Pieni vauva oppii vanhemmiltaan, mikä on hauskaa. Yhteinen nauru lisää kiintymystä ja hyvää oloa.

Vauva on herännyt päiväunilta ja näkee isän naaman pinnasängyn yläpuolella. Vauvan kasvoille leviää aurinkoinen hymy. Isä vastaa hymyyn, alkaa liioitella ilmeitään, lepertää ja hassutella. Vauva innostuu entisestään ja suusta pääsee pieni iloinen hekotus: he-he-he.

Mikään ei kuulosta niin ihanalta kuin vauvan nauru.

– Yhteinen nauru on kaikkein voimakkain liittymisen merkki ihmisten välillä: me kuulumme yhteen ja maailma on meille yhteinen, kehityspsykologi Hilkka Munter kuvaa.

Vauva on sosiaalinen jo syntyessään. Hymy ja nauru ovat vauvalle ensimmäisiä keinoja, joilla solmia suhteita läheisiin. Niillä vauva kutsuu aikuista vuorovaikutukseen ja yhteiseen leikkiin.

Nauru vahvistaa suhdetta

Jo vastasyntyneen ensimmäiset refleksihymyt ilahduttavat. Hymyyn on ihan pakko vastata takaisin. Kun vauva kuukauden parin iässä oppii hymyilemään oikeasti ja näkee siitä seuraavan reaktion, leikki muuttuu vastavuoroiseksi.

Tunteet välittyvät ennen sanoja.

Vanhempi houkuttelee hymyä ja naurua esiin hassuilla ilmeillä, kutittelemalla ja kurkistusleikeillä. Vauva ilahtuu ja lähtee toistamaan ilmeitä. Ilmeilystä tulee vanhemman ja vauvan välistä sanatonta keskustelua.

– Hymy ja nauru myös rakentavat ja vahvistavat kiintymyssuhdetta. Vauva kokee, että vanhempi ymmärtää häntä, sanoo kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologi, Theraplay-terapeutti Elina Lätti.

Tunteet välittyvät jo ennen sanoja. Yhteinen nauru ja hassuttelu kertovat vauvalle, että vanhempi iloitsee hänestä ja nauttii hänen seurastaan. Sitä kautta lapsi rakentaa myös minäkuvaansa.

– Kun aikuinen näyttää iloitsevansa lapsesta, se on viesti siitä, että lapsi on erityinen ja rakastettava, Lätti sanoo.

Huumori opitaan mallista

Huumorintaju kehittyy yhtä matkaa mielikuvituksen ja muiden taitojen kuten kielen kehityksen kanssa. Varsinaiset vitsit avautuvat lapselle vasta esikouluiässä.

Huumorintajun alkeet kehittyvät kuitenkin jo varhain. Vauvaa kiinnostavat ihmiskasvot, hän katselee mielellään silmiä ja suuta. Heti kun kasvojen piirteet ja ilmeet tulevat tutuiksi, niiden pieni muuntelu alkaa huvittaa vauvaa. Kun tapahtuu jotakin yllättävää ja odottamatonta, tulee nauru.

Jo puolivuotiaat vauvat oppivat pitämään hauskoina samoja asioita kuin vanhempansa.

Vauva seuraa pienestä asti tarkkaan vanhempiensa kasvonilmeitä ja tekee niistä herkästi päätelmiä.

– Jos käy vaikkapa jokin kömmähdys ja vanhempi nauraa, lapsi tulkitsee, että se on hassua. Jos vanhempi sen sijaan vaikka kiukustuu, se on merkki siitä, että asialle ei sovi nauraa, Lätti kuvailee.

Yhdysvaltalaistutkijat ovat havainneet, että jo puolivuotiaat vauvat oppivat pitämään hauskoina samoja asioita kuin vanhempansa. Vauvat seurasivat tarkkaan vanhempien reaktioita absurdeihin tapahtumiin. Vuoden täytettyään he olivat oppineet nauramaan näille tilanteille jo itsekin.

Tilannekomiikka puree

Yksivuotias laittaa kattilan päähänsä ja marssii riemuissaan esittelemään keksintöään äidille. Taaperon huumori on pitkälti tilannehuumoria.

– Jos jokin asia on tapahtunut aina tietyllä tavalla ja joko lapsi itse tai aikuinen tekeekin sen toisin, se on lapsesta hauskaa, Hilkka Munter sanoo.

