Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Lapsen kehitykselle on paljon hyötyä yhdessäolosta isän kanssa. Ja on siitä iloa isällekin.

Siinä se on, pieni punakka kääryle. Vastasyntynyt tuntuu isän käsivarsilla lämpöiseltä ja hauraalta. Osaako sitä edes käsitellä? Miten sille ollaan isä?

Joillekin isyys alkaa hetkestä, jolloin he kuulevat raskaudesta. Usein isäksi tulo konkretisoituu kuitenkin vasta, kun lapsen saa ensi kertaa syliin. Äidillä on silloin jo vähän etumatkaa vanhemmaksi kasvamiseen.

– Äidille vauva tulee tutuksi jo kohdussa kasvaessaan, ja imetyksen kautta fyysinen yhteys usein myös jatkuu pitkään, toteaa varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, psykologi Marjo Flykt.

Lapsen hoitamisessa isä ja äiti ovat silti samalla viivalla. Kiintymyssuhde lapsen ja vanhemman välillä syntyy pikku hiljaa päivittäisestä hoivasta ja yhdessäolosta.

– Myös isän ja vauvan varhainen vuorovaikutus alkaa jo siitä, kun sikiö kuulee isän äänen kohtuun, muistuttaa isätyöntekijä, työnohjaaja Timo Tikka Miessakit ry:stä.

Kun lapsi on syntynyt, vuorovaikutus muuttuu vastavuoroisemmaksi ja tutustuminen voi kunnolla alkaa. Sille kannattaa rauhoittaa aikaa alusta alkaen.

Isä voi olla ykkönen

Joskus synnytys yllättää, ja vauva saapuu maailmaan sektiolla. Kun äiti toipuu heräämössä, isä on äkkiä päävastuussa vastasyntyneestä. Kätilö neuvoo, miten vaipanvaihto ja pesu sujuvat. Isä ehtiikin nyt ensimmäisenä omaksua perustaidot ja välittää ne eteenpäin äidille.

Timo Tikan mukaan tällaiset tilanteet saattavat luoda erityisen vahvan siteen isän ja lapsen välille.

– Monet miehet ovat kertoneet kokevansa suhteensa sektiolapseen tavallista syvemmäksi. Työnjaolla ihan ensi hetkinä voi olla pitkällisiä vaikutuksia.

Nykyisin synnytysosastoilla isätkin kapaloivat, hyssyttävät ja pitävät vauvaa kenguruhoidossa iholla. Moni vauva saa ensikylvyn isältä, ja kylvettäjän rooli lankeaa kotonakin kuin luonnostaan. Sitä paitsi isän isommat kädet ovat kuin luodut vauvan kylvettämiseen.

Vanhemman ja vauvan suhde syvenee juuri arjen hoitotilanteissa: vaipanvaihdoissa, pesuissa ja syötöissä. Vauva oppii luottamaan aikuiseen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa.

Jos vauvan pääasiallinen hoitaja on isä, kiintymyssuhde voi muodostua yhtä vahvaksi kuin äidin ja vauvan välille.

Hurjasti hyötyjä

Isä nappaa vauvan syliinsä ja nostaa korkealle ilmaan. Vauva innostuu ja kikattaa. Vatsasta kutittaa hauskasti.

Isien ja äitien tapa olla vauvan kanssa ei ole ihan samanlainen – eikä tarvitsekaan. Marjo Flyktin mukaan äidit ovat keskimäärin hoivaavampia ja sensitiivisempiä vastaamaan vauvan tarpeisiin, kun taas isät hypittävät ja leikittävät vauvojaan enemmän.

– Tämä piirre näkyy tutkimuksissa niilläkin isillä, jotka ovat vauvan pääasiallisia hoitajia. Se tuntuu olevan isille tyypillisempi tapa olla vauvan kanssa, Flykt sanoo.

Isän rooli voikin olla tuottaa lapselle sopivasti jännittäviä kokemuksia ja kannustaa kokeilemaan uutta. Leikit tukevat lapsen tunnesäätelyn kehittymistä ja itsenäistymistä. Läheinen tunnesuhde isään helpottaa myös irtautumista äidistä: isän tuella lapsi uskaltaa rohkeammin lähteä tutkimaan maailmaa ja luottamus itseen kasvaa.

Tutkimusten mukaan hoivaava ja leikkivä isä edistää lapsen kielellistä ja älyllistä kehitystä. Isien osallistuminen ehkäisee masennusta ja poikien käytöshäiriöitä sekä vahvistaa tyttöjen itsetuntoa.

Osallistuvien isien lapset tulevat myöhemmin paremmin toimeen myös kaveriporukassa. Ja kun isä hoitaa lasta, parisuhdekin voi paremmin.

