Onko se vaarallista? Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

1. Missä iässä vauva voi syödä itse?

Sormiruokailun voi aloittaa noin puolen vuoden iässä, kunhan vauva osaa istua pystyasennossa. Ei siis riitä, että vauvan toppaa tyynyillä takakenoon, vaan hänen on jaksettava kannatella ylävartaloaan ruokailuhetken ajan. Otollinen hetki aloittaa kokeilut on silloin, kun vauva osoittaa kiinnostusta ruokiin, pyrkii tarttumaan niihin ja viemään palasia suuhunsa. Hampaiden puhkeamista ei tarvitse odottaa, sillä ikenillä saa yllättävän tehokkaasti pehmeitä ruokia mutustettua.

2. Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

On kaksi tapaa suhtautua sormiruokailuun. Baby-led weaning –koulukunnan kannattajat jättävät soseet kokonaan väliin ja tutustuttavat vauvan kiinteisiin ruokiin pelkästään sormiruokien kautta. Ajatuksena on, että vauva päättää alusta asti, mitä ja miten paljon hän syö. Aikuisen vastuulla on tarjota monipuolisia ja ravitsevia ruokia, mutta vauva ratkaisee, mitä siitä päätyy suuhun ja mahaan. Toiset taas päätyvät joustavaan sekamalliin, jossa vauvalle tarjotaan sekä soseita että sormiruokaa tilanteen mukaan.

3. Mitä hyötyä sormiruokailusta on?

Sormiruokailu kehittää sekä suun että käsien motoriikkaa. Lapsi saattaa myös oppia nirsoilemaan vähemmän, kun saa tutustua ruokien koostumuksiin, makuihin ja suutuntumiin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti.

Aluksi sormiruokailusta syntyy sotkua, mutta ennen pitkää vanhempien elämää helpottaa, kun vauvaa ei tarvitse syöttää vaan kaikki voivat syödä samaan aikaan ja suunnilleen samaa ruokaa.

Jotkut vauvat eivät pidä siitä, että heitä syötetään vaan haluavat alusta asti olla tilanteen herroja. Jos vauva kieltäytyy maistamasta soseita, sormiruokaa kannattaa kokeilla.

4. Voiko sormiruokailu olla vaarallista?

Sormiruokailu ei ole sen vaarallisempaa kuin soseiden syöttäminen, kunhan muistaa muutaman turvallisuussäännön:

a. Älä jätä pientä sormiruokailijaa hetkeksikään yksin.

b. Sormiruokaa ei saa antaa takakenossa lepäävälle vauvalle. Vauvan pitää istua suorassa syöttötuolissa tai sylissä, jotta kakomisrefleksi toimii tarvittaessa kunnolla. Kakomista sinänsä ei tarvitse säikähtää. Se vain osoittaa, että suojamekanismi toimii kuten pitää.

c. Älä anna vauvalle ruokia, joihin pieni voi tukehtua, kuten pähkinät tai kokonaiset viinirypäleet ja kirsikkatomaatit. Ruokien pitää olla pehmeitä ja niin isoja, että vauva saa mutustettua niistä itselleen sopivia palasia.

d. Muista myös neuvolan ohjeet siitä, mitkä ruoat eivät sovi alle vuoden ikäisille vauvoille. Esimerkiksi punajuurta, lanttua ja pieniä uusia perunoita ei pidä antaa vauvoille.

5. Miten pääsee alkuun?

Hyviä ensiruokia sormiruokailijalle ovat kevyesti keitetyt tai paahdetut kasvikset, kuten parsakaali-, porkkana-, peruna- ja bataattilohkot. Myös avokado on mukavan pehmeää. Hedelmistä ja marjoista kannattaa valita aluksi pehmeitä ja hyvin kädessä pysyviä, kuten banaania, mansikkaa ja päärynää.

Lisätietoa löytyy sekä netistä että kirjoista. Eräänlaiseksi sormiruokailun aapiseksi on muodostunut Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirja Omin sormin suuhun (WSOY, 2010).

Ruokaohjeita vauvan sormiruokahetkiin ja koko perheelle Vauva-lehden numerossa 1–2/2016. Lehti ilmestyy 12.2.

Vauvan.fi:n Maxin Deli -bloggarin kokemuksia sormiruokailusta: Sormiruokaa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Pienimmille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta reppukin voi olla sopiva.

