Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Toisin kuin usein luullaan, aikaisin kävelevä voi kehittyä myös kielellisesti varhain.

Vauva köllii selällään matolla ja nostelee jalkojaan ja käsiään. Jumpatessa ja sätkiessä vartalon vatsan puoleiset lihakset vahvistuvat. Kun vauva vähitellen alkaa viihtyä myös vatsallaan, harjoitusta saavat vuorostaan selkälihakset.

Noin puolen vuoden iässä lapsi alkaa yhdistellä oppimiaan taitoja ja liikkeitä. Hän nousee kontalleen ja tukea vasten polvilleen, alkaa vetää itseään pystyyn – ja ottaa lopulta odotetut ensiaskelet.

Kun oma keho tulee vaihe vaiheelta tutuksi, lapsi voi lähteä luottavaisesti tutkimaan maailmaa.

– Ensimmäisen vuoden aikana lapsi kehittyy nopeammin kuin koskaan myöhemmin, toteaa lastenneurologiaan erikoistunut fysioterapeutti Pirjo Salpa.

Motoriset valmiudet alkavat kehittyä kuitenkin jo ennen syntymää.

– Vauva saa jo kohdussa monipuolisia liike- ja aistikokemuksia, jotka valmistavat häntä kohdun ulkopuoliseen elämään, Salpa sanoo.

Esimerkiksi kävelylenkillä äidin askelten rytmi välittyy vauvalle, ja heiluttaessaan käsiään ja jalkojaan vauva tuntee kohdun seinämien paineen kehoaan vasten.

Tätä on jäntevyys

Vauvasta näkee jo varhain, millainen hän on lihasjäntevyydeltään. Jäntevyys on periytyvä ominaisuus. Sen ansiosta vauva pystyy hallitsemaan asentoaan ja koordinoimaan ja yhteensovittamaan liikkeitään.

Jos vauva ei ole kovin jäntevä, hänen on työläämpää taistella painovoimaa vastaan. Vauva ei ole kovin innokas nousemaan esimerkiksi konttausasentoon, vaan köllöttelee mieluummin selinmakuulla ja tutkii käsiään tai lelua. Nämä lapset lähtevät kävelemään myöhemmin kuin jäntevämmät ikätoverinsa, usein ensimmäisen ikävuoden jälkeen.

Jäntevä vauva jaksaa olla paremmin pystyssä ja myös pyrkii innokkaammin ja aikaisemmin liikkeelle.

Normaalin jäntevyyden kirjo on varsin suuri. Kaksi tervettä, samanikäistä lasta voi olla liikkumisessaan hyvin eri pisteessä: toinen jo konttaa, kun toinen vasta oppii kääntymään. Vaikka naapurin vauva on vähän ketterämpi, huoleen ei yleensä ole syytä.

– Jos lapsen lihasjäntevyydessä on jotakin poikkeavaa, se huomataan neuvolassa, Salpa sanoo.

Malta, älä auta heti

Vauva pötköttää leikkimatolla, huitoo käsiään ja heilauttaa vahingossa lelua. Oho, se lähteekin pyörimään ja siitä kuuluu hauska ääni! Lapsi huomaa saavansa jotain aikaan ja kokeilee pian samaa uudelleen. Sattumalta syntynyt kokemus muuttuu toistuessaan taidoksi.

Pieni epämukavuus kannustaa vauvaa vaihtamaan asentoa ja lähtemään liikkeelle.

– Lapsi oppii kokeilemalla, yrittämällä ja erehtymällä. Kehittyvät aivot tarvitsevat ongelmanratkaisutilanteita. Vanhemman ei kannata heti kiirehtiä auttamaan, Salpa sanoo.

Hetkittäin vauvalla voi olla vähän epämukavaakin, kun hän ei heti pääse tai ylety minne tahtoo. Se kannustaa vaihtamaan asentoa tai kurottamaan pidemmälle. Jos äiti tai isä heti nostaa vauvan tai ojentaa lelun, vauvan ei tarvitse itse etsiä ratkaisua.