Useammasta kiintymyssuhteesta on tutkimusten mukaan ylipäätään hyötyä lapsen kehitykselle. Vauva kokee olevansa rakastettu, kun hänen ympärillään on enemmän kuin yksi aikuinen, joka iloitsee ja välittää hänestä.

Kun isä ei kelpaa

Isän kanssa menee jonkin aikaa hyvin, kun ei olla väsyneitä tai nälkäisiä, mutta sitten alkaa huuto. En voi edes suihkussa käydä, ettei sillä välin pikkuisemme jo hermostu ja huuda sydäntä raastavasti, kirjoittaa kolmekuisen äiti vauva.fissä.

Mitä tehdä, jos isän syli ei kelpaa?

– Se on usein ihan normaali kehitysvaihe. On luonnollista, että pääasiallisen hoitajan läsnäolo rauhoittaa vauvan tehokkaimmin, Marjo Flykt sanoo.

Flyktin mukaan on tärkeää kuunnella vauvan reaktioita. Jos vauva vierastaa vahvasti ja itkee hätääntyneenä, toki äiti saa hänet rauhoittaa. Sitten voi taas tarjota isänkin syliä. Kun isä pysyy kärsivällisesti mukana lapsen hoidossa, niin vaihe yleensä helpottaa.

Toisinaan isä ei syystä tai toisesta halua tai voi osallistua vauvanhoitoon. Joskus taas äiti omii vauvanhoidon täysin itselleen. Epäluottamus isän kykyihin voi välittyä vauvallekin.

Isillä ja äideillä voi olla erilaisia, mutta yhtä hyviä tapoja hoitaa lapsia. Kun isä saa viettää aikaa kahdestaan vauvan kanssa, molemmat saavat kokemuksen siitä, että kyllä me pärjäämme. Vähitellen luottamus kasvaa.

– Vaikkei isä näytä kelpaavan, ei kannata lannistua, Timo Tikka sanoo.

– Nälkäisenä lapsi ei ehkä huomaa kuin äidin. Mutta heti kun vauvalla on vatsa täynnä, isän syli voi olla yhtä hyvä kuin äidinkin.

Nykyisät sitoutuvat

Muutama vuosikymmen sitten äidit pääsääntöisesti huolehtivat lapsista ja kodista. Isät elättivät perheen ja joskus vähän leikittivät lapsia. Nyt kasvaa erilainen sukupolvi.

Edelleen on silti myös ulkokehälle jättäytyviä miehiä, jotka kokevat lapsenhoidon vieraaksi. Isien omaa perhevalmennusta kehittänyt Timo Tikka toteaa, että jo miesten lähtökohdat isäksi kasvamiseen ovat monenlaisia.

Jos raskaus on tullut yllätyksenä, vanhemmuuteen voi liittyä hämmennystä ja ristiriitoja.

Jos taas vauvaa on jo pitkään yritetty yhdessä, myös mielikuvat perhe-elämästä ovat pidemmällä.

Isyyttä kannattaa miettiä jo siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä alkaa suunnitella.

– Lähtökohtana pitäisi olla, että molemmat vanhemmat tulevat neuvolaan jo ensikäynnille. Lapsi on yhteinen juttu, Tikka sanoo.

Isyyteen sitoutumisella on Tikan mukaan suuri merkitys niin lapselle, isälle itselleen kuin parisuhteellekin.

– Miehen tehtävä on myös auttaa siinä, että äidillä on elämää kodin seinien ulkopuolellakin.

Vauva 8/16

Työäiti&koti-isä

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Näinhän se on. Menin itse töihin kun nuorin lapsi oli 7 kuukauden ikäinen, isä jäi kotiin lasten kanssa. Hyvin nuo kasvoivat, kehittyivät ja ovat iloisia koululaisia nyt. Isä oli kotona kunnes nuorimmainen oli 3-vuotias, hyvin sujui kaikki ja mulla oli elämä helppoa, ei tarvinnut huolehtia työmatkoilla lasten viemistä hoitoon ja hakemista hoidosta sun muuta. Äitiyden paremmuuden toitotus taitaa olla vaan naisten toive saada olla kotiäitejä. Entäs isät, jotka haluavat olla koti-isiä? Meillä...
Lue kommentti
Vierailija

Isän hoiva on erilaista kuin äidin – mutta yhtä hyvää

Tosi juttu. Äidit haluavat nykyään nostaa omaa rooliaan korvaamattomaksi. Kuitenkin kautta aikain on lapsia hoidettu useamman ihmisen voimin. Vanhemmat sisarukset ovat hyssyttäneet kun äiti on ollut navetalla, monessa maassa jo parikuukautiset menevät hoitoon jne. Me joimme aikoinaan vanhempaisloman, mies toi vauvan työpaikalleni imettämistä varten/tein etänä kotoa ja mies hoiti muun kuin imetyksen. Oikein tasapainoinen nuori nainen vauvasta kasvoi, ainut "vika" on hyvin kiinteä ja lämmin suhde...
Lue kommentti

Pienimmille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta reppukin voi olla sopiva.

