Murrosiässä viulunsoitto vaihtuu hevin kuunteluun ja tunnetaidotkin tuntuvat taantuvan. Selitys löytyy aivojen kehitysvaiheesta.

Murrosiässä viulunsoitto vaihtuu hevin kuunteluun ja tunnetaidotkin tuntuvat taantuvan. Selitys löytyy aivojen kehitysvaiheesta.

Juuri silloin, kun nuori on kaikkein rasittavin ja huolimattomin jääräpää, aivoissa tapahtuu jotain suurta ja korvaamatonta.

Murrosiässä käynnistyy aivojen korkeimman osan, etuotsalohkon rakennustyö. Alempien aivojen osien rakenteelliset ratkaisut on "lyöty lukkoon" jo ennen kymmenen vuoden ikää, mutta aivojen etuotsalohko on vielä murrosiän alussa varsin sotkuinen remonttityömaa.

? Etuotsalohko on aivojen viimeinen palikka, joka pitää saada paikoilleen. Alue säätelee päätöksentekoa, oman toiminnan ohjausta, itsensä motivoimista sekä moraalisten näkemysten muodostamista, kertoo aivotutkija, kognitiotieteen dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta.

Murrosikäinen treenaa korkeamman tason aivoprosesseja. Pikkuhiljaa hän oppii valitsemaan, mihin hän keskittyy ja minne hän suuntaa motivaationsa. Usein lapsen lahjakkuus ja vahvuudet alkavat näkyä aiempaa selkeämmin murrosiässä. Tämä johtuu pitkälti etuotsalohkon kehittymisestä.

? Koulussa keskiverroksi tai hankalaksi tapaukseksi leimattu lapsi saattaa alkaa loistaa teini-iässä jollain tietyllä osaamisen ja luovuuden alueella. Monesti lapsen luovuus ilmenee koulussa ärsyttävänä itsepäisyytenä ja normeihin sopeutumattomuutena, Huotilainen toteaa.

 
Virheet treenaavat aivoja

Murrosiässä harjoitellaan tavallaan samoja asioita kuin uhmaiässä ja välillä harjoittelu voi mennä överiksi.

Murrosikäinen taistelee itsenäisyytensä puolesta, mutta hänen on usein vaikea erottaa, minkä asioiden puolesta on tarpeen taistella täysillä ja missä asioissa on järkevää tyytyä aikuisten tahtoon.

? Murrosikä on itsenäisyyden harjoittelua. Kaikkien asioiden harjoitteluun kuuluu olennaisena osana virheiden tekeminen. Virheet treenaavat tehokkaasti aivojen rakenteita, Huotilainen sanoo.


Murrosikäisen käyttäytyminen on usein harkitsematonta. Kun hän kokee nahoissaan impulsiivisuuden seuraukset, rakentavammat ja aikuismaisemmat käyttäytymismallit alkavat automatisoitua aivoissa. 

? Vanhempien pitää olla murrosikäiselle trampoliini, josta voi ponnistaa itsenäisyyteen. Trampoliini ei saa olla liian pehmeä, muuten sitä vasten ei voi hyppiä. Vanhemman pitäisi tyytyä olemaan murrosikäisen silmissä tyhmä ja jästipää. Jos kotona ei saa kapinoida, kapinointi siirtyy kodin ulkopuolelle ja siinä on riskinsä, Huotilainen pohtii.

? Kun lapsi on murrosikäinen, vanhemman kehitystehtävä on siirtää lasta kauemmas itsestään ja päästä hänet hiljalleen irti lapsen roolista. Vanhemman täytyy hyväksyä uusi roolinsa aikuisena, joka katsoo vähän kauempaa oman lapsensa yrityksiä ja erehdyksiä.

 
Aivot tarvitsevat rasvaa ja unta 

Murrosikäisen aivot tarvitsevat paljon hyvää kasvirasvaa, jotta hermosolut saavat ympärilleen riittävästi rasvaeristettä eli myeliiniä. 

? Valitettavasti monille iskee 'sipsi ja pepsi' -vaihe päälle tässä iässä. Se on huono juttu, sillä murrosikäisen aivot tarvitsevat hyvää ravintoa eikä sitä voi korvata myöhemmän iän terveellisellä syömisellä. Laadukkaat rasvat edistävät etuotsalohkon kehitystä ja oppimisprosesseja.

Rasvan tärkeyttä kuvaavat esimerkiksi eläinkokeet, joissa rotille ei annettu ravinnon mukana rasvaa lainkaan tai ainoastaan eläinrasvaa. Nämä rotat eivät päässeet eteenpäin labyrinteissa, ja niiden aivot olivat selvästi pienemmät.

