Ennen ei ollut paremmin, ennen tiedettiin vähemmän, Vauvan päätoimittaja Anna Ruohonen kirjoittaa.

Kuusi vuotta, ja lapseni on ollut: virkeä, jäntevä, virkeä ja jäntevä, hyväntuulinen, hymyilevä, hyvin kasvava ja reipas. Nyt kävimme neuvolassa viimeisen kerran.

Aloin ajatella neuvolaa. Miten se on saattanut sukupolvia läpi vauvavuosien.

Silloin joskus neuvola neuvoi: Anna appelsiinimehua vauvalle, kun hän on kuusi viikkoa. Lihasoppaa muussina, kun vauva on kolme kuukautta. Unet aina omassa sängyssä, eikä liikaa syliä. Kun minä olin vauva, tämä oli paras tieto siitä, miten vauvaa on hyvä hoitaa. Kuten tiedät: ei ole enää.

Tieto muuttuu, ja juuri siksi se on tietoa. Neuvoloiden suositukset perustuvat tietoon, ja tietoa tulee lisää. Ennen ei ollut paremmin. Ennen tiedettiin vähemmän.

Moni tapa perustuu tiedon sijaan siihen, miten ennenkin on tehty.

Moni tapa hoitaa lasta perustuu tiedon sijaan opittuihin konsteihin ja siihen, miten ennenkin on tehty. Se on maalaisjärkeä, ja se voi olla hyvää – tai perustella melkein mitä vain. Kenen maalaisjärki on oikeassa, kun kaikilla on omansa?

Selvisinhän minäkin, appelsiinimehusta ja lihamuussista. Omat vauvani hoidin silti toisin (ja he selvisivät siitäkin).

Vanhempi tahtoo hyvää ja tekee parhaansa. Joskus vain on vaikea tietää, mikä se hyvä on. Siksi ne neuvoloiden suositukset ovat. Voin kertoa: ne ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni.

Heippa, neuvola ja Eeva. Neuvot tulivat tarpeeseen.

Vauvan pääkirjoitus 12/16

Oma järki parempi

"Neuvolan suositukset ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni"

Vielä paremmat neuvot saa, kun googlettaa ihan itse viimeisimmät tutkimustulokset, myös muualta maailmasta. Sitten vertailee muidenkin maiden käytäntöjä ja voi ihan itse miettiä ja äimistellä, tuleeko suomen suositukset kenties hieman jälkijunassa maailmalta saatuja tutkimustuloksia seuraillessa. Tulee. Myös se oman järjen käyttö on ok ja jopa suositeltavaa. Monet neuvolatädit eivät osaa perustella, miksi jokin asia pitää tehdä niinkuin "suositellaan". Ja turhan moni täti sekoittaa myös omat...
Lue kommentti
Luota neuvolaan

"Neuvolan suositukset ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni"

Oma järki parempi kirjoitti: Vielä paremmat neuvot saa, kun googlettaa ihan itse viimeisimmät tutkimustulokset, myös muualta maailmasta. Sitten vertailee muidenkin maiden käytäntöjä ja voi ihan itse miettiä ja äimistellä, tuleeko suomen suositukset kenties hieman jälkijunassa maailmalta saatuja tutkimustuloksia seuraillessa. Tulee. Myös se oman järjen käyttö on ok ja jopa suositeltavaa. Monet neuvolatädit eivät osaa perustella, miksi jokin asia pitää tehdä niinkuin "suositellaan". Ja turhan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vessahätäviestintä on ollut Oiva-vauvan perheessä käytössä siitä saakka, kun hän oli kuusiviikkoinen. Se tuntui heti luontevalta.

Oiva Härmävaara oli kuusiviikkoinen, kun vanhempien ystävä kävi kylässä. Tuli puheeksi, että jos vauvalla olisi mahavaivoja, kannattelu jalat koukussa ja peppu alhaalla saisi takuuvarmasti kakan tulemaan.

