Lasten Oma

Kuinka voi tehdä elokuvan klassikkokirjasta, josta on yhtä monta tulkintaa ja mielipidettä kuin lukijaakin? Pikku Prinssi -elokuvan ohjaaja Mark Osborne ratkaisi pulman upottamalla alkuperäisen teoksen osaksi elokuvaa ja rakensi ympärille nykyhetkeen sijoittuvan sadun.

Pikku Prinssillä on kirjallisuudessa yhtä pitkät juuret kuin baobab-puilla, jotka uhkasivat vallata hänen kotiasteroidinsa. Antoine de Saint-Exupéryn symboleja vilisevä, haikea tarina ystävyydestä julkaistiin vuonna 1943, ja siitä saakka se on lumonnut lukijoita ympäri maailman.

Romaanissa Pikku Prinssi jättää kotinsa avaruudessa ja päätyy maapallolle, jossa hän tutustuu kettuun, lentäjään ja myrkkykäärmeeseen. Matkansa aikana pieni poika oppii monta tärkeää viisautta, joista riittää ammennettavaa elämän kipukohtiin, kuten uutuuselokuvakin hienosti osoittaa.

Pikku Prinssi -elokuvan päähenkilö on kouluikäinen tyttö, jota valmennetaan täydelliseen aikuisuuteen. Hän elää aikataulutettua elämää, kunnes ystävystyy naapuritalon vanhan lentäjäpapan kanssa. Eriskummallinen vanhus ei ole niin kuin muut aikuiset, vaan näkee maailman yhä lapsen silmin, onhan hän tavannut aikoinaan Pikku Prinssin ja kirjoittanut kohtaamisesta kirjan. Pappa on kuitenkin iäkäs, ja hyvästien aika on vääjäämättä edessä. Silloin tyttö tajuaa tarvitsevansa Pikku Prinssiä ja nousee ilmaan lentäjän vanhalla koneella kettu kainalossaan.

Elokuva on persoonallinen yhdistelmä kahta tarinaa ja kahta hyvin erilaista tyyliä. Nykyajan seikkailu on modernia tietokoneanimaatiota, kun taas kirjan tapahtumat on esitetty vanhaa tekniikkaa kunnioittaen. Kirjan hengen mukaisesti elokuvassa on tummia sävyjä ja lukemattomia symboleita, mutta siitä jää silti toiveikas olo.

On pitkälti kiinni omasta alkuperäistarinan tulkinnasta, kuinka elokuvaan suhtautuu ja voiko hyväksyä sen käänteet. Toisaalta kuitenkin herää kysymys, missä mielikuvituksen ja todellisuuden rajat elokuvassa kulkivat – ja mitä lopulta edes tapahtui.

Satukirjaston tilaajat pääsevät lukemaan alkuperäisen klassikkokirjan täällä.

Disneyn uutuuselokuvan sankaritar Vaiana on tuntenut salaperäistä vetoa merelle niin kauan kuin hän muistaa. Yhtä kauan häntä on kielletty vastaamasta meren kutsuun. Lopulta koittaa kuitenkin hetki, jolloin rohkea tyttö ylittää riutan ja purjehtii vaaralliseen seikkailuun…

Helmikuussa 2017 ensi-iltansa saava Disney-animaatio tuo tuulahduksen kesää talven harmauteen. Motunuin saaren vehreys ja turkoosina kimmeltävä Tyynimeri luovat kiehtovan tapahtumapaikan tarinalle, jonka sankaritar on polynesialaisen heimopäällikön nuori tytär, Vaiana. Tyttö rakastaa merta, ja tunne on molemminpuolinen. Kun kalat katoavat Motunuin lähivesistä, meri osoittaa Vaianalle tärkeän tehtävän: hänen on vietävä puolijumala Mauin varastama taikasydän takaisin Te Fitin saarelle. Se taas ei onnistu ilman kyseisen puolijumalan apua, ja kun matkalle eksyy mukaan myös kaheli kukko, on koossa varsin viihdyttävä seurue.

