Meillä on vilkas kolmevuotias poika...

Kysymys:

Meillä on vilkas kolmevuotias poika, joka aloitti tarhan tänä syksynä. Saimme tarhasta viestiä, että pojan vilkkaudesta on keskusteltu neuvolan kanssa. Pojallamme on vaikeuksia noudattaa sääntöjä, ja olivat miettineet jopa kuulon tarkistusta.

Myös kotona on ollut aiemmin vaikeuksia sääntöjen noudattamisessa, mutta nykyisin toimii paremmin. Pojalle ei vain monesti riitä, että pyytää nätisti, vaan pitää näkyä, että aikuinen on tosissaan. Poika on tosi voimakastahtoinen ja utelias. Oma-aloitteisuudesta esimerkiksi pukeutumisessa on tullut positiivista palautetta.
Onko syytä huoleen? Pelkään, että poikani joutuu silmätikuksi ja hänen itsetuntonsa kärsii. Mitä voidaan odottaa kolmevuotiaalta?

Kysymys:

Olen 2 vuoden ja 7 kuukauden ikäisen pojan äiti. Lapsi on vilkas, villi ja touhukas. Kotona hän saa purkaa energiaansa leikkien, kiipeillen ja hyppien sekä rakennellen. On meillä säännöt, mutta en ole nähnyt tarpeelliseksi istuttaa häntä paikallaan kuin ruokailun ja pukemisen ajan.

Syksyn tultua aloitimme kerhon ja saimme palautetta, että meidän tulisi hakeutua tutkimuksiin lapsen ylivilkkauden takia: lapsi ei suostu istumaan tuolilla päivänavausta, ottaa toisilta leluja ja keskeyttää muiden leikkejä. Ohjaaja korosti, että lapsi lähestyy kolmea ikävuotta eikä osaa olla paikallaan eikä usko kieltoja.
Kaksivuotistarkastuksessa neuvolassa ei todettu mitään poikkeavaa. Terveydenhoitajan mukaan lapsi on normaali, vilkas poika, mutta keskittyi hyvin esimerkiksi muumitalon ja palapelien kanssa. Kuinka erottaa lapsen käyttäytymisestä ylivilkkaus?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kaksi äitiä, sama ongelma. Kummallakin on suunnilleen kolmevuotias poika, joka vaikuttaa kehittyneen hyvin, mutta jonka vilkkaus on herättänyt huolta kerhossa tai tarhassa. Kumpaakin vesseliä kuvataan voimakastahtoiseksi ja määrätietoiseksi. Paikallaan istuminen ei kuulu heidän vahvuuksiinsa, eivätkä he ole mukautuneet ryhmän sääntöihin niin kuin voisi toivoa.

Milloin aletaan puhua ADHD:stä (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)? Pitäisikö käynnistää tutkimukset?
Olen ADHD-kysymyksissä hieman kerettiläinen. En kiistä missään tapauksessa oireyhtymän olemassaoloa, mutta terve kriittisyys on paikallaan. Lapset voivatolla levottomia monista syistä, muun muassa siksi, että he ovat lapsia ja siitä syystä kypsymättömiä. Eteläeurooppalaiset lasten-psykiatrit sinnittelivät pitkään ADHD:n käsitettä vastaan, koska heistä lasten kuuluukin olla levottomia. Toden totta: etelän veri on meikäläistä vilkkaampaa, ja sikäläiset lapset ovat monesti eläväisempiä kuin suomalaiset.

En ole saanut koskaan hyvää vastausta siihen, missä ADHD-oireista kärsivät lapset lymyilivät 40 tai 50 vuotta sitten. Oireisto on vahvasti perinnöllinen, joten luulisi levottomia vipeltäjiä olleen aina vähintään muutama jokaisessa koululuokassa. Eipä vain ollut.

Lasten aistit kuormittuvat nykyisin aivan liiaksi. Taaperon tai pienen koululaisenkaan keskushermosto ei ole samankaltainen kuin aikuisella, vaan se on monilta osin kypsymätön ja keskeneräinen. Se ei pysty käsittelemään kuva- ja ääniärsykkeiden tulvaa, joka hyökyy televisiosta, pelikonsoleista tai päiväkodin lapsijoukon aiheuttamasta metelistä. Ylikuormittuminen näkyy levottomuutena ja impulsiivisuutena.
Ensimmäinen ylivilkkaan lapsen hyväksi tehtävä toimenpide onkin pyrkiä vähentämään ärsyketulvaa eli varmistamaan, että hän saa tarpeeksi mahdollisuuksia rauhoittua ja olla omissa oloissaan. Riittävä yöuni ja liikunta ovat myös välttämättömiä. Sokeripitoisia ruokia ja juomia pitäisi käyttää kohtuudella. Lääkehoitoa mietitään vasta, kun lapsi on ehtinyt kouluikään ja muita konsteja on kokeiltu riittävän kauan.

Kolmevuotias on vielä pieni, eikä häneltä voi vaatia kovinkaan hallittua käytöstä tai hienostuneita tapoja. Tärkeää on, että kumpikin poika pystyy keskittymään mieluisiin tehtäviin aikuisen kanssa. Molemmat ovat selvästi rauhoittuneet viime aikoina, mikä puhuu ADHD-tyyppistä oireilua vastaan. Tuntuu siltä, että kummankin käytös mahtuu normaalirajoihin, ja sitä selittää lähinnä temperamenttityyppi. Savossakin sanotaan, että pojalla on ”vilihakat silimät” niin kuin isällään.

Tutkimuksiin en siis kehota hakeutumaan ainakaan vielä, mutta jollakin tavalla olisi hyvä tulla kerhon ja päiväkodin työntekijöitä vastaan ja reagoida heidän huoleensa. Lapset käyttäytyvät ryhmässä eri tavalla kuin kotona, ja työntekijät ovat harjaantuneita tekemään siitä huomioita.

Mutta 17 pientä lasta samassa tilassa... Minustakin tulisi siellä levoton, enkä luultavasti jaksaisi kuunnella kiltisti.
Kolmevuotiaalle voi ja pitääkin opettaa, että toisilta ei viedä kädestä leluja eikä toisten leikkejä saa keskeyttää. Kotona voisi jutella siitä, että kerhossa pitäisi malttaa istua hetki ihan hiljaa. Saisikohan siitä leikin aikaan?
On tärkeää erottaa lapsen luonnollinen uteliaisuus ja toimeliaisuus siitä, että ryhmässä olemista on opeteltava ja siihen kuuluu kyky hallita vähitellen omaa käytöstään.

Meidän Perhe 12/2012

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.