Samana iltana Panu ja Jonna Härmävaara kokeilivat asiaa, ja kas: Oiva turautti lähes välittömästi kakat lavuaariin.

Kokeilu ei jäänyt ainoaksi. Hiljalleen vanhemmat alkoivat huomata, millaisilla viesteillä Oiva kertoo kakkahädästään.

– Olimme kyllä kuulleet vessahätäviestinnästä, mutta emme heti yhdistäneet sitä kakatukseen, Panu muistelee.

Vauvojen vessahätäviestinnän eli vvv:n perusajatus on, että lapsella on jo syntyessään valmius tunnistaa vessatarpeensa. Vanhemmat voivat tukea sen kehittymistä vessattamalla.

Vain yksi lisäpalikka

Monissa yhteiskunnissa vessaviestien kuuntelu on normaalia vauva-arkea ja vaipat luksustuote. Panusta ja Jonnasta vvv tuntui hyvin luontevalta tavalta olla vuorovaikutuksessa vauvaan.

– Tiesimme jo, milloin Oivalla on nälkä tai häntä väsyttää. Vessahelpotus oli vain yksi lisäpalikka kommunikaatioon.

”Kakkavaippoja tulee oikeastaan enää silloin, jos emme esimerkiksi kaupungilla pääse jostain syystä vessaan.”

Oivalla on myös vaipat, tilanteen mukaan kestot tai kertakäyttöiset. Niitä vain likaantuu koko ajan vähemmän. Tällä hetkellä tulee noin viisi pissavaippaa päivässä, kakkavaippoja tuskin yhtään. Vielä täysimetyksellä oleva Oiva kakkaa nyt noin neljästi päivässä, lähes aina lavuaariin.

– Kakkavaippoja tulee oikeastaan enää silloin, jos ei esimerkiksi kaupungilla jostain syystä päästä vessaan. Silloin pitää vain selitellä Oivalle, että sori, nyt joudut kakkaamaan vaippaan, Panu kertoo.

– Ihan lunkisti hän sen ottaa.

Viestit muuttuvat

Nyt itkuhälyttimestä kuuluu ähinää, kun Oiva heräilee parvekeuniltaan. Sisällä hän alkaa tehdä hauskoja kurkkuääniä ja tunkea peukaloa suuhun. Panu riisuu Oivalta kuivan vaipan ja vie hänet vessaan. Parin minuutin kuluttua lavuaariin tulee kakka.

Vessaviestit ovat kaikilla vauvoilla omanlaisiaan. Oivan viestit muuttuvat koko ajan.

– Ensimmäisinä viikkoina ihmettelimme, miksi poika välillä kiemurteli rinnalla. Otimme videonkin. Kun nyt katsoo, se on selkeä kakkasignaali, Jonna kertoo.

Silti pissaviestejä on edelleen hankalampi huomata kuin kakkasignaaleja.

Alussa Jonna ja Panu pitivät Oivaa pyyhkeen päällä ilman vaippaa ja opettelivat tämän vessaviestejä. Juuri ennen pissaa pojan keskittyminen ikään kuin herpaantui hetkeksi. Myöhemmin vaipan kastuminen sai pojan maukumaan kissamaisesti.

Pissaan voi alkaa yhdistää suhinaääntä, jonka avulla vauvan voi pissattaa sopivalla hetkellä. Rytmikin on tärkeä: usein Oiva pissaa heti herättyään.

Panu ja Jonna ovat kuulleet perheistä, joissa sisaruksetkin ovat oppineet lukemaan vauvan vessaviestejä.

Isän projekti

Oiva käy vessassa myös öisin. Perhepedissä Jonnan on helppo herätä vessasignaaleihin.

– En voi olla huomaamatta vauvan viestejä yölläkään. Jos Oiva sanoo, että hänen pitää päästä vessaan, hän pääsee. Vartin päästä olemme molemmat taas unessa.

