Ennen ei ollut paremmin, ennen tiedettiin vähemmän, Vauvan päätoimittaja Anna Ruohonen kirjoittaa.

Kuusi vuotta, ja lapseni on ollut: virkeä, jäntevä, virkeä ja jäntevä, hyväntuulinen, hymyilevä, hyvin kasvava ja reipas. Nyt kävimme neuvolassa viimeisen kerran.

Aloin ajatella neuvolaa. Miten se on saattanut sukupolvia läpi vauvavuosien.

Silloin joskus neuvola neuvoi: Anna appelsiinimehua vauvalle, kun hän on kuusi viikkoa. Lihasoppaa muussina, kun vauva on kolme kuukautta. Unet aina omassa sängyssä, eikä liikaa syliä. Kun minä olin vauva, tämä oli paras tieto siitä, miten vauvaa on hyvä hoitaa. Kuten tiedät: ei ole enää.

Tieto muuttuu, ja juuri siksi se on tietoa. Neuvoloiden suositukset perustuvat tietoon, ja tietoa tulee lisää. Ennen ei ollut paremmin. Ennen tiedettiin vähemmän.

Moni tapa perustuu tiedon sijaan siihen, miten ennenkin on tehty.

Moni tapa hoitaa lasta perustuu tiedon sijaan opittuihin konsteihin ja siihen, miten ennenkin on tehty. Se on maalaisjärkeä, ja se voi olla hyvää – tai perustella melkein mitä vain. Kenen maalaisjärki on oikeassa, kun kaikilla on omansa?

Selvisinhän minäkin, appelsiinimehusta ja lihamuussista. Omat vauvani hoidin silti toisin (ja he selvisivät siitäkin).

Vanhempi tahtoo hyvää ja tekee parhaansa. Joskus vain on vaikea tietää, mikä se hyvä on. Siksi ne neuvoloiden suositukset ovat. Voin kertoa: ne ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni.

Heippa, neuvola ja Eeva. Neuvot tulivat tarpeeseen.

Vauvan pääkirjoitus 12/16

Oma järki parempi

"Neuvolan suositukset ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni"

Vielä paremmat neuvot saa, kun googlettaa ihan itse viimeisimmät tutkimustulokset, myös muualta maailmasta. Sitten vertailee muidenkin maiden käytäntöjä ja voi ihan itse miettiä ja äimistellä, tuleeko suomen suositukset kenties hieman jälkijunassa maailmalta saatuja tutkimustuloksia seuraillessa. Tulee. Myös se oman järjen käyttö on ok ja jopa suositeltavaa. Monet neuvolatädit eivät osaa perustella, miksi jokin asia pitää tehdä niinkuin "suositellaan". Ja turhan moni täti sekoittaa myös omat...
Lue kommentti
Luota neuvolaan

"Neuvolan suositukset ovat parempia kuin minun maalaisjärkeni"

Oma järki parempi kirjoitti: Vielä paremmat neuvot saa, kun googlettaa ihan itse viimeisimmät tutkimustulokset, myös muualta maailmasta. Sitten vertailee muidenkin maiden käytäntöjä ja voi ihan itse miettiä ja äimistellä, tuleeko suomen suositukset kenties hieman jälkijunassa maailmalta saatuja tutkimustuloksia seuraillessa. Tulee. Myös se oman järjen käyttö on ok ja jopa suositeltavaa. Monet neuvolatädit eivät osaa perustella, miksi jokin asia pitää tehdä niinkuin "suositellaan". Ja turhan...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Allergiasuositusten mukaan mitään ruoka-aineita ei pidä vältellä. Mutta entä jos siedätys tekee vauvasta itkuisen?

1. Kannattaako ruoka-aineita karsia, jos epäilee täysimetetyn vauvan allergiaa?

Imetysdieetti, eli joidenkin ruoka-aineiden jättäminen pois äidin ruokavaliosta, voi olla joskus tarpeen. Ensimmäisiä poisjätettäviä ruoka-aineita ovat yleensä maito ja kananmuna, mahdollisesti myös vehnä ja soija, jota maitoallergisen vauvan keho voi erehtyä luulemaan maidoksi.

Jos parin viikon jälkeen vauvan oireet ovat helpottaneet, voidaan ruoka-aineita kokeilla takaisin yksi kerrallaan. Eliminaatio-altistuskokeen voi halutessaan vielä toistaa. Imetysdieetissä tärkeää on ohjaus, sillä puuttuvat ruoka-aineet pitää korvata. Alussa toki voi jättää omin päin kokeeksi esimerkiksi maidon ja munan pois ruokavaliostaan.

