Menossa raskausviikko 31, ja nyt minulla on alkanut kova kutina jaloissa, kämmenissä ja huulissa, mutta kutina katoaa hetkittäin.  Voiko raskaushepatoosin kutina kadota välillä? Päivittäin esiintyy myös päänsärkyä ja verenpaineeni on matalalla. Yhtenä päivänä näin pilkkuja, mutta se meni kuitenkin ohitse. Kysyn, voivatko oireet tulla ja mennä?

Terveydenhoitaja Mia Astikainen:

Yleensä raskaushepatoosiin eli hepatogestoosiin liittyy jatkuva kutina, joka häiritsee yöunta ja aiheuttaa samalla väsymystä. Voi toki olla, että kutina helpottuu välillä, mutta tällöin kutina saattaa johtua muistakin syistä kuin hepatogestoosista.

Tästä huolimatta, kun odottajalla on kutinaa käsissä ja jaloissa, on aina hyvä tarkastaa maksa-arvo (ALAT) ja sappihapot verestä. Päänsärky ja silmäoireet eivät ole hepatogestoosin oireita vaan voivat viitata raskausmyrkytykseen eli toksemiaan. Toksemiaan liittyy kuitenkin korkea verenpaine ja turvotukset, joita sinulla ilmeisesti ei ole ollut.

Matala verenpaine, kuten sinulla on, voi aiheuttaa noita kokemiasi silmäoireita ja päänsärkyä. Matala verenpaine voi aiheuttaa voimakastakin huimausta ja silloin voi nähdä täpliä tai ”tähtiä” eli kirkkaita pisteitä näkökentässä.

Matalan verenpaineen kanssa on opeteltava liikkumaan varovasti ja kiinnittämään huomiota esimerkiksi tuolilta tai sängystä ylösnousemiseen, ettei nopea nouseminen aiheuta pyörrytystä ja pahimmillaan kaatumista.

Runsas juominen ja suolan käytön lisääminen voivat joskus helpottaa matalasta verenpaineesta johtuvaa pyörrytystä. Käytä suolaa kuitenkin harkiten ja kohtuudella sillä se helposti johtaa turvotuksiin raskaana ollessa.

Kolmekertaa

Ihon kutina ja matala verenpaine loppuraskaudessa, mikä avuksi?

Oma kokemus on että kutinaa ei ole välttämättä koko aikaa. Minulla on ollut raskaushepatoosi kolmessa raskaudessa. Aamupäivisin kutinaa ei juuri tuntunut, mutta illalla kyllä tuntui aina. Erityisen paljon jalkapohjissa ja kämmenissä, mutta kyllä muuallakin. Välillä tuntui, välillä ei. Alkoi viikon 30 paikkeilla. Nukkumista se ei juuri haitannut omalla kohdallani.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Shh... Näillä vinkeillä ihana salaisuutesi pysyy vain sinun ja valittujen tietona.

1. Suunnittele etukäteen.

Raskausepäily vahvistuu helposti sillä, että alkaa vaivaantuneena ja punastellen selitellä. Varaudu siis kysymyksiin napakoin vastauksin, kehottaa Kidspot-sivusto.

2. Väitä kokeilevasi uutta hittiruokavaliota.

Oletko brie-juuston ystävä? Paleo-ruokavaliossa kartetaan maitotuotteita, joten esimerkiksi se on oiva tekosyy välttelyyn. Selitys vaatii toki sitoutumista. Epäilykset heräävät, jos kartat vain tiettyjä maitotuotteita, mutta lapat esimerkiksi jugurttia tavalliseen tapaan.

3. Syytä haastetta.

Alkoholista kieltäytyminen herättää monen epäoluksen ensimmäisenä. Kerro siis osallistuvasi tipattomuushaasteeseen.

4. Hämää huivilla ja koruilla.

Vatsan päälle laskeutuva asuste kiinnittää huomion ja vie katseen pois mahasta, vinkkaa Parents.

