Olen vuoden ja kahden kuukauden ikäisen tyttären äiti ja palaan pian osa-aikaiseen vuorotyöhön. Mieheni käy töissä virka-aikaan. Meille voi tulla päiviä, kun näen lasta vain aamulla. Hän saattaa olla jo nukkumassa, kun tulen töistä. Mies sen sijaan pääsee aina hakemaan lapsen hoidosta jo kolmen jälkeen ja on viikonloppuisin vapaalla.

Minua mietityttää erityisesti se, kuinka paljon juuri minun ja lapsen kahdenkeskeinen aika vähenee. Lapsen ja isän aika taas lisääntyy. Entä jos tulee useita päiviä peräkkäin, että näen lastani vain aamuisin? Riittääkö tämä ylläpitämään lapsen perusturvallisuuden tunnetta?

Iso huoli

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila:

Mikä rikkaus, että teillä on noin tasavertainen ja jaettu vanhemmuus! Se merkitsee sitä, että lapsellasi on hyvä ja perusturvallinen olo, kunhan jompikumpi teistä on hänelle saatavilla.

Ensimmäisen vuoden aikana vauva kiinnittyy häneen, joka on ajallisesti riittävästi läsnä: hoivaa, vaihtaa vaippoja, syöttää ja seurustelee. Kun lapsen lohdunpyyntöihin vastataan johdonmukaisesti ja myötätuntoisesti, hän oppii luottamaan siihen, että aikuisen apua on saatavilla. Hänelle syntyy turvallinen kiintymyssuhde, joka toimii voimavarana ja puskurina uusissa, haastavissa tilanteissa.

Äidin tai isän oltua välillä poissa turvallisesti kiintynyt lapsi ilmaisee yleensä avoimesti kaipuutaan ja haluaa usein syliin. Lohduttauduttuaan hän myös uskaltaa pois sylistä tutkimaan ympäristöään – palaten aina välillä tankkaamaan turvallisuutta vanhemman luo.

Lapsi saattaakin alkuun reagoida muutokseen. Hän tarvitsee silloin erityistä hoivaa ja ymmärrystä.

On luonnollista, että koet hankalaksi lähteä töihin, kun olette olleet tytön kanssa niin tiiviisti yhdessä. Lapsi saattaakin alkuun reagoida muutokseen. Se voi näkyä nukahtamisvaikeuksina, heräilyinä yöllä, muutoksena ruokahalussa tai vaikkapa ärtyisämpänä mielialana. Hän tarvitsee silloin erityistä hoivaa ja ymmärrystä. Myös sinun on hyvä käsitellä tunteitasi, jos tunnet töihinpaluusta suurta ahdistusta.

Myös sinun on hyvä käsitellä tunteitasi, jos tunnet töihinpaluusta suurta ahdistusta.

Kuulostaa siltä, että tyttärenne elämä tulee olemaan ennakoitua ja turvallista, eivätkä hoitopäivätkään veny erityisen pitkiksi. Erossaolot eivät siis pitkity kohtuuttomasti. Sinä näet lastasi kuitenkin päivittäin, vaikkakin toisinaan vähemmän. Uskon, että sopeudutte uuteen tilanteeseenne hyvin. Onnea siihen!

Vierailija

Äidin huoli: Etäännynkö lapsestani, kun palaan töihin?

Hei. Itse vuotyöläisenä tiedän mistä puhut. Itse olen voinut vaikuttaa työvuoroihini siten, että esim. iltavuoroja ei tule montaa peräkkäin, max kaksi. Olen myös pyytänyt arkivapaita, jolloin lapsille tuli niillä viikoilla vain kolme hoitopäivää. Koko perheen yhteinen aika on tietysti välillä kortilla, mutta pääsääntöisesti ollaan saatu työ ja perhe yhdistettyä mukavasti. Tsemppiä, kaikki menee varmasti hyvin!
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vaipan sisällöstä voi päätellä, saako vauva riittävästi ravintoa. Entä milloin vaipoista pitäisi pyristellä eroon?

