Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Lapsen kehitykselle on paljon hyötyä yhdessäolosta isän kanssa. Ja on siitä iloa isällekin.

Siinä se on, pieni punakka kääryle. Vastasyntynyt tuntuu isän käsivarsilla lämpöiseltä ja hauraalta. Osaako sitä edes käsitellä? Miten sille ollaan isä?

Joillekin isyys alkaa hetkestä, jolloin he kuulevat raskaudesta. Usein isäksi tulo konkretisoituu kuitenkin vasta, kun lapsen saa ensi kertaa syliin. Äidillä on silloin jo vähän etumatkaa vanhemmaksi kasvamiseen.

– Äidille vauva tulee tutuksi jo kohdussa kasvaessaan, ja imetyksen kautta fyysinen yhteys usein myös jatkuu pitkään, toteaa varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, psykologi Marjo Flykt.

Lapsen hoitamisessa isä ja äiti ovat silti samalla viivalla. Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.

– Myös isän ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo siitä, kun sikiö kuulee isän äänen kohtuun, muistuttaa isätyöntekijä, työnohjaaja Timo Tikka Miessakit ry:stä.

Kun lapsi on syntynyt, vuorovaikutus muuttuu vastavuoroisemmaksi ja tutustuminen voi kunnolla alkaa. Sille kannattaa rauhoittaa aikaa alusta alkaen.

Isä voi olla ykkönen

Joskus synnytys yllättää, ja vauva saapuu maailmaan sektiolla. Kun äiti toipuu heräämössä, isä on äkkiä päävastuussa vastasyntyneestä. Kätilö neuvoo, miten vaipanvaihto ja pesu sujuvat. Isä ehtiikin nyt ensimmäisenä omaksua perustaidot ja välittää ne eteenpäin äidille.

Timo Tikan mukaan tällaiset tilanteet saattavat luoda erityisen vahvan siteen isän ja lapsen välille.

– Monet miehet ovat kertoneet kokevansa suhteensa sektiolapseen tavallista syvemmäksi. Työnjaolla ihan ensi hetkinä voi olla pitkällisiä vaikutuksia.

Nykyisin synnytysosastoilla isätkin kapaloivat, hyssyttävät ja pitävät vauvaa kenguruhoidossa iholla. Moni vauva saa ensikylvyn isältä, ja kylvettäjän rooli lankeaa kotonakin kuin luonnostaan. Sitä paitsi isän isommat kädet ovat kuin luodut vauvan kylvettämiseen.

Vanhemman ja vauvan suhde syvenee juuri arjen hoitotilanteissa: vaipanvaihdoissa, pesuissa ja syötöissä. Vauva oppii luottamaan aikuiseen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa.

Jos vauvan pääasiallinen hoitaja on isä, kiintymyssuhde voi muodostua yhtä vahvaksi kuin äidin ja vauvan välille.

Hurjasti hyötyjä

Isä nappaa vauvan syliinsä ja nostaa korkealle ilmaan. Vauva innostuu ja kikattaa. Vatsasta kutittaa hauskasti.

Isien ja äitien tapa olla vauvan kanssa ei ole ihan samanlainen – eikä tarvitsekaan. Marjo Flyktin mukaan äidit ovat keskimäärin hoivaavampia ja sensitiivisempiä vastaamaan vauvan tarpeisiin, kun taas isät hypittävät ja leikittävät vauvojaan enemmän.

– Tämä piirre näkyy tutkimuksissa niilläkin isillä, jotka ovat vauvan pääasiallisia hoitajia. Se tuntuu olevan isille tyypillisempi tapa olla vauvan kanssa, Flykt sanoo.

Isän rooli voikin olla tuottaa lapselle sopivasti jännittäviä kokemuksia ja kannustaa kokeilemaan uutta. Leikit tukevat lapsen tunnesäätelyn kehittymistä ja itsenäistymistä. Läheinen tunnesuhde isään helpottaa myös irtautumista äidistä: isän tuella lapsi uskaltaa rohkeammin lähteä tutkimaan maailmaa ja luottamus itseen kasvaa.

Tutkimusten mukaan hoivaava ja leikkivä isä edistää lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä. Isien osallistuminen ehkäisee masennusta ja poikien käytöshäiriöitä sekä vahvistaa tyttöjen itsetuntoa.

Osallistuvien isien lapset tulevat myöhemmin paremmin toimeen myös kaveriporukassa. Ja kun isä hoitaa lasta, parisuhdekin voi paremmin.

