Tutista luopuja tarvitsee paljon lohtua ja syliä.

Vauvoilla on vahva imemisen tarve. Joillakin se tyydyttyy rinnalla, mutta toiset tarvitsevat lisäksi tuttia. Usein imutarve vähenee, kun lapsi lähestyy vuoden ikää. Silloin on hyvä aika luopua tutista.

Viimeistään tutti kannattaa unohtaa, kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta, sillä pitkittynyt tutin imeminen voi aiheuttaa purentavirheitä.

Jos tutista on tullut lapselle erityisen tärkeä, siitä luopuminen on taaperolle haikeaa. Toisaalta lapsi voi myös tuntea ylpeyttä siitä, että onnistuu. Muista, että muutoksen keskellä tarvitaan paljon lohtua ja syliä.

Näistä kolmesta neuvosta voi olla hyötyä:

1. Vähän vanhemman lapsen kanssa voi kokeilla tutin jättämistä vähitellen. Yhdessä voi sopia, että tutin käyttö rajoitetaan esimerkiksi nukahtamisiin. Pidä tutti muina aikoina piilossa, jotta lapselle ei tule kiusausta käyttää sitä.

2. Joissakin perheissä tuteista on luovuttu onnistuneesti lahjoittamalla ne joulutontulle, tuttikeijulle tai oravanpoikasille.

3. Luopumistilanteesta voi tehdä tärkeän hetken, jota sopii juhlistaa vaikka lelulla. Lelukaupan myyjän kanssa voi sopia, että lapsi saa itse ”maksaa” lelun tutilla.

Vauva 10/16

Kommentoi alle: Miten teillä onnistui tutista luopuminen? Minkä ikäinen lapsi silloin oli?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nyt kerätään kuvia vauvoista ja taaperoista metsäretkellä, niityllä tai muuten luonnosta nautiskelemassa. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 22.9.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Marjosta tuntuu, että työn ansiosta hän jaksaa paremmin lapsiperhearkeakin. Kuva: Milka Alanen

Lassi jäi viisikuisen poikansa kanssa kotiin, kun perheen äiti lähti töihin. – Lassin valintaa on ihailtu, minun paheksuttu, äiti Marjo kertoo.

Tunnen itseni tarpeeksi hyvin. Ei minusta ole kotiäidiksi, Marjo mietti ääneen puolisolleen Lassille, kun hän odotti pariskunnan esikoista Benjaminia.

Lassi ei yllättynyt: Marjolle työ oli aina ollut tärkeä.

Benjamin syntyi viime vuoden syyskuussa. Marjon mielestä vauvan kanssa oli ihanaa mutta yksinäistä.

– En ole vauvakerhoissa käyvää tyyppiä, eikä kavereilla ollut samanikäisiä lapsia, hän kertoo.

Vähän ennen joulua Marjo alkoi vilkuilla työpaikkailmoituksia. Ennen raskautta hän oli tehnyt töitä kaupan alalla nollatuntisopimuksella eikä halunnut enää palata siihen.

Kun unelmahommalta kuulostava myymäläpäällikön paikka tuli hakuun, Marjo lähetti hakemuksen.

– Sillä kertaa ei tärpännyt, mutta sen jälkeen jatkoin tiiviimmin työpaikkailmoitusten seuraamista. Tammikuussa hain seuraavaa hommaa, ja se tuotti tulosta: helmikuun alusta aloitin kauppakeskuksen vastuumyyjänä.

Benjamin oli silloin viisi kuukautta vanha. Marjon päässä vilahtelivat ristiriitaiset ajatukset. Olenko hirveä äiti? Ja toisaalta, pärjäänkö itse päivät näkemättä Benjaminia vai olenko ikävästä rikki jo lounasaikaan?

Lassi tuki Marjon päätöstä. Ajatus kotiin jäämisestä tuntui heti ihan luontevalta.

– Ajattelin, että mikäs siinä: vaihdetaan osia. Olin tosi innoissani, vaikka samalla myös pelotti, Lassi myöntää.

Tämä sopii meille

Aluksi kynnys lähteä vauvan kanssa ulos ovesta oli korkea. Lassi mietti, miten saisi hoidettua tilanteen, jos vauva saisi itkupotkuraivarit keskellä kahvilaa.

”Ajattelin, että vauvan kanssa olisi paljon vapaa-aikaa, mutta tämä onkin ympärivuorokautista hommaa.”

– Ei siihen opi kuin tekemällä, Lassi sanoo nyt.

– Enkä vaihtaisi tätä aikaa mihinkään.

Lassin työpaikalla esimies ja työkaverit kannustivat. Myös Marjo sai omilta työkavereiltaan ihastuneita kommentteja, kun hän kertoi Lassin jääneen kotiin vauvan kanssa.

– On tässä ollut aika selkeä jako: Lassin valintaa on enemmän ihailtu ja minun paheksuttu. On tullut silmien pyörittelyä ja oho-kommentteja, Marjo kertoo.

– Se tuntuu vanhanaikaiselta ja aika tylsältä, sillä perheet kuitenkin saavat nykyään päättää, kumpi jää kotiin. Tämä oli meille paras ratkaisu.

Parempi äiti

Vanhempainvapaa on avannut Lassin silmät näkemään, mistä kaikesta kotona olevan vanhemman päivä koostuu.

– Ajattelin, että siellä se vain rentoilee, ja vauvan kanssa kotona olisi paljon vapaa-aikaa. Nyt olen huomannut, että tämä on ympärivuorokautista hommaa, Lassi sanoo.

Marjon mielestä perheen ratkaisu on parantanut myös parisuhdetta.

– Se auttaa, kun toinenkin ymmärtää, että lapsen ja kodin pyörittämiseen menee välillä koko päivä ilman taukoja.

Parasta työnjaossa on kuitenkin ollut se, että Marjo kokee jaksavansa nyt paremmin myös lapsen kanssa.

– Minusta tuli tosi paljon parempi äiti, kun palasin töihin, hän kertoo.