5. Luota kuoseihin ja väljyyteen.

Kukkia, graafisia muotoja, rimpsuja. Rennot ja räväkkäkuvioiset yläosat ovat mahanpiilottajalle oiva valinta. Tasaiset värit sen sijaan korostavat vatsan muotoa.

6. Vedä unettomuuskortti hihasta.

What to Expect -sivustolla huomautetaan: toisten epäilykset heräävät helposti, jos kahvisieppo yhtäkkiä vähentää kofeiinia. Kerro siis kokeilevasi kofeiinilakkoa unettomuuden hoitona.

7. Muista pitää kädet kurissa!

Tutkimusten mukaan naiset koskevat raskauden aikana tavallista useammin vatsaansa, joten masu hellä hively voi paljastaa tilasi.

8. Uskoudu vähintään yhdelle.

Luottoystävä voi parhaimmillaan auttaa sinua säilyttämään salaisuutesi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Sonja Honkala toivoi turvallista synnytystä ja puolisoa vierelleen tukemaan. Toive toteutui, vaikka Sonja ei ehtinytkään sairaalaan saakka.

Se oli tavallinen maaliskuun ilta.

Kevään merkkejä oli jo ilmassa, mutta lumet olivat siilinjärveläisellä pientaloalueella vielä tiukasti maassa. Sonja istui kotisohvalla miehensä Arton kainalossa ja katseli televisiota. Lapset Jami ja Miko oli saatu nukkumaan, ja nyt oli hyvä hetki huokaista.

Laskettuun aikaan oli enää muutama päivä, mutta synnytys tuskin käynnistyisi vielä vähään aikaan. Molempien poikien synnytykset oli käynnistetty, eikä kumpikaan ollut syntynyt vielä näillä viikoilla.

Sonja päätti vielä ennen nukkumaanmenoa käydä suihkussa. Kello näytti tasan yhdeksää.

”Kun ensimmäinen supistus tuli, ajattelin, että tämä on taas tätä harjoittelua.”

– Kun ensimmäinen supistus tuli, ajattelin, että tämä on taas tätä harjoittelua, Sonja kertoo.

Hän antoi veden valua vartalolle ja hengitteli rauhallisesti supistuksen läpi.

Harjoitussupistuksia oli ollut jo hyvän aikaa. Kolme päivää aiemmin Sonja oli kuulostellut useamman tunnin ajan napakoita, mutta vielä melko kivuttomia supistuksia. Varmuuden vuoksi Arto ja Sonja olivat päättivät käydä näytillä sairaalassa. Vastaanotolla he olivat kuulleet sen, minkä Sonja jo tiesikin: synnytys ei ollut vielä käynnissä.

Pitäisikö soittaa ukille?

Samalta tuntui nytkin, vaikka toinen supistus tuli heti, kun Sonja astui ulos kylpyhuoneesta. Hän näppäsi puhelimesta supistussovelluksen päälle: minuutin mittainen supistus, voimakkuus tasoa 1. Tällaisilla supistuksilla ei vauva vielä syntyisi.

Sonja veti yöpaidan päälleen ja valmistautui nukkumaan. Seuraava supistus ajoi kuitenkin ylös makuulta. Hengitä ja rentoudu, Sonja muistutti itseään ja nojaili makuuhuoneen kaapinoveen.

Hän päätti siirtyä ruokapöydän ääreen kuulostelemaan supistuksia. Siinä jumppapallon päällä oli hyvä keinuttaa lantiota. Kello oli parikymmentä minuuttia yli yhdeksän.

Vähän ennen puolta kymmentä Arto kuunteli sängyssä, kuinka Sonja huokaili matalalla äänellä supistuksia läpi.

Vähän ennen puolta kymmentä Arto kuunteli sängyssä, kuinka Sonja huokaili matalalla äänellä supistuksia läpi. Ääni oli tuttu poikien synnytyksistä.

– Joko pitäisi soittaa ukille? mies huikkasi makuuhuoneesta.

– No ehkä voisi soittaa, Sonja ähkäisi kesken supistuksen.

