Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Toisin kuin usein luullaan, aikaisin kävelevä voi kehittyä myös kielellisesti varhain.

Vauva köllii selällään matolla ja nostelee jalkojaan ja käsiään. Jumpatessa ja sätkiessä vartalon vatsan puoleiset lihakset vahvistuvat. Kun vauva vähitellen alkaa viihtyä myös vatsallaan, harjoitusta saavat vuorostaan selkälihakset.

Noin puolen vuoden iässä lapsi alkaa yhdistellä oppimiaan taitoja ja liikkeitä. Hän nousee kontalleen ja tukea vasten polvilleen, alkaa vetää itseään pystyyn – ja ottaa lopulta odotetut ensiaskelet.

Kun oma keho tulee vaihe vaiheelta tutuksi, lapsi voi lähteä luottavaisesti tutkimaan maailmaa.

– Ensimmäisen vuoden aikana lapsi kehittyy nopeammin kuin koskaan myöhemmin, toteaa lastenneurologiaan erikoistunut fysioterapeutti Pirjo Salpa.

Motoriset valmiudet alkavat kehittyä kuitenkin jo ennen syntymää.

– Vauva saa jo kohdussa monipuolisia liike- ja aistikokemuksia, jotka valmistavat häntä kohdun ulkopuoliseen elämään, Salpa sanoo.

Esimerkiksi kävelylenkillä äidin askelten rytmi välittyy vauvalle, ja heiluttaessaan käsiään ja jalkojaan vauva tuntee kohdun seinämien paineen kehoaan vasten.

Tätä on jäntevyys

Vauvasta näkee jo varhain, millainen hän on lihasjäntevyydeltään. Jäntevyys on periytyvä ominaisuus. Sen ansiosta vauva pystyy hallitsemaan asentoaan ja koordinoimaan ja yhteensovittamaan liikkeitään.

Jos vauva ei ole kovin jäntevä, hänen on työläämpää taistella painovoimaa vastaan. Vauva ei ole kovin innokas nousemaan esimerkiksi konttausasentoon, vaan köllöttelee mieluummin selinmakuulla ja tutkii käsiään tai lelua. Nämä lapset lähtevät kävelemään myöhemmin kuin jäntevämmät ikätoverinsa, usein ensimmäisen ikävuoden jälkeen.

Jäntevä vauva jaksaa olla paremmin pystyssä ja myös pyrkii innokkaammin ja aikaisemmin liikkeelle.

Normaalin jäntevyyden kirjo on varsin suuri. Kaksi tervettä, samanikäistä lasta voi olla liikkumisessaan hyvin eri pisteessä: toinen jo konttaa, kun toinen vasta oppii kääntymään. Vaikka naapurin vauva on vähän ketterämpi, huoleen ei yleensä ole syytä.

– Jos lapsen lihasjäntevyydessä on jotakin poikkeavaa, se huomataan neuvolassa, Salpa sanoo.

Malta, älä auta heti

Vauva pötköttää leikkimatolla, huitoo käsiään ja heilauttaa vahingossa lelua. Oho, se lähteekin pyörimään ja siitä kuuluu hauska ääni! Lapsi huomaa saavansa jotain aikaan ja kokeilee pian samaa uudelleen. Sattumalta syntynyt kokemus muuttuu toistuessaan taidoksi.

Pieni epämukavuus kannustaa vauvaa vaihtamaan asentoa ja lähtemään liikkeelle.

– Lapsi oppii kokeilemalla, yrittämällä ja erehtymällä. Kehittyvät aivot tarvitsevat ongelmanratkaisutilanteita. Vanhemman ei kannata heti kiirehtiä auttamaan, Salpa sanoo.

Hetkittäin vauvalla voi olla vähän epämukavaakin, kun hän ei heti pääse tai ylety minne tahtoo. Se kannustaa vaihtamaan asentoa tai kurottamaan pidemmälle. Jos äiti tai isä heti nostaa vauvan tai ojentaa lelun, vauvan ei tarvitse itse etsiä ratkaisua.

Aikuisen turvallisessa valvonnassa lapsi tutkii kotia ja oppii, miltä tuntuu, kun ryömii ahtaaseen nurkkaan, ei pääsekään etenemään ja joutuu peruuttamaan. Hän törmää vaippapakettiin ja kampeaa itsensä sen päälle: oho, minähän pääsen näin pystympään. Uudet oivallukset innostavat yrittämään yhä haastavampia liikkeitä.

Rohkaise lempeästi

Mitään erityisiä vimpaimia lapsi ei tarvitse oppiakseen liikkumaan.

– Tavallinen kotiympäristö tarjoaa aivan riittävästi virikkeitä, Salpa vakuuttaa.

Apuvälineistä voi olla joskus haittaakin. Jos lapsi esimerkiksi viettää kovin pitkiä aikoja sitterissä, hän vahvistaa yksipuolisesti etupuolen lihaksia, mutta selkäpuoli ei saa treeniä. Se voi viivästyttää asennonhallinnan kehittymistä ja istumaan oppimista.

