Lentokoneessa, automatkalla, maailmalla – näillä vinkeillä pärjää.

Pakkaa pikkuhiljaa

1. ”Tärkeimpänä vinkkinä pidän tätä: Lähde matkaan! Jos pidit retkeilystä ennen lapsen syntymää, jatka harrastustasi. Pieni vauva ei juuri muistijälkiä retkistä saa, mutta hän viihtyy siellä missä hänen vanhempansakin viihtyvät.” Lapsiperheen retkeilyoppaan kirjoittanut kahden lapsen isä Jouni Laaksonen

2. ”Kaiva laukut esiin viimeistään viikko ennen starttia ja pakkaa pikkuhiljaa. Kiireessä ja kertarysäyksellä kiristät vain hermojasi.” Toimittaja Pauliina Romppanen, vauva.fi

3. ”Neuvolakortti kannattaa ottaa aina matkaan mukaan.” Matkailulääkäri Hanna Nohynek, vauva.fi

4. ”Tein ennen matkaa Excel-taulukon, johon listasin kaikki lapsen tarvitsemat tavarat. Helpotti pakkaamista sekä kotoa lähtiessä että reissusta kotiin päin tullessa. PS. Muista unilelu!” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

Automatkan aikana

5. ”Ennen lähtöä tankki täyteen, eväät mukaan ja viimeisetkin pissit tiristetty rakosta AIKUISILLA, sillä jos vauva nukkuu, niin silloin paahdetaan pysähtymättä vaikka perille asti. Jos vauva ei nuku, säädä oletettu perilläoloaikasi pari tuntia eteenpäin äläkä edes mieti matkan edistymistä. Hitaastikin pääsee perille.” Miima, Väri-Epä-Suora, vauva.fi

6. ”Pelkäsin etukäteen, että 250 kilometrin automatka mummolaan olisi puolivuotiaan kanssa pelkkää kitinää. Vielä mitä! Matka meni kivuttomasti, pidimme pitkän tauon kauppakeskuksessa. Söimme, kävimme ostoksilla ja lopuksi kahvilla. Tärkeintä on, että taukoja on tarpeeksi usein ja että vauvalle jää reissaamisesta positiivisia kokemuksia.” Anssi, #noljakanfaija, vauva.fi

7. ”Olemme ajaneet kesällä lasten kanssa Etelä-Suomesta Lappiin yötä vasten. Kesäyönä on valoisaa ja rauhallista ajaa ja matka sujuu helposti, kun lapset nukkuvat melkein koko matkan. Tällöin on myös hyvä tilaisuus keskustella rauhassa puolison kanssa, puolisohan ei pääse autosta karkuun.” Heidi, Eppusen kaapilla, vauva.fi

Lentäen perille

8. ”Useimmilla maailman lentokentistä on olemassa perheille omat matkatavaroidenjättöpisteet ja käynnit turvatarkastuksiin. Selvitä heti kentällä asia ja käytä näitä rohkeasti hyödyksi.” Inari Fernandez, Lapsiperheen matkakäsikirjan kirjoittaja, Lapsiperheen matkat -blogi

9. ”Pakkaan aina lapsen tavarat kolmeen eri kassiin. Omaan matkalaukkuuni lentokoneen ruumaan sullon perusjutut, vetolaukkuun parin päivän kamat siltä varalta, että matkalaukku ei tulekaan perille. Lisäksi pakkaan vetolaukkuun erillisen pikkukassin. Pikkukassillinen kamaa tulee jalkatilaan matkan ajaksi.” Näyttelijä, kolumnisti Sanna Stellan

10. ”Vauvan kanssa matkustava saa viedä turvatarkastuksen läpi isompiakin kuin 100 millin nesteitä. Pakkauksien tulee olla avaamattomia ja soveltua vauvan ruuaksi. Pikkueväät ja äidin vesipullokin matkaavat usein muiden tavaroiden mukana.” Inari Fernandez

11. ”Jos vauva on imeväisikäinen, niin tissi suuhun nousuissa ja laskuissa.” Sanna Stellan