Vaiana on periksiantamaton seikkailija, joka kuuntelee sydämensä ääntä, opettelee sinnikkäästi purjehtimistaidon ja todistaa rohkeutensa moneen otteeseen. Mahdottomiin Vaianakaan ei yksin pysty, ja kun edessä on raivostunut, laavaa sylkevä kivihirviö Te Kā, hän joutuu pohtimaan, onko meri sittenkään valinnut oikein.

Vaiana-elokuvassa on paljon tuttuja Disney-elementtejä: tarttuvaa musiikkia, humoristisia sivuhahmoja ja alkuperäiskansojen mytologiaa. Luonnonvoimat ja taikuus sekoittuvat välillä hurjallakin tavalla, minkä takia elokuva ei sovi alle kouluikäisille. Päällimmäiseksi elokuvasta jää kuitenkin riemastunut olo: Vaianan johdolla Motunuin kansa oppii taas arvostamaan merta ja vastaamaan sen kutsuun.

Vaiana-elokuva

Ensi-ilta: 17.02.2017

Ikäraja: 7 vuotta

Pituus: 114 min.

Äänirooleissa: Auli‘i Cravalho / Yasmine Yamajako: Vaiana,

            Dwayne Johnson / Veeti Kallio: Maui

Lasten Oma

Miltä maailma näyttää vihaisen linnun silmin, kun se ammutaan ritsalla kohti possujen rakennelmia? Sen saavat Angry Birds -elokuvan katsojat tuntea, sillä uudessa leffassa liidetään tipujen kyydissä kaupunkiin, jossa odottaa yllätys porsaineen.

Rovion Angry Birds -peli ilmestyi vuonna 2009, ja siitä alkoi vihaisten lintujen maailmanvalloitus. Ne ovat pelin lisäksi seikkailleet niin kirjoissa, leikkipuistoissa kuin kahvipaketeissakin, ja nyt suomalaissyntyiset siivekkäät mittelevät possuja vastaan valkokankaalla. Elokuvaa on odotettu pitkään ja hartaasti, eivätkä vauhtia, värikkyyttä ja hupaisia hetkiä kaipaavat fanit joudu pettymään.

Elokuvan päähenkilö on kaikille tuttu punainen lintu, Red, joka tietää, että maltti olisi valttia, mutta ei kykene aina elämänohjetta noudattamaan. Niinpä hän joutuu vihanhallintakurssille ja tutustuu toisiin äkäpusseihin. Kärttyisistä kurssikavereista on arvaamatonta apua, kun Lintusaarelle pölähtää suuri bilettäjäpossujen lauma. Selfieitä Nasukirjaan näpsivillä possuilla on pahat mielessään, ja lopulta ollaan pelistä tutussa tilanteessa: vihaisten lintujen on pelastettava possujen kaappaamat munat. Se ei olekaan aivan helppoa, sillä saaren ainoa lentokykyinen lintu, Mahti Kotka, on antanut legendaaristen muskeliensa valahtaa ikävästi vyötärölle.

Angry Birds -elokuvaa katsoessa ei voi olla ihailematta hienoa animaatiota hauskoine kuvakulmineen. Lintusaarta pääsee tutkimaan niin ilmasta, maasta kuin vedestä käsin, ja lintujen mukana sinkoudutaan jopa possujen rakennelmia päin. Rytinää ja vauhtia siis riittää, kuten myös huumoria ja aikuisia huvittavia kulttuuriviittauksia. Red paljastuu sympaattiseksi hahmoksi, jonka äksyilylle on yleensä varsin hyvä syy.

Lasten Oma

Mitä jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon? Disney-Pixarin elokuva kertoo dinosauruksen ja ihmispojan ystävyydestä ja pelkojen voittamisesta.

