Leea Mattilan kolme neuvoa leikkisään ja hyväntahtoiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa.

1. Sirkuksen sijaan vauva kaipaa läsnäoloa

Leikki vauvan kanssa ei vaadi sirkustemppuja tai hienoja leluja. Leikkisyys on asenne, joka vaikuttaa kaikkeen yhdessäoloon. Kun vaihtaa vaippaa, vauvalle voi samalla kujeilla ja jutella ihailevasti.

Leikkiessä ei saa olla mitätöivä tai sarkastinen. Esimerkiksi sellainen kiusoittelu on vauvasta ahdistavaa, jossa vanhempi on antavinaan lelun, mutta vetääkin sen viime hetkellä pois ”jekutusmielessä”. Pieni lapsi ei ymmärrä piiloviestejä, joten vuorovaikutuksen pitää olla puhtaan hyväntahtoista.

Ei haittaa, vaikka vauva ei vielä puhu tai ymmärrä puhetta. Vuorovaikutuksesta valtaosa on sanatonta: ilmeitä, kosketusta ja äänenpainoja. Olennaista on vastata vauvan tunteisiin.

2. Hyvä vuorovaikutus on pohja oppimiselle

Aito läsnäolo ja vuorovaikutus vanhemman kanssa on vauvan kehitykselle tärkeää. Kun vauvan kanssa leikkii ja kujeilee, hän kokee olevansa hyvä ja merkityksellinen. Vastavuoroisuus luo vauvalle tunteen, että hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi.

Ensimmäinen ikävuosi on kiintymyssuhteen rakentumisen herkkyyskautta. Hyvä vuorovaikutus vaikuttaa lapsen turvallisuudentunteeseen ja kiintymyssuhteen muotoutumiseen.

Vuorovaikutus luo pohjaa oppimiselle, sillä se edistää aivoyhteyksien rakentumista ja kehittää tarkkaavaisuutta. Vakavat puutteet varhaislapsuuden vuorovaikutuksessa ja leikissä voivat johtaa jopa oppimisvaikeuksiin.

3. Aina vauvakaan ei jaksa leikkiä

Leikin avulla vanhempi voi auttaa vauvaa säätelemään tunteitaan. Jos vauva on illalla riehakas, häntä voi rauhoittaa. Liikaa omissa oloissaan viihtyvää vauvaa voi innosta iloiseen yhdessäoloon.

On tärkeää, että vauva saa päivittäin riittävästi vanhempansa jakamatonta huomiota. Silti leikkimisessäkin pätee vanha viisaus: kyllin hyvä riittää.

Vauvaa ei tarvitse koko ajan viihdyttää. Olennaista on lukea vauvan viestejä. Vauvat ilmaisevat itseään usein kehollaan. Jos vauvalle juttelee ja hän vain kääntää päätään pois, on aika lopettaa.

Mitä leikittäis? Millaisia leikkihetkiä sinulla vauvan kanssa on? Kommentoi ja keskustele alle!

Leea Mattila on lasten ja vanhempien suhteeseen erikoistunut psykologi.

Hän työskentelee omassa Psykologipalvelut MindLink -yrityksessään ja on asiantuntijana Livin Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Leea kirjoittaa myös kolumneja vauva.fissä ja vastaa lukijoiden kysymyksiin Vauva-lehden neuvolassa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

10 tärkeintä ohjetta vastasyntyneiden vanhemmille.

Skotlannissa sijaitseva äitiyssairaala Ayrshire Maternity Unit jakaa kirjettä, jossa annetaan vastasyntyneiden vanhemmille kymmenen tärkeintä hoito-ohjetta vauvan näkökulmasta. Kirje ei ole osaston oma, ja sen alkuperäinen kirjoittaja on tuntematon. Teimme tekstistä vapaan käännöksen.

Rakas äiti, rakas isä,

Pyydän sinua pitämään tämän kirjeen tallessa ja lukemaan sen aina silloin, kun arki tuntuu vaikealta.

1. Pyydän, ettet odota minulta (tai itseltäsi) liikoja. Anna meille kaikille aikaa. Minä tarvitsen sitä kasvaakseni ja kehittyäkseni, jotta minusta tulee vakaampi ja helpommin ennustettava. Sinä tarvitset aikaa, jotta voit levätä ja rentoutua ja toipua synnytyksestä.

2. Syötä minua, kun minulla on nälkä. En ole koskaan vielä tuntenut nälkää, enkä vielä ymmärrä kelloa ja sopivia ruoka-aikoja.

3. Pidä minua sylissä, paijaa, pussaile ja halaile hellästi. Olen tottunut olemaan äidin lähellä kohdussa, enkä ole koskaan vielä ollut yksin.