2. Mutta eikö lasta pitäisi siedättää sekä imetyksen aikana että silloin, kun siirrytään kiinteään ruokaan?

Suositusten mukaan kyllä. Poikkeuksia kuitenkin on. Jos elimistö ärtyy siedätyksestä vain lisää, ei siitä ole mitään hyötyä.

Itku on osa vauvan kommunikointia, ja vanhemmat tunnistavat kyllä kipuitkun. Kuka sanoisi kivuista kärsivälle aikuiselle, että kestä nyt, kyllä se siitä?

3. Jos vauva itkee paljon ilman näkyvää selitystä, onko silloin siis kyseessä allergia?

Voi olla. Itkuisuus voi johtua myös elimistön tulehdustilasta tai jopa neurologisesta syystä. Poikkeavan itkuisuuden syyt täytyy kuitenkin aina selvittää.

Allergioita on usein vaikea todeta mittaustuloksilla, ja ihopistokokeet eli prick-testit ja verikokeet voivat näyttää negatiivista. Siksi vanhempien kokemuksiin tulee luottaa. Allergia ei ole mikään eliittisairaus, eikä yksikään perhe halua tehdä lapsestaan allergista.

4. Mistä voi tietää, kannattaako imetysdieetille ryhtyä?

Varmuuden vuoksi dieetille ei pidä ryhtyä. Mutta jos lapsi on täysimetyksellä ja oireilee ihollaan tai vatsallaan, dieettiä kannattaa kokeilla. Tällöin on hyvä olla yhteydessä allergioihin perehtyneeseen lastenlääkäriin, neuvolaan tai ravitsemusterapeuttiin.

5. Jos ruoka-aine aiheuttaa pientä ihon punoitusta, ei siitä ole haittaa. Mistä muista oireista ei ole haittaa?

Sellaisista oireista, jotka eivät haittaa vauvan ja perheen elämää. Lapsen pitäisi kuitenkin pysyä lähes oireettomana. Yleisesti kannattaa katsoa, miten tilanne kehittyy. Pahenevatko oireet vai hiipuvatko ne pois, kun elimistö alkaa siedättyä?

Jos lapsella on vähäisiä iho-oireita tai ulosteen koostumus muuttuu hiukan, oireilua voi jäädä seuraamaan. Esimerkiksi poskien lehahtelu tai pepun punoitus ei ole haitallista, jos ihon kunto pysyy perusrasvauksella kurissa. Sekään ei haittaa, jos kakka muuttuu vähän eriväriseksi, löysemmäksi tai kovemmaksi.

Laaja-alainen ihon punoitus on sen sijaan hälytysmerkki, joka on hyvä tarkistaa lääkärin päivystyksessä. Myös nokkosrokkoreaktiot on otettava vakavasti.

6. Onko jokin oire merkittävämpi kuin toinen?

Kaikki oireet ovat samalla viivalla, mutta iholla reagoivat saavat helpoiten hoitoa, sillä ihottuma on helpoin dokumentoida. Perheen kannalta enemmän haittaa voi olla suolisto-oireilusta, jonka voi todeta kenties vain itkusta.

Jos lapsi ei tyydy mihinkään ja huutaa ympäri vuorokauden, rassaa se perhettä kaikkein eniten. Itkuisen vauvan ja koko väsyneen perheen hyvä hoito on yksi tärkeimpiä lastensuojelullisia toimenpiteitä. Vatsavaivoilla reagoivien täytyisi saada yhtä hyvää hoitoa kuin iho-oireisten allergisten vauvojen.

7. Ovatko jotkin ruoka-aineet allergisoivampia kuin toiset?

Tavallaan kyllä. Kala ja pähkinät aiheuttavat usein voimakkaita reaktioita. Ärhäköitä ovat myös muun muassa sitrushedelmät, tomaatti ja mansikka. Yleisimmät allergeenit vauvoilla ovat kuitenkin maito, muna ja vehnä.

8. Mitä jos vauva puklailee paljon, kertooko se allergiasta?

Voi kertoa. Jos pulauttelu on kivutonta, se on todennäköisesti normaalia. Jos pulauttelu on massiivista tai tekee kipeää, siihen pitää puuttua. Kipua aiheuttava pulauttelu voi kertoa allergiasta tai refluksitaudista.

