Helppo harjoitus vahvistaa äidin lantionpohjaa ja harjoittaa vauvan selkä- ja niskalihaksia.

Video ja kuva: Piia Arnould

Lantionpohjalihakset joutuvat venymään raskaudessa ja synnytyksessä. Niiden palautuminen ja voimistuminen on edellytys sille, että äidin keho toipuu synnytyksestä.

Tämä liike harjoittaa lantionpohjan nopeusvoimaa. Sitä tarvitaan kaikissa äkillisissä tilanteissa kuten aivastaessa, yskiessä tai vaikka nauraessa.

Samalla asento kehittää vauvan niskan ja selän lihaksia.

Tee näin

Asetu selinmakuulle, nosta lonkat ja polvet 90 asteen kulmaan ja aseta vauva mahalleen sääriesi päälle. Jos vauva ei vielä jaksa kannatella päätään, hän voi pötkötellä äidin rinnan päällä.

Keskitä ajatukset lantionpohjalihaksiin. Jännitä nopeasti emätintä ja peräaukkoa sisään- ja ylöspäin. Pidä jännitys, kohota ylävartaloa hieman ja puhalla samalla terävästi ulos, kohti vauvan hiusrajaa. Laskeudu ja rentouta lihakset.

Jos synnytyksestä on vasta vähän aikaa, jätä aluksi ylävartalon kohotus ja puhallus pois ja tee vain nopeita supistuksia.

Puhalluksen voi ottaa mukaan heti, kun lantionpohjalihakset ovat palautuneet synnytyksestä niin hyvin, että et tunne lantionpohjan työntyvän ulospäin puhalluksen aikana.

Toista 10 kertaa. Lopuksi voit rentouttaa lihaksia hetken keinuttelemalla ja heijata samalla vauvaa.

Ohjeet: Fysioterapeutit Maija Kiljunen ja Liisa Kinnunen. Ohjeet perustuvat Bailamama Squeeze 2Baby -ohjelmaan.

Jumppaamassa To be mom -blogisti Nina ja Alina, 3 kk.

Katso ohjeet liikunnan aloittamisesta synnytyksen jälkeen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nukkuminen on taito, jonka opettelun voi aloittaa heti, kun vauva on syntynyt. Ei unikoulussa huudattamalla, vaan hellästi pienin askelin.

Puolivuotias herää tunnin välein huutamaan, kun huomaa turvallisen rinnan kadonneen suustaan. Taas pitää nousta silmät ristissä hyssyttämään. Jokainen yö kasvattaa univelkaa, ja päivät kuluvat kuin sumussa.

Sellaista se vain nyt on, vauva-aika.

Mutta täytyykö sen olla?

Odottaessaan toista lastaan kustannustoimittaja Laura Andersson mietti, miten esikoisen kanssa tutuksi tulleet uniongelmat voisi välttää. Hän ryhtyi selvitystyöhön: Miten vauvan uneen suhtaudutaan muissa maissa? Miten toimivat perheet, joissa vauva nukkuu hyvin?

Usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta.

– Meillä Suomessa usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Jos vauva sitten ei nuku, joskus vuoden tienoilla ryhdytään unikouluun, Andersson sanoo.

Unen voi kuitenkin nähdä myös oppimisprosessina, joka alkaa heti, kun vauva on syntynyt.

Opettamisella Andersson tarkoittaa hyvin helliä, vähittäisiä keinoja, joilla luodaan nukahtamiselle otolliset olosuhteet. Varsinaista unikoulua ei alle puolen vuoden ikäiselle voisikaan pitää.

– Siitä ei ole mitään hyötyä, sillä vauva ei ole siihen kypsä, sanoo lääketieteen tohtori, lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Unirytmi on avainsana

Vastasyntynyt nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa. Unijaksot ajoittuvat aluksi miten sattuu, mutta vähitellen vuorokausirytmi vakiintuu. Neljään kuukauteen mennessä valtaosa vauvoista nukkuu yöllä 5–6 tunnin yhtenäisen jakson.

Rytmin löytymistä voi tukea pienin vihjein heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Päivällä pidetään valot päällä ja touhutaan, illalla rauhoitutaan ja himmennetään valoja.

Öiden sujumiseen vaikuttaa paljon se, miten ja mihin vauva tottuu nukahtamaan. Katkonaisen unen taustalla on usein uni­assosiaatio: vauva yhdistää nukahtamisen kanniskeluun tai imetykseen. Herätessään hän reagoi, kun tilanne onkin muuttunut.