Aikuisen turvallisessa valvonnassa lapsi tutkii kotia ja oppii, miltä tuntuu, kun ryömii ahtaaseen nurkkaan, ei pääsekään etenemään ja joutuu peruuttamaan. Hän törmää vaippapakettiin ja kampeaa itsensä sen päälle: oho, minähän pääsen näin pystympään. Uudet oivallukset innostavat yrittämään yhä haastavampia liikkeitä.

Rohkaise lempeästi

Mitään erityisiä vimpaimia lapsi ei tarvitse oppiakseen liikkumaan.

– Tavallinen kotiympäristö tarjoaa aivan riittävästi virikkeitä, Salpa vakuuttaa.

Apuvälineistä voi olla joskus haittaakin. Jos lapsi esimerkiksi viettää kovin pitkiä aikoja sitterissä, hän vahvistaa yksipuolisesti etupuolen lihaksia, mutta selkäpuoli ei saa treeniä. Se voi viivästyttää asennonhallinnan kehittymistä ja istumaan oppimista.

– Tämä ei tarkoita, ettei sitteriä voisi käyttää lainkaan, mutta enimmän osan ajasta vauvan on hyvä saada viettää aikaa vapaasti lattialla, Salpa tarkentaa.

Kävelytuoli tai -teline ei myöskään nopeuta normaalisti kehittyvän lapsen kävelyä. Lapsi oppii pystyasennon parhaiten ilman apuvälineitä. Horjahduksetkaan eivät haittaa, päinvastoin. Tasapaino vahvistuu, kun lapsi joutuu reagoimaan tasapainon menetykseen.

Aikuisen lempeä apu ja rohkaisu ovat kuitenkin tervetulleita – varsinkin jos lapsi on temperamentiltaan kovin rauhallinen tai arka. Varovainen lapsi saattaa pelätä kaatumista ja siksikin lähteä kävelemään vasta pari kuukautta myöhemmin, kun olo tuntuu varmalta.

Keskivertoa matalampi lihasjäntevyys voi tehdä vauvasta ”peppukiitäjän”. Kun pystyyn nouseminen on työlästä, konttaamisen sijaan vauva vetääkin itseään istuma-asennossa maata pitkin. Peppukiitäjää kannattaa aika ajoin autella ja nostaa pystyyn. Vartalon painon kannatus on nimittäin tärkeää lonkkanivelen kehittymiselle. Kuormitusta olisi hyvä saada viimeistään kymmenen kuukauden iässä.

– Hyvä leikki, jossa lapsi pääsee välillä ponnistamaan, on vaikkapa Körö körö kirkkoon. Vauvaa hyppyytetään vanhemman reideltä aina välillä hetkeksi seisomaan, Salpa neuvoo.

Liike kehittää ajattelua

Hyvin jäntevä lapsi nousee usein pystyyn kahdeksan kuukauden iässä ja kuukautta myöhemmin ehkä käveleekin. Hitaampi liikkuja saattaa ottaa ensiaskelensa vuoden ja kahden kuukauden iässä. Tällä välillä kaikki on normaalia.

Vanha uskomus, jonka mukaan hidas liikkuja olisi vastaavasti kielellisesti ketterämpi, ei pidä nykytiedon valossa paikkaansa. Päinvastoin: jos kävelyn oppimisessa on selvää viivästymää, lapsella saattaa olla myös kielellisiä vaikeuksia.

Varhain kävelevä voi olla terävä vanhuksenakin.

Varhainen kävely taas voi ennustaa parempia kognitiivisia kykyjä vielä vanhuusiässäkin, kertoo Jyväskylän yliopistossa viime vuonna julkaistu tutkimus. Tämä johtuu siitä, että liike ja ajattelu kulkevat käsikynkkää.

– Pienen lapsen kehitys on hyvin kokonaisvaltaista, neuropsykologi Riitta Valtonen sanoo.

Tutkiessaan ympäristöä lapsi oppii samalla esimerkiksi visuaalista hahmotusta ja omaksuu käsitteitä.