Ihan pienille vauvoille suositellaan kantoliinaa, mutta myös pientä vauvaa voi kantaa kantorepussa. Silloin repun istuinosan tulee olla niin kapea, että se ei levitä lapsen lonkkia liian suureen kulmaan. Vauvan ja äidin masut kuuluvat vastakkain, ja vauvalla tulee olla hyvä niskatuki pään takana.

Kun lapsi alkaa kannatella päätään noin kolmen kuukauden iässä, hän saattaa olla valmis kääntymään selkä äitiin päin. Alle vuoden ikäistä lasta suositellaan kantamaan edessä, jolloin katsekontakti lapseen säilyy ja lasta pystyy helpommin tulkitsemaan. Isompi lapsi, joka viestii sanallisesti, pärjää jo hyvin kantajan selkäpuolella.

Hyvä kantoasento tukee vauvan peppua ja selkää sekä jättää reisien verenkierrolle tilaa. Tarkkaile aina kantaessa lapsen verenkiertoa, jotta jalat eivät kylmety.

Jos käytät kantoreppua tai -rinkkaa urheillessa, varmistu, että hallitset urheilulajin. Kantaessa aikuisen oma painopiste muuttuu. Älä pidä lasta liian pitkiä aikoja rinkassa tai repussa, sillä lapsi ei todennäköisesti jaksa olla siellä yhtä kauan kun itse jaksat urheilla.

Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Synnyttäneen äidin kannattaa myös tarkkailla oman elimistönsä palautumista. Jos kantaminen rasittaa omaa selkää, ei ole vielä sen aika.

Oikein asennetussa kantoliinassa vauva voi hyvin nukkua päiväunetkin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija

Arjen sujuvuus voitti, kun Heidin kolmas lapsi syntyi. ”En halua käyttää pyykkiin yhtään enempää aikaa kuin on pakko.” 

Usein kolmas lapsi on se, jonka kanssa vauva-arjen rutiinit on hiottu huippuunsa ja aiemmat, hyviksi havaitut käytännöt toistuvat.

Toisin kävi, kun riihimäkeläisille Heidi ja Jukka Hjelmille syntyi kuopus Eemil. Isosisarukset olivat viettäneet vaippakautensa suurimmaksi osaksi kestovaipoissa, mutta vuoden vanhan Eemilin ylle on puettu pelkkää kertakäyttövaippaa.

– Siihen on monta syytä, mutta isoin niistä varmaankin on se, ettei kestovaippoja ollut valmiina odottamassa, Heidi miettii.

Nyt 10-vuotiaalle Saagalle Heidi hankki aikanaan vaippoja valtavan määrän, ja ne periytyivät suoraan kaksi vuotta nuoremmalle Anton-veljelle. Kertakäyttövaippoja pidettiin yleensä vain öisin.

Tulikin vielä kolmas

Hjelmien lapsiluvun oli pitkään tarkoitus jäädä kahteen. Vaippavuosien jälkeen Heidi myi ja lahjoitti kestot uusiin koteihin.

Ajatus kolmannesta lapsesta kuitenkin kypsyi hiljalleen. Eemilin ja Antonin ikäeroksi tuli lopulta lähes seitsemän vuotta.

– Aikaa oli kulunut niin paljon, että vaipat olisi pitänyt kerätä uudestaan alusta. Kolmen lapsen taloudessa tuntui olevan hurjan paljon muutakin ajateltavaa, ja asia jäi.

Vaippoja ja alusvaatteita Heidi ei haluaisi ostaa käytettyinä, vaikka muuten perheessä kierrätetäänkin paljon lastenvaatteita. Uudet kestot olisivat olleet iso kertainvestointi varsinkin, kun aina ei voi tietää, mikä vaippamalli juuri omalle pojalle istuu.

– Saagalle ompelin vaippoja paljon itse, mutta tällä perhekoolla ompelutyöt jäävät haaveeksi, Heidi harmittelee.

Eemil on todennäköisesti perheen viimeinen vauva. Kestoihin sijoittamisessa ei siis ollut sitäkään motivaatiota, että ne olisivat periytyneet pikkusisarukselle.

”Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta minulle se ei koskaan tuntunut luontevalta.”