Saarenpää-Heikkilä neuvoo totuttamaan vauvan nukahtamaan niin, ettei vauva yhdistä imetystä ja unta. Sen voi tehdä lempeästi: rinta otetaan varovasti vauvan suusta ennen kuin tämä vaipuu uneen.

Tähän päätyi myös Laura Andersson.

– Vähitellen kannattaa hakea sitä suuntaa, ettei vauva joka heräämisellä tarvitsekaan maitoa tai syliä. Vaikka imettääkin, ei alkukuukausien tahdilla tarvitse jatkaa yksivuotiaaksi asti.

Imetänkö vai nukunko?

Sotivatko unineuvot sitten imetysihanteita vastaan? Niin ei tarvitse olla.

Imetysvälien lempeä pidentäminen pidentäminen ei sovi imetysihanteita vastaan.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen yöllisten imetysvälien lempeä pidentäminen ei ole haitallista lapsen ravinnonsaannin kannalta, Saarenpää-Heikkilä sanoo. Vauva kyllä syö aamulla senkin edestä.

– Minulle on vieras ajatus, että lapsentahtisuus viedään niin äärimmilleen, että kun lapsi on yksivuotias, koko perhe on ihan loppu, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Jos kuitenkin haluaa imettää tiuhaan öisinkin ja nukuttaa lapsen rinnalle, niin voi lääkärin mukaan tehdä. Silloin on kuitenkin hyväksyttävä se, että yöt ovat katkonaisia ja tavoista voi joutua opettelemaan myöhemmin eroon.

Anna tilaa nukahtaa

Vauva pyörii, tuhisee ja ährää, vähän äänteleekin – mutta nukahtaa uudelleen.

Uni ei ole yhtenäistä ja tasalaatuista läpi yön. Vireystila vaihtelee unisyklin mukaan, ja vauva käy välillä lähellä valveen rajaa. Jos vauva parahtaa kunnon itkuun, siihen pitää aina vastata, mutta joka havahtuminen ei tarkoita sitä, että vauvalla olisi nälkä tai muu hätä.

Innokkaat vanhemmat voivat joskus häiritä vauvan unta, vaikka tämä ei ole edes heräämässä. Uniongelmien tutkimiseksi kuvatuissa videoissa näyttää joskus siltä, ettei vauva tee vielä mitään, kun äiti jo ponkaisee hyssyttelemään.

Tuoreet vanhemmat ovat ymmärrettävästikin herkillä, ja yöllä pienet äänet voivat tuntua suurilta.

Yksi Laura Anderssonin oivalluksista oli se, että kannattaa ensin rauhoittaa itsensä ja kuulostella: onko vauva todella jotain vailla, vai jatkaisiko hän sittenkin uniaan?

– Opettelimme erottamaan vauvan itkusta, milloin vauvalla on selvä hätä ja milloin hän vain pitää ääntä nukahtaessaan. Vauvalle voi antaa pienen hetken tilaa hakea unta itse, Andersson kertoo.

Anderssonin kuopus oppikin lopulta vain kahdessa viikossa nukahtamaan itsekseen, ilman itkuja. Rutiini on toiminut tähän asti lukuun ottamatta tiettyjä vilkkaita taaperovaiheita.

Tietoa jo etukäteen

Andersson kehottaa valmistautumaan öihin jo raskausaikana. Kannattaa sopia etukäteen esimerkiksi siitä, miten ja missä vauvan toivotaan tottuvan nukkumaan ja miten toimitaan, jos tuleekin vaikeuksia.

Hyvin nukkuville perheille yhteistä on se, että he ovat perehtyneet asiaan jo etukäteen.

Kaikki Anderssonin haastattelemat perheet, joissa uni oli pysynyt hallinnassa, olivat ottaneet asioista etukäteen selvää. Myös peruskikat olivat varsin samanlaisia. Tarinoissa korostuivat johdonmukaisuus, kärsivällinen toisto ja lempeät nukahtamista helpottavat rutiinit.

Toki lapsen kasvaessa tilanteet voivat muuttua. Ei ole takeita siitä, että kuukauden ikäisenä hyvin nukkuva vauva jatkaisi samaan malliin taaperoiässä. Kun vauvan kehityksessä tapahtuu äkkiä paljon yhtä aikaa, uni muuttuu ajoittain luonnostaankin levottomammaksi. Monille vauvoille näin käy noin neljän kuukauden iässä.

– Rutiineista kannattaa jaksaa pitää kiinni ajoittaisista vaikeuksista huolimatta, niin välttää ajautumisen nukutusmaratoneihin, Andersson sanoo.

Vahtikoiran geenit

Joskus kaikki menee hyvistä aikomuksista huolimatta mönkään.