Useammasta kiintymyssuhteesta on tutkimusten mukaan ylipäätään hyötyä lapsen kehitykselle. Vauva kokee olevansa rakastettu, kun hänen ympärillään on enemmän kuin yksi aikuinen, joka iloitsee ja välittää hänestä.

Kun isä ei kelpaa

Isän kanssa menee jonkin aikaa hyvin, kun ei olla väsyneitä tai nälkäisiä, mutta sitten alkaa huuto. En voi edes suihkussa käydä, ettei sillä välin pikkuisemme jo hermostu ja huuda sydäntä raastavasti, kirjoittaa kolmekuisen äiti vauva.fissä.

Mitä tehdä, jos isän syli ei kelpaa?

– Se on usein ihan normaali kehitysvaihe. On luonnollista, että pääasiallisen hoitajan läsnäolo rauhoittaa vauvan tehokkaimmin, Marjo Flykt sanoo.

Flyktin mukaan on tärkeää kuunnella vauvan reaktioita. Jos vauva vierastaa vahvasti ja itkee hätääntyneenä, toki äiti saa hänet rauhoittaa. Sitten voi taas tarjota isänkin syliä. Kun isä pysyy kärsivällisesti mukana lapsen hoidossa, niin vaihe yleensä helpottaa.

Toisinaan isä ei syystä tai toisesta halua tai voi osallistua vauvanhoitoon. Joskus taas äiti omii vauvanhoidon täysin itselleen. Epäluottamus isän kykyihin voi välittyä vauvallekin.

Isillä ja äideillä voi olla erilaisia, mutta yhtä hyviä tapoja hoitaa lapsia. Kun isä saa viettää aikaa kahdestaan vauvan kanssa, molemmat saavat kokemuksen siitä, että kyllä me pärjäämme. Vähitellen luottamus kasvaa.

– Vaikkei isä näytä kelpaavan, ei kannata lannistua, Timo Tikka sanoo.

– Nälkäisenä lapsi ei ehkä huomaa kuin äidin. Mutta heti kun vauvalla on vatsa täynnä, isän syli voi olla yhtä hyvä kuin äidinkin.

Nykyisät sitoutuvat

Muutama vuosikymmen sitten äidit pääsääntöisesti huolehtivat lapsista ja kodista. Isät elättivät perheen ja joskus vähän leikittivät lapsia. Nyt kasvaa erilainen sukupolvi.

Edelleen on silti myös ulkokehälle jättäytyviä miehiä, jotka kokevat lapsenhoidon vieraaksi. Isien omaa perhevalmennusta kehittänyt Timo Tikka toteaa, että jo miesten lähtökohdat isäksi kasvamiseen ovat monenlaisia.

Jos raskaus on tullut yllätyksenä, vanhemmuuteen voi liittyä hämmennystä ja ristiriitoja.

Jos taas vauvaa on jo pitkään yritetty yhdessä, myös mielikuvat perhe-elämästä ovat pidemmällä.

Isyyttä kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä alkaa suunnitella.

– Lähtökohtana pitäisi olla, että molemmat vanhemmat tulevat neuvolaan jo ensikäynnille. Lapsi on yhteinen juttu, Tikka sanoo.

Isyyteen sitoutumisella on Tikan mukaan suuri merkitys niin lapselle, isälle itselleen kuin parisuhteellekin.

– Miehen tehtävä on myös auttaa siinä, että äidillä on elämää kodin seinien ulkopuolellakin.

Vauva 8/16

Työäiti&koti-isä

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Näinhän se on. Menin itse töihin kun nuorin lapsi oli 7 kuukauden ikäinen, isä jäi kotiin lasten kanssa. Hyvin nuo kasvoivat, kehittyivät ja ovat iloisia koululaisia nyt. Isä oli kotona kunnes nuorimmainen oli 3-vuotias, hyvin sujui kaikki ja mulla oli elämä helppoa, ei tarvinnut huolehtia työmatkoilla lasten viemistä hoitoon ja hakemista hoidosta sun muuta. Äitiyden paremmuuden toitotus taitaa olla vaan naisten toive saada olla kotiäitejä. Entäs isät, jotka haluavat olla koti-isiä? Meillä...
Lue kommentti
Vierailija

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Tosi juttu. Äidit haluavat nykyään nostaa omaa rooliaan korvaamattomaksi. Kuitenkin kautta aikain on lapsia hoidettu useamman ihmisen voimin. Vanhemmat sisarukset ovat hyssyttäneet kun äiti on ollut navetalla, monessa maassa jo parikuukautiset menevät hoitoon jne. Me joimme aikoinaan vanhempaisloman, mies toi vauvan työpaikalleni imettämistä varten/tein etänä kotoa ja mies hoiti muun kuin imetyksen. Oikein tasapainoinen nuori nainen vauvasta kasvoi, ainut "vika" on hyvin kiinteä ja lämmin suhde...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tiesitkö, että kosketusaisti kehittyy ihmisen aisteista ensimmäisenä?

