Lentokoneessa, automatkalla, maailmalla – näillä vinkeillä pärjää.

Pakkaa pikkuhiljaa

1. ”Tärkeimpänä vinkkinä pidän tätä: Lähde matkaan! Jos pidit retkeilystä ennen lapsen syntymää, jatka harrastustasi. Pieni vauva ei juuri muistijälkiä retkistä saa, mutta hän viihtyy siellä missä hänen vanhempansakin viihtyvät.” Lapsiperheen retkeilyoppaan kirjoittanut kahden lapsen isä Jouni Laaksonen

2. ”Kaiva laukut esiin viimeistään viikko ennen starttia ja pakkaa pikkuhiljaa. Kiireessä ja kertarysäyksellä kiristät vain hermojasi.” Toimittaja Pauliina Romppanen, vauva.fi

3. ”Neuvolakortti kannattaa ottaa aina matkaan mukaan.” Matkailulääkäri Hanna Nohynek, vauva.fi

4. ”Tein ennen matkaa Excel-taulukon, johon listasin kaikki lapsen tarvitsemat tavarat. Helpotti pakkaamista sekä kotoa lähtiessä että reissusta kotiin päin tullessa. PS. Muista unilelu!” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

Automatkan aikana

5. ”Ennen lähtöä tankki täyteen, eväät mukaan ja viimeisetkin pissit tiristetty rakosta AIKUISILLA, sillä jos vauva nukkuu, niin silloin paahdetaan pysähtymättä vaikka perille asti. Jos vauva ei nuku, säädä oletettu perilläoloaikasi pari tuntia eteenpäin äläkä edes mieti matkan edistymistä. Hitaastikin pääsee perille.” Miima, Väri-Epä-Suora, vauva.fi

6. ”Pelkäsin etukäteen, että 250 kilometrin automatka mummolaan olisi puolivuotiaan kanssa pelkkää kitinää. Vielä mitä! Matka meni kivuttomasti, pidimme pitkän tauon kauppakeskuksessa. Söimme, kävimme ostoksilla ja lopuksi kahvilla. Tärkeintä on, että taukoja on tarpeeksi usein ja että vauvalle jää reissaamisesta positiivisia kokemuksia.” Anssi, #noljakanfaija, vauva.fi

7. ”Olemme ajaneet kesällä lasten kanssa Etelä-Suomesta Lappiin yötä vasten. Kesäyönä on valoisaa ja rauhallista ajaa ja matka sujuu helposti, kun lapset nukkuvat melkein koko matkan. Tällöin on myös hyvä tilaisuus keskustella rauhassa puolison kanssa, puolisohan ei pääse autosta karkuun.” Heidi, Eppusen kaapilla, vauva.fi

Lentäen perille

8. ”Useimmilla maailman lentokentistä on olemassa perheille omat matkatavaroidenjättöpisteet ja käynnit turvatarkastuksiin. Selvitä heti kentällä asia ja käytä näitä rohkeasti hyödyksi.” Inari Fernandez, Lapsiperheen matkakäsikirjan kirjoittaja, Lapsiperheen matkat -blogi

9. ”Pakkaan aina lapsen tavarat kolmeen eri kassiin. Omaan matkalaukkuuni lentokoneen ruumaan sullon perusjutut, vetolaukkuun parin päivän kamat siltä varalta, että matkalaukku ei tulekaan perille. Lisäksi pakkaan vetolaukkuun erillisen pikkukassin. Pikkukassillinen kamaa tulee jalkatilaan matkan ajaksi.” Näyttelijä, kolumnisti Sanna Stellan

10. ”Vauvan kanssa matkustava saa viedä turvatarkastuksen läpi isompiakin kuin 100 millin nesteitä. Pakkauksien tulee olla avaamattomia ja soveltua vauvan ruuaksi. Pikkueväät ja äidin vesipullokin matkaavat usein muiden tavaroiden mukana.” Inari Fernandez

11. ”Jos vauva on imeväisikäinen, niin tissi suuhun nousuissa ja laskuissa.” Sanna Stellan

12. ”Katsoin kerran koneessa, kuinka erään perheen lapsilla oli kuulosuojaimet päässä. He eivät reagoineet lainkaan nousuihin ja laskuihin. Äiti kertoi, että toimii tosi hyvin!” Viestintäpäällikkö Julia Melnik, Finnmatkat