1 kk: Riittääkö maito?

Vastasyntyneen ensimmäinen tuotos vaippaan muistuttaa männynpihkaa. Mustanvihreää ulostetta kutsutaankin lapsenpihkaksi tai pihkakakaksi. Viralliselta nimeltään pihkakakka on mekoniumia.

Vähän alle viikon iässä pihkakakka muuttuu vaaleammaksi sinapinnäköiseksi maitokakaksi.

Tuotosten määrästä voi päätellä, saako vauva tarpeeksi ravintoa. Jos vauva kastelee muutaman päivän iässä läpimäräksi kuutisen vaippaa ja tekee vähintään yhdet kakat, hän on imenyt riittävästi maitoa.

Reilun kuukauden iässä vauvan kakkaamisrytmi usein hidastuu, ja kakkavaippoja täytyy vaihtaa enää kerran kolmessa tai neljässä päivässä. Osa vauvoista kakkaa vain kerran viikossa, eikä siitä tarvitse hätääntyä, jos lapsi kasvaa normaalisti.

9 kk: Joko potalle?

Osa vanhemmista totuttaa vauvan olemaan ilman vaippoja jo muutaman viikon iässä tai viimeistään puolivuotiaana. He opettelevat tunnistamaan vauvan eleistä, ilmeistä ja kehonkielestä, milloin tällä on hätä. Menetelmää kutsutaan vauvojen vessahätäviestinnäksi eli vvv:ksi.

Tavallisesti alle vuoden ikäistä ei kuitenkaan vielä vieroiteta vaipoista. Potan voi silti ostaa jo pienellekin. Siihen on hyvä tutustua ja istahtaa vaikka aluksi vaipat päällä.

Lapsi oppii lähes kaiken mallista, ja oppimista edistää, jos otat taaperon mukaan vessakäynnillesi.

Joskus kiinteisiin siirtyminen saattaa kovettaa vauvan vatsan. Ummetusta voi helpottaa antamalla lapselle esimerkiksi luumu- tai ruusunmarjasosetta.

2v: Kehu, älä painosta

Kuivaksi oppiminen ei onnistu ennen kuin lapsen hermosto on riittävän kehittynyt. Se tapahtuu noin 1,5–2-vuotiaana.

Keskimäärin suomalaislapset luopuvat päivävaipoista arviolta 2,5-vuotiaana. Yövaippaa moni käyttää paljon pitempäänkin.

Harjoittelu voi silti alkaa heti, kun lapsi osoittaa kiinnostusta wc-puuhia kohtaan. Viimeistään asiasta tulee ajankohtainen, kun huomaat, että vaipat pysyvät kuivina kaksi tuntia tai esimerkiksi päiväunien ajan.

Lapsi kannattaa istuttaa potalle heti, kun hän on syönyt tai herännyt. Pysy vieressä. Kehu, kun tulosta syntyy, mutta älä hermostu, jos mitään ei tapahdu. Usein vanhempi oppii lukemaan lapsen eleistä, milloin tällä on hätä. Voit myös tasaisin väliajoin kysyä: pissattaako, haluatko potalle. Älä kuitenkaan koskaan painosta lasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Haluatko eläimen, mutta pelkäät allergiaa? Valitse hypoallergeeninen rotu.

Tutkimustieto lemmikkieläinten ja allergioiden yhteydestä on ristiriitaista. Joidenkin tutkimusten mukaan kissa tai koira perheessä ehkäisee lapsen allergiaa, toiset taas väittävät juuri päinvastoin.

Suurin osa tutkimuksista joka tapauksessa kertoo, että eläin on antanut paremman suojan allergialta, jos se on ollut perheessä jo, kun lapsi on ollut vauva.