Oli sovittu, että Sonjan isä tulisi hoitamaan Jamia ja Mikoa synnytyksen ajaksi. Kuopiosta ajaisi taksilla Siilinjärvelle parissakymmenessä minuutissa.

Kakkosen supistuksia

Kun puhelin jo hälytti, Sonjan supistus oli mennyt ohi ja hän tuli toisiin ajatuksiin. Turha ukin on vielä tulla, kun ei tässä tarvitse ehkä sairaalaan lähteäkään. Sovittiin, että ukki on kuulolla ja odottelee uutta soittoa.

Nyt Sonja pomppi jo voimakkaammin jumppapallon päällä ja pyysi Artoa painamaan selkää supistuksen aikana.

Sen aika tuli jo viiden minuutin päästä. Nyt Sonja pomppi jo voimakkaammin jumppapallon päällä ja pyysi Artoa painamaan selkää supistuksen aikana. Kännykän sovellukseen hän merkkasi supistuksen voimakkuudeksi kakkosen asteikolla yhdestä viiteen. Se oli viimeinen merkintä, jonka sovellus rekisteröi.

Ukki lupasi lähteä matkaan. Sonja meni pukemaan lähtövaatteita makuuhuoneeseen, ja Arto pakkaili tavaroita. Se sujui hitaasti, sillä jokaisella supistuksella Arton piti ehtiä hieromaan Sonjan selkää.

– Paina kovempaa, Sonja komensi. Ja Arto painoi niin, että jälkeenpäin selkään nousi mustelma.

Supistusten välissä Sonja yritti vetää housuja jalkaan. Iso vatsa oli tiellä.

Jumppapalloa ja hierontaa

Sonja oli rauhallisella mielellä, vaikka supistukset olivat nyt selvästi voimakkaampia kuin se ensimmäinen suihkussa reilu puoli tuntia aiemmin. Hän pystyi hengityksellä rentouttamaan itsensä, kun tunsi supistuksen nousevan.

Jumppapallolla löytyi hyvä asento, ja Arton hieronta auttoi. Etukäteen harjoitellut kikat todella toimivat.

Synnytys oli jännittänyt Sonjaa pitkin raskautta, sillä toisen lapsen synnytys oli ollut kivulias ja edennyt turhankin rivakasti.

Loppuraskaudesta Sonja ja Arto olivat käyneet synnytyspelkopoliklinikalla suunnittelemassa lähestyvää synnytystä. Synnytys oli jännittänyt Sonjaa pitkin raskautta, sillä toisen lapsen synnytys oli ollut kivulias ja edennyt turhankin rivakasti.

Epiduraalipuudutusta ei ollut ehditty laittaa, ja Sonjalle oli jäänyt tunne, että kipu karkasi hallinnasta. Synnytyksen loppu oli tuntunut kaoottiselta, sillä Mikon syke oli laskenut ja vauva jouduttiin auttamaan imukupilla kiireesti maailmaan.

Kätilön kanssa oli käyty läpi edellisen synnytyksen tapahtumia ja Sonjan ajatuksia lähestyvästä kolmannesta synnytyksestä.

Apua – nyt tapahtuu!

Sonja toivoi, että hän pärjäisi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Hän halusi, että Arto voisi olla aktiivisesti mukana koko synnytyksen ajan ja että synnytys saisi edetä luonnollisesti omalla painollaan. Jumppapallokin hankittiin synnytystä ajatellen.

Nyt se tulikin tarpeeseen. Sonja ei enää voinut kuvitellakaan nousevansa pallon päältä. Hän oli saanut verkkarit jalkaan ja keskittyi supistuksiin jälleen pallon päällä ruokapöytään nojaten. Nyt kipu tuntui jo tosissaan. Sonja hätääntyi vähän ja rukoili mielessään apua.

Jotakin tapahtui. Kun seuraava supistus tuli, se ei tuntunut enää kipuna vaan voimakkaana paineena vatsalla. Sonja pystyi jälleen keskittymään hengittämiseen.