Motoriset vaikeudet ovat usein yhteydessä myöhempiin oppimisvaikeuksiin. Kehityksen pulmiin auttaa esimerkiksi toimintaterapia.

Vauva 5/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että kosketusaisti kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä?

Tarve lämpimään syleilyyn herää jo kohdussa. Kosketusaisti myös säilyy aisteista pisimpään, elämän loppuhetkiin saakka. Tutkijat ovat jopa esittäneet, että kosketuksen puute voi saada ihmisen sairastumaan.

Siitä huolimatta joskus sanotaan, että lapsen voi ”hemmotella pilalle” liialla sylittelyllä.

Tämä ei ole totta. Uusi tutkimuskin kumoaa väitteen.

Current Biology lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan imetys ja muu positiivinen ihokontakti vanhemman kanssa saa pienokaisen aivot reagoimaan tavallista voimakkaammin. Tutkijoiden mukaan lempeällä ja rakastavalla kosketuksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisen aivojen kehitykseen.

Tutkimuksessa seurattiin sekä keskosten että täysiaikaisina syntyneiden vauvojen aivojen toimintaa.

Seurannassa havaittiin myös, että  epämiellyttävä kosketus – kuten pistokset ja lääkärin kokeet – vähentävät aivojen reagointia hetkellisesti. Tutkijoiden mukaan kosketuksen voima pitäisikin ottaa huomioon erityisesti niiden vastasyntyneiden kohdalla, jotka joutuvat käymään läpi kivuliaita toimenpiteitä esimerkiksi keskosuuden takia.

Kosketus on tärkeä osa lapsen kehitystä myös vauva-ajan jälkeenkin. Lue lisää täältä.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

"Vauvan itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa", Juuso, 20, kertoo. Lue myös Juuson puolison kuvaus tilanteesta.

”Kuopuksemme itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa. Poika nukkui meidän sängyssä Janinan rinnalla, koska se oli ainut paikka, mihin hän rauhoittui edes hetkeksi.

Joskus Janina ei herännyt, vaikka poika huusi aivan korvan juuressa. Silloin otin vauvan syliin, kapaloin hänet huopaan ja kuljin paketin kanssa ympäri kämppää. Tai laitoin pojan rattaisiin ja hilasin niitä edestakaisin kynnyksen yli. Jos liike pysähtyi, avasi hän heti silmänsä ja karjunta jatkui. 

Opiskelin silloin rakennusalaa. Aamuisin lähdin kouluun silmät sippurassa. Oppitunneilla ajatus pätki. Kun piti rakentaa seinää, en yhtäkkiä muistanut, mitä tällä levyllä pitikään tehdä, vaikka edellisenä päivänä työvaihe oli sujunut jo hyvin.

"Koulupäivien jälkeen kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso." 

Iltapäivällä kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso. Koti oli sekaisin ja jääkaappi tyhjä. Huomauttelin Janinalle epäjärjestyksestä, koska minusta tuntui epäreilulta, että minun piti vielä koulupäivän päälle hoitaa kotityöt ja vauva. Olin niin väsynyt, että saatoin kaataa paistinpannulle makaroneja, vaikka tarkoitukseni oli paistaa jauhelihaa.

Purin kaiken turhautumiseni Janinaan. Kivahdin ja pyysin anteeksi vuorotellen. 

Janina kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ehkä aivan ymmärtänyt, kuinka väsynyt hän oli. Kerran sorruin sanomaan, että oliko pakko hankkia toinen lapsi.

Kun poika oli kuukauden ikäinen, en enää kestänyt, vaan muutin vanhempieni luo. Minusta tuntui, että historia toisti itseään: ensimmäisen lapsen kanssa minulta jäivät kesken metallialan opinnot, toisen kanssa uhkasivat nyt jäädä yli puoli vuotta jatkuneet rakennusalan opinnot. Rehtori ilmoitti, että opiskelua ei kannata jatkaa, koska poissaoloja oli kertynyt niin paljon.

Suhteen breikki venyi puoleksi vuodeksi. En silti luopunut isyydestä missään vaiheessa. Vein esikoistytärtämme ulos leikkimään tai autoin kotitöissä. Joskus jäin yöksi, jotta Janina saisi nukkua. 