12. ”Katsoin kerran koneessa, kuinka erään perheen lapsilla oli kuulosuojaimet päässä. He eivät reagoineet lainkaan nousuihin ja laskuihin. Äiti kertoi, että toimii tosi hyvin!” Viestintäpäällikkö Julia Melnik, Finnmatkat

13. ”Vauvat kakkaavat lentokoneessa jostain syystä aina kainalokakat. Pakkaa siis vauvalle ja itsellesi vaihtovaatteet sekä muovipussi, johon voit sulloa likaiset vaatteet.” Inari Fernandez

14. ”Viihdykkeeksi lentokoneeseen otin mukaan pakan muistipelejä, jotka vievät vähän tilaa. Kuvista on pienellekin paljon iloa. Vuoden ikäinen lapseni oppi viikon matkan aikana monta uutta sanaa.” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

15. Sylilapsen lentolipun hinta on yleensä 10 % aikuisen lentohinnasta. Sylilapseksi lasketaan alle 2-vuotias lapsi, jolle ei ole ostettu omaa istuinpaikkaa. Lähde: Finnair

Maailmalla

16. ”Älä säästele vaipoissa. Kun olet varma, että vaippoja on riittävästi, ota vielä yksi tai kaksi lisää.” Kaisa ja Hanne, Lasten matkassa -blogi

17. ”Osta useat uikkarit. Meillä on niitä kolmet, sillä märkää uimapukua on lähes mahdoton pukea taaperon päälle menettämättä hermoja. Kaikissa uikkareissa on pitkät hihat ja UV-suoja. Puen lapselle mieluummin pitkää päälle kuin lillutan päästä varpaisiin tahmeassa fysikaalisessa aurinkorasvassa.” Mirva, Mirvan menomatkat, vauva.fi

18. Kääri kännykkä, sormukset ja muut aarteet rannalla (puhtaan) vaipan sisään. Kukaan ei nyysi käytetyn näköistä vaippaa!

19. ”Lapsenlapseni on erittäin vilkasta sorttia. Talutusreppu on hänen kanssaan ihan korvaamaton.” Kirsi Kinnunen, Lastentarvike

20. Jos imetät, muista juoda helteessä paljon.

21. ”Älä lopeta imetystä ennen reissua. Sillä korvaa retkellä kaikki ateriat, jos on tiukkoja tilanteita.” Vauvan lukijakysely, vauva.fi

22. Hanki kaikille Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Sillä saat EU:n sisällä sairaanhoitoa. Kela

Mökillä ja luonnossa

23. Jos otat mukaan matkasängyn, anna vauvan nukkua siinä muutamana yönä ennen matkaa. Näin sänky tulee tutuksi ja uni tulee helposti matkallakin. Vauva voi nukkua mökillä yönsä myös vaunujen kantokopassa.

24. Jos mökillä on sähköt, hanki vedenkeitin. Sillä saa veden todella nopsasti kiehautettua esimerkiksi ennen vauvan kylvetystä.

25. Aurinko on mainio tahranpoistaja. Levitä vauvanvaatteet aurinkoisella säällä ulos kuivumaan, ja tahrat haalistuvat.

26. ”Olemme käyttäneet matkoilla ja luontoretkilläkin pelkästään kestovaippoja. Suosittelen, omatunto on keveämpi. Sitä paitsi puhdas vaippaharso on erinomaisen näppärä retkipyyhe: kevyt ja nopeasti kuivuva.” Lapsiperheen retkeilyoppaan kirjoittanut kahden lapsen isä Jouni Laaksonen

Ulkomaille kannattaa ottaa mukaan

27. Purkkiruokia: ”Emme ottaneet 8 kuukauden ikäiselle Turkin Alanyaan pilttejä mukaan, ja se oli virhe.”

28. Pieni vedenkeitin: ”Sillä vääntää nopeasti pikapuurot aamuyöstä missä vain sekä desinfioi tutit ja keittää juomavedet.”

29. Aurinkovarjo matkarattaisiin: ”Ei oltais Espanjan kesässä pärjätty ilman, kun vauvalle ei saa laittaa aurinkorasvaakaan.”

