”En pysty nauttimaan vauva-ajasta, koska huolehdin jatkuvasti. En uskalla jättää vauvaa edes isän hoitoon”, tuore äiti kirjoittaa.

Lukija kirjoittaa

Pelkään koko ajan, että vauvalle tapahtuu jotakin. Vaikka vauva nukkuu yöllä pidempiä pätkiä, minä herään tarkastamaan, että hänellä on kaikki kunnossa. Jos vauva ei syö normaalisti tai itkee enemmän kuin yleensä, olen varma, että hän on vakavasti sairas.

En uskalla jättää vauvaa edes isän hoitoon, koska silloin en voi vahtia häntä. Raskausaika oli hankala, ja pelkoni alkoivat silloin. En pysty nauttimaan vauva-ajasta, koska huolehdin jatkuvasti. Mies sanoo, että lopeta turha murehtiminen, mutten pysty. Vauva on nyt kaksikuinen. Mitä voin tehdä?

Kuvittelin toisin

Muut vanhemmat neuvovat

Vähitellen helpottaa

Minulla oli samanlaisia tunteita, ja tilannetta pahensi se, että olin yksin vauvani kanssa. Näin unia, joissa vauvalleni tapahtui kaikenlaista pahaa, olin masentunut ja itkin paljon. Onneksi vanhempani asuivat lähellä ja saivat vauvan rauhoittumaan silloin, kun minä en saanut. Äitini opetti keinot, joilla arki lähtee sujumaan.

Opin pikkuhiljaa luottamaan siihen, ettei lapseni ole lasista tehty. Opin, että lapsellani on luja elämänhalu ja voimia kestää monenlaiset kolhut ja sairaudet.

Kaikkein suurin yllätys lapsen saamisessa minulle olikin lopulta se, että tajusin oman kuolevaisuuteni ja sen, kuinka paljon voinkaan rakastaa omaa lastani. Niin paljon, että pelkään joka hetki menettäväni hänet. Se rakkaus ei koskaan vähene, vaikka opinkin luottamaan siihen, että lapsi selviää.

Stu77

Seis vatvomiselle

Tunnistan samat pelot itsessäni. Olen tutkiskellut paljon itseäni ja todennut, että mitä enemmän vatvon asioita, sitä enemmän ne pelottavat. Kaikkiin asioihin en voi maailmassa vaikuttaa, ja tämä on yksi niistä.

Lapsen kanssa on otettava vastaan kaikki mikä tulee, on se hyvää tai pahaa. Yhteisestä ajasta lapsen kanssa voi nauttia tai pelätä, että jotain tapahtuu. Kumpi on parempi?

Valitsin nauttimisen

Luota läheisiin, lapseen ja itseesi

Äidinrakkauteen kuuluu huolehtiminen. Pystyisitkö kuitenkin miehesi kanssa miettimään, mitkä ovat vauvalle niitä todellisia vaaroja (esimerkiksi tulikuuma kahvi, turvallisuus automatkalla), ja miten voisitte suojautua niiltä? Tämän jälkeen et voi muuta kuin luottaa läheisiin ihmisiin, lapsen taitoihin ja lopulta hyvään onneen.

Vaikka kuinka varautuisit, et saa tehtyä maailmaa vaarattomaksi. Haluaisin lohduttaa sinua, että tunne helpottaa ajan myötä, mutta näin ei käy. Kun lapsi tutkii maailmaa itsenäisemmin, huolenaiheita tulee lisää. Jos sinua ahdistaa todella, kannattaa keskustella asiasta ammattilaisen kanssa.

Toinen äiti

Vauva 6–7/16

Vierailija

Pelkäätkö koko ajan, että vauvalle sattuu jotakin? 3 viisasta neuvoa

se on sellasta vauvan kanssa. Näen öisin painajaisia että tiputaisin häntä ja säpsähdän hereille ja paniikissa etsin vauvani vierestäni, vaikka hän onkin (tietenkin) turvallisesti omassa sängyssään tuhisemassa, eikä hänellä ole mitään hätää. Tää on kai vaan osa siitä että yhtäkkiä on sellainen pikku-ihminen, joka on täysin riippuvainen susta ja jonka rakastat enemmän kuin voi sanoin kuvailla. Toinen puoli on että toi uskomaton ilo kun pienokainen hymyilee tai oppii vaikka jotain uutta. Tai...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

10 tärkeintä ohjetta vastasyntyneiden vanhemmille.

Skotlannissa sijaitseva äitiyssairaala Ayrshire Maternity Unit jakaa kirjettä, jossa annetaan vastasyntyneiden vanhemmille kymmenen tärkeintä hoito-ohjetta vauvan näkökulmasta. Kirje ei ole osaston oma, ja sen alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon. Teimme tekstistä vapaan käännöksen.

Rakas äiti, rakas isä,

Pyydän sinua pitämään tämän kirjeen tallessa ja lukemaan sen aina silloin, kun arki tuntuu vaikealta.