13. ”Vauvat kakkaavat lentokoneessa jostain syystä aina kainalokakat. Pakkaa siis vauvalle ja itsellesi vaihtovaatteet sekä muovipussi, johon voit sulloa likaiset vaatteet.” Inari Fernandez

14. ”Viihdykkeeksi lentokoneeseen otin mukaan pakan muistipelejä, jotka vievät vähän tilaa. Kuvista on pienellekin paljon iloa. Vuoden ikäinen lapseni oppi viikon matkan aikana monta uutta sanaa.” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

15. Sylilapsen lentolipun hinta on yleensä 10 % aikuisen lentohinnasta. Sylilapseksi lasketaan alle 2-vuotias lapsi, jolle ei ole ostettu omaa istuinpaikkaa. Lähde: Finnair

Maailmalla

16. ”Älä säästele vaipoissa. Kun olet varma, että vaippoja on riittävästi, ota vielä yksi tai kaksi lisää.” Kaisa ja Hanne, Lasten matkassa -blogi

17. ”Osta useat uikkarit. Meillä on niitä kolmet, sillä märkää uimapukua on lähes mahdoton pukea taaperon päälle menettämättä hermoja. Kaikissa uikkareissa on pitkät hihat ja UV-suoja. Puen lapselle mieluummin pitkää päälle kuin lillutan päästä varpaisiin tahmeassa fysikaalisessa aurinkorasvassa.” Mirva, Mirvan menomatkat, vauva.fi

18. Kääri kännykkä, sormukset ja muut aarteet rannalla (puhtaan) vaipan sisään. Kukaan ei nyysi käytetyn näköistä vaippaa!

19. ”Lapsenlapseni on erittäin vilkasta sorttia. Talutusreppu on hänen kanssaan ihan korvaamaton.” Kirsi Kinnunen, Lastentarvike

20. Jos imetät, muista juoda helteessä paljon.

21. ”Älä lopeta imetystä ennen reissua. Sillä korvaa retkellä kaikki ateriat, jos on tiukkoja tilanteita.” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

22. Hanki kaikille Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sillä saat EU:n sisällä sairaanhoitoa. Kela

Mökillä ja luonnossa

23. Jos otat mukaan matkasängyn, anna vauvan nukkua siinä muutamana yönä ennen matkaa. Näin sänky tulee tutuksi ja uni tulee helposti matkallakin. Vauva voi nukkua mökillä yönsä myös vaunujen kantokopassa.

24. Jos mökillä on sähköt, hanki vedenkeitin. Sillä saa veden todella nopsasti kiehautettua esimerkiksi ennen vauvan kylvetystä.

25. Aurinko on mainio tahranpoistaja. Levitä vauvanvaatteet aurinkoisella säällä ulos kuivumaan, ja tahrat haalistuvat.

26. ”Olemme käyttäneet matkoilla ja luontoretkilläkin pelkästään kestovaippoja. Suosittelen, omatunto on keveämpi. Sitä paitsi puhdas vaippaharso on erinomaisen näppärä retkipyyhe: kevyt ja nopeasti kuivuva.” Lapsiperheen retkeilyoppaan kirjoittanut kahden lapsen isä Jouni Laaksonen

Ulkomaille kannattaa ottaa mukaan

27. Purkkiruokia: ”Emme ottaneet 8 kuukauden ikäiselle Turkin Alanyaan pilttejä mukaan, ja se oli virhe.”

28. Pieni vedenkeitin: ”Sillä vääntää nopeasti pikapuurot aamuyöstä missä vain sekä desinfioi tutit ja keittää juomavedet.”

29. Aurinkovarjo matkarattaisiin: ”Ei oltais Espanjan kesässä pärjätty ilman, kun vauvalle ei saa laittaa aurinkorasvaakaan.”

30. Yksittäispakattuja puurohiutalepusseja: ”Helpottaa ruokailua, sillä monissa hotelleissa ei ole illalla puuroa.”

31. Halpa wc-supistaja: ”Jätin sen matkan päätteeksi hotelliin. Monessa paikassa ei ole pottaa hygieniasyistä.”

Lähde: Vauvan lukijakysely, vauva.fi

Monen lapsen kengät ovat liian isot, pienet tai kovat. Hyvät popot tukevat jalan kehitystä, ja niissä on kiva liikkua.