"Jälkeenpäin näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli pitkälti väsymys."

Kahdeksan kuukauden iässä poika oppi viimein nukkumaan, ja Janina muuttui taas enemmän omaksi itsekseen. Me päätimme palata yhteen. 

Nyt Janina opiskelee lähihoitajaksi ja minä hoidan lapsia kotona. Tämä sopii meille hyvin. Jatkan opintojani sitten, kun Janina valmistuu ammattiin.

Jälkeenpäin ajatellen näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli paljolti koliikin aiheuttama väsymys. Mutta olisinko voinut tehdä mitään toisin? En usko.”

Perhe: Hoitovapaalla oleva Juuso, 20, ja lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Janina, 21, yritti selviytyä päivä kerrallaan koliikkivauvan ja taaperon kanssa, kun parisuhde puolison kanssa alkoi rakoilla. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Vauva oli parhaimmillaan aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen. Se oli ainut aika, jolloin hän oli tyytyväinen. Illat olivat pahimpia. Poika karjui ja me aikuiset tiuskimme toisillemme. Miksi se ei hiljene, mikä sitä vaivaa! 

Itku raastoi sydäntä, mutta herätti myös vihaa ja pettymystä: miksi me emme saa nauttia ihanasta vauva-ajasta? 

Olin niin väsynyt, että nukahdin monta kertaa kesken imetyksen. Yöunta sain vain tunnin tai kahden pätkissä. Päivällä kuopuksemme nukkui korkeintaan kymmenen minuutin päiväunia. Siinä ajassa ei kukaan ehdi palautua.

"Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua."

Yritimme löytää itkulle syyn. Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua, Cuplaton-tippoja, maitohappobakteereja, korviketta, pierujumppaa.

Juusosta ei ollut juuri apua, koska vauva oli niin kiinni rinnassa. Selviydyin kun keskityin vain kolmeen asiaan: pysyn hereillä, muistan syödä joskus jotakin ja hoidan lapset.

Minulla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus ja nivelreuma, jonka synnytys laukaisi. Käsistäni hävisi voima. Tiskit ja tyhjät maitotölkit kasaantuivat pöydille. Lelut ja vaatteet olivat pitkin lattioita ja pyykit pesemättä.

Minua loukkasi kun Juuso moitti, että en ole siivonnut tai tehnyt ruokaa. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt minua ja sitä, että en vain kerta kaikkiaan pystynyt. Jälkeenpäin ymmärrän, että myös Juuso oli todella väsynyt, mutta silloin se satutti.

"En surrut eroa. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta."

Kun Juuso päätti lähteä, en surrut eroa. Mietin vain kuinka pärjään: kuinka pysyn hereillä ja selväjärkisenä. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta.

Onneksi äiti ja äidinäiti auttoivat. Äiti otti vauvan välillä yöksi luokseen ja mamma kävi tekemässä ruokaa. Parasta henkistä tukea sain Facebookin Koliikkivauvat-ryhmästä. 

Kun vauva täytti viisi kuukautta, pyysin vihdoin neuvolasta apua. Olin niin puhki, että poika päätettiin ottaa kolmeksi päiväksi sairaalaan unikouluun. Hän löysi unirytmin, mutta se ei pysynyt yllä kotona, jossa päivää rytmitti myös sisko.

Vasta kahdeksan kuukauden iässä poika oppi nukkumaan, kun pidimme äidin kanssa hänelle tassu-unikoulun. Siinä lasta rauhoitellaan esimerkiksi paijaamalla. Se tepsi. Poika heräilee edelleen, mutta enää muutaman kerran yössä.

Olin varma, etten palaa Juuson kanssa enää yhteen. Koliikki ja minun sairastumiseni olivat peittäneet alleen kaiken sen hyvän, mihin olin Juusossa rakastunut. Nyt kun pahin on takana, näen, että rankka kokemus yhdisti meitä.