– Varmuudella ei lopulta tiedetä, miksi toiset vauvat oppivat nopeammin nukkumaan ehjiä öitä ja toiset yrityksistä huolimatta eivät, Saarenpää-Heikkilä toteaa.

Se on selvä, että temperamentilla on osuutensa.

– Uneen liittyvät ominaisuudet näyttävät olevan vahvasti periytyviä. Toiset vain on varustettu vahtikoiran geeneillä.

Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti.

Lapsen uniongelmista ei pidä soimata itseään. Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti. Jos tilanne alkaa koetella jaksamista, on syytä hakea apua.

Haastattelujen lisäksi lähteenä Laura Anderssonin kirja Voit nukkua – kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään.

Vauva 12/16

Vierailija

Unohda unikoulu – jo pientä vauvaa voi opettaa nukkumaan

Vihdoinkin tämäkin näkökulma tuodaan esille!!! Olen ollut täysfriikki lapsentahtusuus kiintymyysvanemmuus imetänpienimpääninahdukseen- äitien parissa. Ja toinen suuuri tekijä on ruokarytmi! Kunnolliset ateriavälit, päivisin valveillaoloaikaa ja tuhdit ruokailut. Öisin pikatankkaus ja nukutaan. :) Tätäkin voi lempeällä kädellä ohjailla. Usein vauvat heräävät päikkäreillä noin tunnin kohdalla. Jos heijaa vaunuja tai ei ehkä reagoi heti inahfukseen vauva nukkuisikin tunnin lisää jolloin ruoka...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Olen lähdössä viettämään mökkiviikonloppua, ja olen ensimmäisen kerran yön yli erossa 1 v 10 kk ikäisestä pojastamme. Poika jää isän kanssa kotiin. Isä on viettänyt pojan kanssa paljon aikaa, mutta minä olen edelleen selvästi se ensisijainen vanhempi.

Aiemmin olin eron suhteen luottavainen, mutta nyt pojalle on tullut eroahdistus, joka voimakkaimmillaan ilmenee itkuisina ”äiti, äiti” -huutoina, kun menen toiseen huoneeseen. Imetän yhä, myös öisin, ja imetys ja läheisyyden tarve on lisääntynyt huomattavasti. Onko ero liikaa lapselle? Horjuuko lapsen perusturvallisuus ja onko ero traumaattinen kokemus?

Pienen pojan äiti

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila vastaa

Pohdit hyvin sensitiivisesti lapsesi kokemusmaailmaa. Sellainen herkkyys on tutkimusten mukaan yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen ja lapsen yleiseen turvallisuuden tunteeseen, joka on ratkaiseva tekijä, kun lapsi käsittelee eroa vanhemmasta.

Perusluottamus tarkoittaa lapselle muodostunutta varmuutta siitä, että hänestä huolehditaan. Sen varassa lapsi kykenee myös vähitellen irrottautumaan vanhemmastaan: tutkimaan rohkeasti ympäristöään, mutta palaamaan tarvittaessa tankkaamaan läheisyyttä.

Jo pienenä lapsi alkaa ymmärtää olevansa erillinen äidistä, ja se voi aiheuttaa hetkellistä voimakastakin uudelleen takertumista.

Lapsi alkaa noin 1,5-vuotiaana muodostaa mielikuvia vanhemmastaan. Mielikuviin liittyvät tunteet ja odotukset toimivat lapselle psyykkisen tasapainon välineenä silloin, kun hän joutuu olemaan hoivaajastaan erossa. Apuna voi toimia myös rakas unilelu, valokuvat tai äidin käytetty yöpaita. Pitkät erot vanhemmasta horjuttavat mielikuvaa.

Nyrkkisääntönä pidetään, että lapsi voi olla yhtä monta vuorokautta erossa vanhemmastaan kuin hänellä on ikävuosia.

Ero sinusta voi lujittaa isän ja pojan suhdetta.

Poikasi on jäämässä hoitoon vuorokaudeksi isänsä kanssa omaan kotiin. Kokemus voi lujittaa heidän suhdettaan, ja isä löytää varmasti omia tapojaan hoitaa pipit ja harmit. Lapsen perusturvallisuus ei häviä, eikä hän traumatisoidu väliaikaisesta erosta, kun vierellä on tunteita säätelevä turvallinen ihminen, johon lapsi on kiintynyt.

Ero sinusta on kuitenkin lapselle varmasti pieni loukkaus. Kun olet palannut kotiin, yhteinen leikki, ilo ja hellyys palauttavat sinun ja lapsen välisen yhteyden.

