Monen taaperon elämässä on ison muutoksen aika: päivähoito alkaa.

1. Mistä tiedän, että lapsi on valmis päivähoitoon?

On yksilöllistä, milloin lapsi on kypsä aloittamaan päivähoidon. Luota itseesi: olet oman lapsesi elämän paras asiantuntija.

Jos lapsi menee päiväkotiin, tärkeä mittari on se, että lapsi jaksaa olla mukana päiväkotipäivän rytmissä. Yleensä päiväkodissa nukutaan yhdet päiväunet, ulkoilut ovat aika pitkiä ja lounasta tarjolla hiukan ennen puolta päivää.

Valmius pysyä rytmissä helpottaa alkua paljon. Joskus se onnistuu hyvin jo yksivuotiaalta, joskus vasta myöhemmin.

Helpointa – ainakin vanhemman mielenrauhan kannalta – on laittaa hoitoon lapsi, joka pystyy ilmaisemaan itseään. Kun tietää, että lapsi kyllä ilmoittaa kun on esimerkiksi nälkä, on helpompi uskoa, että hän saa tarvitsemansa huomion ja avun. Aran ja vetäytyvän lapsen vanhempia yleensä jännittää alku enemmän: he tietävät, että lapsen tarpeita pitää kuulostella herkällä korvalla. Kerro lapsen hoitajalle huolesi, ja anna lapsen tutustua hoitajiin rauhassa ja toisin päin. Käytä tutustumisaika ja pehmeä lasku hyväksi.

Pyydä, että saat kuulla lapsen päivän tapahtumista. Se auttaa sinua arvioimaan, miten lapsi pärjää.

2. Kauanko lapsella kestää tottua?

Tämä riippuu paljon lapsen temperamentista. Sopeutuvainen lapsi tottuu nopeasti, tuntuu että lapsi on heti sinut päivähoidon kanssa.

Jos lapsen temperamentti taas on hitaammin lämpeävä ja muutokset ja siirtymät vievät muutoinkin aikaa, on se merkki siitä, että päivähoitoon tottuminenkin vie reilusti aikaa. Tottuminen voi kestää helposti useita viikkoja.

Jos lapsen luonne on reipas ja sopeutuvainen eikä lapsi ilmaise paljon tunteita, ei kannata yksioikoisesti tulkita, että päivähoidon aloitus on lapselle helppo. Alku voi silti olla kuormittava. Kuuntele lasta huolella.

Jos lapsi on pitkään iltaisin itkuinen ja väsynyt, mieti voiko tilannetta helpottaa. Ota päivähoidossa puheeksi, miten lapsella menee.

3. Miksi lapsi vastustaa hoitoon jäämistä?

Lapsella on välttämätön, voimakas eroon joutumisen pelko. Vanhemmasta eroon joutuminen on lapselle uhka: lapsi on riippuvainen siitä, että vanhempi hoivaa häntä. Jos lapsi vastustaa hoitoon jäämistä, se ei ole kiukuttelua. Ajattele ennemmin, että se on lapselle tärkeä selviämisen tapa. Eroaminen on vaikeaa, koska lapsi on sinuun kiintynyt. Lapsi tarvitsee nyt myötätuntoa ja läheisyyttä.

4. Miten autan lasta?

Tutustukaa hoitopaikkaan ja ihmisiin yhdessä. Jätä lapsi ensin pieneksi ajaksi, sitten pidemmäksi. Jos pystyt, järjestä alkuun lyhyempiä hoitopäiviä.

Kun lapsi aloittaa päivähoidon, erossaolon määrä vanhemmasta kasvaa nopeasti. Se on lapselle valtava muutos. Lapsi tarvitsee kotona turvatankkausta, syliä ja vanhemman läsnäoloa. Ota vastaan lapseen tunteet, anna hänen näyttää myös pahaa mieltä.

Kun haet lasta hoidosta, tee kohtaamisesta hyvä. Se on suhteen korjaamisen tärkeä hetki – erossaolo on suhteen särö. Älä puhu puhelimeen tai selaa Facebookia, keskity lapseen. Leikkisyys on hyvä tapa kohdata lapsi.

