Vauvan yökyläily herättää tunteita. Mitä sanoo asiantuntija?

Tyypillisin ikä jättää lapsi ensimmäiseen yökylään on yhden vuoden paikkeilla.Ylivoimaisesti suosituimmiksi syiksi viedä lapsi yökylään nousivat parisuhteen hoito ja univelkojen pois nukkuminen.

Muita syitä olivat pidemmän matkan päässä olevat häät tai hautajaiset, joihin lapsia ei toivottu tai joihin oli hankalaa ottaa lapset mukaan. Myös isosisaruksen synnytys tai äidin muu sairaalareissu olivat yleisiä syitä. Vuorotöissä käyville yksinhuoltajavanhemmille lasten yökylät ympärivuorokautisessa päiväkodissa olivat arkipäivää.

Mielipiteiden kirjo kyselyssä oli laaja. Sen toisessa päässä olivat äidit, joiden mielestä pienen lapsen yökyläily ei ole koskaan suotavaa ja se kuvastaa aina vanhempien suurta itsekkyyttä ja laiskuutta. Toisessa ääripäässä ovat äidit, joiden mielestä on hyväksyttävää pistää jo alle parikuinen vauva yökylähoitoon baari-illan takia.
Pienen jättäminen yöksi hoitoon on siis kysymys, jonka tiimoilta ei moralistisiakaan mielipiteitä puutu. Pyysimme erikoispsykologi Anu-Katriina Pesosta kommentoimaan kyselyn keskustelussa nousseita väitteitä.

Väite: "Asiantuntijasuositusituksen" mukaan lapsi voi viipyä yökylässä niin monta yötä kuin on ikävuosiakin: yksivuotias yhden yön, kaksivuotias kaksi...

Tällaiselle säännölle ei löydy perusteita. Lasten stressiherkkyys on erilaista. On sensitiivisiä lapsia, jotka ovat herkkiä kaikille muutoksille. On myös lapsia, jotka eivät stressaannu kovinkaan helposti. Jälkimmäisten kanssa yökyläily on helppoa, edellisille se voi olla suurikin stressitekijä.
Oman lapsen stressiherkkyyttä voi kuulostella erilaisissa tilanteissa; miten lapsen syöminen ja nukkuminen onnistuvat vieraassa hoidossa, kuinka itkuinen lapsi on yökylässä tai sen jälkeen? Yksiselitteistä suositusta ei voi antaa. Lapsen biologista stressiherkkyyttä ei kasvatuksella voi kovin paljon muokata. Lapsen kasvaessa se yleensä lievenee itsestään.

Väite: ”Noin pienelle on ihan sama, kuka vaihtaa kuiviin ja syöttää.”

Se ei ole sama. Pienen lapsen on saatava muodostaa turvallinen kiintymyssuhde hoitajaansa, ja se muodostuu toistuvista kokemuksista saman ihmisen kanssa. Kiintymyssuhde muodostuu ensimmäisen vuoden aikana ja on kukkeimmillaan noin vuoden ikäisellä lapsella. Vierastaminen, eli se, että lapsi tekee eron vanhemman ja vieraan välillä, on siis positiivisen kehityksen merkki.

Väite: ”Halusimme opettaa lapsille jo pienestä pitäen, että maailmassa on muitakin turvallisia läheisiä kuin omat vanhemmat. Emme halunneet lapsista tulevan äitiriippuvaisia kitisijöitä.”

Lapsi pystyy muodostamaan useita rinnakkaisia kiintymyssuhteita, eli toiseenkin hoitajaan totuttelussa on ideaa. Sellainen ajatus, että lapsen luonnetta voisi reipastaa usein toteutuvilla, alle vuoden ikäisenä tapahtuvilla yökylillä, on kuitenkin virheellinen. On aina olemassa riski, että sensitiivisempi lapsi voi pakkoreipastamisesta tulla entistä pelokkaammaksi ja takertua vanhempaan kiinni entistä tiukemmin. Jos vanhempi ei anna lapsen kiintyä itseensä, lapsen pitää keksiä muita keinoja turvata läheisyydentarpeensa. Pahimmillaan lapsi voisi kehittää välttelevän kiintymyssuhteen, joka tarkoittaa sitä, että lapsi oppii tukahduttamaan omat läheisyyden tarpeensa jo tosi varhaisessa vaiheessa.

Väite: ”Lapsen voi jättää mielestäni hoitoon silloin, kun vanhemmat kaipaavat aikaa yhdessä, oli lapsi minkä ikäinen vain. Pieni irtiotto lisää aina vanhempien jaksamista arjessa. Mielummin pieni irtiotto muutaman kerran vuodessa kuin että vanhemmat pyörittävät taloutta jaksamisen rajamailla.”

Jos yökyläily helpottaa vanhemman stressiä ja väsymystä, se on varmasti perusteltua. Stressaantunut vanhempi voi muuttua poissaolevaksi, vaikka olisikin lapsen kanssa. Parisuhteen hoitaminenkin on hyvä peruste, jos se ei onnistu muuten.