Härmävaaroilla vessatus on 90-prosenttisesti isän projekti, öitä lukuun ottamatta. Jonnalla oli jo imetys, ja näin Panukin saattoi ottaa jonkin osa-alueen haltuun.

– Me ollaan ravintoketjun eri päissä. Äiti hoitaa ruoan sisään ja isä ulos, Panu toteaa.

Pienimmille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta reppukin voi olla sopiva.

Ihan pienille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta myös pientä vauvaa voi kantaa kantorepussa. Silloin repun istuinosan tulee olla niin kapea, että se ei levitä lapsen lonkkia liian suureen kulmaan. Vauvan ja äidin masut kuuluvat vastakkain, ja vauvalla tulee olla hyvä niskatuki pään takana.

Kun lapsi alkaa kannatella päätään noin kolmen kuukauden iässä, hän saattaa olla valmis kääntymään selkä äitiin päin. Alle vuoden ikäistä lasta suositellaan kantamaan edessä, jolloin katsekontakti lapseen säilyy ja lasta pystyy helpommin tulkitsemaan. Isompi lapsi, joka viestii sanallisesti, pärjää jo hyvin kantajan selkäpuolella.

Hyvä kantoasento tukee vauvan peppua ja selkää sekä jättää reisien verenkierrolle tilaa. Tarkkaile aina kantaessa lapsen verenkiertoa, jotta jalat eivät kylmety.

Jos käytät kantoreppua tai -rinkkaa urheillessa, varmistu, että hallitset urheilulajin. Kantaessa aikuisen oma painopiste muuttuu. Älä pidä lasta liian pitkiä aikoja rinkassa tai repussa, sillä lapsi ei todennäköisesti jaksa olla siellä yhtä kauan kun itse jaksat urheilla.

Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Synnyttäneen äidin kannattaa myös tarkkailla oman elimistönsä palautumista. Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Oikein asennetussa kantoliinassa vauva voi hyvin nukkua päiväunetkin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Arjen sujuvuus voitti, kun Heidin kolmas lapsi syntyi. ”En halua käyttää pyykkiin yhtään enempää aikaa kuin on pakko.” 

Usein kolmas lapsi on se, jonka kanssa vauva-arjen rutiinit on hiottu huippuunsa ja aiemmat, hyviksi havaitut käytännöt toistuvat.

Toisin kävi, kun riihimäkeläisille Heidi ja Jukka Hjelmille syntyi kuopus Eemil. Isosisarukset olivat viettäneet vaippakautensa suurimmaksi osaksi kestovaipoissa, mutta vuoden vanhan Eemilin ylle on puettu pelkkää kertakäyttövaippaa.

– Siihen on monta syytä, mutta isoin niistä varmaankin on se, ettei kestovaippoja ollut valmiina odottamassa, Heidi miettii.

Nyt 10-vuotiaalle Saagalle Heidi hankki aikanaan vaippoja valtavan määrän, ja ne periytyivät suoraan kaksi vuotta nuoremmalle Anton-veljelle. Kertakäyttövaippoja pidettiin yleensä vain öisin.

Tulikin vielä kolmas

Hjelmien lapsiluvun oli pitkään tarkoitus jäädä kahteen. Vaippavuosien jälkeen Heidi myi ja lahjoitti kestot uusiin koteihin.

Ajatus kolmannesta lapsesta kuitenkin kypsyi hiljalleen. Eemilin ja Antonin ikäeroksi tuli lopulta lähes seitsemän vuotta.

– Aikaa oli kulunut niin paljon, että vaipat olisi pitänyt kerätä uudestaan alusta. Kolmen lapsen taloudessa tuntui olevan hurjan paljon muutakin ajateltavaa, ja asia jäi.

Vaippoja ja alusvaatteita Heidi ei haluaisi ostaa käytettyinä, vaikka muuten perheessä kierrätetäänkin paljon lastenvaatteita. Uudet kestot olisivat olleet iso kertainvestointi varsinkin, kun aina ei voi tietää, mikä vaippamalli juuri omalle pojalle istuu.