Sitten lapsivedet menivät. Runsaana ja elokuvatyyliin: lattialle läiskähti kunnon lammikko. Sonja tunsi hetken ponnistamisen tarvetta, mutta se meni ohi. Kello oli muutamaa minuuttia yli kymmenen.

Sonjalle ja Artolle oli neuvottu, että jos vedet menisivät, Sonjan pitäisi käydä makuulle ja sairaalaan olisi siirryttävä ambulanssilla makuuasennossa, sillä vauvan pää ei ollut kiinnittynyt synnytyskanavaan. Sonja ei päässyt liikahtamaan jumppapallon päältä, mutta Arto otti yhteyden hätäkeskukseen. Hän selitti tilanteen, ja päivystäjä pyysi vielä Sonjaa puhelimeen.

”Onneksi olkoon”

Kun Sonja sai luurin korvalle, uusi supistus alkoi, ja Sonja tunsi, että vauvan pää työntyi nopeasti alaspäin.

– Tämä syntyy nyt, hän huusi puhelimeen.

– Ei kai se nyt synny, Arto ihmetteli vieressä.

– Kyllä syntyy! Sonja älähti.

Hän pääsi vaivoin pallon päältä lattialle kyljelleen leivinuunin eteen. Arto auttoi verkkarit pois jalasta. Päälakea pilkotti jo reilusti.

Sonja ähkäisi hieman, ja pää syntyi. Arto kyykötti Sonjan vieressä puhelin korvallaan ja kertoi tilanteen hätäkeskukseen. Hän sai neuvoksi ottaa vauvan vastaan.

Toivottavasti se itkee synnyttyään, Arto ajatteli. Hän toimi viileän rauhallisesti. 

Toivottavasti se itkee synnyttyään, Arto ajatteli. Hän toimi viileän rauhallisesti, toinen käsi puhelimella, toinen käsi valmiina vauvan tulla.

Sonjasta tuntui kuin hän katselisi tilannetta jostakin ulkopuolelta. Kohta herään tästä unesta, hän ajatteli.

Mutta keho toimi, vaikka mieli ei ollut mukana. Seuraavalla supistuksella vauva syntyi, ilman että Sonja ponnisti lainkaan. Pieni poika liukui Arton käsiin ja alkoi heti itkeä. Venni oli syntynyt. Kello oli kuusi minuuttia yli kymmenen.

– Onneksi olkoon, sanoi hätäkeskuspäivystäjä puhelimessa.

Tärisevät kädet

Sonja makasi kyljellään lattialla ymmärtämättä mitä juuri tapahtui. Oliko tämä unta vai syntyikö vauva oikeasti?

Arto toimi niin kuin puhelimessa neuvottiin. Hän nosti vauvan Sonjan syliin ja etsi pyyhkeen peitteeksi pienelle.

Ambulanssi tuli muutamaa minuuttia myöhemmin.

Ambulanssi tuli muutamaa minuuttia myöhemmin. Kaksi ensihoitajaa, nainen ja mies, riensivät paikalle. Nainen otti ohjat käsiinsä. Toinen hoitajista tarkasti yhä lattialla makaavan Sonjan voinnin, toinen keskittyi vauvaan.

Arto sai leikata napanuoran. Kädet tärisivät. Ensihoitajat onnittelivat. Kaikki oli hyvin, mutta silti piti kävellä ympäri asuntoa, kun ei muuta osannut.

Sitten ovikello soi jälleen ja ovella seisoi ukki. Samoihin aikoihin paikalle tuli myös lääkäriambulanssi.

Tupa oli nyt täynnä väkeä. Lääkärille ei jäänyt paljon tehtävää, sillä sekä Sonja että poikavauva voivat hyvin.

Sonja kapusi omin jaloin paareille. Mihinkään ei koskenut, ja kaikki tuntui edelleen kuin unelta. Ukki riensi lohduttamaan Mikoa, joka oli jossain vaiheessa herännyt uniltaan. Miko jäi vilkuttamaan, kun Sonja ja uusi pikkuveli työnnettiin ambulanssiin.