Kunnon dinosaurus -elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 2016. Elokuva leikittelee sillä ajatuksella, mitä olisi voinut tapahtua, jos dinosaurukset eivät olisikaan kuolleet sukupuuttoon. Tarinan pääosassa on Apatosaurus Arlo, jonka perheellä on maatila. Arlolla on kuitenkin vaikeuksia suoriutua maatilan töistä, koska hän ei ole yhtä reipas kuin sisaruksensa.

Kun Arlo ystävystyy Puppe-pojan kanssa, hänen on pakko rohkaistua, sillä kaksikko päätyy yhdessä uskomattomaan seikkailuun. He kohtaavat monia vaaroja kosken kuohuista taivaalla vaaniviin lentoliskoihin, ja alun perin säikky Arlo oppii voittamaan pelkonsa. Vauhtia ja juonenkäänteitä riittää, ja osa kohtauksista voi olla liiankin jännittäviä pienimmille katsojille. Myös liikutuksen kyyneleet nousevat muutamassa kohtauksessa.

Elokuvan parasta antia ovat kauniit vuoristomaisemat sekä lämmin ystävyyden kuvaus. On myös kutkuttavaa miettiä, miltä maailma näyttäisi, jos ihmiset olisivatkin täällä eläinten ja lemmikkien asemassa. Vaikka loppuratkaisu on ainakin aikuiselle jokseenkin ennalta arvattava, jää elokuvasta hyvä mieli. Sehän on tärkeintä.

Satukirjaston tilaajat voivat lukea leffatarinan täällä.

Lasten Oma

Herttainen lohikäärmesoturi lyllertää kolmanteen seikkailuunsa, jossa hänen täytyy pelastaa taas kerran maailma – ja oppia olemaan panda!

Miten voi uskoa itseensä, jos kukaan muukaan ei usko? Sen pulman parissa hyväntahtoinen mutta hieman hömelö pandakarhu Po joutuu tuskailemaan. Siinä missä muut kungfu-mestarit ovat vahvoja, notkeita ja salamannopeita, Po on kömpelö herkuttelija, joka hengästyy helposti portaissa. Hänellä on kuitenkin vahvuutensa, joiden avulla hän on lunastanut paikkansa paitsi lohikäärmesoturina myös lapsi- ja aikuisyleisön kestosuosikkina.

Ei siis ihme, että sympaattinen mutta vauhdikas tarina on saanut jo toisen jatko-osan.

Kung Fu Pandan kolmas elokuva on edeltäjiensä tyylinen, ja pitää sisällään paitsi taistelua ja kohellusta myös huumoria ja syvällisiä ajatuksia. Tällä kertaa Po joutuu kamppailemaan henkimaailmasta palannutta jadesoturi Kaita vastaan. Hirviömäinen sarvipää on paha vastus, sillä hänellä on apunaan kokonainen zombisoturiarmeija, jonka voi päihittää vain hallitsemalla chin eli elämänvoiman. Onneksi universumi lähettää Polle avuksi hänen biologisen isänsä, Lin. Li lupaa opettaa pojalleen tarvittavat taidot, mutta ensiksi tämän on opittava olemaan panda. Tehtävä ei olekaan aivan helppo hanhen adoptiolapsena kasvaneelle Polle, joka luulee yhä kuoriutuneensa munasta.

Elokuvan humoristisinta antia on rentoa elämää salaisessa vuoristokylässä viettävä pandayhdyskunta, mutta pitkien taistelukohtausten ja henkimaailmasta hiippailevien hurjimusten takia Kung Fu Panda 3 ei sovellu herkille lapsille. Kouluikäisiä elokuva varmasti viihdyttää ja parhaimmillaan jopa koskettaa.

Po saa rymistelyn ja tuoksinan lomassa huomata, että jokainen on hyvä omana itsenään, mutta yksin ei kukaan silti maailmaa pelasta. Lopulta Po löytää sisältään rauhan. Ja tajuaa, ettei ole loppujen lopuksi lainkaan hullumpi panda.