Kertakäyttövaipat tuntuivat sopivalta ratkaisulta myös siksi, että Eemil oli ensimmäiset kuukaudet niitä vauvoja, jotka kakkaavat joka syötöllä – siis kymmenkunta kertaa vuorokauden ympäri. Kolmen lapsen kanssa pyykkiä tuntui tulevan tarpeeksi asti ilman vaippojakin.

– Meillä harrastetaan paljon liikuntaa, mikä myös lisää pyykkimäärää. Monet pesevät vaippoja muun pyykin seassa, mutta itselleni se ei koskaan tuntunut luontevalta.

Saa helpottaa arkea

Heidi miettii, että kolmannen lapsen kanssa hän on oppinut päästämään itsensä vähän vähemmällä ei-ihan-niin-megatärkeissä asioissa, kuten vaippavalinnoissa. Arjessa on muutenkin paljon liikkuvia osia.

Heidi on hoitovapaalla työstään sairaanhoitajana, mutta tekee sivutoimisesti töitä vaateketjun jälleenmyyjänä. Osansa palapeliin tuovat Eemilin fysioterapiaharjoitukset motorisen kehityksen vauhdittamiseksi. Omakotitalo ei siivoa itseään, ja lämmin ruoka on kokattava kahdesti päivässä. Myös isompien lasten harrastukset vievät aikaa.

– Illat ovat täysiä ja päivät lyhyitä. Pyykin ripustaminen ei ole niitä asioita, joihin haluaa nyt käyttää aikaa yhtään enempää kuin on pakko.

Heidi ei keksi kertakäyttövaipoista oikeastaan muita huonoja puolia kuin kasvavan jätekuorman. Aikanaan juuri ekologisuus ajoi perheen kestovaippailun pariin.

– Tavallaan harmittaa, että vaippajutussa emme ole kovin ekologisia, kun muissa valinnoissa, kuten vaatetuksessa, luontoystävällisyys ja eettiset arvot ovat minulle hyvinkin tärkeitä. Se on vähän ristiriitaista, mutta näillä mennään nyt, Heidi sanoo.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita. Millä hyttyset sitten saa pysymään loitolla?

Välttämättä ei tule ajatelleeksi, että kesään kuuluvat ärsyttävät inisijät voivat olla vauvalle oikeaksi haitaksi. Pahimmillaan hyttysenpistos saattaa nostattaa pikkuiselle kuumeen. Vauvoilla ei nimittäin vielä ole vasta-aineita, jotka suojaavat hyttysille vuosikymmenten ajan altistuneita aikuisia.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä.

Alle kolmevuotiaisiin ei sovi suihkia hyttyskarkotteita, ja isompienkin kanssa kannattaa valita karkote, jossa ei ole N,N-dietyyli-m-toluamidia (DEET). Peittävä vaatetus ja vaunujen hyttysverkko ovat tärkeimmät apuvälineet hyttysten pistojen välttelyssä. Jos verenhimoisia inisijöitä ei saa häädettyä illalla mökistä, myös vauvan retkisängyn ympärille kannattaa virittää sänkyverho tai paremman puutteessa vaikka vaunujen hyttysverkko.

Jos hyttynen kuitenkin pääsee iholle, pistoksen aiheuttamaa reaktiota voidaan hillitä Bepanthenillä tai hydrokortisonivoiteella. Hyttysenpistot paranevat tavallisesti itsestään muutamassa päivässä. Jos yli yksivuotias lapsi vaikuttaa olevan erityisen herkkä hyttysten pistoille, mukaan mökille kannattaa pakata antihistamiinitabletteja tai antihistamiinia oraaliliuoksena. 

Kun tuolissa on oikein säädetty jalkalauta, se auttaa vauvaa ruokailussakin.

Syöttötuolin on oltava sellainen, että lapsi ei pääse kaatamaan tuolia keikkuessaan tai potkiessaan.

Kannattaa valita tuoli, jossa on säädettävä jalkalauta. Jo pienellä vauvalla syöttötuolin jalkalaudan pitää olla ylhäällä, sillä hänelle on siitä hyötyä. Jalkatuki antaa tukea lapsen vartalolle, jolloin niska, leuka ja nielu ovat oikeassa asennossa. Näin lapsi voi hallita pureskelua ja nielemistä paremmin.

Jos lapsi kadottaa vartalon tuen, neste voi virrata liian nopeasti kurkkuun, ja syömisen hallinta heikkenee.

Jalkatuki kannattaa asettaa niin, että lapsen jalkapohja yltää sille. Jalkatuki keventää myös reisien alta tukipintaa, joten veri kiertää jaloissa paremmin. Hyvä istuma-asento tukee myös puheen kehitystä ja auttaa hallitsemaan käsiä paremmin.

Asiantuntijana fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Eija Helminen, Lasten Terapiakeskus Terapeija