"Vauvan itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa", Juuso, 20, kertoo. Lue myös Juuson puolison kuvaus tilanteesta.

”Kuopuksemme itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa. Poika nukkui meidän sängyssä Janinan rinnalla, koska se oli ainut paikka, mihin hän rauhoittui edes hetkeksi.

Joskus Janina ei herännyt, vaikka poika huusi aivan korvan juuressa. Silloin otin vauvan syliin, kapaloin hänet huopaan ja kuljin paketin kanssa ympäri kämppää. Tai laitoin pojan rattaisiin ja hilasin niitä edestakaisin kynnyksen yli. Jos liike pysähtyi, avasi hän heti silmänsä ja karjunta jatkui. 

Opiskelin silloin rakennusalaa. Aamuisin lähdin kouluun silmät sippurassa. Oppitunneilla ajatus pätki. Kun piti rakentaa seinää, en yhtäkkiä muistanut, mitä tällä levyllä pitikään tehdä, vaikka edellisenä päivänä työvaihe oli sujunut jo hyvin.

"Koulupäivien jälkeen kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso." 

Iltapäivällä kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso. Koti oli sekaisin ja jääkaappi tyhjä. Huomauttelin Janinalle epäjärjestyksestä, koska minusta tuntui epäreilulta, että minun piti vielä koulupäivän päälle hoitaa kotityöt ja vauva. Olin niin väsynyt, että saatoin kaataa paistinpannulle makaroneja, vaikka tarkoitukseni oli paistaa jauhelihaa.

Purin kaiken turhautumiseni Janinaan. Kivahdin ja pyysin anteeksi vuorotellen. 

Janina kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ehkä aivan ymmärtänyt, kuinka väsynyt hän oli. Kerran sorruin sanomaan, että oliko pakko hankkia toinen lapsi.

Kun poika oli kuukauden ikäinen, en enää kestänyt, vaan muutin vanhempieni luo. Minusta tuntui, että historia toisti itseään: ensimmäisen lapsen kanssa minulta jäivät kesken metallialan opinnot, toisen kanssa uhkasivat nyt jäädä yli puoli vuotta jatkuneet rakennusalan opinnot. Rehtori ilmoitti, että opiskelua ei kannata jatkaa, koska poissaoloja oli kertynyt niin paljon.

Suhteen breikki venyi puoleksi vuodeksi. En silti luopunut isyydestä missään vaiheessa. Vein esikoistytärtämme ulos leikkimään tai autoin kotitöissä. Joskus jäin yöksi, jotta Janina saisi nukkua. 

"Jälkeenpäin näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli pitkälti väsymys."

Kahdeksan kuukauden iässä poika oppi viimein nukkumaan, ja Janina muuttui taas enemmän omaksi itsekseen. Me päätimme palata yhteen. 

Nyt Janina opiskelee lähihoitajaksi ja minä hoidan lapsia kotona. Tämä sopii meille hyvin. Jatkan opintojani sitten, kun Janina valmistuu ammattiin.

Jälkeenpäin ajatellen näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli paljolti koliikin aiheuttama väsymys. Mutta olisinko voinut tehdä mitään toisin? En usko.”

Perhe: Hoitovapaalla oleva Juuso, 20, ja lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Leikki ei ole lapsen työtä, se on paljon enemmän. Leikin kautta lapsi oppii lähes kaikki elämässä tarvitsemansa taidot.

Lapsen ensimmäiset leikit ovat vanhemman kanssa leikittyjä vuorovaikutusleikkejä. Niihin liittyy katsekontakti ja fyysinen kontakti, jotka kummatkin ovat lapsen hyvälle kehitykselle erittäin tärkeitä. Loruleikit kehittävät myös lapsen kielentajua.

Esimerkiksi Konkkis-leikissä vanhempi tarttuu selällään olevaa vauvaa jaloista, katsoo silmiin ja potkuttelee vauvan jalkoja lorun tahtiin. Ensin hyvin hitaasti: Konkkis konkkis koira metsään menee… Sitten nopeasti: Sipu-sapu-sipu-sapu takaisin tulee.

Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Yksinkertaista, mutta vauvan mielestä hirveän hauskaa. Yhteinen ilo vahvistaa vauvan ja vanhemman välistä suhdetta.

Noin kolmen kuukauden ikäinen oppii tarttumaan esineisiin. Pieni tutkija on kiinnostunut erilaisista väreistä, materiaaleista ja muodoista. Vauva vie suuhunsa kaiken, minkä käsiinsä saa. Leluja kohti kurotteleminen kehittää vauvan liikunnallisia taitoja.