Allergeenitonta koiraa tai kissaa ei olekaan, mutta osa roduista allergisoi keskimääräistä vähemmän. Tällaisia hypoallergeenisia koirarotuja ovat esimer­kiksi pienet aluskarvattomat rodut, kuten terrierit. Myös eläinyksilöiden välillä on suuria eroja, joita ei voi etu­käteen tietää.

Pienet jyrsijät, kuten hamsteri, marsu ja kani, allergisoivat jopa nopeammin ja voimakkaammin kuin kissa tai koira. Häkkilinnut allergisoivat vain harvoin, mutta niiden häkki on syytä pitää puhtaana, jotta eritteitä ei päädy hengitysilmaan.

Turvallisin vaihtoehto allergiaa pelkäävälle on akvaario.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Allergiasuositusten mukaan mitään ruoka-aineita ei pidä vältellä. Mutta entä jos siedätys tekee vauvasta itkuisen?

1. Kannattaako ruoka-aineita karsia, jos epäilee täysimetetyn vauvan allergiaa?

Imetysdieetti, eli joidenkin ruoka-aineiden jättäminen pois äidin ruokavaliosta, voi olla joskus tarpeen. Ensimmäisiä poisjätettäviä ruoka-aineita ovat yleensä maito ja kananmuna, mahdollisesti myös vehnä ja soija, jota maitoallergisen vauvan keho voi erehtyä luulemaan maidoksi.

Jos parin viikon jälkeen vauvan oireet ovat helpottaneet, voidaan ruoka-aineita kokeilla takaisin yksi kerrallaan. Eliminaatio-altistuskokeen voi halutessaan vielä toistaa. Imetysdieetissä tärkeää on ohjaus, sillä puuttuvat ruoka-aineet pitää korvata. Alussa toki voi jättää omin päin kokeeksi esimerkiksi maidon ja munan pois ruokavaliostaan.

2. Mutta eikö lasta pitäisi siedättää sekä imetyksen aikana että silloin, kun siirrytään kiinteään ruokaan?

Suositusten mukaan kyllä. Poikkeuksia kuitenkin on. Jos elimistö ärtyy siedätyksestä vain lisää, ei siitä ole mitään hyötyä.

Itku on osa vauvan kommunikointia, ja vanhemmat tunnistavat kyllä kipuitkun. Kuka sanoisi kivuista kärsivälle aikuiselle, että kestä nyt, kyllä se siitä?

3. Jos vauva itkee paljon ilman näkyvää selitystä, onko silloin siis kyseessä allergia?

Voi olla. Itkuisuus voi johtua myös elimistön tulehdustilasta tai jopa neurologisesta syystä. Poikkeavan itkuisuuden syyt täytyy kuitenkin aina selvittää.

Allergioita on usein vaikea todeta mittaustuloksilla, ja ihopistokokeet eli prick-testit ja verikokeet voivat näyttää negatiivista. Siksi vanhempien kokemuksiin tulee luottaa. Allergia ei ole mikään eliittisairaus, eikä yksikään perhe halua tehdä lapsestaan allergista.

4. Mistä voi tietää, kannattaako imetysdieetille ryhtyä?

Varmuuden vuoksi dieetille ei pidä ryhtyä. Mutta jos lapsi on täysimetyksellä ja oireilee ihollaan tai vatsallaan, dieettiä kannattaa kokeilla. Tällöin on hyvä olla yhteydessä allergioihin perehtyneeseen lastenlääkäriin, neuvolaan tai ravitsemusterapeuttiin.

5. Jos ruoka-aine aiheuttaa pientä ihon punoitusta, ei siitä ole haittaa. Mistä muista oireista ei ole haittaa?

Sellaisista oireista, jotka eivät haittaa vauvan ja perheen elämää. Lapsen pitäisi kuitenkin pysyä lähes oireettomana. Yleisesti kannattaa katsoa, miten tilanne kehittyy. Pahenevatko oireet vai hiipuvatko ne pois, kun elimistö alkaa siedättyä?

