Lapseni saa kiukkukohtauksen kaupassa – mitä voin tehdä?

En kestä lapseni kiukkua. Mitä teen?
Lapsen kiukutellessa aikuinenkin voi hetkeksi taantua lapsen tasolle, varsinkin jos kiukuttelun syy vaikuttaa järjettömältä. Kasvattajan kannattaa pohtia, miten häneen on suhtauduttu kiukuttelevana lapsena. Periytyykö oma toimintamalli omilta vanhemmilta? On myös tärkeää hyväksyä itsensä epätäydellisenä ihmisenä, joka ei aina jaksa ottaa vastaan lapsen kiukkua.

Miten lapseni hyötyy kiukuttelusta?
Lapsen on tärkeää kokea, että kiukkua ja vihaakin on turvallista tuntea vanhempien hylkäämättä tai syyllistämättä. Jos lapsen aggressio aina heti tukahdutetaan, lapsi ei pääse tutustumaan kaikkiin tunteisiinsa. Pahimmassa tapauksessa lapsi oppii, että raivo on aina pahasta. Näinhän ei ole! Kiukuttelun avulla lapsi harjoittelee tärkeää taitoa: ei-sanan sanomista.

Miten suhtaudun omaan raivooni?
Puhu tunteistasi lapselle. Voit sanoa: ”Nyt minua suututtaa niin, etten voi ottaa sinua syliin. Odota hetki.” Tällainen puhe rauhoittaa myös aikuista itseään, ja lapsi oppii hyvän mallin hallita omia tunteitaan. Tarvittaessa pakene hetkeksi vaikka wc:hen ja huuhtele kasvot kylmällä vedellä.

Lapseni kiukuttelee usein. Miten saan sen loppumaan?
Kiukutteluun on usein syy, lapsi ei tee sitä huvikseen. Onko lapsi väsynyt, nälkäinen, tulossa sairaaksi? Vietättekö tarpeeksi aikaa yhdessä? Lapsi tarvitsee huomiota, seuraa ja paijausta varsinkin iltaisin, kun hoito- tai koulupäivä on takana. Älä anna television häiritä – keskity lapseen. Tärkeät ohjelmat voit katsoa videolta lasten nukkuessa.

Lapseni raivoaa, kun pyydän häntä keskeyttämään leikit.
Anna lapselle valmistautumisaikaa kertomalla asiasta vaikka kymmenen minuuttia ennen määräaikaa. Liian usein vanhemmat vain riuhtaisevat lapset puuhistaan milloin mitäkin varten.

Mitä teen, kun lapsi saa raivokohtauksen?
Suhtaudu raivoon niin asiallisesti kuin mahdollista, vältä turhaa höpöttämistä ja ota lapsi syliin. Luja ote estää lasta riehumasta ja paiskomasta tavaroita. Kokeile rauhallista puhetta ja heijaamista.

Lapseni tappelevat keskenään. Pitääkö siihen puuttua?
Lasten keskinäinen kisailu ja hurjaltakin näyttävä voimien mittelö pitää sallia – kiusaamiseen, alistamiseen tai väkivaltaan pitää puuttua heti. Aikuiselta vaaditaan kypsyyttä asettaa tappelulle rajat. Varmista, että lapsesi voivat riittävästi purkaa tarmoaan liikunnallisissa ulkoleikeissä.

Lapseni kammoaa pukemista, mikä neuvoksi?
Varmista, että käsittelet lasta riittävän hellävaraisesti ja että vaatteet eivät kiristä, hankaa tai pistele. Kiinnitä huomio liioitellen johonkin muuhun: “Onpa sinun varpaasi kasvanut!” tai pestaa toinen lapsi avuksesi. Lapset ovat hyviä suostuttelemaan toisiaan kestämään arjen kauhuja. Voit myös julistaa kilpailun siitä, kuka on ensimmäisenä ulkotamineissa.

Lapsi raivoaa epäonnistuttuaan, kuten kaaduttuaan. Miten suhtaudun?
Lapsen kokemaa kipua ei kannata mitätöidä hokemalla ”Ei sattunut yhtään!” Lapsi voi raivota todistaakseen, että häneen todella koskee. Lohduta kiukuttelevaa ja kannusta häntä yrittämään uudelleen.