Tarve lämpimään syleilyyn herää jo kohdussa. Kosketusaisti myös säilyy aisteista pisimpään, elämän loppuhetkiin saakka. Tutkijat ovat jopa esittäneet, että kosketuksen puute voi saada ihmisen sairastumaan.

Siitä huolimatta joskus sanotaan, että lapsen voi ”hemmotella pilalle” liialla sylittelyllä.

Tämä ei ole totta. Uusi tutkimuskin kumoaa väitteen.

Current Biology lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan imetys ja muu positiivinen ihokontakti vanhemman kanssa saa pienokaisen aivot reagoimaan tavallista voimakkaammin. Tutkijoiden mukaan lempeällä ja rakastavalla kosketuksella voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisen aivojen kehitykseen.

Tutkimuksessa seurattiin sekä keskosten että täysiaikaisina syntyneiden vauvojen aivojen toimintaa.

Seurannassa havaittiin myös, että  epämiellyttävä kosketus – kuten pistokset ja lääkärin kokeet – vähentävät aivojen reagointia hetkellisesti. Tutkijoiden mukaan kosketuksen voima pitäisikin ottaa huomioon erityisesti niiden vastasyntyneiden kohdalla, jotka joutuvat käymään läpi kivuliaita toimenpiteitä esimerkiksi keskosuuden takia.

Kosketus on tärkeä osa lapsen kehitystä myös vauva-ajan jälkeenkin. Lue lisää täältä.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

"Vauvan itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa", Juuso, 20, kertoo. Lue myös Juuson puolison kuvaus tilanteesta.

”Kuopuksemme itku oli alusta asti ympärivuorokautista ja raastavaa. Poika nukkui meidän sängyssä Janinan rinnalla, koska se oli ainut paikka, mihin hän rauhoittui edes hetkeksi.

Joskus Janina ei herännyt, vaikka poika huusi aivan korvan juuressa. Silloin otin vauvan syliin, kapaloin hänet huopaan ja kuljin paketin kanssa ympäri kämppää. Tai laitoin pojan rattaisiin ja hilasin niitä edestakaisin kynnyksen yli. Jos liike pysähtyi, avasi hän heti silmänsä ja karjunta jatkui. 

Opiskelin silloin rakennusalaa. Aamuisin lähdin kouluun silmät sippurassa. Oppitunneilla ajatus pätki. Kun piti rakentaa seinää, en yhtäkkiä muistanut, mitä tällä levyllä pitikään tehdä, vaikka edellisenä päivänä työvaihe oli sujunut jo hyvin.

"Koulupäivien jälkeen kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso." 

Iltapäivällä kotona oli vastassa huutava vauva ja äkäinen puoliso. Koti oli sekaisin ja jääkaappi tyhjä. Huomauttelin Janinalle epäjärjestyksestä, koska minusta tuntui epäreilulta, että minun piti vielä koulupäivän päälle hoitaa kotityöt ja vauva. Olin niin väsynyt, että saatoin kaataa paistinpannulle makaroneja, vaikka tarkoitukseni oli paistaa jauhelihaa.

Purin kaiken turhautumiseni Janinaan. Kivahdin ja pyysin anteeksi vuorotellen. 

Janina kärsi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. En ehkä aivan ymmärtänyt, kuinka väsynyt hän oli. Kerran sorruin sanomaan, että oliko pakko hankkia toinen lapsi.

Kun poika oli kuukauden ikäinen, en enää kestänyt, vaan muutin vanhempieni luo. Minusta tuntui, että historia toisti itseään: ensimmäisen lapsen kanssa minulta jäivät kesken metallialan opinnot, toisen kanssa uhkasivat nyt jäädä yli puoli vuotta jatkuneet rakennusalan opinnot. Rehtori ilmoitti, että opiskelua ei kannata jatkaa, koska poissaoloja oli kertynyt niin paljon.

