäljet.

– Isä leipoo ja tekee esimerkiksi todella hyviä karjalanpiirakoita ja korvapuusteja. Isä tekee hyviä erilaisia vuokapiirakoita, kasvis-, kinkku- ja juustotäytteillä. Äiti valmistaa hyviä arki- ja juhlaruokia kanasta ja perunasta.

– Isä on hyvä tekemään ruokaa. Hän osaa maustaa. Äiti yleensä tekee hanttihommat eli esimerkiksi kuorii perunat.

– Isä tekee ruoan ja koittaa pitää äidin pois keittiöstä. Mikäli tiskiä on kertynyt, äiti voi suorittaa tiskauksen. Mutta jos äiti sattuu olemaan ruoanlaitossa mukana, isä on tarkkana kuin porkkana, kun äiti "vähän" maustaa ruokaa.

– Isä tekee yleensä meidän perheessä ruoan, äiti taas hoitaa mieluummin pyykit ja siivouksen. Lapset, 4- ja 5-vuotiaat pojat, taas kattavat ja siivoavat ruokapöydän.

– Isi tekee kaiken, koska osaa parhaiten.

– Kaikki tekee kaikkea.

– Kun isä laittaa ruokaa, äiti siivoaa jäljet. Kun äiti kokkaa, äiti myös siivoaa. Lapset kattavat pöydän ja korjaavat omat astiansa tiskialtaaseen.

– Kun kaikki ovat kotona, koitetaan kokata yhdessä. Muuten ruuat tekee se, joka on kotona.   

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.