1. Pitäisikö ensikengiksi hankkia jäykät vai pehmeät kengät?

Käsitys siitä, että kenkien tulisi olla mahdollisimman tukevat, on vanhentunut. Hyvät kengät taipuvat, kiertyvät ja joustavat joka suuntaan. Niissä on ohut, tasainen pohja ja pehmeät, hiostamattomat materiaalit. Lapsen jalkaterä tykkää liikkeestä, ja siksi sitä ei saa kahlita liian jäykillä kengillä. Lasten kengissä ei saisi olla korkoa.

Paljain jaloin liikkuminen aktivoi ja vahvistaa jalkaterien lihaksia ja harjoittaa varpaiden ja nilkan liikelaajuuksia. Kävelyn tulisi muistuttaa paljain jaloin kävelemistä, ja sitä varten on kehitetty niin sanottuja kevyt- ja paljasjalkakenkiä. Ne sopivat myös ensikengiksi ja taaperoille.

2. Ovatko putkivartiset talvikengät tai kumpparit hyvät jalan terveyden kannalta?

Kumi- ja talvisaappaisiin pätee sama ajatusmalli kuin muihinkin kenkiin, eli mahdollisimman taipuva, ohutpohjainen ja kiertyvä saapas on paras. Ulkopohjan tulisi olla ohut, kiertolöysä ja päkiästä taipuva. Kiertolöysä tarkoittaa sitä, että kun tarttuu toisella kädellä kengän kärkeen ja toisella kantaosaan ja kiertää niitä eri suuntiin, pitäisi kengän taipua kuin tiskirätti.

3. Entäpä Crocs-tyyppiset muovisandaalit?

Niitä voi käyttää väliaikaisesti, ei ensisijaisina kesäkenkinä. Muovisandaalit ovat usein erittäin leveitä, jolloin lapsen kapea jalkaterä pääsee liikkumaan liikaa kengän sisällä aiheuttaen rakkoja, hiertymiä ja ihorikkoja. Liika väljyys tekee kengästä myös epävakaan, eikä jalkaterä pysy kengässä paikallaan sivu- ja pituussuunnassa. Muovisandaaleissa on harvoin kunnollista kiinnitystä, esimerkiksi remmejä, eli ne eivät pysy hyvin jalassa. Muovi voi olla myös hyvin liukas erilaisilla alustoilla liikuttaessa, ja siinä saattaa olla allergisoivia aineita.

4. Tarvitseeko yksivuotiaan lattajalka lisätukea?

Ei tarvitse. Se tarvitsee aktivointia, esimerkiksi kävelyä paljain jaloin vaihtelevilla alustoilla.

Lattajalka on normaali pienellä lapsella, sillä jalkaterän luut ovat vielä rustomaisia ja nivelsiteet löysiä. Lattajalassa jalan sisäkaari puuttuu, ja kantaluu on vinossa, puhutaan linttaan astumisesta. Sisäkaari kehittyy 6–7-vuotiaaksi saakka.

5. Tarvitaanko milloinkaan tukipohjallisia?

Tukipohjallisista käytetään harvoin ja vain erittäin vaikeissa lattajalkaongelmissa.

Jos lapsella on voimakas kantaluun virheasento, kannattaa hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle. Jalkaterapeutti ohjaa kenkien valinnassa ja jalkavoimistelussa.

6. Pitääkö lapsen kengissä olla kasvunvaraa?

Kyllä, ensikengistä alkaen. Lapsen jalkaterä kannattaa mitata kahden kuukauden välein, sillä se kasvaa sykäyksittäin. Jalka turpoaa päivän mittaan, joten ilta on otollisin mittausajankohta. Seisovan lapsen jalan ääriviivat voi piirtää paperille, näin saa selville myös jalkaterän leveyden. Luotettavin tapa mitata kengän sisäpituus on käyttää Plus12 -jalkamittaa, jossa on valmiina 12 milliä käynti- ja kasvuvaraa. Mittoja myydään apteekeissa.

Kenkiä hankittaessa jätetään pisimmän varpaan päähän noin 17 milliä kasvu- ja käyntivaraa. Sen enempää kasvuvaraa ei kannata varata. Kengät ovat jääneet pieniksi, kun käyntivaraa on alle 12 milliä. Harvalla on saman kokoiset jalat, ja kenkäkoko valitaan aina isomman jalan mukaan. Kenkiä ei kannata ostaa pelkästään kokonumeron perusteella. Kokonumerointi ei ole standardoitua, ja koot vaihtelevat suuresti.