Kehittyvät aivot tarvitsevat myös paljon unta ja säännöllisen vuorokausirytmin. Nukkumisrutiinit ja ruokavalio ovat usein murrosiässä vaakalaudalla, sillä monet murrosikäiset käyttävät juuri ruokaa ja valvomista kapinoinnin välineinä: "Mä en ole mikään pikkulapsi, mä en mene näin aikaisin nukkumaan ja mä syön, mitä mä itse haluan ja silloin, kun mä haluan."

Jos murrosikäinen nukkuu riittävästi, mutta on silti unelias, nuokkuu pulpetissa ja nukkuu puolille päivin, kyse on todennäköisesti etuotsalohkon kehittymiseen liittyvästä lisääntyneestä unentarpeesta sekä motivaation puutteesta.

Huotilaisen mielestä sekä rauhallinen keskustelu että nalkuttaminen tekevät hyvää murrosikäisen aivoille.

? Sopimuksista kiinni pitämisestä kannattaa jankuttaa, se on kehittyvän vastuuntunnon sparraamista, hän toteaa.

 
Murrosikäinen etsii omaa moraalia

Alakouluikäinen lapsi saattaa olla tunnetaidoissaan jo lähellä aikuisen tasoa, mutta murrosiän kohdalla on tutkimusten mukaan kuoppa, tunteiden tunnistamisen taantumavaihe.

Murrosikäinen saattaa olla yllättävän kömpelö nopeissa reagointitilanteissa, joissa pitäisi tunnistaa kasvoja ja ilmeitä tai muistaa ihmisten nimiä.

Nuoret muun muassa saattavat sekoittaa pelästyneet kasvonilmeet vihaisiin ja kärsimättömiin. Tämä vaikuttaa osittain siihen, miksi murrosikäisillä on usein vaikeuksia vuorovaikutustilanteissa.

Vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys kehittyvät varhaislapsuudesta saakka, mutta yksilön isommat moraaliset kannaotot alkavat muotoutua murrosiässä. Murrosikäinen ei enää suostu nielemään sääntöjä. Hän prosessoi niitä ja muovaa ne omikseen.

? Kyseenalaistamisessa on kyse korkeamman tason aivotoiminnasta. Kun nuori kyseenalaistaa sääntöjä, vanhemmat voivat olla ylpeitä, sillä se on merkki aivotoiminnan kypsymisestä, Minna Huotilainen toteaa.

Mervi Juusola, Meidän Perhe

Musiikki hoitaa aivoja


Musiikin kuuntelu on nuorelle lomaa hänen tärkeimmästä kehitystehtävästään, vastuunoton harjoittelusta. Monet murrosikäiset käyttävät musiikkia tunteidensa säätelyn ja kapinoinnin välineenä.

? Musiikki aktivoi syviä, primitiivisiä aivoalueita. Parhaimmillaan musiikki voi tehdä aikuisista taas vauvoja, sillä vauvat käyttävät vain syviä aivoalueita. Etuotsalohkon aivokuori kontrolloi aikuisen aivoja arkitilanteissa niin, että syvät aivoalueeet vastaavat toiminnastamme vain ääritilanteissa, esimerkiksi paniikkitilanteissa ja saadessamme orgasmin, toteaa musiikin tutkimukseen erikoistunut aivotutkija Minna Huotilainen.


Usein lapsen musiikkimaku muuttuu murrosiässä astetta rankemmaksi eivätkä musiikkiopiston viulutunnit välttämättä enää kiinnosta.

? Soittamisesta ja musiikin kuuntelusta on paljon apua murrosiässä, sillä musiikkia voi käyttää tunteiden ilmaisun väylänä. Jos lapsuudessa aloitettu viulun tai muun klassisen instrumentin soittaminen ei innosta, kakkossoitin on hyvä ratkaisu. Rummut ovat aivan loistava vaihtoehto, koska se on hyvin fyysinen soitin. Ykkössoittimeen voi pitää kakkossoittimen rinnalla tai siihen voi palata myöhemmällä iällä.

Monien musiikkiteoreetikkojen mukaan musiikki yhdistyy aina seksuaalisuuteen. Musiikin soittaminen ja kuuntelu on oman seksuaalisuuden ilmaisua.

Musiikkimaailmasta löytyy suuntauksia ja roolimalleja lähes kaikista mahdollisista äärilaidoista, siksi vanhempien voi olla vaikea käsittää nuorten musiikkimakua ja visuaalista maailmaa.

? Musiikki on vahvaa kamaa, sen avulla nuori voi piristää itseään tai toisaalta halutessaan vahvistaa omaa huonoa fiilistään. Siihen liittyy myös riskinsä. Jos nuori uppoutuu johonkin tiettyyn musiikin alakulttuuriin, kuuntelee kaiken aikaa yhtä ja samaa kappaletta eikä tule enää ulos huoneestaan, silloin ollaan todennäköisesti riskialueella, Huotilainen toteaa.