Voit myös päättää, että otat joka ilta tietyn hetken, jolloin olet lapsen kanssa täysin häneen keskittyen. Muista tämä äitihetki tai isähetki, jos arki on kiireistä.

5. Lapsi itkee, kun hoitoon pitäisi jäädä. Mitä teen?

Ihan ensin, ja tämä on tärkeää: älä koskaan lähde salaa.

Vanhempaa ahdistaa, jos itsellä on kiire ja lapsi itkee. Jos hoitoon jääminen on lapselle vaikeaa, varaa aamuihin enemmän aikaa – kiire pahentaa asiaa. Ole selkeä: sano, että työt odottavat, nyt täytyy lähteä. Ole empaattinen mutta päättäväinen.

Mieti myös omia tunteitasi: miltä tilanne sinusta tuntuu? Usein itkevän lapsen hoitoon jättäminen aiheuttaa vanhemmassa häpeää tai syyllisyyttä tai epävarmuutta siitä, onko koko päivähoidon aloitus hyvä juttu. Miten oma mielentilasi vaikuttaa käytökseesi? Oletko itse ahdistunut, entä siirrätkö tunnetta lapselle?

Muista, että muut vanhemmat eivät katso sinua tuomitsevasti. Kaikki ovat olleet samassa tilanteessa.

Lapselle voi antaa päiväkotiin mukaan turvalelun tai vaikka valokuvia, jos ne auttavat. Joissakin päivähoitopaikoissa lapsi voi tuoda oman tutun tyynyn päiväunille, mutta kaikkialla se ei ole sallittua.

Joitakin lapsia auttaa oma kiva rutiini vanhemman kanssa, vaikkapa vilkuttaminen ikkunasta, viisi pusua vanhemman poskelle, pikkuauton sujauttaminen mukaan äidin työlaukkuun – joku teidän oma juttu.

6. Tulen hakemaan lasta, miksei lapsi ole iloinen?

Jälleennäkemisessä lapsella on isoja tunteita, ristiriitaisiakin. Lapsen pitää saada ilmaista myös sitä, että hänellä on ollut ikävä ja päivä on ollut raskas.

Tässäkin paras lääke on myötätunto ja huomio. Tarjoa niitä lapselle.

7. Minua itseänikin ahdistaa. Miten pärjään?

Vertaistuki on nyt hyvä asia. Puhu muiden vanhempien kanssa. Muutkin ovat tästä elämänmuutoksesta selvinneet. Ja se meni ihan hyvin.

Päivähoidosta voi myös saada paljon: hyvä päivähoito on hyvä kasvatuskumppani. Ja lapsi voi saada vaikkapa ekat lapsuudenystävänsä ja tulevat koulukaverinsa. Sekin on hyvä asia.

Asiantuntija: psykologi Leea Mattila

Vauva 8/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

10 tärkeintä ohjetta vastasyntyneiden vanhemmille.

Skotlannissa sijaitseva äitiyssairaala Ayrshire Maternity Unit jakaa kirjettä, jossa annetaan vastasyntyneiden vanhemmille kymmenen tärkeintä hoito-ohjetta vauvan näkökulmasta. Kirje ei ole osaston oma, ja sen alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon. Teimme tekstistä vapaan käännöksen.

Rakas äiti, rakas isä,

Pyydän sinua pitämään tämän kirjeen tallessa ja lukemaan sen aina silloin, kun arki tuntuu vaikealta.

1. Pyydän, ettet odota minulta (tai itseltäsi) liikoja. Anna meille kaikille aikaa. Minä tarvitsen sitä kasvaakseni ja kehittyäkseni, jotta minusta tulee vakaampi ja helpommin ennustettava. Sinä tarvitset aikaa, jotta voit levätä ja rentoutua ja toipua synnytyksestä.

2. Syötä minua, kun minulla on nälkä. En ole koskaan vielä tuntenut nälkää, enkä vielä ymmärrä kelloa ja sopivia ruoka-aikoja.

3. Pidä minua sylissä, paijaa, pussaile ja halaile hellästi. Olen tottunut olemaan äidin lähellä kohdussa, enkä ole koskaan vielä ollut yksin.