Ihan pienille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta myös pientä vauvaa voi kantaa kantorepussa. Silloin repun istuinosan tulee olla niin kapea, että se ei levitä lapsen lonkkia liian suureen kulmaan. Vauvan ja äidin masut kuuluvat vastakkain, ja vauvalla tulee olla hyvä niskatuki pään takana.

Kun lapsi alkaa kannatella päätään noin kolmen kuukauden iässä, hän saattaa olla valmis kääntymään selkä äitiin päin. Alle vuoden ikäistä lasta suositellaan kantamaan edessä, jolloin katsekontakti lapseen säilyy ja lasta pystyy helpommin tulkitsemaan. Isompi lapsi, joka viestii sanallisesti, pärjää jo hyvin kantajan selkäpuolella.

Hyvä kantoasento tukee vauvan peppua ja selkää sekä jättää reisien verenkierrolle tilaa. Tarkkaile aina kantaessa lapsen verenkiertoa, jotta jalat eivät kylmety.

Jos käytät kantoreppua tai -rinkkaa urheillessa, varmistu, että hallitset urheilulajin. Kantaessa aikuisen oma painopiste muuttuu. Älä pidä lasta liian pitkiä aikoja rinkassa tai repussa, sillä lapsi ei todennäköisesti jaksa olla siellä yhtä kauan kun itse jaksat urheilla.

Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Synnyttäneen äidin kannattaa myös tarkkailla oman elimistönsä palautumista. Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Oikein asennetussa kantoliinassa vauva voi hyvin nukkua päiväunetkin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Arjen sujuvuus voitti, kun Heidin kolmas lapsi syntyi. ”En halua käyttää pyykkiin yhtään enempää aikaa kuin on pakko.” 

Usein kolmas lapsi on se, jonka kanssa vauva-arjen rutiinit on hiottu huippuunsa ja aiemmat, hyviksi havaitut käytännöt toistuvat.

Toisin kävi, kun riihimäkeläisille Heidi ja Jukka Hjelmille syntyi kuopus Eemil. Isosisarukset olivat viettäneet vaippakautensa suurimmaksi osaksi kestovaipoissa, mutta vuoden vanhan Eemilin ylle on puettu pelkkää kertakäyttövaippaa.

– Siihen on monta syytä, mutta isoin niistä varmaankin on se, ettei kestovaippoja ollut valmiina odottamassa, Heidi miettii.

Nyt 10-vuotiaalle Saagalle Heidi hankki aikanaan vaippoja valtavan määrän, ja ne periytyivät suoraan kaksi vuotta nuoremmalle Anton-veljelle. Kertakäyttövaippoja pidettiin yleensä vain öisin.

Tulikin vielä kolmas

Hjelmien lapsiluvun oli pitkään tarkoitus jäädä kahteen. Vaippavuosien jälkeen Heidi myi ja lahjoitti kestot uusiin koteihin.

Ajatus kolmannesta lapsesta kuitenkin kypsyi hiljalleen. Eemilin ja Antonin ikäeroksi tuli lopulta lähes seitsemän vuotta.

– Aikaa oli kulunut niin paljon, että vaipat olisi pitänyt kerätä uudestaan alusta. Kolmen lapsen taloudessa tuntui olevan hurjan paljon muutakin ajateltavaa, ja asia jäi.

Vaippoja ja alusvaatteita Heidi ei haluaisi ostaa käytettyinä, vaikka muuten perheessä kierrätetäänkin paljon lastenvaatteita. Uudet kestot olisivat olleet iso kertainvestointi varsinkin, kun aina ei voi tietää, mikä vaippamalli juuri omalle pojalle istuu.

– Saagalle ompelin vaippoja paljon itse, mutta tällä perhekoolla ompelutyöt jäävät haaveeksi, Heidi harmittelee.

Eemil on todennäköisesti perheen viimeinen vauva. Kestoihin sijoittamisessa ei siis ollut sitäkään motivaatiota, että ne olisivat periytyneet pikkusisarukselle.

”Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta minulle se ei koskaan tuntunut luontevalta.”