Väite: ”Ikävä kyllä on myös omistushaluisia ja määräileviä isovanhempia, jotka painostavat vanhempia lapsen yökyläilyllä. Pian synnytyssairaalasta kotiuduttuamme alkoi itsepintainen jankutus siitä, koska isovanhemmat saisivat hakea lapsen yökylään, lomamatkalle tai mökille. Miksi lapsemme olisi hoidossa, kun meillä ei ole siihen tarvetta?”

Tässä kannattaa ajatella asiaa lapsilähtöisesti – mikä on lapsen kannalta paras ja stressittömin vaihtoehto, ei mummin. Isovanhemmuuden pitäisi olla positiivinen voimavara, johon vanhemmat voivat halutessaan tukeutua, ei taho, joka esittää vaatimuksia. Isovanhemmat voivatkin monessa tapauksessa joutua tekemään surutyötä siitä, että lapsenlapset eivät ole heidän käytettävissään kuten he haluaisivat.

Väitteet on poimittu Meidanperhe.fi:n yökyläkyselyn vastauksista. Asiantuntijana kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi Anu-Katriina Pesonen.
Meidanperhe.fi:n yökyläkyselyyn tuli vastauksia ennätykselliset 2 950.
Marikka Bergman, Meidän Perhe

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Familings-vauvanpatjan kehittäjä Hanna Sissala vastaa kuuteen kysymykseen.

1. Mistä idea patjaan sai alkunsa?

"Esikoiseni itki paljon ja nukahti vain heijaamalla. Olimme huolissamme ja stressaantuneita, ja uni oli kaikilla vähissä. Yritin etsiä nukuttamiseen tarkoitettua tuotetta, joka tekisi heijaavaa liikettä, mutta en löytänyt.

Toisen lapsemme kanssa meillä oli kotona jo patjan prototyyppi ahkerassa käytössä."

2. Patjan pinta liikkuu ylös ja alas. Miten se toimii?

"Patjassa on kehikko, jonka päällä on verkkokangas. Heijausliikkeen tekee moottori, joka on koteloitu näkymättömiin patjan rakenteeseen. Moottori toimii verkkovirralla.

Heijausliikkeen nopeutta voi säätää kytkimellä tai pysäyttää kokonaan. Päällä ollessaan moottori pitää pientä hurinaa."

3. Kuinka kauan heijausliikkeessä voi olla kerrallaan? Voiko vauva olla siinä koko yön?

"Voi siinä olla koko yön. Perheillä on erilaisia tapoja käyttää patjaa.

Osa vauvoista vaatii jatkuvaa heijausliikettä, osa vaikka vain alkuun päästäkseen syvään uneen. Itselläni vauva oli usein patjalla alkuyön, ja ensimmäisen heräämisen jälkeen otin vauvan viereeni jatkamaan unia.

Liikkeessä olevalle patjalle voi nostaa vauvan jatkamaan unia myös vaikka vaunulenkin jälkeen."

4. Minkä ikäiselle patjaa voi käyttää? Käykö se vielä, kun vauva jo konttaa?

"Patja on sitä toimivampi, mitä nuorempi vauva on. Painorajoitus on 10 kiloa, kun patja on liikkeessä, ja raja on aika tarkka. Patjalle ei saa päästää isosisaruksia pomppimaan.

Kun moottori ei ole päällä, painoraja on 20 kiloa. Patja kestää, vaikka lapsi konttaisi tai nousisi seisomaan."

5. Minkä kokoiseen sänkyyn patja sopii? Laitetaanko verkkokankaan päälle lakana?

"Patjan koko on 60 x 120 cm, joka on Suomessa yleisin pinnasängyn koko. Sitä suurempaan sänkyyn patjaa ei saa laittaa, ettei vauva jää jumiin patjan ja sängyn väliin.

Verkkokankaan idea on, että ilma pääsee kulkemaan sen läpi, vaikka vauva kierähtäisi mahalleen. En suosittele lakanaa, koska se poistaa tuon ominaisuuden. Suositus on aina, että vauva nukutetaan selälleen.

Verkkokankaan voi irrottaa ja pestä koneessa 60 asteessa."

6. Patjan hinta on 490 euroa. Mistä tiedän, toimiiko patja meillä? Voiko sitä kokeilla?

"Patjan voi myös vuokrata. Viikkovuokra on 35 euroa."

Familings-vauvanpatja on palkittu Saksan Kind+Jugend -messujen innovaatiopalkinnolla.

Vierailija

No kaikkea sitä.. Taas yksi turhake jolla saada lapsen läheisyydentarpeen tyydyttäminen pois vanhemmilta itseltään.. Ja varmasti myös turvallisuusriski, verkkovirralla toimivat moottorit.. Eikö vauvalle tule kylmä kun alapuolella ilma viheltää..

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.