Jos lapsella on vähäisiä iho-oireita tai ulosteen koostumus muuttuu hiukan, oireilua voi jäädä seuraamaan. Esimerkiksi poskien lehahtelu tai pepun punoitus ei ole haitallista, jos ihon kunto pysyy perusrasvauksella kurissa. Sekään ei haittaa, jos kakka muuttuu vähän eriväriseksi, löysemmäksi tai kovemmaksi.

Laaja-alainen ihon punoitus on sen sijaan hälytysmerkki, joka on hyvä tarkistaa lääkärin päivystyksessä. Myös nokkosrokkoreaktiot on otettava vakavasti.

6. Onko jokin oire merkittävämpi kuin toinen?

Kaikki oireet ovat samalla viivalla, mutta iholla reagoivat saavat helpoiten hoitoa, sillä ihottuma on helpoin dokumentoida. Perheen kannalta enemmän haittaa voi olla suolisto-oireilusta, jonka voi todeta kenties vain itkusta.

Jos lapsi ei tyydy mihinkään ja huutaa ympäri vuorokauden, rassaa se perhettä kaikkein eniten. Itkuisen vauvan ja koko väsyneen perheen hyvä hoito on yksi tärkeimpiä lastensuojelullisia toimenpiteitä. Vatsavaivoilla reagoivien täytyisi saada yhtä hyvää hoitoa kuin iho-oireisten allergisten vauvojen.

7. Ovatko jotkin ruoka-aineet allergisoivampia kuin toiset?

Tavallaan kyllä. Kala ja pähkinät aiheuttavat usein voimakkaita reaktioita. Ärhäköitä ovat myös muun muassa sitrushedelmät, tomaatti ja mansikka. Yleisimmät allergeenit vauvoilla ovat kuitenkin maito, muna ja vehnä.

8. Mitä jos vauva puklailee paljon, kertooko se allergiasta?

Voi kertoa. Jos pulauttelu on kivutonta, se on todennäköisesti normaalia. Jos pulauttelu on massiivista tai tekee kipeää, siihen pitää puuttua. Kipua aiheuttava pulauttelu voi kertoa allergiasta tai refluksitaudista.

9. Voiko vauvan kakasta päätellä jotakin allergiasta?

Kyllä voi. Normaali vauvan kakka on sinappista ja vähän rakeista. Jos se on jatkuvasti limaista, vihreää ja pahanhajuista, voi se olla allergiakakkaa.

Yksittäinen limakakka ei kuitenkaan kerro vielä mistään. Jos sellaista tulee vaippaan useita kertoja viikossa, kannattaa ottaa selvää, mihin se liittyy.

10. Missä vaiheessa kannattaa hakeutua tutkimuksiin?

Apua pitää hakea, kun epäilee, ettei kaikki ole kunnossa. Jos lapsi voi silminnähden huonosti tai itkee todella paljon, asia täytyy ottaa vakavasti. Vanhempien kannattaa luottaa tuntemuksiinsa. Potilaan esitietojen kuunteleminen on tärkein lääkärin työkalu.

Asiantuntija lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun vauva tuntee olevansa turvassa, hän voi oppia uutta.

Vastasyntynyt hakee hapuillen katsekontaktia. Mitä tämä ihmeellinen, uusi perheenjäsen maailmasta ymmärtää? Mitä voisi tehdä, että tämän lapsen mieli, tunteet ja äly kehittyisivät parhaalla mahdollisella tavalla?

Aivot alkavat kehittyä jo kohdussa, mutta muovautuvat jossain määrin koko ihmisiän. Kaikki kokemukset muokkaavat aivojen hermosoluyhteyksiä: toistuvasti käytetyt yhteydet vahvistuvat, heikoiksi jäävät karsiutuvat pois. Erityisen nopeaa aivojen muovautuminen on varhaislapsuudessa.