7. Entä sukat ja sisätossut?

Tutkimusten mukaan jopa noin puolella lapsista on liian pienet kengät, joten todennäköisesti tilanne on sama sukissakin. Liukuestesukat toimivat sisätiloissa, mutta ulkoilusukkina niitä ei kannata käyttää, sillä jarrut estävät jalan normaalin liikkeen kengässä. Tarhatossuiksi sopivat joustavat nahkatossut.

8. Mitä kenkämateriaaleja kannattaa valita?

Hengittävä, ihoystävällinen ja myrkytön materiaali on paras. Hengittävä materiaali kuljettaa tehokkaasti kosteuden pois kengästä ja pitää ihon kuivana. Sellaisia ovat tekstiilit, polyamidi, mikrokuitu, pinnoittamaton nahka ja tex-kalvomateriaalit.

9. Kuinka monta kenkäparia lapsi tarvitsee vuodessa?

Lapsen jalkaterä kasvaa keskimäärin kaksi tai kolme numeroa vuodessa. Nopeimmassa kasvuvaiheessa 2–6-vuotiaana lapsi voi tarvita jopa viisi paria kenkiä vuodessa. Samanaikaisesti käytössä tulisi olla ainakin kaksi paria, kolmekaan ei ole liikaa.

10. Voiko lasten kenkiä kierrättää?

Hyväkuntoisia kenkiä, myös ensikenkiä, voi kierrättää perheen ja tuttavien kesken, kuluneita ei. Ennen kierrättämistä kannattaa tarkastaa, ettei kantakupissa tai pohjassa ole kallistumisen eli niin sanotun linttaan astumisen merkkejä. Kirpputorilöydöistä ei voi olla varma, ettei edellisellä käyttäjällä ole ollut esimerkiksi syyliä tai jalkasientä. Taaperoilla ne ovat toki hyvin harvinaisia.

Asiantuntija terveystieteiden tohtori ja jalkaterapeutti (AMK) Minna Stolt Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vastasyntynyt on hereillä vain noin neljä tuntia vuorokaudesta. Kolmen kuukauden iässä vauvan uni muuttuu rytmisemmäksi. Miten se tapahtuu?

Vastasyntynyt vauva nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, noin 20 tuntia. Vauva ei tee eroa yön ja päivän välillä, ja neljä valveillaolotuntia ajoittuvat sattumanvaraisesti ympäri vuoro­kauden.

Jo ihan pientenkin vauvojen unentarpeessa on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua: toiset nukkuvat vähemmän kuin toiset ja heräilevät herkemmin.

Ensimmäisten kuukausien aikana vauvan unirytmiin ei juuri voi vaikuttaa.

Alle puolen vuoden ikäisten vauvojen unijakso on noin tunnin mittainen. Osa vauvoista siirtyy syvemmän unen vaiheesta kevyempään ja taas takaisin syvään unen heräämättä. Herkkäunisemmat havahtuvat jaksojen välissä hereille.

On myös ihan tavallista, että vauvat nukkuvat varsinkin päivällä vain lyhyissä pätkissä.

Ensimmäisten kuukausien aikana vauvan unirytmiin ei juuri voi vaikuttaa.

Vuorokausirytmiä tukevat päivästä toiseen samanlaisina toistuvat rutiinit.

Kolmen kuukauden iässä vauvan uni muodostuu rytmisemmäksi. Pisimmät unet alkavat ajoittua tiettyyn aikaan vuorokaudesta, ja myös nälkä tulee usein samaan aikaan päivästä.

Vuorokausirytmiä tukevat päivästä toiseen samanlaisina toistuvat rutiinit. Vauva oppii hahmottamaan päivän etenemistä, kun aamumaito, ulkoilu ja seurusteluhetki toistuvat suurin piirtein samaan aikaan joka päivä. Rutiinit myös tuovat vauvan elämään turvallisuutta. Tuntuu hyvältä, kun on jokin aavistus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Päivän ja yön eroa vahvistaa vauvan mielessä se, että päivällä puuhaillaan ja jo illasta aletaan rauhoittua yöksi. Vauvan pieniin yöähinöihin ei kannata reagoida heti – usein vauva nukahtaa kevyemmän univaiheen jälkeen uudelleen uneen, jos hänelle annetaan siihen mahdollisuus.