Puolivuotias tykkää piiloleikeistä

Puolivuotias on entistä kiinnostuneempi ympäristöstään. Myös toiset vauvat ja pienet lapset herättävät mielenkiinnon. Yhteisleikit eivät kuitenkaan vielä luonnistu.

Vauva leikkii tarttumis- ja irrottamisleikkejä. Hän saattaa istua sitterissä ja puristella sylissään olevaa pehmolelua hartaan keskittyneesti.

Vähän yli puolivuotias innostuu piiloleikeistä. Hän riemastuu kerta toisensa jälkeen, kun vanhempi menee piiloon tyynyn taakse ja kurkistaa piilostaan yhtäkkiä – kukkuu!

Pudottelu, mikä mahtava juttu! Minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan...

Noin yhdeksän kuukauden iässä vauva alkaa pudotella esineitä. Syöttötuolissa istuja pudottaa lusikan lattialle kerta toisensa perään. Silloin tällöin lautasenkin. Mikään ei ole mahtavampaa kuin se, että saa omalla toiminnallaan vanhemman mukaan leikkiin: minä pudotan, sinä nostat, minä pudotan, sinä nostat…

Kymmenen kuukauden iässä vauvalle kehittyy ratkaisevan tärkeä taito: pinsettiote. Pienempienkin lelujen käsittely sujuu, kun vauva osaa nyt käyttää peukaloa ja etusormea.

Yksivuotias on puuhakas

Yksivuotiaana lapsi oppii kävelemään ja liikkumisleikit lisääntyvät. Taapero tykkää siirtää ja työntää esineitä. Hän pakkaa tavaroita laukkuun ja purkaa pakkaamansa esineet. Myös vanhemman laukun sisältö kiinnostaa, kännykkä ja lompakko erityisesti.

Hyviä leluja yksivuotiaalle ovat esimerkiksi palikat ja pyörillä kulkevat päällä istuttavat vempeleet. Yksivuotias kokoaa palikoista torneja ja tykkää availla ja sulkea kansia. Lapsi lastaa tavaroita kärryihin ja työntää niitä ympäri huonetta. Hän on loputtoman puuhakas.

Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

Myös ihan tavalliset kodin välineet kuten kauhat ja muovikulhot sopivat lapsen leikkeihin.

Lapsi voi jo etsiä kaveriseuraa muista pienistä, mutta ei vielä hallitse varsinaisia yhteisleikkejä. Aikuisen seura on edelleen tärkeää. Tärkeää on myös se, että lapsi saa valita itse leikkinsä aiheen. Aikuisen tehtävä on lähteä lapsen keksimään leikkiin mukaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaipan sisällöstä voi päätellä, saako vauva riittävästi ravintoa. Entä milloin vaipoista pitäisi pyristellä eroon?

1 kk: Riittääkö maito?

Vastasyntyneen ensimmäinen tuotos vaippaan muistuttaa männynpihkaa. Mustanvihreää ulostetta kutsutaankin lapsenpihkaksi tai pihkakakaksi. Viralliselta nimeltään pihkakakka on mekoniumia.

Vähän alle viikon iässä pihkakakka muuttuu vaaleammaksi sinapinnäköiseksi maitokakaksi.

Tuotosten määrästä voi päätellä, saako vauva tarpeeksi ravintoa. Jos vauva kastelee muutaman päivän iässä läpimäräksi kuutisen vaippaa ja tekee vähintään yhdet kakat, hän on imenyt riittävästi maitoa.

Reilun kuukauden iässä vauvan kakkaamisrytmi usein hidastuu, ja kakkavaippoja täytyy vaihtaa enää kerran kolmessa tai neljässä päivässä. Osa vauvoista kakkaa vain kerran viikossa, eikä siitä tarvitse hätääntyä, jos lapsi kasvaa normaalisti.

9 kk: Joko potalle?

Osa vanhemmista totuttaa vauvan olemaan ilman vaippoja jo muutaman viikon iässä tai viimeistään puolivuotiaana. He opettelevat tunnistamaan vauvan eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä, milloin tällä on hätä. Menetelmää kutsutaan vauvojen vessahätäviestinnäksi eli vvv:ksi.

Tavallisesti alle vuoden ikäistä ei kuitenkaan vielä vieroiteta vaipoista. Potan voi silti ostaa jo pienellekin. Siihen on hyvä tutustua ja istahtaa vaikka aluksi vaipat päällä.