Yksivuotias nauttii myös erilaisista kurkistus- ja kukkuu-leikeistä. Loruttelukin naurattaa, ja loruihin liittyvät käsileikit ja kutitukset vain lisäävät hupia. Äänen rytmi ja hupsutteleva sävy, tunteet ja tunnelmat välittyvät loruista jo ennen kuin lapsi osaa puhua.

Pian sen jälkeen, kun lapsi on oppinut sanoja, myös niillä leikittely alkaa naurattaa: sanotaankin vaikka lattiaa katoksi ja kattoa lattiaksi. Vääristä odotuksista ja yllättävistä seurauksista syntyy loputtomasti huumoria.

Puhumaan opetteleva lapsi saattaa myös sanoa sanoja tahallaan väärin. Ensin sana tulee ehkä vahingossa hassussa muodossa, ja aikuinen korjaa sen. Kohta lapsi sanookin sanan uudelleen väärin, katsoo kujeillen aikuista ja nauraa päälle.

Puhumaan opetteleva lapsi saattaa sanoa sanoja tahallaan väärin.

Seura villitsee

Jo yksivuotiailla on kyky keksiä sisäpiirin vitsejä. He kokeilevat hassuja juttuja keskenään ja naurattavat toisiaan ilmein ja elein, vaikkeivät osaisi vielä puhua. He rakentavat yksinkertaisen palikkatornin ja rikkovat sen – ja sama kaaos naurattaa kerta toisensa jälkeen.

Munter kertoo, miten päiväkodin pienimmäisetkin voivat villitä toisiaan keskinäiseen huumoriin: kun yksi alkaa naputtaa lusikalla lautasta, kohta toiset tekevät saman perässä – tietäen hyvin, että kohta joku kieltää. Sitten he katsovat toisiaan ja hoitajaa kujeilevin ilmein.

– Leikin ja huumorin kautta pieni lapsi myös valtauttaa itseään, tutkii mahdollisuuksiaan vaikuttaa aktiivisesti maailmaan, Munter toteaa.

Kasvuun kuuluu, että kun säännöt on opittu, niiden rikkominen kiinnostaa. Se kertoo Munterin mukaan luovan mielen kehittymisestä.

Katseesta näkee, milloin lapsi tekee jotain leikillään. Hän hymyilee ja hakee yhteyttä aikuiseen: tämä on hauskaa, meillä on yhdessä mukavaa.

Kasvuun kuuluu, että kun säännöt on opittu, niiden rikkominen kiinnostaa.

Huumorista hyvää oloa

Jaettu nauru sitoo ihmisiä toisiinsa. Naurun tuottamat mielihyvähormonit rentouttavat kaikenikäisiä. Ilon ja hyvän olon tuntemukset vahvistavat henkistä hyvinvointia ja kehitystä. Lämmintä huumoria kannattaakin vaalia arjessa ja kasvatuksessa.

Äärimmillään ilon ja naurun puuttuminen arjesta voi olla lapselle kehityksellinen riski.

– Lapsi, joka ymmärtää ja osaa tuottaa huumoria, tulee helposti toimeen muiden lasten kanssa. Päiväkotiyhteisö, jossa on leikkisä mieliala, voi paremmin. Samoin perhe, jossa on vapautunut, iloinen tunnelma, Munter sanoo.

Vauva 6–7/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

10 tärkeintä ohjetta vastasyntyneiden vanhemmille.

Skotlannissa sijaitseva äitiyssairaala Ayrshire Maternity Unit jakaa kirjettä, jossa annetaan vastasyntyneiden vanhemmille kymmenen tärkeintä hoito-ohjetta vauvan näkökulmasta. Kirje ei ole osaston oma, ja sen alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon. Teimme tekstistä vapaan käännöksen.

Rakas äiti, rakas isä,

Pyydän sinua pitämään tämän kirjeen tallessa ja lukemaan sen aina silloin, kun arki tuntuu vaikealta.

1. Pyydän, ettet odota minulta (tai itseltäsi) liikoja. Anna meille kaikille aikaa. Minä tarvitsen sitä kasvaakseni ja kehittyäkseni, jotta minusta tulee vakaampi ja helpommin ennustettava. Sinä tarvitset aikaa, jotta voit levätä ja rentoutua ja toipua synnytyksestä.

2. Syötä minua, kun minulla on nälkä. En ole koskaan vielä tuntenut nälkää, enkä vielä ymmärrä kelloa ja sopivia ruoka-aikoja.