Päivällä vauva nukkuu hyvin raikkaassa ulkoilmassa. Pidä huolta, että vauvalle ei tule ulkona kylmä eikä kuuma.

Puolivuotias ei enää välttämättä tarvitse yösyöttöjä pärjätäkseen, mutta hän tarvitsee tunteen siitä, että on turvassa ja vanhempi on lähellä.

Puolivuotiaalla liikunnallisten taitojen kehitys voi tehdä unesta levotonta. Myös ensimmäisten hampaiden puhkeaminen voi herätellä.

Puolivuotias ei enää välttämättä tarvitse yösyöttöjä pärjätäkseen, mutta hän tarvitsee tunteen siitä, että on turvassa ja vanhempi on lähellä. Useimmat vauvat heräilevät pari kolme kertaa yössä ainakin vuoden ikään saakka.

Alle vuoden ikäinen vauva nukkuu keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa. Suurin osa unesta ajoittuu jo yöhön, mutta toisaalta unirytmi on yksilöllinen. Toiset ovat yökukkujia, ja jotkut tykkäävät nukkua mieluummin pienissä pätkissä kuin pitkiä unia kerrallaan.

Päiväunille puolivuotias nukahtaa pari kolme kertaa päivässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaikka olisit aikaisemmin ollut iltaihminen, vauva panee rytmit uusiksi. Lukijat antavat vinkkinsä, joilla vauvan ja vanhemman yöunia voi yrittää pidentää.

Vauvat paitsi tuppaavat heräämään aikaisin, he myös usein ovat parhaimmassa iskussa hereilläoloajan ensimmäisinä tunteina. Ovat mokomat syntyjään aamuvirkkuja.

Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa.

Käytä siis aamupäivän parhaat tunnit leppoisaan yhdessäoloon ja pikkutyypin kanssa seurusteluun. Silloin on paras aika opetella myös uusia taitoja. Jos vauva viihtyy yleensä huonosti esimerkiksi maassa vatsallaan, voi aamupäivällä treenailla tätä tärkeää taitoa. Jos tarvetta on, nukahtamisen opettelu uudessa ympäristössä sopii parhaiten juuri aamupäivän ohjelmaksi.

Vauvaa eivät aikaiset aamut haittaa, mutta miten niistä selviää vanhempi? Vauva.fin lukijat antavat siihen parhaat vinkkinsä.

”Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Laita puoliso viikonloppuna aamuseuraksi

”Arkena en nuku enää viiden jälkeen, jos vauvakaan ei nuku. Viikonloppuisin teen niin, että siirryn nukkumaan olohuoneen lattialle patjalle, kun 9-kuinen neitimme aloittaa jokeltelun kello viiden syötön jälkeen. Itse en saa unta korvatulppienkaan kanssa, jos vauva jokeltelee vieressä. Mutta mies nukkuu kuin tukki! Voin kuitenkin luottaa siihen, että kyllä mies herää vauvan itkuun. Vauva on aamuisin hyväntuulinen ja viihtyy itsekseen pinnasängyssä – saattaa jopa joskus torkahtaa lopulta hetkeksi.”

Teeskentele nukkuvasi

”Meillä on sellainen tyyli, että jos yhdeksänkuinen vauvani herää kello viiden jälkeen, otan hänet meidän viereen nukkumaan. En kuitenkaan puhu hänelle. Joskus hän nukahtaa siihen viereeni heti, joskus konttailee ympärinsä ennen kuin nukahtaa – ja joskus hän ei nukahda olenkaan. Yritän aina itse olla rauhallinen ja teeskentelen nukkuvani. Kun hän on kontannut hetken, vedän hänet maate ja laitan tutin suuhun. Joskus hän nukahtaa vielä hetkeksi, joskus ei."

Hyväksy tosiasia: Nyt on tällainen vaihe

”Meillä on aamuvirkku lapsi, jo kuukausia on herätys tullut klo 5 maissa. Jossain vaiheessa päätettiin, että ennen klo 6 ei nousta, mikä on toiminut melko hyvin. Sanotaan vain lapselle, että nyt on vielä yö, nuku vaan. Joskus toimii paremmin ja joskus vähän huonommin. Kun lapsi on aamuvirkku, niin hän on. Meillä on käytössä pimennysverhot, tuhti iltaruoka, päivärutiinit jne. Mielestäni mieheni osoitti ihan mahtavaa asennetta yhtenä aamuna kukonlaulun aikaan töihin lähtiessään. Hän totesi, että tämä on nyt meidän perheen tämänhetkistä arkea. Ja niinhän se on, voisi olla paljon huonomminkin asiat.”

