"Onko linnulla napa?" ja muita tieteen arvoituksia
Lasten Oma

Lasten omassa tiedenurkassa perehdytään niin lapsia kuin aikuisiakin kiinnostaviin kysymyksiin.

Ihmisen napa on jäänne napanuorasta, jonka kautta hän on saanut äidin kohdussa ravintoaineet ennen syntymäänsä. Myös muilla nisäkkäillä on napa, vaikka se onkin huomaamattomampi. Linnuilla sen sijaan ei ole napaa, kuten ei myöskään matelijoilla. Tämä johtuu siitä, että munan sisällä kehittyvät lintujen ja matelijoiden sikiöt saavat ravintonsa eri tavalla kuin nisäkkäiden sikiöt.

Aluksi kaikkien selkärankaisten alkioilla on ravintosäiliönä ruskuainen. Nisäkäs käyttää kuitenkin ruskuaisen pian loppuun. Sen jälkeen se saa ravintoa emostaan napanuoran ja istukan välityksellä. Syntymän jälkeen napanuora katkeaa, ja siitä jää muistoksi napa.

Linnun munassa on suuri määrä vararavintoa, jota kutsutaan ruskuaiseksi tai keltuaiseksi. Linnun sikiö pärjää kuoriutumiseen saakka tällä mahtavalla ravintovarastolla. Linnuillakin on silti eräänlainen napanuora, sillä ruskuaispussin ja sikiön välissä on isoja verisuonia. Napaa ei kuitenkaan jää, sillä kuoriutumiseen mennessä ruskuaispussi on huventunut pieneksi kohoutumaksi alavatsassa, joka sekin lopulta imeytyy vatsan sisään. Kananpoika tulee kuoriutumisenkin jälkeen toimeen ’sisään imaistulla’ ruskuaispussilla vuorokauden-pari. Aikuisella linnulla on muistona ruskuaispussista vain pieni pullistuma ohutsuolen seinämässä.

Asiantuntija: Raimo Hissa,  eläinfysiologian emeritusprofessori Lähde: Onko linnulla napa? ja muita tieteen arvoituksia, 2010, Sanoma Magazines Finland. 

Kiinnostuitko tieteen arvoituksista? Kysymyksiä voi jättää esimerkiksi Tiede-lehden sivuille www.tiede.fi/kysy.

Lintusaarella tapahtuu kummia: Mahti Kotkan patsasta on vaurioitettu, ja kaikki epäilevät, että asialla on ollut äkkipikaisuudestaan tunnettu Red. Tirppa-Sanomien toimittaja Pippa ryhtyy selvittämään salaperäistä pulmaa ja saakin lopulta vuosisadan skuupin!

Satukirjaston maksuton Viikon kirja Mysteeri Lintusaarella on humoristinen tarina, jossa seikkailevat Angry Birds -elokuvasta tutut hahmot. Kirjan on lukenut ääneen näyttelijä Antti LJ Pääkkönen.

Lasten Oma

Tulosta tästä hauska Vaiana-väritystehtävä

Metsän keskellä kohoaa lumen ja jään peittämä linna, jossa elää hirviöksi kirottu prinssi. Oppiiko hän rakastamaan ja voiko kukaan rakastua häneen ennen kuin lumotun ruusun viimeinen terälehti putoaa?

Disneyn alkuperäinen animaatio Kaunotar ja Hirviö ilmestyi vuonna 1991 ja oli heti valtaisa menestys. Sen nimikkokappale Tyttö sekä hän (Beauty and the Beast) voitti parhaan laulun Oscarin, ja elokuva rikkoi monia Disney-prinsessojen perinteitä. Päähenkilö Belle ei haaveillut naimisiinmenosta tai kuninkaallisesta elämästä, vaan oli rohkea älykkö, joka arvosti sisäistä kauneutta ja näki sitä myös Hirviössä. Nyt klassikkotarinasta on tehty uusi, näytelty kokoillan elokuva, joka tekee kunniaa alkuperäiselle piirretylle ja tuo siihen uusia ulottuvuuksia.

Elokuvan pääparia esittävät brittinäyttelijät Emma Watson (Harry Potter -elokuvien Hermione) ja Dan Stevens (Downton Abbey -sarjan Matthew Crawley). Heidän hahmonsa syvenevät, ja katsoja pääsee kurkistamaan sekä Bellen että Hirviön lapsuuteen. Roolivalinnat toimivat, sillä Emma Watsonin myötä Belle on entistä sisukkaampi nuori nainen ja Hirviöstä löytyy niin synkkyyttä, syvyyttä kuin huumoriakin. Elokuva on erittäin onnistunut myös visuaalisesti, ja linnassa väreilevän taian voi paitsi nähdä myös tuntea.

