Kävin mittauttamassa talvisen D-vitamiinitasoni. Yllätyin siitä, miten paljon D:tä elimistöni vaatii.

Kävin puhtaasta mielenkiinnosta yksityisellä lääkäriasemalla mittauttamassa veren D-vitamiinitasoni. Näin pahimpaan kaamosaikaan aurinko on harvinainen vieras, ja kesällä karttuneet D-vitamiinivarastot ovat typötyhjät. Olen kuitenkin napsinut D-vitamiinia purkista pitkin syksyä kotona ja töissä. Laskeskelin ennen mittaustulosten saamista, että päivittäinen lisävitamiiniannokseni huiteli 75 mikrogramman kieppeillä, siis huomattavasti yli nykyisen 10 mikrogramman päiväsuosituksen.

Tulokset tulivat parin viikon kuluttua. Tulos asettui juuri suositushaarukan puoliväliin. Eli syömällä D-vitamiinia 7 ja puoli kertaa yli suositusten, pääsin ihannetulokseen. Lisä-D:tä siis todellakin tarvitaan, eikä pahimpaan kaamosaikaan ehkä ekstra-annoskaan ole pahitteeksi.

Pieni varoituksen sana kuitenkin: D-vitamiinin liikasaantikaan ei tee hyvää. Liian suurina annoksina D-vitamiini on myrkky, ja saattaa altistaa muun muassa syövälle. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on nostanut yli 10-vuotiaiden turvarajan 50 mikrogrammasta sataan. Suomalaisasiantuntijoiden mukaan 100 mikrogrammaa onkin sitten aivan ehdoton yläraja.

Auringonpaistetta odotellessa.

PS. D-vitamiinitason mittaus on muuten yksinkertainen ja suht edullinen, muutaman kympin maksava toimenpide. Ihmiset ovat erilaisia, ja toisen elimistö saattaa tarvita enemmän lisävitamiinia kuin toisen. Kannattaa testauttaa omat D-vitamiinitasonsa, jos epäilee, että d:tä ei saa tarpeeksi.