Vauva 11/16

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi tällä lomakkeella tai meilitse vauva@sanoma.com otsikolla ”Leea vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä virnistys! Nyt kerätään kuvia ihanista ensihymyistä. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan.

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 17.2.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, Oppi&ilon Kurkkaa värit! -pahvikirjan ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 16 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Vauvan tai taaperon kanssa bussiin, ratikkaan, metroon, junaan… saa mennä! Vaikka ruuhka-aikaan.

Ahdistaako muita mennä vauvan kanssa julkisissa? pienen lapsen äiti aloittaa keskustelun vauva.fin Aihe vapaalla.

Olen monta kertaa saanut ratikassa vihaista palautetta varsinkin vanhemmilta ihmisiltä, että kaikki vaunujen kanssa matkustavat ovat loisia ja vievät tilaa muilta matkustajilta. Annan kyllä vanhemmille ihmisille istumapaikan, jos on tilaa antaa. Keskustaan on useampi kilometri ja nytkin pitäisi lähteä asioille. Punnitsen tosissani, uskallanko hypätä julkisiin lapsen kanssa.

Aloittaja saa vastauksia muilta, joita myös jännittää julkisilla kulkeminen. Mukana on myös rohkaisevia ja nasevia neuvoja. Tässä parhaat:

1. Älä anna ilkeän katseen pilata päivääsi

Kaikilla ei ole kokemusta vauva- ja pikkulapsiarjesta. Kaikki eivät muuten vain osaa käyttäytyä. Älä välitä turhasta kiukuttelusta.

”Kohtelias voi olla mutta omaa olemassaoloaan ei tarvitse anteeksipyydellä. Jätä mummojen tuhahtelut omaan arvoonsa.”

2. Pyydä apua, huomioi muut

Usko pois: iso osa ihmisistä tulee iloiseksi, kun voi auttaa. Ole kohtelias, jos joudut pyytämään tilaa.

”Kerran teini-ikäisten poikajoukko istui lastenvaunujen paikalla ja tukki koko tilan, mutta hekin väistivät sitten mukisematta kun kohteliaasti pyysin tilaa. Siinä se.”

3. Istuinpaikka on turvallisin

Älä ota sitä riskiä, että horjahdat lapsi sylissä liikkuvassa bussissa. On eri asia seistä yksin kaiteesta kiinni pitäen kuin seistä ja kannatella samalla venkoilevaa lasta. Yritä saada taapero pysymään kärryissä, vaikka hän olisikin asiasta eri mieltä.

”Turvallisin paikka lapselle bussissa on vaunut. Länsiväylällä bussin nopeus voi olla 80km/h.”

4. Kukaan ei mene rikki, jos lapsi kitisee

On totta, että joidenkin ihmisten mielestä lapset eivät saa näkyä tai kuulua. He ovat väärässä, et sinä. Älä anna heidän määrätä sitä, mitä voit tehdä.

”Ihan sama vaikka lapsi itkisi joskus, niin ne vaan tekee, ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Tsemppiä mammat.”

5. Matkan tarkoitus tai ajankohta on sinun asiasi

Missään ei – onneksi – määrätä, etteikö myös kotona lasta hoitava saisi liikkua ruuhka-aikoina. Aamuisin sitä paitsi alkavat myös muskarit, perhekerhot ja muut aktiviteetit.

”Julkinen liikenne kuuluu kaikille, myös huvi- ja harrastusreissuja tekeville. Jos haluat että työssäkäyville annetaan etuoikeus käyttää julkista liikennettä ruuhka-aikoina, ole yhteydessä HSL:n johtajiin tai kunnallispoliitikkoihin. Nythän on sopivasti vaalit tulossa, ehkä joku lähtisi puolestasi tällaista asiaa ajamaan :).”

Keskustele ja kommentoi alle: Millaisia kokemuksia sinulla on matkustamisesta julkisilla vauvan kanssa?

Vierailija

Pienen lapsen äiti: ”Punnitsen tosissani, uskallanko enää hypätä ratikkaan vaunujen kanssa”

Ei vielä tarpeeksi raskaana? kirjoitti: Mulla ei vielä ole kokemusta vauvan kanssa liikkumisesta, mutta joulukuun lopulla ensimmäisenä äitiyslomapäivänäni kuljin bussilla ja olin istumassa vanhemman rouvan viereen paikalle jossa on logot vanhuksesta ja raskaana olevasta naisesta ja siitäkös rouva nosti kamalan metakan. Ei antanut minun istua siihen, vaan piti liikkuvassa bussissa vaappua pitemmälle etsimään vapaata paikkaa. Nolotti niin pirusti kun mummeli huusi minulle ja huitoi käsillä minua...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.