9. Voiko vauvan kakasta päätellä jotakin allergiasta?

Kyllä voi. Normaali vauvan kakka on sinappista ja vähän rakeista. Jos se on jatkuvasti limaista, vihreää ja pahanhajuista, voi se olla allergiakakkaa.

Yksittäinen limakakka ei kuitenkaan kerro vielä mistään. Jos sellaista tulee vaippaan useita kertoja viikossa, kannattaa ottaa selvää, mihin se liittyy.

10. Missä vaiheessa kannattaa hakeutua tutkimuksiin?

Apua pitää hakea, kun epäilee, ettei kaikki ole kunnossa. Jos lapsi voi silminnähden huonosti tai itkee todella paljon, asia täytyy ottaa vakavasti. Vanhempien kannattaa luottaa tuntemuksiinsa. Potilaan esitietojen kuunteleminen on tärkein lääkärin työkalu.

Asiantuntija lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Olen vuoden ja kahden kuukauden ikäisen tyttären äiti ja palaan pian osa-aikaiseen vuorotyöhön. Mieheni käy töissä virka-aikaan. Meille voi tulla päiviä, kun näen lasta vain aamulla. Hän saattaa olla jo nukkumassa, kun tulen töistä. Mies sen sijaan pääsee aina hakemaan lapsen hoidosta jo kolmen jälkeen ja on viikonloppuisin vapaalla.

Minua mietityttää erityisesti se, kuinka paljon juuri minun ja lapsen kahdenkeskeinen aika vähenee. Lapsen ja isän aika taas lisääntyy. Entä jos tulee useita päiviä peräkkäin, että näen lastani vain aamuisin? Riittääkö tämä ylläpitämään lapsen perusturvallisuuden tunnetta?

Iso huoli

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila:

Mikä rikkaus, että teillä on noin tasavertainen ja jaettu vanhemmuus! Se merkitsee sitä, että lapsellasi on hyvä ja perusturvallinen olo, kunhan jompikumpi teistä on hänelle saatavilla.

Ensimmäisen vuoden aikana vauva kiinnittyy häneen, joka on ajallisesti riittävästi läsnä: hoivaa, vaihtaa vaippoja, syöttää ja seurustelee. Kun lapsen lohdunpyyntöihin vastataan johdonmukaisesti ja myötätuntoisesti, hän oppii luottamaan siihen, että aikuisen apua on saatavilla. Hänelle syntyy turvallinen kiintymyssuhde, joka toimii voimavarana ja puskurina uusissa, haastavissa tilanteissa.

Äidin tai isän oltua välillä poissa turvallisesti kiintynyt lapsi ilmaisee yleensä avoimesti kaipuutaan ja haluaa usein syliin. Lohduttauduttuaan hän myös uskaltaa pois sylistä tutkimaan ympäristöään – palaten aina välillä tankkaamaan turvallisuutta vanhemman luo.

Lapsi saattaakin alkuun reagoida muutokseen. Hän tarvitsee silloin erityistä hoivaa ja ymmärrystä.

On luonnollista, että koet hankalaksi lähteä töihin, kun olette olleet tytön kanssa niin tiiviisti yhdessä. Lapsi saattaakin alkuun reagoida muutokseen. Se voi näkyä nukahtamisvaikeuksina, heräilyinä yöllä, muutoksena ruokahalussa tai vaikkapa ärtyisämpänä mielialana. Hän tarvitsee silloin erityistä hoivaa ja ymmärrystä. Myös sinun on hyvä käsitellä tunteitasi, jos tunnet töihinpaluusta suurta ahdistusta.

Myös sinun on hyvä käsitellä tunteitasi, jos tunnet töihinpaluusta suurta ahdistusta.

Kuulostaa siltä, että tyttärenne elämä tulee olemaan ennakoitua ja turvallista, eivätkä hoitopäivätkään veny erityisen pitkiksi. Erossaolot eivät siis pitkity kohtuuttomasti. Sinä näet lastasi kuitenkin päivittäin, vaikkakin toisinaan vähemmän. Uskon, että sopeudutte uuteen tilanteeseenne hyvin. Onnea siihen!

Vierailija

Äidin huoli: Etäännynkö lapsestani, kun palaan töihin?