30. Yksittäispakattuja puurohiutalepusseja: ”Helpottaa ruokailua, sillä monissa hotelleissa ei ole illalla puuroa.”

31. Halpa wc-supistaja: ”Jätin sen matkan päätteeksi hotelliin. Monessa paikassa ei ole pottaa hygieniasyistä.”

Lähde: Vauvan lukijakysely, vauva.fi

Tiesitkö, että kosketusaisti kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä?

Tarve lämpimään syleilyyn herää jo kohdussa. Kosketusaisti myös säilyy aisteista pisimpään, elämän loppuhetkiin saakka. Tutkijat ovat jopa esittäneet, että kosketuksen puute voi saada ihmisen sairastumaan.

Siitä huolimatta joskus sanotaan, että lapsen voi ”hemmotella pilalle” liialla sylittelyllä.

Tämä ei ole totta. Uusi tutkimuskin kumoaa väitteen.

Current Biology lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan imetys ja muu positiivinen ihokontakti vanhemman kanssa saa pienokaisen aivot reagoimaan tavallista voimakkaammin. Tutkijoiden mukaan lempeällä ja rakastavalla kosketuksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisen aivojen kehitykseen.

Tutkimuksessa seurattiin sekä keskosten että täysiaikaisina syntyneiden vauvojen aivojen toimintaa.

Seurannassa havaittiin myös, että  epämiellyttävä kosketus – kuten pistokset ja lääkärin kokeet – vähentävät aivojen reagointia hetkellisesti. Tutkijoiden mukaan kosketuksen voima pitäisikin ottaa huomioon erityisesti niiden vastasyntyneiden kohdalla, jotka joutuvat käymään läpi kivuliaita toimenpiteitä esimerkiksi keskosuuden takia.

Kosketus on tärkeä osa lapsen kehitystä myös vauva-ajan jälkeenkin. Lue lisää täältä.

 

"Vauvan itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa", Juuso, 20, kertoo. Lue myös Juuson puolison kuvaus tilanteesta.

”Kuopuksemme itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa. Poika nukkui meidän sängyssä Janinan rinnalla, koska se oli ainut paikka, mihin hän rauhoittui edes hetkeksi.

Joskus Janina ei herännyt, vaikka poika huusi aivan korvan juuressa. Silloin otin vauvan syliin, kapaloin hänet huopaan ja kuljin paketin kanssa ympäri kämppää. Tai laitoin pojan rattaisiin ja hilasin niitä edestakaisin kynnyksen yli. Jos liike pysähtyi, avasi hän heti silmänsä ja karjunta jatkui. 

Opiskelin silloin rakennusalaa. Aamuisin lähdin kouluun silmät sippurassa. Oppitunneilla ajatus pätki. Kun piti rakentaa seinää, en yhtäkkiä muistanut, mitä tällä levyllä pitikään tehdä, vaikka edellisenä päivänä työvaihe oli sujunut jo hyvin.

"Koulupäivien jälkeen kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso." 

Iltapäivällä kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso. Koti oli sekaisin ja jääkaappi tyhjä. Huomauttelin Janinalle epäjärjestyksestä, koska minusta tuntui epäreilulta, että minun piti vielä koulupäivän päälle hoitaa kotityöt ja vauva. Olin niin väsynyt, että saatoin kaataa paistinpannulle makaroneja, vaikka tarkoitukseni oli paistaa jauhelihaa.

Purin kaiken turhautumiseni Janinaan. Kivahdin ja pyysin anteeksi vuorotellen. 

Janina kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ehkä aivan ymmärtänyt, kuinka väsynyt hän oli. Kerran sorruin sanomaan, että oliko pakko hankkia toinen lapsi.

Kun poika oli kuukauden ikäinen, en enää kestänyt, vaan muutin vanhempieni luo. Minusta tuntui, että historia toisti itseään: ensimmäisen lapsen kanssa minulta jäivät kesken metallialan opinnot, toisen kanssa uhkasivat nyt jäädä yli puoli vuotta jatkuneet rakennusalan opinnot. Rehtori ilmoitti, että opiskelua ei kannata jatkaa, koska poissaoloja oli kertynyt niin paljon.