Suhteen breikki venyi puoleksi vuodeksi. En silti luopunut isyydestä missään vaiheessa. Vein esikoistytärtämme ulos leikkimään tai autoin kotitöissä. Joskus jäin yöksi, jotta Janina saisi nukkua. 

"Jälkeenpäin näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli pitkälti väsymys."

Kahdeksan kuukauden iässä poika oppi viimein nukkumaan, ja Janina muuttui taas enemmän omaksi itsekseen. Me päätimme palata yhteen. 

Nyt Janina opiskelee lähihoitajaksi ja minä hoidan lapsia kotona. Tämä sopii meille hyvin. Jatkan opintojani sitten, kun Janina valmistuu ammattiin.

Jälkeenpäin ajatellen näen, että suhteemme vaikeuksien syy oli paljolti koliikin aiheuttama väsymys. Mutta olisinko voinut tehdä mitään toisin? En usko.”

Perhe: Hoitovapaalla oleva Juuso, 20, ja lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Janina, 21, yritti selviytyä päivä kerrallaan koliikkivauvan ja taaperon kanssa, kun parisuhde puolison kanssa alkoi rakoilla. Lue myös puolison kuvaus tilanteesta.

”Vauva oli parhaimmillaan aamulla pari tuntia heräämisen jälkeen. Se oli ainut aika, jolloin hän oli tyytyväinen. Illat olivat pahimpia. Poika karjui ja me aikuiset tiuskimme toisillemme. Miksi se ei hiljene, mikä sitä vaivaa! 

Itku raastoi sydäntä, mutta herätti myös vihaa ja pettymystä: miksi me emme saa nauttia ihanasta vauva-ajasta? 

Olin niin väsynyt, että nukahdin monta kertaa kesken imetyksen. Yöunta sain vain tunnin tai kahden pätkissä. Päivällä kuopuksemme nukkui korkeintaan kymmenen minuutin päiväunia. Siinä ajassa ei kukaan ehdi palautua.

"Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua."

Yritimme löytää itkulle syyn. Kokeilimme kaikkea: imetysdieettejä, hierontaa, koliikkikeinua, Cuplaton-tippoja, maitohappobakteereja, korviketta, pierujumppaa.

Juusosta ei ollut juuri apua, koska vauva oli niin kiinni rinnassa. Selviydyin kun keskityin vain kolmeen asiaan: pysyn hereillä, muistan syödä joskus jotakin ja hoidan lapset.

Minulla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus ja nivelreuma, jonka synnytys laukaisi. Käsistäni hävisi voima. Tiskit ja tyhjät maitotölkit kasaantuivat pöydille. Lelut ja vaatteet olivat pitkin lattioita ja pyykit pesemättä.

Minua loukkasi kun Juuso moitti, että en ole siivonnut tai tehnyt ruokaa. Tuntui, ettei hän ymmärtänyt minua ja sitä, että en vain kerta kaikkiaan pystynyt. Jälkeenpäin ymmärrän, että myös Juuso oli todella väsynyt, mutta silloin se satutti.

"En surrut eroa. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta."

Kun Juuso päätti lähteä, en surrut eroa. Mietin vain kuinka pärjään: kuinka pysyn hereillä ja selväjärkisenä. Sillä hetkellä rakkaus tuntui toisarvoiselta.

Onneksi äiti ja äidinäiti auttoivat. Äiti otti vauvan välillä yöksi luokseen ja mamma kävi tekemässä ruokaa. Parasta henkistä tukea sain Facebookin Koliikkivauvat-ryhmästä. 

Kun vauva täytti viisi kuukautta, pyysin vihdoin neuvolasta apua. Olin niin puhki, että poika päätettiin ottaa kolmeksi päiväksi sairaalaan unikouluun. Hän löysi unirytmin, mutta se ei pysynyt yllä kotona, jossa päivää rytmitti myös sisko.

Vasta kahdeksan kuukauden iässä poika oppi nukkumaan, kun pidimme äidin kanssa hänelle tassu-unikoulun. Siinä lasta rauhoitellaan esimerkiksi paijaamalla. Se tepsi. Poika heräilee edelleen, mutta enää muutaman kerran yössä.