Alkuperäisestä piirroselokuvasta on otettu mukaan kaikki olennainen: sykähdyttävä musiikki, nostalginen valssi, loistokkaat asut ja hulvattomat sivuhahmot, kuten hurmaava kynttelikkö Lumière ja uskollinen kaappikello Könni. Lisäykset ja muutokset taas tuovat tuttuun tarinaan sopivasti tuoreutta ja yllätyksiä. Vaikka elokuva on koskettava ja kaunis, se sisältää jännittäviä kohtauksia, jotka eivät sovellu pienille lapsille. Kaunottaren ja Hirviön ikäraja on kaksitoista vuotta, mutta elokuvaan on tehty myös suomenkielinen dubbaus.

Ensi-ilta: 17.03.2017

Ikäraja:12

Pituus:130 min.

Ohjaus: Bill Condon

Näyttelijät: Emma Watson (Belle), Dan Stevens (Hirviö), Luke Evans (Gaston), Emma Thompson (rouva Pannu), Ewan McGregor (Lumière), Ian McKellen (Könni), Kevin Kline (Maurice) ja Josh Gad (Töppö)

Suomenkielisen version ääninä:
Belle: Maaria Nuoranne, Hirviö: Tuukka Leppänen, Gaston: Jonas Saari, Maurice: Heikki Sankari, Töppö: Tero Koponen, Lumière: Paavo Kerosuo
Ohjaus: Samuel Harjanne

Kaupallinen yhteistyö
Lasten Oma

Kuvittele paikka, jossa kuka tahansa voi olla mitä vain ja suurimmatkin haaveet käyvät toteen. Sellainen on Zootropolis pienen Judy-pupun silmin. Mutta onko kaupunki jopa liian hyvä ollakseen totta?

Disneyn animaatioelokuva Zootropolis sai ensi-iltansa maaliskuussa 2016, ja piirrosfilmi yllättää ajankohtaisuudellaan. Vauhdikkaan salapoliisiseikkailun ytimessä on nimittäin maailma, joka jakautuu meihin ja muihin.

Epäilykset alkavat riepotella eläinten kaupunkia, ja päähenkilö Judy joutuu kohtaamaan ennakkoluulon toisensa perään – niin ympärillään kuin itsessäänkin.

Vaikka Zootropolis-elokuvassa on paljon aikuista kiinnostavia teemoja, se on ensisijaisesti vauhdikas lastenelokuva sinnikkäästä pupusta, joka joutuu osoittamaan kaikille olevansa pätevä poliisi. Hän alkaa selvittää katoamistapausta viekkaan ketun kanssa ja tempautuu mukaan seikkailuun, jossa onkin kyse jostain suuremmasta. Miksi sattumanvaraiset lihansyöjät muuttuvat villeiksi, ja voiko niin käydä kenelle tahansa? Jopa ystävälle?

Elokuva on täynnä vinhoja käänteitä, ja muutamat takaa-ajokohtaukset saattavat olla liian jännittäviä pienimmille katsojille. Elokuvan vaikuttavat maisemat, tarttuva musiikki ja hulvaton huumori purevat kuitenkin kaikenikäisiin. Kun elokuvan eläimet ovat päästä varpaisiin vaatetettuja, näyttää ilman paitaa ja pöksyjä joogaava norsu yhtäkkiä hassun alastomalta. Ja kukapa voisi olla nauramatta virastossa työskenteleville laiskiaisille, joiden jokaista sanaa ja liikettä saa odottaa tuskastumiseen asti.

Superhitaista virkailijoista huolimatta elokuvaa katsellessa ei pitkästy, vaan se naurattaa, ihmetyttää ja liikuttaa. Zootropolis ei ole mikään onnela, mutta toivoa on paremmasta, kun eläimet alkavat taas puhaltaa yhteen hiileen. Elokuvan sanoma ja huumori purivat mitä ilmeisimmin myös Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäseniin, sillä raina sai (varsin ansaitusti) parhaan animaation pystin vuoden 2017 Oscar-gaalassa.

Lasten Oman Satukirjaston tilaajat pääsevät lukemaan leffatarinan täällä.