Suhteen breikki venyi puoleksi vuodeksi. En silti luopunut isyydestä missään vaiheessa. Vein esikoistytärtämme ulos leikkimään tai autoin kotitöissä. Joskus jäin yöksi, jotta Janina saisi nukkua. 

"Jälkeenpäin näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli pitkälti väsymys."

Kahdeksan kuukauden iässä poika oppi viimein nukkumaan, ja Janina muuttui taas enemmän omaksi itsekseen. Me päätimme palata yhteen. 

Nyt Janina opiskelee lähihoitajaksi ja minä hoidan lapsia kotona. Tämä sopii meille hyvin. Jatkan opintojani sitten, kun Janina valmistuu ammattiin.

Jälkeenpäin ajatellen näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli paljolti koliikin aiheuttama väsymys. Mutta olisinko voinut tehdä mitään toisin? En usko.”

Perhe: Hoitovapaalla oleva Juuso, 20, ja lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Janina, 21, yritti selviytyä päivä kerrallaan koliikkivauvan ja taaperon kanssa, kun parisuhde puolison kanssa alkoi rakoilla. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Vauva oli parhaimmillaan aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen. Se oli ainut aika, jolloin hän oli tyytyväinen. Illat olivat pahimpia. Poika karjui ja me aikuiset tiuskimme toisillemme. Miksi se ei hiljene, mikä sitä vaivaa! 

Itku raastoi sydäntä, mutta herätti myös vihaa ja pettymystä: miksi me emme saa nauttia ihanasta vauva-ajasta? 

Olin niin väsynyt, että nukahdin monta kertaa kesken imetyksen. Yöunta sain vain tunnin tai kahden pätkissä. Päivällä kuopuksemme nukkui korkeintaan kymmenen minuutin päiväunia. Siinä ajassa ei kukaan ehdi palautua.

"Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua."

Yritimme löytää itkulle syyn. Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua, Cuplaton-tippoja, maitohappobakteereja, korviketta, pierujumppaa.

Juusosta ei ollut juuri apua, koska vauva oli niin kiinni rinnassa. Selviydyin kun keskityin vain kolmeen asiaan: pysyn hereillä, muistan syödä joskus jotakin ja hoidan lapset.

Minulla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus ja nivelreuma, jonka synnytys laukaisi. Käsistäni hävisi voima. Tiskit ja tyhjät maitotölkit kasaantuivat pöydille. Lelut ja vaatteet olivat pitkin lattioita ja pyykit pesemättä.

Minua loukkasi kun Juuso moitti, että en ole siivonnut tai tehnyt ruokaa. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt minua ja sitä, että en vain kerta kaikkiaan pystynyt. Jälkeenpäin ymmärrän, että myös Juuso oli todella väsynyt, mutta silloin se satutti.

"En surrut eroa. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta."

Kun Juuso päätti lähteä, en surrut eroa. Mietin vain kuinka pärjään: kuinka pysyn hereillä ja selväjärkisenä. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta.

Onneksi äiti ja äidinäiti auttoivat. Äiti otti vauvan välillä yöksi luokseen ja mamma kävi tekemässä ruokaa. Parasta henkistä tukea sain Facebookin Koliikkivauvat-ryhmästä. 

Kun vauva täytti viisi kuukautta, pyysin vihdoin neuvolasta apua. Olin niin puhki, että poika päätettiin ottaa kolmeksi päiväksi sairaalaan unikouluun. Hän löysi unirytmin, mutta se ei pysynyt yllä kotona, jossa päivää rytmitti myös sisko.

Vasta kahdeksan kuukauden iässä poika oppi nukkumaan, kun pidimme äidin kanssa hänelle tassu-unikoulun. Siinä lasta rauhoitellaan esimerkiksi paijaamalla. Se tepsi. Poika heräilee edelleen, mutta enää muutaman kerran yössä.

Olin varma, etten palaa Juuson kanssa enää yhteen. Koliikki ja minun sairastumiseni olivat peittäneet alleen kaiken sen hyvän, mihin olin Juusossa rakastunut. Nyt kun pahin on takana, näen, että rankka kokemus yhdisti meitä.