4. Anna anteeksi, jos itken paljon. En tee sitä tahallani, eikä tarkoitukseni ole tehdä oloasi kurjaksi. Minulla ei vain ole vielä muuta keinoa kertoa tarpeistani. Kun kasvan hieman, opin muitakin tapoja kommunikoida.

5. Pyydän sinua tutustumaan minuun rauhassa. Kun annat minulle aikaa, opit tuntemaan luonteenpiirteitäni. Samalla huomaat, mitkä asiat rauhoittavat juuri minua ja tekevät minut tyytyväiseksi.

6. Älä pelkää tekeväsi virheitä vanhempana. Ne ovat luonnollisia. Kestän ne kyllä, kunhan teet kaiken rakkaudella.

7. Älä pety minuun, vaikka en olekaan täydellinen. Toivon, ettet myöskään pety itseesi vanhempana, vaikka et olekaan aina täydellinen.

8. Pidä huolta itsestäsi. Syö kunnolla, lepää ja ulkoile. Kun voit hyvin, sinulla on voimia ja kärsivällisyyttä huolehtia myös minusta.

9. Toivon, että pidät huolta parisuhteestasi ja muista läheisistä ihmissuhteista. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni.

10. En ole näin pieni kovin kauaa, vaikka se aika tuntuisi sinusta nyt ikuisuudelta. Vaikka myllään elämäsi ylösalaisin, toivon, että muistat tämän olevan vain vaihe. Nautitaan siitä yhdessä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan näkökyky on ensimmäisinä elinviikkoina huono, mutta onneksi muut aistit paikkaavat tilannetta. Missä vaiheessa huononäköisyydestä on syytä huolestua?

Jo kohdussa sikiö aistii valoa. Vastasyntynyt näkee tarkimmin noin 20-30 cm päähän, näin vauva pystyy juuri sopivasti tarkentamaan häntä sylissään pitävän vanhemman kasvoihin. Lapseen saa yleensä kunnon katsekontaktin noin kahden viikon iässä. Ihmiskasvot ja graafiset, mustavalkoiset muodot kiinnittävät varmimmin huomion.

Monet vauvat karsastavat aluksi, mutta viikkojen kuluessa taipumus useimmiten katoaa. Kolmikuisena silmät yleensä pysyvät suorassa myös silloin, kun vauva on väsynyt. Jatkuva karsastus on pienelläkin vauvalla epänormaali tilanne, jonka syy täytyy selvittää. 

Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Kohti kirkasta valoa

Pikkuvauvan silmien liikkeet ovat nykiviä, niiden säätely paranee pikkuhiljaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Kolmen kuukauden iässä vauva pystyy jo liikuttamaan silmiään sekä pysty- että vaakasuunnassa ja seuraamaan katsellaan ympäröiviä tapahtumia. Vauva erottaa suuret kontrastit kaikkein helpoimmin. Tämän takia pikkuisen katsetta vetävät puoleensa kirkkaat valonlähteet ja kuviot, joissa tummat ja vaaleat sävy vuorottelevat. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle. Hän näkee murut lattialla, mutta kauempana olevat lelut jäävät utuun. Kun lähestytään puolen vuoden ikää, ero ikätovereihin alkaa näkyä. Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle.

Mikä tuolla menee?

Puolen vuoden iässä sekä näkökyky että silmien liikkeet ovat jo hyvin kehittyneet. Vauva tarkkailee ympäristöään uteliaana, ja hänen silmänsä kykenevät mukautumaan eri etäisyyksille. Hän tunnistaa tutut esineet siis vähän etäämpääkin. 

Näön tarkkuus ja näkökenttien laajuus paranee. Puolivuotiaalla on jo niin sanottu stereonäkö, eli hän pystyy käyttämään molempia silmiään täydellisesti. Vauva pystyy vaivatta seuraamaan pieniäkin liikkuvia kohteita ja kiinnittää huomionsa näkökentän laitamille ilmaantuviin asioihin. Vuoden iässä näkökenttä alkaa olla saman laajuinen kuin aikuisella. Koko näköjärjestelmä kehittyy kuitenkin hitaammin, ja se on aikuisen tasoinen vasta koululaisella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.