– Tämä ei tarkoita, ettei sitteriä voisi käyttää lainkaan, mutta enimmän osan ajasta vauvan on hyvä saada viettää aikaa vapaasti lattialla, Salpa tarkentaa.

Kävelytuoli tai -teline ei myöskään nopeuta normaalisti kehittyvän lapsen kävelyä. Lapsi oppii pystyasennon parhaiten ilman apuvälineitä. Horjahduksetkaan eivät haittaa, päinvastoin. Tasapaino vahvistuu, kun lapsi joutuu reagoimaan tasapainon menetykseen.

Aikuisen lempeä apu ja rohkaisu ovat kuitenkin tervetulleita – varsinkin jos lapsi on temperamentiltaan kovin rauhallinen tai arka. Varovainen lapsi saattaa pelätä kaatumista ja siksikin lähteä kävelemään vasta pari kuukautta myöhemmin, kun olo tuntuu varmalta.

Keskivertoa matalampi lihasjäntevyys voi tehdä vauvasta ”peppukiitäjän”. Kun pystyyn nouseminen on työlästä, konttaamisen sijaan vauva vetääkin itseään istuma-asennossa maata pitkin. Peppukiitäjää kannattaa aika ajoin autella ja nostaa pystyyn. Vartalon painon kannatus on nimittäin tärkeää lonkkanivelen kehittymiselle. Kuormitusta olisi hyvä saada viimeistään kymmenen kuukauden iässä.

– Hyvä leikki, jossa lapsi pääsee välillä ponnistamaan, on vaikkapa Körö körö kirkkoon. Vauvaa hyppyytetään vanhemman reideltä aina välillä hetkeksi seisomaan, Salpa neuvoo.

Liike kehittää ajattelua

Hyvin jäntevä lapsi nousee usein pystyyn kahdeksan kuukauden iässä ja kuukautta myöhemmin ehkä käveleekin. Hitaampi liikkuja saattaa ottaa ensiaskelensa vuoden ja kahden kuukauden iässä. Tällä välillä kaikki on normaalia.

Vanha uskomus, jonka mukaan hidas liikkuja olisi vastaavasti kielellisesti ketterämpi, ei pidä nykytiedon valossa paikkaansa. Päinvastoin: jos kävelyn oppimisessa on selvää viivästymää, lapsella saattaa olla myös kielellisiä vaikeuksia.

Varhain kävelevä voi olla terävä vanhuksenakin.

Varhainen kävely taas voi ennustaa parempia kognitiivisia kykyjä vielä vanhuusiässäkin, kertoo Jyväskylän yliopistossa viime vuonna julkaistu tutkimus. Tämä johtuu siitä, että liike ja ajattelu kulkevat käsikynkkää.

– Pienen lapsen kehitys on hyvin kokonaisvaltaista, neuropsykologi Riitta Valtonen sanoo.

Tutkiessaan ympäristöä lapsi oppii samalla esimerkiksi visuaalista hahmotusta ja omaksuu käsitteitä.

Motoriset vaikeudet ovat usein yhteydessä myöhempiin oppimisvaikeuksiin. Kehityksen pulmiin auttaa esimerkiksi toimintaterapia.

Vauva 5/16

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita. Millä hyttyset sitten saa pysymään loitolla?

Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että kesään kuuluvat ärsyttävät inisijät voivat olla vauvalle oikeaksi haitaksi. Pahimmillaan hyttysenpistos saattaa nostattaa pikkuiselle kuumeen. Vauvoilla ei nimittäin vielä ole vasta-aineita, jotka suojaavat hyttysille vuosikymmenten ajan altistuneita aikuisia.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita, ja isompienkin kanssa kannattaa valita karkote, jossa ei ole N,N-dietyyli-m-toluamidia (DEET). Peittävä vaatetus ja vaunujen hyttysverkko ovat tärkeimmät apuvälineet hyttysten pistojen välttelyssä. Jos verenhimoisia inisijöitä ei saa häädettyä illalla mökistä, myös vauvan retkisängyn ympärille kannattaa virittää sänkyverho tai paremman puutteessa vaikka vaunujen hyttysverkko.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä tai hydrokortisonivoiteella. Hyttysenpistot paranevat tavallisesti itsestään muutamassa päivässä. Jos yli yksivuotias lapsi vaikuttaa olevan erityisen herkkä hyttysten pistoille, mukaan mökille kannattaa pakata antihistamiinitabletteja tai antihistamiinia oraaliliuoksena. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun tuolissa on oikein säädetty jalkalauta, se auttaa vauvaa ruokailussakin.

Syöttötuolin on oltava sellainen, että lapsi ei pääse kaatamaan tuolia keikkuessaan tai potkiessaan.

Kannattaa valita tuoli, jossa on säädettävä jalkalauta. Jo pienellä vauvalla syöttötuolin jalkalaudan pitää olla ylhäällä, sillä hänelle on siitä hyötyä. Jalkatuki antaa tukea lapsen vartalolle, jolloin niska, leuka ja nielu ovat oikeassa asennossa. Näin lapsi voi hallita pureskelua ja nielemistä paremmin.