4. Anna anteeksi, jos itken paljon. En tee sitä tahallani, eikä tarkoitukseni ole tehdä oloasi kurjaksi. Minulla ei vain ole vielä muuta keinoa kertoa tarpeistani. Kun kasvan hieman, opin muitakin tapoja kommunikoida.

5. Pyydän sinua tutustumaan minuun rauhassa. Kun annat minulle aikaa, opit tuntemaan luonteenpiirteitäni. Samalla huomaat, mitkä asiat rauhoittavat juuri minua ja tekevät minut tyytyväiseksi.

6. Älä pelkää tekeväsi virheitä vanhempana. Ne ovat luonnollisia. Kestän ne kyllä, kunhan teet kaiken rakkaudella.

7. Älä pety minuun, vaikka en olekaan täydellinen. Toivon, ettet myöskään pety itseesi vanhempana, vaikka et olekaan aina täydellinen.

8. Pidä huolta itsestäsi. Syö kunnolla, lepää ja ulkoile. Kun voit hyvin, sinulla on voimia ja kärsivällisyyttä huolehtia myös minusta.

9. Toivon, että pidät huolta parisuhteestasi ja muista läheisistä ihmissuhteista. Tarvitsen ihmisiä ympärilleni.

10. En ole näin pieni kovin kauaa, vaikka se aika tuntuisi sinusta nyt ikuisuudelta. Vaikka myllään elämäsi ylösalaisin, toivon, että muistat tämän olevan vain vaihe. Nautitaan siitä yhdessä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan näkökyky on ensimmäisinä elinviikkoina huono, mutta onneksi muut aistit paikkaavat tilannetta. Missä vaiheessa huononäköisyydestä on syytä huolestua?

Jo kohdussa sikiö aistii valoa. Vastasyntynyt näkee tarkimmin noin 20-30 cm päähän, näin vauva pystyy juuri sopivasti tarkentamaan häntä sylissään pitävän vanhemman kasvoihin. Lapseen saa yleensä kunnon katsekontaktin noin kahden viikon iässä. Ihmiskasvot ja graafiset, mustavalkoiset muodot kiinnittävät varmimmin huomion.

Monet vauvat karsastavat aluksi, mutta viikkojen kuluessa taipumus useimmiten katoaa. Kolmikuisena silmät yleensä pysyvät suorassa myös silloin, kun vauva on väsynyt. Jatkuva karsastus on pienelläkin vauvalla epänormaali tilanne, jonka syy täytyy selvittää. 

Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Kohti kirkasta valoa

Pikkuvauvan silmien liikkeet ovat nykiviä, niiden säätely paranee pikkuhiljaa ensimmäisen elinvuoden aikana. Kolmen kuukauden iässä vauva pystyy jo liikuttamaan silmiään sekä pysty- että vaakasuunnassa ja seuraamaan katsellaan ympäröiviä tapahtumia. Vauva erottaa suuret kontrastit kaikkein helpoimmin. Tämän takia pikkuisen katsetta vetävät puoleensa kirkkaat valonlähteet ja kuviot, joissa tummat ja vaaleat sävy vuorottelevat. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle. Hän näkee murut lattialla, mutta kauempana olevat lelut jäävät utuun. Kun lähestytään puolen vuoden ikää, ero ikätovereihin alkaa näkyä. Heikkonäköinen lapsi käyttäytyy yleensä kotonaan täysin normaalinäköisen lapsen tavoin, mutta erot tulevat esiin, kun poistutaan tutuista ympyröistä. 

Voimakas likitaittoisuus häiritsee vauvaa paljon vähemmän kuin kaukotaittoisuus, sillä vauvan koko maailma sijoittuu lähelle.

Mikä tuolla menee?

Puolen vuoden iässä sekä näkökyky että silmien liikkeet ovat jo hyvin kehittyneet. Vauva tarkkailee ympäristöään uteliaana, ja hänen silmänsä kykenevät mukautumaan eri etäisyyksille. Hän tunnistaa tutut esineet siis vähän etäämpääkin. 

Näön tarkkuus ja näkökenttien laajuus paranee. Puolivuotiaalla on jo niin sanottu stereonäkö, eli hän pystyy käyttämään molempia silmiään täydellisesti. Vauva pystyy vaivatta seuraamaan pieniäkin liikkuvia kohteita ja kiinnittää huomionsa näkökentän laitamille ilmaantuviin asioihin. Vuoden iässä näkökenttä alkaa olla saman laajuinen kuin aikuisella. Koko näköjärjestelmä kehittyy kuitenkin hitaammin, ja se on aikuisen tasoinen vasta koululaisella.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.