– Saagalle ompelin vaippoja paljon itse, mutta tällä perhekoolla ompelutyöt jäävät haaveeksi, Heidi harmittelee.

Eemil on todennäköisesti perheen viimeinen vauva. Kestoihin sijoittamisessa ei siis ollut sitäkään motivaatiota, että ne olisivat periytyneet pikkusisarukselle.

”Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta minulle se ei koskaan tuntunut luontevalta.”

Kertakäyttövaipat tuntuivat sopivalta ratkaisulta myös siksi, että Eemil oli ensimmäiset kuukaudet niitä vauvoja, jotka kakkaavat joka syötöllä – siis kymmenkunta kertaa vuorokauden ympäri. Kolmen lapsen kanssa pyykkiä tuntui tulevan tarpeeksi asti ilman vaippojakin.

– Meillä harrastetaan paljon liikuntaa, mikä myös lisää pyykkimäärää. Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta itselleni se ei koskaan tuntunut luontevalta.

Saa helpottaa arkea

Heidi miettii, että kolmannen lapsen kanssa hän on oppinut päästämään itsensä vähän vähemmällä ei-ihan-niin-megatärkeissä asioissa, kuten vaippavalinnoissa. Arjessa on muutenkin paljon liikkuvia osia.

Heidi on hoitovapaalla työstään sairaanhoitajana, mutta tekee sivutoimisesti töitä vaateketjun jälleenmyyjänä. Osansa palapeliin tuovat Eemilin fysioterapiaharjoitukset motorisen kehityksen vauhdittamiseksi. Omakotitalo ei siivoa itseään, ja lämmin ruoka on kokattava kahdesti päivässä. Myös isompien lasten harrastukset vievät aikaa.

– Illat ovat täysiä ja päivät lyhyitä. Pyykin ripustaminen ei ole niitä asioita, joihin haluaa nyt käyttää aikaa yhtään enempää kuin on pakko.

Heidi ei keksi kertakäyttövaipoista oikeastaan muita huonoja puolia kuin kasvavan jätekuorman. Aikanaan juuri ekologisuus ajoi perheen kestovaippailun pariin.

– Tavallaan harmittaa, että vaippajutussa emme ole kovin ekologisia, kun muissa valinnoissa, kuten vaatetuksessa, luontoystävällisyys ja eettiset arvot ovat minulle hyvinkin tärkeitä. Se on vähän ristiriitaista, mutta näillä mennään nyt, Heidi sanoo.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita. Millä hyttyset sitten saa pysymään loitolla?

Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että kesään kuuluvat ärsyttävät inisijät voivat olla vauvalle oikeaksi haitaksi. Pahimmillaan hyttysenpistos saattaa nostattaa pikkuiselle kuumeen. Vauvoilla ei nimittäin vielä ole vasta-aineita, jotka suojaavat hyttysille vuosikymmenten ajan altistuneita aikuisia.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita, ja isompienkin kanssa kannattaa valita karkote, jossa ei ole N,N-dietyyli-m-toluamidia (DEET). Peittävä vaatetus ja vaunujen hyttysverkko ovat tärkeimmät apuvälineet hyttysten pistojen välttelyssä. Jos verenhimoisia inisijöitä ei saa häädettyä illalla mökistä, myös vauvan retkisängyn ympärille kannattaa virittää sänkyverho tai paremman puutteessa vaikka vaunujen hyttysverkko.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä tai hydrokortisonivoiteella. Hyttysenpistot paranevat tavallisesti itsestään muutamassa päivässä. Jos yli yksivuotias lapsi vaikuttaa olevan erityisen herkkä hyttysten pistoille, mukaan mökille kannattaa pakata antihistamiinitabletteja tai antihistamiinia oraaliliuoksena. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.