1. Pyydän, ettet odota minulta (tai itseltäsi) liikoja. Anna meille kaikille aikaa. Minä tarvitsen sitä kasvaakseni ja kehittyäkseni, jotta minusta tulee vakaampi ja helpommin ennustettava. Sinä tarvitset aikaa, jotta voit levätä ja rentoutua ja toipua synnytyksestä.

2. Syötä minua, kun minulla on nälkä. En ole koskaan vielä tuntenut nälkää, enkä vielä ymmärrä kelloa ja sopivia ruoka-aikoja.

3. Pidä minua sylissä, paijaa, pussaile ja halaile hellästi. Olen tottunut olemaan äidin lähellä kohdussa, enkä ole koskaan vielä ollut yksin.

4. Anna anteeksi, jos itken paljon. En tee sitä tahallani, eikä tarkoitukseni ole tehdä oloasi kurjaksi. Minulla ei vain ole vielä muuta keinoa kertoa tarpeistani. Kun kasvan hieman, opin muitakin tapoja kommunikoida.

5. Pyydän sinua tutustumaan minuun rauhassa. Kun annat minulle aikaa, opit tuntemaan luonteenpiirteitäni. Samalla huomaat, mitkä asiat rauhoittavat juuri minua ja tekevät minut tyytyväiseksi.

6. Älä pelkää tekeväsi virheitä vanhempana. Ne ovat luonnollisia. Kestän ne kyllä, kunhan teet kaiken rakkaudella.

7. Älä pety minuun, vaikka en olekaan täydellinen. Toivon, ettet myöskään pety itseesi vanhempana, vaikka et olekaan aina täydellinen.

8. Pidä huolta itsestäsi. Syö kunnolla, lepää ja ulkoile. Kun voit hyvin, sinulla on voimia ja kärsivällisyyttä huolehtia myös minusta.

9. Toivon, että pidät huolta parisuhteestasi ja muista läheisistä ihmissuhteista. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni.

10. En ole näin pieni kovin kauaa, vaikka se aika tuntuisi sinusta nyt ikuisuudelta. Vaikka myllään elämäsi ylösalaisin, toivon, että muistat tämän olevan vain vaihe. Nautitaan siitä yhdessä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan näkökyky on ensimmäisinä elinviikkoina huono, mutta onneksi muut aistit paikkaavat tilannetta. Missä vaiheessa huononäköisyydestä on syytä huolestua?

Jo kohdussa sikiö aistii valoa. Vastasyntynyt näkee tarkimmin noin 20-30 cm päähän, näin vauva pystyy juuri sopivasti tarkentamaan häntä sylissään pitävän vanhemman kasvoihin. Lapseen saa yleensä kunnon katsekontaktin noin kahden viikon iässä. Ihmiskasvot ja graafiset, mustavalkoiset muodot kiinnittävät varmimmin huomion.

Monet vauvat karsastavat aluksi, mutta viikkojen kuluessa taipumus useimmiten katoaa. Kolmikuisena silmät yleensä pysyvät suorassa myös silloin, kun vauva on väsynyt. Jatkuva karsastus on pienelläkin vauvalla epänormaali tilanne, jonka syy täytyy selvittää. 

Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Kohti kirkasta valoa

Pikkuvauvan silmien liikkeet ovat nykiviä, niiden säätely paranee pikkuhiljaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Kolmen kuukauden iässä vauva pystyy jo liikuttamaan silmiään sekä pysty- että vaakasuunnassa ja seuraamaan katsellaan ympäröiviä tapahtumia. Vauva erottaa suuret kontrastit kaikkein helpoimmin. Tämän takia pikkuisen katsetta vetävät puoleensa kirkkaat valonlähteet ja kuviot, joissa tummat ja vaaleat sävy vuorottelevat. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle. Hän näkee murut lattialla, mutta kauempana olevat lelut jäävät utuun. Kun lähestytään puolen vuoden ikää, ero ikätovereihin alkaa näkyä. Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle.

Mikä tuolla menee?

Puolen vuoden iässä sekä näkökyky että silmien liikkeet ovat jo hyvin kehittyneet. Vauva tarkkailee ympäristöään uteliaana, ja hänen silmänsä kykenevät mukautumaan eri etäisyyksille. Hän tunnistaa tutut esineet siis vähän etäämpääkin. 

Näön tarkkuus ja näkökenttien laajuus paranee. Puolivuotiaalla on jo niin sanottu stereonäkö, eli hän pystyy käyttämään molempia silmiään täydellisesti. Vauva pystyy vaivatta seuraamaan pieniäkin liikkuvia kohteita ja kiinnittää huomionsa näkökentän laitamille ilmaantuviin asioihin. Vuoden iässä näkökenttä alkaa olla saman laajuinen kuin aikuisella. Koko näköjärjestelmä kehittyy kuitenkin hitaammin, ja se on aikuisen tasoinen vasta koululaisella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.