Lapsi oppii lähes kaiken mallista, ja oppimista edistää, jos otat taaperon mukaan vessakäynnillesi.

Joskus kiinteisiin siirtyminen saattaa kovettaa vauvan vatsan. Ummetusta voi helpottaa antamalla lapselle esimerkiksi luumu- tai ruusunmarjasosetta.

2v: Kehu, älä painosta

Kuivaksi oppiminen ei onnistu ennen kuin lapsen hermosto on riittävän kehittynyt. Se tapahtuu noin 1,5–2-vuotiaana.

Keskimäärin suomalaislapset luopuvat päivävaipoista arviolta 2,5-vuotiaana. Yövaippaa moni käyttää paljon pitempäänkin.

Harjoittelu voi silti alkaa heti, kun lapsi osoittaa kiinnostusta wc-puuhia kohtaan. Viimeistään asiasta tulee ajankohtainen, kun huomaat, että vaipat pysyvät kuivina kaksi tuntia tai esimerkiksi päiväunien ajan.

Lapsi kannattaa istuttaa potalle heti, kun hän on syönyt tai herännyt. Pysy vieressä. Kehu, kun tulosta syntyy, mutta älä hermostu, jos mitään ei tapahdu. Usein vanhempi oppii lukemaan lapsen eleistä, milloin tällä on hätä. Voit myös tasaisin väliajoin kysyä: pissattaako, haluatko potalle. Älä kuitenkaan koskaan painosta lasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Haluatko eläimen, mutta pelkäät allergiaa? Valitse hypoallergeeninen rotu.

Tutkimustieto lemmikkieläinten ja allergioiden yhteydestä on ristiriitaista. Joidenkin tutkimusten mukaan kissa tai koira perheessä ehkäisee lapsen allergiaa, toiset taas väittävät juuri päinvastoin.

Suurin osa tutkimuksista joka tapauksessa kertoo, että eläin on antanut paremman suojan allergialta, jos se on ollut perheessä jo, kun lapsi on ollut vauva.

Allergeenitonta koiraa tai kissaa ei olekaan, mutta osa roduista allergisoi keskimääräistä vähemmän. Tällaisia hypoallergeenisia koirarotuja ovat esimer­kiksi pienet aluskarvattomat rodut, kuten terrierit. Myös eläinyksilöiden välillä on suuria eroja, joita ei voi etu­käteen tietää.

Pienet jyrsijät, kuten hamsteri, marsu ja kani, allergisoivat jopa nopeammin ja voimakkaammin kuin kissa tai koira. Häkkilinnut allergisoivat vain harvoin, mutta niiden häkki on syytä pitää puhtaana, jotta eritteitä ei päädy hengitysilmaan.

Turvallisin vaihtoehto allergiaa pelkäävälle on akvaario.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Allergiasuositusten mukaan mitään ruoka-aineita ei pidä vältellä. Mutta entä jos siedätys tekee vauvasta itkuisen?

1. Kannattaako ruoka-aineita karsia, jos epäilee täysimetetyn vauvan allergiaa?

Imetysdieetti, eli joidenkin ruoka-aineiden jättäminen pois äidin ruokavaliosta, voi olla joskus tarpeen. Ensimmäisiä poisjätettäviä ruoka-aineita ovat yleensä maito ja kananmuna, mahdollisesti myös vehnä ja soija, jota maitoallergisen vauvan keho voi erehtyä luulemaan maidoksi.

Jos parin viikon jälkeen vauvan oireet ovat helpottaneet, voidaan ruoka-aineita kokeilla takaisin yksi kerrallaan. Eliminaatio-altistuskokeen voi halutessaan vielä toistaa. Imetysdieetissä tärkeää on ohjaus, sillä puuttuvat ruoka-aineet pitää korvata. Alussa toki voi jättää omin päin kokeeksi esimerkiksi maidon ja munan pois ruokavaliostaan.

2. Mutta eikö lasta pitäisi siedättää sekä imetyksen aikana että silloin, kun siirrytään kiinteään ruokaan?

Suositusten mukaan kyllä. Poikkeuksia kuitenkin on. Jos elimistö ärtyy siedätyksestä vain lisää, ei siitä ole mitään hyötyä.

Itku on osa vauvan kommunikointia, ja vanhemmat tunnistavat kyllä kipuitkun. Kuka sanoisi kivuista kärsivälle aikuiselle, että kestä nyt, kyllä se siitä?