Syksyllä aloitin lähihoitajaopinnot ja Juuso jäi vuorostaan hoitovapaalle. Järjestely toimii erinomaisesti. Olemme nuoria, meillä kummallakin on vielä hyvin aikaa opiskella.”

Perhe: Lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21, ja hoitovapaalla oleva Juuso, 20. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Lukijat kertovat, mitä kaikkea ovat vauvalleen saaneet. Kaikella rakkaudella, tietysti.

Pääasia, että on ajoissa

Tulevat isovanhemmat olivat kuulleet matkasängystä. Siitä innostuneena he kertoivat, että ovat ajatelleet ostaa niitä neljä: yksi heille, yksi meille, yksi toiseen mummullaan ja yksi varalle. Siinä sitten yritimme selittää, että sen matkasängyn idea on, että niitä on vain yksi ja se otetaan mukaan silloin kun tarvitaan.

Vanhempani toivat matkalaukullisen vaatteita, kenkiä ja pipoja lapselleni kun olin vielä raskaana. Meidän ei tarvinnut ostaa mitään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun kaapit pursuivat jo heidän hankinnoistaan. Jouluksi pyysimme yhtä Duplo-pakettia – saimme seitsemän isoa, kaikki vanhemmiltani.

Mumma sisusti mummalaan lastenhuoneen kaikkine leluineen jo puolivälissä raskautta. Myös pinnasänky löytyi mummalasta ennen kuin kotiinkaan oli sänkyä hankittu.

Huhtikuussa noin kuukausi ennen pojan syntymää pappa tuunasi mökin rantaa, jotta on pojalle sitten uimapaikka valmiina.

Toinen mummo halusi välttämättä hankkia syntymättömälle lapselle kalleimmat mahdolliset vaunut heti, kun kuuli, että harkitsimme käytettyjen ostamista.

Kas, museotraktori!

Kastelahjaksi tyttäremme sai museorekisteröidyn traktorin! No, voihan sen nähdä hyvänä sijoituksena.

Vaunuja oli neljät jo ennen vauvan syntymää.

Lapseni mummo osti polkupyörän tytölleni ennen kuin tyttö osasi edes kontata. Vaunujakin oli kirpputoreilta ostettu neljät, kun olin vielä raskaana.

Yksivuotias sai mönkijän.

Kirpputorilta on ostettu jätesäkillisiä vaatteita, jotka eivät tule olemaan sopivia moneen vuoteen.

Kesällä syntynyt poikamme sai vaaleanpunaisen talvipipon, joka oli talvella jo pieni.

Isovanhempien joulu- ja synttäri-lahjat tunnistaa heti: valtavan suuret paketit, joista kuoriutuu mykistävä muovinen ääni- ja valoshow. Kaupunkiasunnon säilytystilat nitisevät liitoksistaan.

Vauvana ostettu pipo, joka on nyt 9-vuotiaana sopiva, ehti muuttaakin kanssamme kahteen otteeseen ennen kuin pääsi käyttöön.

Puolivuotias tyttäreni sai mummilta Hello Kitty -hajuveden tuliaiseksi.

Oikeasti hyödyllistä

Suurin osa pian kaksivuotiaan tyttäreni vaatteista on isovanhempien hankkimia. Pelkäsin etukäteen, että minua harmittaisi, etten saa itse valita lapseni pukeutumistyyliä, mutta käytännössä olen huomannut valmiina tulevien vaatekassien helpottavan arkea valtavasti. Olen avusta hurjan kiitollinen.

Toinen ukki villiintyi ensimmäisestä lapsenlapsestaan niin, että hankki kaikki tarvikkeet pinnasängystä syöttötuolin kautta pottaan sekä pyörän ja auton turvaistuimeen. Ukkilasta löytyy myös leikkivälineet pulkasta hiekkaleluihin. Alkuun pyörittelin ukin innolle päätäni, mutta onhan se myönnettävä, että ukkilaan on nyt tosi helppo mennä kylään!

Mummi ostaa tarpeellista vaatetta tai sitten hän kysyy, mitä tarvitsisimme. Yleensä saamme lahjat rahana.

Lähde: Vauva.fin kysely