3. Pidä minua sylissä, paijaa, pussaile ja halaile hellästi. Olen tottunut olemaan äidin lähellä kohdussa, enkä ole koskaan vielä ollut yksin.

4. Anna anteeksi, jos itken paljon. En tee sitä tahallani, eikä tarkoitukseni ole tehdä oloasi kurjaksi. Minulla ei vain ole vielä muuta keinoa kertoa tarpeistani. Kun kasvan hieman, opin muitakin tapoja kommunikoida.

5. Pyydän sinua tutustumaan minuun rauhassa. Kun annat minulle aikaa, opit tuntemaan luonteenpiirteitäni. Samalla huomaat, mitkä asiat rauhoittavat juuri minua ja tekevät minut tyytyväiseksi.

6. Älä pelkää tekeväsi virheitä vanhempana. Ne ovat luonnollisia. Kestän ne kyllä, kunhan teet kaiken rakkaudella.

7. Älä pety minuun, vaikka en olekaan täydellinen. Toivon, ettet myöskään pety itseesi vanhempana, vaikka et olekaan aina täydellinen.

8. Pidä huolta itsestäsi. Syö kunnolla, lepää ja ulkoile. Kun voit hyvin, sinulla on voimia ja kärsivällisyyttä huolehtia myös minusta.

9. Toivon, että pidät huolta parisuhteestasi ja muista läheisistä ihmissuhteista. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni.

10. En ole näin pieni kovin kauaa, vaikka se aika tuntuisi sinusta nyt ikuisuudelta. Vaikka myllään elämäsi ylösalaisin, toivon, että muistat tämän olevan vain vaihe. Nautitaan siitä yhdessä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan näkökyky on ensimmäisinä elinviikkoina huono, mutta onneksi muut aistit paikkaavat tilannetta. Missä vaiheessa huononäköisyydestä on syytä huolestua?

Jo kohdussa sikiö aistii valoa. Vastasyntynyt näkee tarkimmin noin 20-30 cm päähän, näin vauva pystyy juuri sopivasti tarkentamaan häntä sylissään pitävän vanhemman kasvoihin. Lapseen saa yleensä kunnon katsekontaktin noin kahden viikon iässä. Ihmiskasvot ja graafiset, mustavalkoiset muodot kiinnittävät varmimmin huomion.

Monet vauvat karsastavat aluksi, mutta viikkojen kuluessa taipumus useimmiten katoaa. Kolmikuisena silmät yleensä pysyvät suorassa myös silloin, kun vauva on väsynyt. Jatkuva karsastus on pienelläkin vauvalla epänormaali tilanne, jonka syy täytyy selvittää. 

Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Kohti kirkasta valoa

Pikkuvauvan silmien liikkeet ovat nykiviä, niiden säätely paranee pikkuhiljaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Kolmen kuukauden iässä vauva pystyy jo liikuttamaan silmiään sekä pysty- että vaakasuunnassa ja seuraamaan katsellaan ympäröiviä tapahtumia. Vauva erottaa suuret kontrastit kaikkein helpoimmin. Tämän takia pikkuisen katsetta vetävät puoleensa kirkkaat valonlähteet ja kuviot, joissa tummat ja vaaleat sävy vuorottelevat. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle. Hän näkee murut lattialla, mutta kauempana olevat lelut jäävät utuun. Kun lähestytään puolen vuoden ikää, ero ikätovereihin alkaa näkyä. Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle.

Mikä tuolla menee?

Puolen vuoden iässä sekä näkökyky että silmien liikkeet ovat jo hyvin kehittyneet. Vauva tarkkailee ympäristöään uteliaana, ja hänen silmänsä kykenevät mukautumaan eri etäisyyksille. Hän tunnistaa tutut esineet siis vähän etäämpääkin. 

Näön tarkkuus ja näkökenttien laajuus paranee. Puolivuotiaalla on jo niin sanottu stereonäkö, eli hän pystyy käyttämään molempia silmiään täydellisesti. Vauva pystyy vaivatta seuraamaan pieniäkin liikkuvia kohteita ja kiinnittää huomionsa näkökentän laitamille ilmaantuviin asioihin. Vuoden iässä näkökenttä alkaa olla saman laajuinen kuin aikuisella. Koko näköjärjestelmä kehittyy kuitenkin hitaammin, ja se on aikuisen tasoinen vasta koululaisella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.