Vinkit keskustelusta: Apua aikaisiin aamuihin, tänäänkin ylös taas klo 5!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Johanna Kokkola

Jos lapsivuodeosaston seinät sisustettaisiin mietelauseilla, isoimmalla lukisi: This, too, shall pass, kätilö Laura Kosonen kirjoittaa.

Synnytykseni eivät menneet niin kuin olisin halunnut, mutta imettää osasin. Lasteni imetykset ovat olleet minulle korjaavia kehollisia kokemuksia hankalien synnytysten jälkeen. Opin uuden läheisyyden ja rakkauden lajin. Ehkä siksi haluan kätilönäkin vaalia imetystä.

Kätilö tosin toimii leipäpappina ilman sydämen ääntäkin, sillä imetyksen terveyshyödyt ovat ylivertaiset. Rintamaito on ihmeaine, mutta ei pelkästään fysiologisesti. Se on suurten tunteiden ruumiinerite.

Rintamaito on ihmeaine, mutta ei pelkästään fysiologisesti. Se on suurten tunteiden ruumiinerite.

Ensiodottajalla maito ei vielä ole mielessä eikä ajatus yllä synnytyksen yli. Sen vuoksi ensimmäisten imetyspäivien intensiivisyys saattaa yllättää. Sinä olet jo synnytyksessä kaikkesi antanut ja nyt pitäisi antaa vielä lisää. Tuo toinen, vielä vieras, vailla rytmiä, kiinni koko ajan. Symbioosi säikäyttää.

Toivon, ettei kenenkään imetystarina tyssäisi alun hankaluuksiin. On erilaista imettää taukoamatta sairaalan hikisessä sängyssä toisena synnytyksen jälkeisenä yönä kuin joskus myöhemmin, kun molemmat jo osaatte ja ymmärrätte toisianne.

Jos lapsivuodeosaston seinät sisustettaisiin mietelauseilla, isoimmalla lukisi: This, too, shall pass. Elämä vauvan kanssa on vaiheilua, ohikiitävä onnen ja ahdistuksen hetkiä. Niin on imetyskin.

Kun aikoinaan imetin päivän ikäistä esikoistani sairaalahuoneen nojatuolissa, kätilö kehui, kuinka hienosti pärjäsin ja sanoi, että näytin aivan kuin kuningattarelta valtaistuimellaan.

Imetys on intiimiä, ja siksi se herättää niin voimakkaita tunteita. Niin kuin muissakin intiimeissä suhteissa, asiat vaativat aikansa. Aluksi homma on hyvinkin teknistä: opetellaan asentoja, tutustutaan toinen toisensa kehoon. Pikkuhiljaa suhde syvenee ja imetys saa uusia merkityksiä.

Ja koska imetys on hyvin herkkää, niin on sen tukeminenkin. Kun aikoinaan imetin päivän ikäistä esikoistani sairaalahuoneen nojatuolissa, kätilö kehui, kuinka hienosti pärjäsin ja sanoi, että näytin aivan kuin kuningattarelta valtaistuimellaan. Päivää myöhemmin sairaalasta lähti kotiin epävarma ja hormoneista itkuinen tuore äiti mutta kuningatar kumminkin.

Joskus juuri oikeat rohkaisunsanat voi löytää vahingossa.

Jokainen uusi äiti tarvitsee tukea imetysasioissa, olipa sitten kyseessä päätös imettää tai olla imettämättä. Omannäköisen imetyspolun löytäminen vaatii sitä, että päätät itse, mikä on sinulle ja perheellesi parasta. Ja kun kerrot sen ihmisille lähelläsi – puolisolle, sukulaisille tai ammattilaisille – heillä on paremmat mahdollisuudet tukea sinua haluamallasi tavalla.

Joskus juuri oikeat rohkaisunsanat voi löytää vahingossa. Hiljattain tapasin sairaalan imetyspoliklinikalla äidin, joka haki apua vauvan rintaraivareihin. Vastaanotolta lähti oikein tyytyväinen asiakas. ”Tämä oli hyvä käynti. Miten lohdullista, ettet sinäkään saanut rauhoiteltua vauvaa rinnalle.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.