Vähempään tyytyminen on downshiftauksen vaikein asia.

Meidän Perheen toimittaja Marikka Bergman päätti hidastaa hektistä elämäänsä. Vuoden kokeilun jälkeen, hän kirjoitti aiheesta kirjan.

"Olin lukenut kaikki löytämäni slow-kirjat ja olin kypsä aloittamaan uuden elämäntavan, kun jäin äitiyslomalle vuonna 2008. Päätin, että pakenisin kaupungin shoppailuapajia, rupeaisin säästäväiseksi, kierrättäisin, viljelisin oman ruokani enkä stressaisi enää mistään. En mistään.

1. teesi:  Älä stressaa lasten perässä

Minä aioin lojua äitiyslomani riippumatossa. Lapset hoitakoot itse itsensä! En muistanut sitä tosiasiaa, että ”jätä lapset rauhaan ja relaa” -koulukunnan gurut (Tom Hodgkinson ja Carl Honoré) eivät kirjoittaneet kirjoissaan vauvoista tai taaperoista, vaan paljon vanhemmista lapsista. Jokainen neljästä lapsestani on ensimmäisenä vuonnaan vaatinut jatkuvaa kanniskelua. Toinen vuosi on kulunut itsetuhoisen terminaattorin perässä juostessa. Vasta lapsen kolmantena vuonna aloin pikku hetkisiksi päästä kohti joutilasta vanhemmuutta. Tällöinkin piti tietysti olla silmät selässä ja kuudes aisti valppaana.
Johtopäätös: ”Jätä lapset rauhaan” on sellaisten isien keksimä myytti, joilla ei ole ensi käden kokemusta vauva- tai taaperovuosista.

2. teesi: Älä kuluta

Uskomukseni oli, etten itse ole mikään shoppailija. Minun heikkouteni eivät ole koskaan olleet perinteiset vaatekaupat, vaan esimerkiksi luomukaupat.

Vasta kun en enää pystynyt ostelemaan entiseen tahtiin ”ekotuotteitani”, huomasin pohtivani, yllättävän ahdistuneena, oliko elämä elämisen arvoista ilman Weledan suihkugeeliä tai sitä ihan tiettyä amerikkalaista biodynaamista mysliä, jota olin syönyt jo kymmenen vuotta. Olinkin brändikoukussa.

Johtopäätös: Ihminen etsii myös paremman ihmisen ekoshoppailulla niitä samoja asioita kuin sillä halveksittavammalla kerskakulutuksella: oman arvonsa pönkitystä ja identiteettinsä vahvistusta.

3. teesi: Älä suorita

Suorittaja raivaa elämäänsä tyhjää tilaa jättämällä esimerkiksi palkkatyön. Mutta ennen kuin hän ehtii nauttia vapaastaan viikonkaan vertaa, on samainen aika täyttynyt uudella Projektilla. Yhtäkkiä huomaakin olevansa erittäin aktiivista varainkeruutyötä tekevässä vanhempainyhdistyksessä tai jonkin megaluokan rakennusprojektin kimpussa.
Minulta kesti kaksi vuotta raivata elämääni oikeasti tyhjemmäksi, koska keksin tilalle uusia aktiviteetteja. Nyt kalenteri on hetken verran tyhjempi, mutta toisaalta… otimme juuri koiranpennun.

Johtopäätös: Jos haluat oikeasti hidastaa, katso aivan kaikkea tekemistä vain ja ainoastaan aikaasi ryöstävästä näkökulmasta.  Ihminen voi olla arvokas myös silloin, kun hän ei puuhaa.

4. teesi: Viljele oma ravintosi, hah!

Eräs slow-gurujen lempiteesejä on ollut omavarainen elämä Systeemin ulkopuolella. Hodgkinson hehkuttaa permakulttuuri-tyyppisen (permanent agriculture, pysyvä maanviljely) elämän vapauttavuutta, ja jopa tv-kokki Jamie Oliver on hurahtanut  laajan keittiöpuutarhan pitoon. Omavaraisista perheistä kirjoitetut lehtijutut antavat ymmärtää, että homma hoituu ihan tuosta vaan: siemenet vaan maahan ja pian jo sitten satoa keräämään.

Kolmen vuoden kasvimaakokemuksella pidän suurta osaa viljele ravintosi -uskomuksesta romanttisena haihatteluna. Otetaan nyt vaikkapa härkäpapujen kasvatus. Kitket kaksi kuukautta rikkaruohoja ja kastelet taimia, ja lopulta perkaat härkäpapuja kuoristaan kaksi päivää. Lopputulokseksi saat lasipurkillisen papuja, jotka olisit paljon pienemmällä ajan ja rahan menolla voinut ostaa kaupasta. Luomujahan ne kieltämättä ovat, ja itse kasvatettuja, mutta…

Johtopäätös: Viljele vain, jos aidosti pidät viljelyä mielekkäänä puuhana, mutta älä erehdy kuvittelemaan, että säästäisit sillä merkittävästi rahaa. Ota viljely aikaavievänä erityisharrastuksena.