Tarkoittaako se, että heti synnytyslaitokselta kotiuduttua kannattaisi alkaa puhua tulevalle vauvanerolle vieraita kieliä ja soittaa klassista musiikkia?

Ylenpalttinen vanhemmuuden suorittaminen on turhaa. Tärkeintä on turvallinen läheisyys, joka luo aivojen kehitykselle parhaat mahdolliset olosuhteet. Näin sanoo neurobiologi ja aivoihin erikoistunut tiedetoimittaja Tiina Huttu. Häneltä ilmestyi helmikuussa tiedetoimittaja Kirsi Heikkisen kanssa kirjoitettu kirja Pää edellä – Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. Kirjoittajat pitävät vauva.fissä myös Pää edellä -blogia.

Kun lapsi tuntee olevansa turvassa, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen.

Läheisyys, huolenpito ja kosketus vahvistavat lapsen stressinsietokykyä, tunteiden säätelyä ja kaikkea ajattelua ja oppimista.

– Kun lapsi tuntee olevansa turvassa eikä hänen tarvitse olla huolissaan perustarpeista, aivoissa vapautuu voimavaroja uuden oppimiseen, Huttu sanoo.

Vastaa vauvan itkuun

Unilta herännyt vauva parkaisee, mutta rauhoittuu, kun äiti nostaa syliin ja juttelee lempeästi. Pian vauvaa jo hymyilyttää.

– Kun vauva saa huomiota, hän oppii tuntemaan itsensä arvokkaaksi: hänellä ja hänen tarpeillaan on väliä. Se luo pohjan perusturvallisuudelle, empatian kehittymiselle ja kaikille myöhemmille ihmissuhteille, Huttu toteaa.

Pieni vauva ei vielä erota itseään vanhemmasta tai maailmasta. Tunneyhteys hoivaajaan on vauvalle elinehto.

– Vauva on täysin riippuvainen aikuisen läsnäolosta. Pienen vauvan ei tarvitsekaan vielä osata olla yksin, Huttu muistuttaa.

Vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja.

Kosketus kertoo vauvalle, että hän on turvassa ja hänestä pidetään huolta. Tutkimusten mukaan vanhemman iho auttaa vastasyntynyttä jopa säätelemään elintoimintoja, kuten sydämen sykettä ja hengitystä.

Varhaisen vuorovaikutuksen kautta lapsi oppii myös, että hän pystyy vaikuttamaan asioihin, kun saa itkullaan tai hymyllään vanhemman vastaamaan.

Pidä paljon sylissä

Kun vieras paikka tai ihminen pelottaa vauvaa, vanhemman läheisyys rauhoittaa. Äidin tai isän tutusta sylistä uusiin asioihin on helpompi tutustua.

Jännittävä tilanne laukaisee ikään kuin hälytyksen aivojen limbisen järjestelmän alemmissa osissa. Tunnereaktion säätelemiseen tarvitaan ylempiä, tietoiseen kontrolliin liittyviä otsalohkon alueita.

Pienellä lapsella niiden kehitys on kesken, eikä yhteys ylä- ja alaosien välillä vielä toimi. Siksi vauva ei pysty säätelemään reaktioitaan. Vanhemman rauhoittava kosketus vahvistaa yhteyksien syntymistä.

Läheisyys auttaa vauvaa säätelemään stressiä.

– Turvallinen läheisyys virittää lapsen stressitermostaatin niin, että hän saa myöhemminkin sen avulla paremmin stressin kuriin, Huttu selittää.

Reagointiherkkyydessä on myös synnynnäisiä eroja. Odotusajan olosuhteetkin vaikuttavat. Jos odottaja kokee rankkaa kuormitusta, stressihormonit kulkeutuvat myös lapseen. Lapsen aivot tulkitsevat, että ympäristö on todennäköisesti vaarallinen, ja säätävät stressijärjestelmää herkemmäksi.