Matkalla sairaalaan Sonja havahtui.

– Yhtäkkiä minulle tuli hirveä huoli. Onko vauva kunnossa? Hengittääkö se? Entä jos minä alan vuotaa? Miten meidän oikein käy?

Ensihoitajat rauhoittelivat Sonjaa, mutta eniten hän olisi kaivannut vierelleen Artoa, joka ajoi perässä omalla autolla.

Ihmeellisen hyvää

Kätilö oli sairaalassa vastassa hymyssä suin.

– Ei jäänyt meille hommia, hän sanoi.

Sonja vietiin synnytyssaliin, ja istukka syntyi ongelmitta. Terve poika punnittiin: vauva painoi komeat 4180 grammaa.

Sonja pääsi suihkuun, ja perhe sai iltapalaa ja onnittelumaljat. Olo oli ihmeellisen hyvä.

Sonja pääsi suihkuun, ja perhe sai iltapalaa ja onnittelumaljat. Olo oli ihmeellisen hyvä.

– Kätilö oli laittanut minulle paikan valmiiksi keinutuoliin. Ihmettelin, että voiko synnytyksen jälkeen ylipäätään istua. Edellisillä kerroilla se ei olisi ollut mahdollista, mutta nyt en tarvinnut tikin tikkiä, Sonja muistelee.

Arto lähti yöksi kotiin poikien luo. Uni ei tullut. Myös Sonja valvoi sairaalassa pitkään vauva vieressään. Miten ihmeessä synnytys voi mennä tällä tavalla? Miten voi synnyttää ilman että ponnistaa kertaakaan?

Sankaritar ja sankari

Seuraavina päivinä ja viikkoina Sonjalla oli kova tarve käydä läpi tapahtunutta. Häntä jännitti tulla vauvan kanssa kotiin. Kun hän näki tutun leivinuunin, sen jonka edessä Venni syntyi, tuli itku. Kaikki oli vielä sekaisin mielessä. Oli vaikea ymmärtää, että tutussa kodissa oli tapahtunut jotakin niin erityistä.

Myöhemmin illalla Sonja selasi puhelimesta synnytysiltana soitettuja puheluja ja koetti hahmottaa tapahtumien kulkua.

– Ajantaju hävisi synnytyksessä. Minusta tuntui, että supistuksissa meni useampi tunti, mutta supistussovelluksesta näkee, että ensimmäisestä supistuksesta Vennin syntymään meni vain tunti ja muutama minuutti.

Synnytystarinan sankaritar ja kätilönä toiminut sankari saivat kerrata illan tapahtumia moneen kertaan.

Sana syöksysynnytyksestä levisi Siilinjärvellä nopeasti. Synnytystarinan sankaritar ja kätilönä toiminut sankari saivat kerrata illan tapahtumia moneen kertaan.

– Jälkeenpäin minulla tosiaan oli vähän sankarifiilis, Arto myöntää.

– Että osasinkin toimia tiukassa paikassa niin rauhallisesti.

”Sain sellaisen synnytyksen kuin halusinkin”

Vennin syntymä oli Sonjalle ja Artolle myönteinen kokemus dramaattisuudestaan huolimatta.

– Ehkä synnytys eteni niin rivakasti, koska olin tutussa ympäristössä, jossa osasin rentoutua. Nyt ymmärrän paremmin heitäkin, jotka haluavat synnyttää kotona, Sonja sanoo.

Jos Sonja vielä joskus synnyttää, hän toivoo, että se tapahtuu sairaalassa. Silti kotona synnyttämisestä jäi hyvä mieli.

”Hallinnan tunne säilyi, ja Arto sai todellakin olla aktiivisesti mukana.”

– Sain sellaisen synnytyksen kuin halusinkin, vaikken sairaalaan ehtinytkään. Hallinnan tunne säilyi, ja Arto sai todellakin olla aktiivisesti mukana, Sonja nauraa.