Syksyllä aloitin lähihoitajaopinnot ja Juuso jäi vuorostaan hoitovapaalle. Järjestely toimii erinomaisesti. Olemme nuoria, meillä kummallakin on vielä hyvin aikaa opiskella.”

Perhe: Lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21, ja hoitovapaalla oleva Juuso, 20. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Lukijat kertovat, mitä kaikkea ovat vauvalleen saaneet. Kaikella rakkaudella, tietysti.

Pääasia, että on ajoissa

Tulevat isovanhemmat olivat kuulleet matkasängystä. Siitä innostuneena he kertoivat, että ovat ajatelleet ostaa niitä neljä: yksi heille, yksi meille, yksi toiseen mummullaan ja yksi varalle. Siinä sitten yritimme selittää, että sen matkasängyn idea on, että niitä on vain yksi ja se otetaan mukaan silloin kun tarvitaan.

Vanhempani toivat matkalaukullisen vaatteita, kenkiä ja pipoja lapselleni kun olin vielä raskaana. Meidän ei tarvinnut ostaa mitään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun kaapit pursuivat jo heidän hankinnoistaan. Jouluksi pyysimme yhtä Duplo-pakettia – saimme seitsemän isoa, kaikki vanhemmiltani.

Mumma sisusti mummalaan lastenhuoneen kaikkine leluineen jo puolivälissä raskautta. Myös pinnasänky löytyi mummalasta ennen kuin kotiinkaan oli sänkyä hankittu.

Huhtikuussa noin kuukausi ennen pojan syntymää pappa tuunasi mökin rantaa, jotta on pojalle sitten uimapaikka valmiina.

Toinen mummo halusi välttämättä hankkia syntymättömälle lapselle kalleimmat mahdolliset vaunut heti, kun kuuli, että harkitsimme käytettyjen ostamista.

Kas, museotraktori!

Kastelahjaksi tyttäremme sai museorekisteröidyn traktorin! No, voihan sen nähdä hyvänä sijoituksena.

Vaunuja oli neljät jo ennen vauvan syntymää.

Lapseni mummo osti polkupyörän tytölleni ennen kuin tyttö osasi edes kontata. Vaunujakin oli kirpputoreilta ostettu neljät, kun olin vielä raskaana.

Yksivuotias sai mönkijän.

Kirpputorilta on ostettu jätesäkillisiä vaatteita, jotka eivät tule olemaan sopivia moneen vuoteen.

Kesällä syntynyt poikamme sai vaaleanpunaisen talvipipon, joka oli talvella jo pieni.

Isovanhempien joulu- ja synttäri-lahjat tunnistaa heti: valtavan suuret paketit, joista kuoriutuu mykistävä muovinen ääni- ja valoshow. Kaupunkiasunnon säilytystilat nitisevät liitoksistaan.

Vauvana ostettu pipo, joka on nyt 9-vuotiaana sopiva, ehti muuttaakin kanssamme kahteen otteeseen ennen kuin pääsi käyttöön.

Puolivuotias tyttäreni sai mummilta Hello Kitty -hajuveden tuliaiseksi.

Oikeasti hyödyllistä

Suurin osa pian kaksivuotiaan tyttäreni vaatteista on isovanhempien hankkimia. Pelkäsin etukäteen, että minua harmittaisi, etten saa itse valita lapseni pukeutumistyyliä, mutta käytännössä olen huomannut valmiina tulevien vaatekassien helpottavan arkea valtavasti. Olen avusta hurjan kiitollinen.

Toinen ukki villiintyi ensimmäisestä lapsenlapsestaan niin, että hankki kaikki tarvikkeet pinnasängystä syöttötuolin kautta pottaan sekä pyörän ja auton turvaistuimeen. Ukkilasta löytyy myös leikkivälineet pulkasta hiekkaleluihin. Alkuun pyörittelin ukin innolle päätäni, mutta onhan se myönnettävä, että ukkilaan on nyt tosi helppo mennä kylään!

Mummi ostaa tarpeellista vaatetta tai sitten hän kysyy, mitä tarvitsisimme. Yleensä saamme lahjat rahana.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.