Kertakäyttövaipat tuntuivat sopivalta ratkaisulta myös siksi, että Eemil oli ensimmäiset kuukaudet niitä vauvoja, jotka kakkaavat joka syötöllä – siis kymmenkunta kertaa vuorokauden ympäri. Kolmen lapsen kanssa pyykkiä tuntui tulevan tarpeeksi asti ilman vaippojakin.

– Meillä harrastetaan paljon liikuntaa, mikä myös lisää pyykkimäärää. Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta itselleni se ei koskaan tuntunut luontevalta.

Saa helpottaa arkea

Heidi miettii, että kolmannen lapsen kanssa hän on oppinut päästämään itsensä vähän vähemmällä ei-ihan-niin-megatärkeissä asioissa, kuten vaippavalinnoissa. Arjessa on muutenkin paljon liikkuvia osia.

Heidi on hoitovapaalla työstään sairaanhoitajana, mutta tekee sivutoimisesti töitä vaateketjun jälleenmyyjänä. Osansa palapeliin tuovat Eemilin fysioterapiaharjoitukset motorisen kehityksen vauhdittamiseksi. Omakotitalo ei siivoa itseään, ja lämmin ruoka on kokattava kahdesti päivässä. Myös isompien lasten harrastukset vievät aikaa.

– Illat ovat täysiä ja päivät lyhyitä. Pyykin ripustaminen ei ole niitä asioita, joihin haluaa nyt käyttää aikaa yhtään enempää kuin on pakko.

Heidi ei keksi kertakäyttövaipoista oikeastaan muita huonoja puolia kuin kasvavan jätekuorman. Aikanaan juuri ekologisuus ajoi perheen kestovaippailun pariin.

– Tavallaan harmittaa, että vaippajutussa emme ole kovin ekologisia, kun muissa valinnoissa, kuten vaatetuksessa, luontoystävällisyys ja eettiset arvot ovat minulle hyvinkin tärkeitä. Se on vähän ristiriitaista, mutta näillä mennään nyt, Heidi sanoo.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita. Millä hyttyset sitten saa pysymään loitolla?

Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että kesään kuuluvat ärsyttävät inisijät voivat olla vauvalle oikeaksi haitaksi. Pahimmillaan hyttysenpistos saattaa nostattaa pikkuiselle kuumeen. Vauvoilla ei nimittäin vielä ole vasta-aineita, jotka suojaavat hyttysille vuosikymmenten ajan altistuneita aikuisia.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita, ja isompienkin kanssa kannattaa valita karkote, jossa ei ole N,N-dietyyli-m-toluamidia (DEET). Peittävä vaatetus ja vaunujen hyttysverkko ovat tärkeimmät apuvälineet hyttysten pistojen välttelyssä. Jos verenhimoisia inisijöitä ei saa häädettyä illalla mökistä, myös vauvan retkisängyn ympärille kannattaa virittää sänkyverho tai paremman puutteessa vaikka vaunujen hyttysverkko.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä tai hydrokortisonivoiteella. Hyttysenpistot paranevat tavallisesti itsestään muutamassa päivässä. Jos yli yksivuotias lapsi vaikuttaa olevan erityisen herkkä hyttysten pistoille, mukaan mökille kannattaa pakata antihistamiinitabletteja tai antihistamiinia oraaliliuoksena. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun tuolissa on oikein säädetty jalkalauta, se auttaa vauvaa ruokailussakin.

Syöttötuolin on oltava sellainen, että lapsi ei pääse kaatamaan tuolia keikkuessaan tai potkiessaan.

Kannattaa valita tuoli, jossa on säädettävä jalkalauta. Jo pienellä vauvalla syöttötuolin jalkalaudan pitää olla ylhäällä, sillä hänelle on siitä hyötyä. Jalkatuki antaa tukea lapsen vartalolle, jolloin niska, leuka ja nielu ovat oikeassa asennossa. Näin lapsi voi hallita pureskelua ja nielemistä paremmin.

Jos lapsi kadottaa vartalon tuen, neste voi virrata liian nopeasti kurkkuun, ja syömisen hallinta heikkenee.

Jalkatuki kannattaa asettaa niin, että lapsen jalkapohja yltää sille. Jalkatuki keventää myös reisien alta tukipintaa, joten veri kiertää jaloissa paremmin. Hyvä istuma-asento tukee myös puheen kehitystä ja auttaa hallitsemaan käsiä paremmin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.