Hei. Itse vuotyöläisenä tiedän mistä puhut. Itse olen voinut vaikuttaa työvuoroihini siten, että esim. iltavuoroja ei tule montaa peräkkäin, max kaksi. Olen myös pyytänyt arkivapaita, jolloin lapsille tuli niillä viikoilla vain kolme hoitopäivää. Koko perheen yhteinen aika on tietysti välillä kortilla, mutta pääsääntöisesti ollaan saatu työ ja perhe yhdistettyä mukavasti. Tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin!
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun vauva tuntee olevansa turvassa, hän voi oppia uutta.

Vastasyntynyt hakee hapuillen katsekontaktia. Mitä tämä ihmeellinen, uusi perheenjäsen maailmasta ymmärtää? Mitä voisi tehdä, että tämän lapsen mieli, tunteet ja äly kehittyisivät parhaalla mahdollisella tavalla?

Aivot alkavat kehittyä jo kohdussa, mutta muovautuvat jossain määrin koko ihmisiän. Kaikki kokemukset muokkaavat aivojen hermosoluyhteyksiä: toistuvasti käytetyt yhteydet vahvistuvat, heikoiksi jäävät karsiutuvat pois. Erityisen nopeaa aivojen muovautuminen on varhaislapsuudessa.

Tarkoittaako se, että heti synnytyslaitokselta kotiuduttua kannattaisi alkaa puhua tulevalle vauvanerolle vieraita kieliä ja soittaa klassista musiikkia?

Ylenpalttinen vanhemmuuden suorittaminen on turhaa. Tärkeintä on turvallinen läheisyys, joka luo aivojen kehitykselle parhaat mahdolliset olosuhteet. Näin sanoo neurobiologi ja aivoihin erikoistunut tiedetoimittaja Tiina Huttu. Häneltä ilmestyi helmikuussa tiedetoimittaja Kirsi Heikkisen kanssa kirjoitettu kirja Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. Kirjoittajat pitävät vauva.fissä myös Pää edellä -blogia.

Kun lapsi tuntee olevansa turvassa, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen.

Läheisyys, huolenpito ja kosketus vahvistavat lapsen stressinsietokykyä, tunteiden säätelyä ja kaikkea ajattelua ja oppimista.

– Kun lapsi tuntee olevansa turvassa eikä hänen tarvitse olla huolissaan perustarpeista, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen, Huttu sanoo.

Vastaa vauvan itkuun

Unilta herännyt vauva parkaisee, mutta rauhoittuu, kun äiti nostaa syliin ja juttelee lempeästi. Pian vauvaa jo hymyilyttää.

– Kun vauva saa huomiota, hän oppii tuntemaan itsensä arvokkaaksi: hänellä ja hänen tarpeillaan on väliä. Se luo pohjan perusturvallisuudelle, empatian kehittymiselle ja kaikille myöhemmille ihmissuhteille, Huttu toteaa.

Pieni vauva ei vielä erota itseään vanhemmasta tai maailmasta. Tunneyhteys hoivaajaan on vauvalle elinehto.

– Vauva on täysin riippuvainen aikuisen läsnäolosta. Pienen vauvan ei tarvitsekaan vielä osata olla yksin, Huttu muistuttaa.

Vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja.

Kosketus kertoo vauvalle, että hän on turvassa ja hänestä pidetään huolta. Tutkimusten mukaan vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja, kuten sydämen sykettä ja hengitystä.

Varhaisen vuorovaikutuksen kautta lapsi oppii myös, että hän pystyy vaikuttamaan asioihin, kun saa itkullaan tai hymyllään vanhemman vastaamaan.

Pidä paljon sylissä

Kun vieras paikka tai ihminen pelottaa vauvaa, vanhemman läheisyys rauhoittaa. Äidin tai isän tutusta sylistä uusiin asioihin on helpompi tutustua.

Jännittävä tilanne laukaisee ikään kuin hälytyksen aivojen limbisen järjestelmän alemmissa osissa. Tunnereaktion säätelemiseen tarvitaan ylempiä, tietoiseen kontrolliin liittyviä otsalohkon alueita.

Pienellä lapsella niiden kehitys on kesken, eikä yhteys ylä- ja alaosien välillä vielä toimi. Siksi vauva ei pysty säätelemään reaktioitaan. Vanhemman rauhoittava kosketus vahvistaa yhteyksien syntymistä.

Läheisyys auttaa vauvaa säätelemään stressiä.