5. teesi:Tänään(kään) en tee mitään

Downshifting tarkoittaa vaatimattomampaa elämäntyyliä. Siis: luopumista monista niistä asioista, joilla ennen hoiti tylsyyden- ja tyhjyydentunteitaan. Shoppailusta, matkustelusta.

Mutta miten kokea mielekkääksi sellainen elämä, jossa pitää vuodesta toiseen vastata muiden ihmisten tiedusteluihin kesälomasuunnitelmista: ”En tee mitään”? Miten pysyä iloisena ja tyytyväisenä oman, päivästä toiseen samanlaisen arkensa keskellä, vaikka naapurit lentelevät jatkuvasti ympäri maailmaa?

Vanhempien kohdalla kysymystä voi terävöittää: miten pysyä niinkin iloisena ja tyytyväisenä, ettei enää tunne omantunnon pistoja, kun lapset kertoilevat, miten ne ja nekin tekevät sitä ja sitä, ja miks me ei koskaan…?

Kohtuullistamisen suurin haaste piilee siinä, että pitäisi yhtäkkiä muuttua askeesia rakastavaksi pyhimykseksi. Downshiftingin pohjana pitäisi siis olla sitoutuminen jonkin tyyppiseen mielenhallintaan tai henkiseen kasvuun. Tai ainakin luottamus siihen, että elämässä on myös sellaisia ulottuvuuksia, jotka eivät suoraan näy ulospäin.
Jotta tapahtumaköyhempi elämä olisi onnellista elämää, täytyy suhde arkeen ajatella uusiksi. Arvoa pitää opetella näkemään myös arkisissa, mitättöminä pidetyissä puuhissa. Muuten alkaa aivan takuulla vähän ajan päästä kiukutella mielessään ja joutuu taas pistämään vauhdin päälle, jotta elämä tuntuisi edes joltain.

Johtopäätös: Vähempään tyytyminen on downshiftaamisen vaikein puoli. Ihminen nyt vain on kamaa ja elämyksiä itselleen kahmiva laji ja haluaa siksi itselleen kaikenlaista.

Marikka Bergmanilta ilmestyi syksyllä 2010 perhe-elämästä ja downshiftingistä kertova kirja Pientä elämää etsimässä (Basam Books).

Kuva: Lauri Mannermaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

On, pakko on syödä. Mutta onko pakko tehdä itse? Ja mitä? Meidän Perhe selvitti, miten arjen ruokarumba pyörii.

Ensin laulaa mikro: bling! Ja sitten huutaa äiti tai isä: Syömään!

Ruuanlaitto on pakollinen osa arkea. Harvempi kuin joka viides Meidän Perheen kyselyyn vastanneista pitää itseään kulinaristina tai ruokaharrastajana, vaikka kokkaa ja kattaa ruokaa perheen pöytään jatkuvasti. Kaksi kolmesta kuitenkin haluaisi satsata arkiruokaan enemmän.

Toisaalta ruoka syödään perheissä usein jo kello 17 maissa, pian työ-, hoito- ja koulupäivän jälkeen. Tarvitaan siis helppoutta, eineksiä, pakasteita, puolivalmiita – ja mikroa.

– Einekset, pakasteet ja puolivalmiit ovat osana muuta ruokavaliota varsin ok. On turha kaivata aikaa, jolloin syötiin ruokaa omasta maasta ja tehtiin kaikki alusta asti itse. Ruuanlaitto oli silloin äidin tai kotiapulaisen päätyö. Nyt on ihan eri haasteet, työt ja harrastukset. Tarvitaan helpotuksia, ravitsemusterapeutti Anette Palssa sanoo.

"On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon."

Mikron käyttäminen ei ole merkki siitä, että ruuassa olisi ravitsemuksellisesti jotain pielessä.

– On hassu ajatus, että ruuasta lähtisi ravintoarvo, kun sen laittaa mikroon. Osa vitamiineista menetetään kyllä lämmityksessä, mutta niin ruuanlaitossa käy aina, Palssa toteaa.

–  On järkevää käyttää pakasteita ja valmiiksi pilkottuja ja raastettuja tuotteita. Käytä puolivalmisteita, osta valmista tai tee ruokaa etukäteen ja lämmitä – se on ihan kunnon ravintoa.

Toisaalta on myös perheitä, jotka tekevät aina lämpimän päivällisaterian huolella ja itse. Kyse on arvovalinnasta: siitä, mihin haluaa aikaa käyttää.

”Puhtaat raaka-aineet, ei valmismarinadeissa uinutta lihaa tai eineksiä. Ostamme lähituottajilta suoraan munat ja lihaa. Kasviksia kauden mukaan”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista äideistä.

"Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä."

Mutta entäs jos lapsi tahtoo syödä vain makaronilaatikkoa tai spagettia? Älä ainakaan kokkaa lapselle eri ruokaa kuin itsellesi, Palssa sanoo. Lapsi voi päättää ruuasta välillä, mutta ei aina.