3. Jos vauva itkee paljon ilman näkyvää selitystä, onko silloin siis kyseessä allergia?

Voi olla. Itkuisuus voi johtua myös elimistön tulehdustilasta tai jopa neurologisesta syystä. Poikkeavan itkuisuuden syyt täytyy kuitenkin aina selvittää.

Allergioita on usein vaikea todeta mittaustuloksilla, ja ihopistokokeet eli prick-testit ja verikokeet voivat näyttää negatiivista. Siksi vanhempien kokemuksiin tulee luottaa. Allergia ei ole mikään eliittisairaus, eikä yksikään perhe halua tehdä lapsestaan allergista.

4. Mistä voi tietää, kannattaako imetysdieetille ryhtyä?

Varmuuden vuoksi dieetille ei pidä ryhtyä. Mutta jos lapsi on täysimetyksellä ja oireilee ihollaan tai vatsallaan, dieettiä kannattaa kokeilla. Tällöin on hyvä olla yhteydessä allergioihin perehtyneeseen lastenlääkäriin, neuvolaan tai ravitsemusterapeuttiin.

5. Jos ruoka-aine aiheuttaa pientä ihon punoitusta, ei siitä ole haittaa. Mistä muista oireista ei ole haittaa?

Sellaisista oireista, jotka eivät haittaa vauvan ja perheen elämää. Lapsen pitäisi kuitenkin pysyä lähes oireettomana. Yleisesti kannattaa katsoa, miten tilanne kehittyy. Pahenevatko oireet vai hiipuvatko ne pois, kun elimistö alkaa siedättyä?

Jos lapsella on vähäisiä iho-oireita tai ulosteen koostumus muuttuu hiukan, oireilua voi jäädä seuraamaan. Esimerkiksi poskien lehahtelu tai pepun punoitus ei ole haitallista, jos ihon kunto pysyy perusrasvauksella kurissa. Sekään ei haittaa, jos kakka muuttuu vähän eriväriseksi, löysemmäksi tai kovemmaksi.

Laaja-alainen ihon punoitus on sen sijaan hälytysmerkki, joka on hyvä tarkistaa lääkärin päivystyksessä. Myös nokkosrokkoreaktiot on otettava vakavasti.

6. Onko jokin oire merkittävämpi kuin toinen?

Kaikki oireet ovat samalla viivalla, mutta iholla reagoivat saavat helpoiten hoitoa, sillä ihottuma on helpoin dokumentoida. Perheen kannalta enemmän haittaa voi olla suolisto-oireilusta, jonka voi todeta kenties vain itkusta.

Jos lapsi ei tyydy mihinkään ja huutaa ympäri vuorokauden, rassaa se perhettä kaikkein eniten. Itkuisen vauvan ja koko väsyneen perheen hyvä hoito on yksi tärkeimpiä lastensuojelullisia toimenpiteitä. Vatsavaivoilla reagoivien täytyisi saada yhtä hyvää hoitoa kuin iho-oireisten allergisten vauvojen.

7. Ovatko jotkin ruoka-aineet allergisoivampia kuin toiset?

Tavallaan kyllä. Kala ja pähkinät aiheuttavat usein voimakkaita reaktioita. Ärhäköitä ovat myös muun muassa sitrushedelmät, tomaatti ja mansikka. Yleisimmät allergeenit vauvoilla ovat kuitenkin maito, muna ja vehnä.

8. Mitä jos vauva puklailee paljon, kertooko se allergiasta?

Voi kertoa. Jos pulauttelu on kivutonta, se on todennäköisesti normaalia. Jos pulauttelu on massiivista tai tekee kipeää, siihen pitää puuttua. Kipua aiheuttava pulauttelu voi kertoa allergiasta tai refluksitaudista.

9. Voiko vauvan kakasta päätellä jotakin allergiasta?

Kyllä voi. Normaali vauvan kakka on sinappista ja vähän rakeista. Jos se on jatkuvasti limaista, vihreää ja pahanhajuista, voi se olla allergiakakkaa.

Yksittäinen limakakka ei kuitenkaan kerro vielä mistään. Jos sellaista tulee vaippaan useita kertoja viikossa, kannattaa ottaa selvää, mihin se liittyy.

10. Missä vaiheessa kannattaa hakeutua tutkimuksiin?

Apua pitää hakea, kun epäilee, ettei kaikki ole kunnossa. Jos lapsi voi silminnähden huonosti tai itkee todella paljon, asia täytyy ottaa vakavasti. Vanhempien kannattaa luottaa tuntemuksiinsa. Potilaan esitietojen kuunteleminen on tärkein lääkärin työkalu.

Asiantuntija lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.