– Turvallinen läheisyys virittää lapsen stressitermostaatin niin, että hän saa myöhemminkin sen avulla paremmin stressin kuriin, Huttu selittää.

Reagointiherkkyydessä on myös synnynnäisiä eroja. Odotusajan olosuhteetkin vaikuttavat. Jos odottaja kokee rankkaa kuormitusta, stressihormonit kulkeutuvat myös lapseen. Lapsen aivot tulkitsevat, että ympäristö on todennäköisesti vaarallinen, ja säätävät stressijärjestelmää herkemmäksi.

Odotusajan stressin vaikutukset onkin hyvä tiedostaa. Jonkinasteinen jännittäminen raskausaikana on toki luonnollista, mutta yksin murehtimisen sijasta kannattaa hakea apua esimerkiksi neuvolasta.

Kiinnostu vauvan kanssa

Upottava sohvatyyny, rappukäytävän karhea matto, kämmenelle sulava lumihiutale. Vauvan maailma on ihmeitä täynnä. Hän oppii uutta joka päivä.

Oppimisen kannalta on tärkeää, että vanhempi on herkkä poimimaan vauvan aloitteita. Kun vauva kiinnittää huomionsa vaikkapa lamppuun, aikuinen huomaa sen ja alkaa jutella siitä.

– Kun vanhempi jakaa lapsen kiinnostuksen ja tunnetilan, lapsikin jaksaa keskittyä tutkimaan uutta asiaa pidempään. Pitkäjänteisyys kasvaa vähitellen, Huttu sanoo.

Leikkiin ei kannata väkisin yrittää lisätä kehittävämpiä elementtejä.

Erityisen valmennuksen ja arjen ohjelmoimisen voi Hutun mielestä unohtaa, vaikka toivoisikin lapsesta fiksua ja taitavaa. Kun yksivuotias haluaa kerta toisensa jälkeen vain pudottaa palikkaa patterin väliin, aikuisen ei kannata väkisin yrittää lisätä leikkiin kehittävämpiä elementtejä. Lapsi oppii parhaiten, kun on itse motivoitunut.

– Kannattaa luottaa lapseen sen sijaan, että yrittää järjestää kovasti viihdykettä ja virikkeitä. Tarkkaile, mikä lasta juuri nyt kiinnostaa.

Olennaista on sopivan vaihteleva ympäristö, jossa vauva tai taapero saa itse etsiä, tutkia ja harjoitella kulloinkin ajankohtaisia taitoja. Turvallisuudesta on tärkeä huolehtia, mutta tutustumista erilaisiin tavaroihin, pintoihin ja aistimuksiin ei kannata rajoittaa turhaan.

– Monipuolisuus on kehittyville aivoille kaikki kaikessa, Huttu sano

Osaat kyllä!

Mistä tuore äiti tai isä sitten tietää, onko riittävästi läsnä?

– Yleensä jos miettii tuota asiaa, niin kaikki on aika hyvin, Huttu sanoo.

Riittää, kun opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisikin pieleen.

Lämmin vuorovaikutus tulee yleensä luonnostaan, jos vanhempi ei ole esimerkiksi vakavasti masentunut. Riittävä läsnäolo tarkoittaa lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastaamista, lohdun tarjoamista ja ilon jakamista, katsekontaktia ja juttelua. Sitä, että opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisi pieleenkin.

Huttu muistuttaa, että vauva on alusta saakka yksilö. Se, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten niihin kannattaa vastata, riippuu temperamentista.

– Tieto aivojen kehityksestä on auttanut minua ymmärtämään, ettei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa. Lapsia ei kannata edes yrittää kohdella täysin samoin. Joku tarvitsee enemmän rohkaisua, toinen enemmän rajoja, Huttu sanoo.

Ymmärrys aivojen kypsymisestä auttaa myös hahmottamaan sitä, mitä lapselta voi missäkin iässä odottaa. Kaikkiin vanhempien toiveisiin kypsymättömät aivot eivät kerta kaikkiaan pysty.

Kun vanhemmat siis tuskailevat, miksi vauva ei nuku tai taapero ei tottele, vastaus voi olla yksinkertainen: hänen aivonsa eivät ole siihen vielä valmiit.

Lähteet: K. Heikkinen & T. Huttu: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY, 2017. Suomen aivosäätiö, MLL.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nyt kerätään kuvia vauvoista ja taaperoista ulkoilemassa. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 27.4.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.