Vauva 1–2/17

 

Sonja, 31, ja Arto, 36, Honkala sekä lapset Jami, 6, Miko, 2, ja Venni, 10 kk, asuvat Siilinjärvellä.

Mikä nimeksi tytölle? Listasimme vuoden 2016 suosikit.

Listalla ovat mukana 50 suosituinta suomenkielistä nimeä vuonna 2016. Suosituin tyttöjen nimi oli Sofia, jonka sai ensimmäiseksi etunimekseen 349 tyttöä. Katso poikien suosituimmat nimet tästä. 

Sofia oli edellisen kerran ykkössijalla vuonna 2014. Viiden kärkeen nousivat Eevi, joka oli viime vuonna sijalla 8, ja Emma, viime vuoden 7. suosituin. Viiden kärjestä putosivat Aada ja Elsa. Frozen-elokuvasta suosioon ponnahtaneen Elsan suosio laski huomattavasti, sijalta 5 sijalle 15.

Katso vuoden 2015 suosituimmat nimet tästä.

Vuoden 2016 suosituimmat tyttöjen etunimet (sijoitus viime vuodesta noussut > tai laskenut <):

1. Sofia (>)
2. Aino (>)
3. Eevi (>)
4. Venla (<)
5. Emma (>)

6. Aada
7. Pihla
8. Helmi
9. Ella
10. Emilia

11. Elli
12. Lilja
13. Enni
14. Olivia
15. Elsa

16. Mila
17. Isla
18. Vilma
19. Amanda
20. Kerttu

21. Linnea
22. Anni
23. Hilla
24. Iida
25. Siiri

26. Ellen
27. Oona
28. Minea
29. Alma
30. Aava

31. Lumi
32. Alisa
33. Minttu
34. Viivi
35. Sara

36. Veera
37. Viola
38. Nella
39. Iina
40. Matilda

41. Hilda
42. Vilja
43. Ilona
44. Milja
45. Hilma

46. Alina
47. Nelli
48. Seela
49. Stella
50. Iiris

Ruotsikielisten tyttöjen nimien viiden kärjessä olivat Ellen, Emma, Edith, Saga ja Stella.

Lähde: Väestörekisterikeskuksen etunimitilasto

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä nimeksi pojalle? Tämä lista voi auttaa.

Listalla ovat suosituimmat suomenkieliset etunimet vuonna 2016. Suosikkinimi oli viime vuonna Onni, jonka sai ensimmäiseksi etunimekseen 400 poikaa. Onni oli ykkössijalla myös vuonna 2013. Katso tyttöjen suosituimmat nimet tästä.

Nimien viiden kärjessä on yksi uusi tulokas: Väinö oli vuonna 2015 sijalla 7, nyt sijalla 4. Eino putosi sijalta 4 sijalle 7.

Katso vuoden 2015 suosituimmat nimet tästä. T

Vuoden 2016 suosituimmat poikien etunimet (sijoitus viime vuodesta noussut > tai laskenut <):

1. Onni (>)
2. Elias (-)
3. Leo (<)
4. Väinö (>)
5. Oliver (-)

6. Eetu
7. Eino
8. Noel
9. Leevi
10. Niilo

11. Veeti
12. Vilho
13. Mikael
14. Nooa
15. Rasmus

16. Lenni
17. Joel
18. Hugo
19. Kasper
20. Eemil

21. Emil
22. Aleksi
23. Matias
24. Daniel
25. Niklas

26. Viljami
27. Eeli
28. Toivo
29. Eemeli
30. Lauri

31. Julius
32. Jooa
33. Benjamin
34. Peetu
35. Samuel

36. Joona
37. Eelis
38. Luka
39. Otso
40. Aatos

41. Aaron
42. Veikko
43. Aapo
44. Valtteri
45. Oiva

46. Anton
47. Vili
48. Otto
49. Max
50. Eemi

Ruotsinkielisten poikien nimien viiden kärki oli viime vuonna Adrian, Lucas, Emil, William ja Hugo.

Lähde: Väestörekisterikeskuksen nimitilasto

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.