Olin varma, etten palaa Juuson kanssa enää yhteen. Koliikki ja minun sairastumiseni olivat peittäneet alleen kaiken sen hyvän, mihin olin Juusossa rakastunut. Nyt kun pahin on takana, näen, että rankka kokemus yhdisti meitä.

Syksyllä aloitin lähihoitajaopinnot ja Juuso jäi vuorostaan hoitovapaalle. Järjestely toimii erinomaisesti. Olemme nuoria, meillä kummallakin on vielä hyvin aikaa opiskella.”

Perhe: Lähihoitajaksi opiskeleva Janina, 21, ja hoitovapaalla oleva Juuso, 20. Lapset 10 kk ja 2 v 3 kk.

Vauva 1–2/17

Lukijat kertovat, mitä kaikkea ovat vauvalleen saaneet. Kaikella rakkaudella, tietysti.

Pääasia, että on ajoissa

Tulevat isovanhemmat olivat kuulleet matkasängystä. Siitä innostuneena he kertoivat, että ovat ajatelleet ostaa niitä neljä: yksi heille, yksi meille, yksi toiseen mummullaan ja yksi varalle. Siinä sitten yritimme selittää, että sen matkasängyn idea on, että niitä on vain yksi ja se otetaan mukaan silloin kun tarvitaan.

Vanhempani toivat matkalaukullisen vaatteita, kenkiä ja pipoja lapselleni kun olin vielä raskaana. Meidän ei tarvinnut ostaa mitään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, kun kaapit pursuivat jo heidän hankinnoistaan. Jouluksi pyysimme yhtä Duplo-pakettia – saimme seitsemän isoa, kaikki vanhemmiltani.

Mumma sisusti mummalaan lastenhuoneen kaikkine leluineen jo puolivälissä raskautta. Myös pinnasänky löytyi mummalasta ennen kuin kotiinkaan oli sänkyä hankittu.

Huhtikuussa noin kuukausi ennen pojan syntymää pappa tuunasi mökin rantaa, jotta on pojalle sitten uimapaikka valmiina.

Toinen mummo halusi välttämättä hankkia syntymättömälle lapselle kalleimmat mahdolliset vaunut heti, kun kuuli, että harkitsimme käytettyjen ostamista.

Kas, museotraktori!

Kastelahjaksi tyttäremme sai museorekisteröidyn traktorin! No, voihan sen nähdä hyvänä sijoituksena.

Vaunuja oli neljät jo ennen vauvan syntymää.

Lapseni mummo osti polkupyörän tytölleni ennen kuin tyttö osasi edes kontata. Vaunujakin oli kirpputoreilta ostettu neljät, kun olin vielä raskaana.

Yksivuotias sai mönkijän.

Kirpputorilta on ostettu jätesäkillisiä vaatteita, jotka eivät tule olemaan sopivia moneen vuoteen.

Kesällä syntynyt poikamme sai vaaleanpunaisen talvipipon, joka oli talvella jo pieni.

Isovanhempien joulu- ja synttäri-lahjat tunnistaa heti: valtavan suuret paketit, joista kuoriutuu mykistävä muovinen ääni- ja valoshow. Kaupunkiasunnon säilytystilat nitisevät liitoksistaan.

Vauvana ostettu pipo, joka on nyt 9-vuotiaana sopiva, ehti muuttaakin kanssamme kahteen otteeseen ennen kuin pääsi käyttöön.

Puolivuotias tyttäreni sai mummilta Hello Kitty -hajuveden tuliaiseksi.

Oikeasti hyödyllistä

Suurin osa pian kaksivuotiaan tyttäreni vaatteista on isovanhempien hankkimia. Pelkäsin etukäteen, että minua harmittaisi, etten saa itse valita lapseni pukeutumistyyliä, mutta käytännössä olen huomannut valmiina tulevien vaatekassien helpottavan arkea valtavasti. Olen avusta hurjan kiitollinen.

Toinen ukki villiintyi ensimmäisestä lapsenlapsestaan niin, että hankki kaikki tarvikkeet pinnasängystä syöttötuolin kautta pottaan sekä pyörän ja auton turvaistuimeen. Ukkilasta löytyy myös leikkivälineet pulkasta hiekkaleluihin. Alkuun pyörittelin ukin innolle päätäni, mutta onhan se myönnettävä, että ukkilaan on nyt tosi helppo mennä kylään!

Mummi ostaa tarpeellista vaatetta tai sitten hän kysyy, mitä tarvitsisimme. Yleensä saamme lahjat rahana.

Lähde: Vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.