– Jos lapsi tottuu syömään vain muutamaa ruokaa, tulee viimeistään koulussa nälkä. Miksi hankaloittaa oman lapsen elämää niin?

Hyvä koko perheen arkiruoka syntyy näin:

Tee itse tai lämmitä. Lisää salaattia ja kasviksia tai napostelkaa vaikka pikkutomaatteja, kun ruoka lämpenee. Lapsen einesateriaan voi lisätä proteiinia vaikka maitolasillisella tai muutamalla raejuustolusikallisella. Se on siinä!

Meidän Perhe 9/2016

Perheiden 5 suosikkiruokaa

1. Jauhelihakastike ja spagetti tai makaroni

2. Makaronilaatikko

3. Kana- tai broilerikastike riisin kanssa

4. Uunilohi ja perunamuusi

5. Nuudeleita

Uusia suosikkeja: soijanakit, tortilla-pohjiin tai rieskoihin tehty pizza, tortilla-lasagne, pizzapannari, tomaattinen linssikeitto, katkarapuja curry-kookosmaitokastikkeessa, pinaattivohvelit, chorizo-papupata, intialainen voikana, falafelit ja pitaleipä, pekoniparsakanavartaat, soijarouhe jauhelihan sijaan, paahdetut juurekset hunajan kanssa, linssipyörykät, nokkosmunakas, nokkosletut, nyhtökaura, pinaattikaurapuuro, intialainen leipäjuustokastike

Toiveikas kuitenkin

Olen ottanut yhdeksi tärkeimmäistä tehtävistäni tarjota perheelle mahdollisimman puhdasta ruokaa (olen kotiäiti), koska tiedän sen vaikuttavan perustavanlaatuisesti terveyteen, jaksamiseen ja hyvinvointiin, koko elämään.

Ja vaikka pidänkin ruoanlaitosta, joskus kiireisinä päivinä tai väsyneenä ostaisin erittäin mielelläni kaupasta jotakin valmista. Mutta, valitettavasti SUURIN OSA kaupassa myytävistä tuotteista on kyllästetty lisäaineilla ja hyönteismyrkyillä. Puhutaan että ruoka on puhdasta, mutta kukkua kanssa.  Jos ei muuta, niin vähintään kasviöljyllä pilataan muuten ok ruoat epäterveellisiksi. 

Valmistajille terveiset; valmistakaa puhtaita luomutuotteita ilman kilometrin lisäaineluetteloa, oikeilla eläinrasvoilla ja merisuolalla maustettuna, niin uskon ostajia kyllä riittävän! 

Monet puhuvat että tällainen ruoka olisi liian kallista, mutta itse olen ainakin laittanut puhtaan ruoan kaikkien muiden hankintojen edelle, terveys ja jaksaminen on minulle niin tärkeää. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tällä yksinkertaisella keinolla teet kauniin viikkauksen lyhythihaiseen paitaan viidessä sekunnissa.

Muutama kokeilu ja toisto – ja olet jo mestari!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pehmoisesta trikoosta syntyy vauvalle söpö panta.

Pehmeä panta pitää pikkuisen hiukset otsalta – tai näyttää suloiselta muutoin vain. Panta on helppo tehdä itse.

Tarvitset pieniä paloja joustavaa ohutta puuvillakangasta (esimerkiksi 95 % puuvillaa ja 5 % elastaania) sekä ompelulankaa. Voit käyttää myös kierrätysmateriaalia: leikkaa kangas vaikkapa t-paidasta tai topista. Yksivuotiaan kokoon riittää 60 x 5 cm kaksinkertainen kangaspala. Jos teet isomman koon, lisää kankaan pituutta.

Ompelukoneeseen tarvitset pallokärkisen stretch-neulan, joka soveltuu elastaanikankaille, eikä riko neulosta.

Leikkaa kankaasta kaksi tasaista suikaletta. Voit leikata päädyt myös nuolimaiseen muotoon. Kiinnitä kangaspalat oikeat puolet vastakkain nuppineuloilla. Varo venyttämästä kangasta leikatessa tai ommellessa, koska kangas rullautuu reunoistaan.

Ompele palat yhteen siksak-ompeleella läheltä reunaa.

Jätä sivusaumaan noin 10 cm päähän päädystä 2 cm pitkä aukko, josta käännät pannan oikein päin. Aukon voit jättää sulkematta, koska se jää solmun alle. Käännä panta oikein päin aukosta, silitä muotoonsa ja solmi oikeaan kokoon.

Jaa oma juttu

Teitkö pannan tai jonkin muun käsityön tai tuunauksen? Jaa kuva vinkiksi muille vanhemmille Instagramissa tägättynä #teeite @vauvalehti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Apua, muksu oli luovalla päällä ja piirsi tussilla tuoliin. Lähteekö tussi pois kahdella kodin ihmeaineella, joita nettipalstoilla suositellaan?

Meidän Perhe testasi, miten lähes joka kodista löytyvät ihmeaineet poistavat kynän jälkiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.