Odotusajan stressin vaikutukset onkin hyvä tiedostaa. Jonkinasteinen jännittäminen raskausaikana on toki luonnollista, mutta yksin murehtimisen sijasta kannattaa hakea apua esimerkiksi neuvolasta.

Kiinnostu vauvan kanssa

Upottava sohvatyyny, rappukäytävän karhea matto, kämmenelle sulava lumihiutale. Vauvan maailma on ihmeitä täynnä. Hän oppii uutta joka päivä.

Oppimisen kannalta on tärkeää, että vanhempi on herkkä poimimaan vauvan aloitteita. Kun vauva kiinnittää huomionsa vaikkapa lamppuun, aikuinen huomaa sen ja alkaa jutella siitä.

– Kun vanhempi jakaa lapsen kiinnostuksen ja tunnetilan, lapsikin jaksaa keskittyä tutkimaan uutta asiaa pidempään. Pitkäjänteisyys kasvaa vähitellen, Huttu sanoo.

Leikkiin ei kannata väkisin yrittää lisätä kehittävämpiä elementtejä.

Erityisen valmennuksen ja arjen ohjelmoimisen voi Hutun mielestä unohtaa, vaikka toivoisikin lapsesta fiksua ja taitavaa. Kun yksivuotias haluaa kerta toisensa jälkeen vain pudottaa palikkaa patterin väliin, aikuisen ei kannata väkisin yrittää lisätä leikkiin kehittävämpiä elementtejä. Lapsi oppii parhaiten, kun on itse motivoitunut.

– Kannattaa luottaa lapseen sen sijaan, että yrittää järjestää kovasti viihdykettä ja virikkeitä. Tarkkaile, mikä lasta juuri nyt kiinnostaa.

Olennaista on sopivan vaihteleva ympäristö, jossa vauva tai taapero saa itse etsiä, tutkia ja harjoitella kulloinkin ajankohtaisia taitoja. Turvallisuudesta on tärkeä huolehtia, mutta tutustumista erilaisiin tavaroihin, pintoihin ja aistimuksiin ei kannata rajoittaa turhaan.

– Monipuolisuus on kehittyville aivoille kaikki kaikessa, Huttu sano

Osaat kyllä!

Mistä tuore äiti tai isä sitten tietää, onko riittävästi läsnä?

– Yleensä jos miettii tuota asiaa, niin kaikki on aika hyvin, Huttu sanoo.

Riittää, kun opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisikin pieleen.

Lämmin vuorovaikutus tulee yleensä luonnostaan, jos vanhempi ei ole esimerkiksi vakavasti masentunut. Riittävä läsnäolo tarkoittaa lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastaamista, lohdun tarjoamista ja ilon jakamista, katsekontaktia ja juttelua. Sitä, että opettelee tuntemaan lastaan ja tulkitsemaan hänen vihjeitään – vaikka välillä arvaisi pieleenkin.

Huttu muistuttaa, että vauva on alusta saakka yksilö. Se, miten lapsi ilmaisee tarpeitaan ja miten niihin kannattaa vastata, riippuu temperamentista.

– Tieto aivojen kehityksestä on auttanut minua ymmärtämään, ettei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa. Lapsia ei kannata edes yrittää kohdella täysin samoin. Joku tarvitsee enemmän rohkaisua, toinen enemmän rajoja, Huttu sanoo.

Ymmärrys aivojen kypsymisestä auttaa myös hahmottamaan sitä, mitä lapselta voi missäkin iässä odottaa. Kaikkiin vanhempien toiveisiin kypsymättömät aivot eivät kerta kaikkiaan pysty.

Kun vanhemmat siis tuskailevat, miksi vauva ei nuku tai taapero ei tottele, vastaus voi olla yksinkertainen: hänen aivonsa eivät ole siihen vielä valmiit.

Lähteet: K. Heikkinen & T. Huttu: Pää edellä. Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä. WSOY, 2017. Suomen aivosäätiö, MLL.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.