Jos lapsi kadottaa vartalon tuen, neste voi virrata liian nopeasti kurkkuun, ja syömisen hallinta heikkenee.

Jalkatuki kannattaa asettaa niin, että lapsen jalkapohja yltää sille. Jalkatuki keventää myös reisien alta tukipintaa, joten veri kiertää jaloissa paremmin. Hyvä istuma-asento tukee myös puheen kehitystä ja auttaa hallitsemaan käsiä paremmin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Istuin tai kiikku voi tarjota vauvalle jumppaa ja suurta riemua. Liikkuminen kehittyy kuitenkin parhaiten lattialla.

Onko hyppykiikusta haittaa vauvan kehitykselle?

Hyppykiikku ei ole välttämätön tarvike, mutta oikein asennettuna se tukee hyvin lapsen liikuntaa. Lapsethan rakastavat hyppimistä.

Yleisin ongelma on väärin asentaminen. Hyppykiikun tulee olla niin alhaalla, että lapsen kantapäät ylettyvät alustalle. Hyvästä hyppykiikusta löytyy sivulta säädettävät nauhat, jolloin lapsi pysyy napakasti kiinni, ja vartalo saa myös sivuttaistukea.

Lapsen täytyy saada koko jalkapohjansa lattiaan ja harjoitella kyykkyyn ylös liikettä, ei pelkkää hyppimistä. Silloin kiikkua voi huoletta käyttää vähän aikaa kerrallaan. Jos lapsi potkuttelee ja hyppii vain varpaillaan ja päkiöillään tai ei jaksa pitää selkäänsä suorana, älä käytä hyppykiikkua.

Paras paikka hyppykiikulle on tasainen alusta ja avoin tila, jossa lapsi ei pääse kolhimaan itseään esimerkiksi ovenkarmeihin.

Voiko kävelytuoli hidastaa kävelemään oppimista?

Ei, jos sitä käytetään oikein. Kävelytuoli antaa lapselle liikunnallisia kokemuksia ja tuo suurta riemua, kunhan se on säädetty oikein. Kävelytuolikaan ei ole terveelle lapselle välttämätön mutta ei haitallinenkaan.

Kävelytuolin suurin ongelma on, jos se on säädetty väärälle korkeudelle.

Suurin ongelma on se, että tuoli on säädetty väärälle korkeudelle. Tarkista, että istuva lapsi saa jalkapohjat hyvin lattiaan, pystyy välillä kohottautumaan tuolista pystyasentoon seisomaan ja laskeutumaan taas alas.

Kävelytuolin avulla lapsi pystyy hyvin tutustumaan kodin tiloihin. Monesti kävelytuolissa oleva lapsi opettelee sanoja, ja tuoli antaa lapselle hyvän mahdollisuuden tutustua ympäristöön ja hakeutua vuorovaikutukseen. Kävelytuolissakin lapsi on vain väliaikaisesti, ei liian kauan.

Jos lapsella on ongelmia hallita vartalonsa asentoa tai hän liikkuu varpaillaan, älä käytä kävelytuolia.

Mihin Bumbo on tarkoitettu?

Bumbo on loistava suihku ja hiekkalaatikkotuolina. Se ehkäisee liukastumisia ja suojaa maasta tulevalta kylmältä. Bumbo sopii lapselle, joka ojentaa jo hallitusti ylävartaloaan ja joka sylissä ollessaan tarvitsee tukea enää alavartalolleen.

En suosittele Bumboa terveelle lapselle leikkituoliksi sisätiloihin, sillä tuoli lukitsee lapsen asennon, ja siitä on vaikea tulla itse pois. Monesti Bumbossa istuva lapsi kykenee jo istumaan itsekin.

Tarvitseeko vauva kylpytukea?

Terve lapsi ei tarvitse. Pienen vauvan kylvettäminen on herkkä, käsin tunnettava toimenpide. Kylpytuella saatetaan luoda väärää turvallisuuden tunnetta.

Kun lapsi oppii istumaan, liuku­esteellä varustettu amme tai Bumbo on hyvä hankinta kylpyhetkiin. Kylvettäminen vaatii aina valvontaa!

Istuin ei korvaa lattialla puuhastelua, mutta vapauttaa vanhemman kädet hetkellisesti.

Millainen on hyvä sitteri?

Hyvä sitteri menee lähes makuu­asentoon ja myötäilee lapsen selkää ja lonkkia. Kun lapsi kasvaa, hyvän sitterin pystyy nostamaan pystympään, asentoon, johon lapsen oma ojennus riittää.

Lähes kaikki sitterit ovat nykyisin tehty kehoa myötäileviksi ja tukeviksi. Tärkeintä on muistaa kiinnittää aina vyöt, jotta lapsi ei pääse kellahtamaan sitteristä pois. Sitteri tai muu istuin ei korvaa lattialla puuhastelua, mutta se vapauttaa vanhemman kädet hetkellisesti.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onko suloisempaa kuin pienen ihmisen ja eläimen ystävyys? Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 13.8.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Lukijasisällöt