Lapseni bravuuri on kohtaus kaupassa. Mitä teen?
Tilanne on tuttu lähes kaikille vanhemmille. Säilytä malttisi, ota lapsi syliin tai pidä häntä kädestä. Älä lahjo lasta, vaan hoida määrätietoisesti ostoskäynti loppuun. Kohtaukset voivat loppua, kun lapsi huomaa ne tehottomiksi.

Lähde: Maria Rinne, Kesytä lapsen kiukku, Meidän Perhe 1/2004

Vierailija

Minullakin noita tenavia on ollut, enkä muista, että kertaakaan yksikään heistä olisi järjestänyt "kohtausta" kaupassa tai missään muussakaan julkisessa tilassa.

Kotona on joskus saattanut olla jonkinlaisia "purkauksia" silloin kun joku kiva asia on kielletty tms, mutta silloin olen vain tyynesti todennut, että "jutellaan asiasta sitten kun olet rauhoittunut".

Näitä "kauhukertomuksia" lukiessa tuntuu joskus siltä, että eivät ole tottakaan. Tottakai jokainen oman tahdon omaava normaali lapsi joskus kiukuttelee ja ilmaisee vastalauseensa, mutta ainoat todella rajut kiukunpuuskat olen aikoinani saanut vastaani silloin kun olen pakottavista syistä joutunut jättämään lapseni jonkun vieraan ihmisen (sukulaisen, tuttavan) hoiviin pieneksi ajaksi. Ovat toki "hoidossa" ollessaan käyttäytyneet mallikelpoisesti, mutta äidin astuessa ovesta sisään, on alkanut parku ja kiukuttelu.

Tulkitsin em. käytöksen niin, että äidille on turvallista purkaa pahaa oloa ja kiukutella, ja se yleensä meni ohi kun saivat tarpeeksi kiukutella ja parkua.

Selityksenä mainittakoon, että olin osittaisena kotiäitinä miltei kaksikymmentä vuotta (päivisin hoidin lapset ja kodin ja iltaisin ja öisin sitten varsinaisen ansiotyöni).

Miltei ilman lomia jatkunut tauoton parinkymmenen vuoden työrupeama 24/7 vaati tietenkin veronsa kun voimat viimein loppuivat ihan täysin, mutta onneksi sekin on jo historiaa.

Onnellinen voin olla hyvin kasvatetuista lapsista, (nykyisistä menestyvistä ja tasapainoisista aikuisista) lapsista jotka olen ihan itse kasvattanut.

Eivät minun lapseni pieninä järjestäneet raivokohtauksia kaupassa eivätkä myöhemminkään aiheuttaneet "harmaita hiuksia" sortumalla päihteisiin tai jengiytymällä epämääräisiin porukoihin. Ja luulen sen johtuvan siitä, että kasvatin lapseni ihan itse.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Familings-vauvanpatjan kehittäjä Hanna Sissala vastaa kuuteen kysymykseen.

1. Mistä idea patjaan sai alkunsa?

"Esikoiseni itki paljon ja nukahti vain heijaamalla. Olimme huolissamme ja stressaantuneita, ja uni oli kaikilla vähissä. Yritin etsiä nukuttamiseen tarkoitettua tuotetta, joka tekisi heijaavaa liikettä, mutta en löytänyt.

Toisen lapsemme kanssa meillä oli kotona jo patjan prototyyppi ahkerassa käytössä."

2. Patjan pinta liikkuu ylös ja alas. Miten se toimii?

"Patjassa on kehikko, jonka päällä on verkkokangas. Heijausliikkeen tekee moottori, joka on koteloitu näkymättömiin patjan rakenteeseen. Moottori toimii verkkovirralla.

Heijausliikkeen nopeutta voi säätää kytkimellä tai pysäyttää kokonaan. Päällä ollessaan moottori pitää pientä hurinaa."

3. Kuinka kauan heijausliikkeessä voi olla kerrallaan? Voiko vauva olla siinä koko yön?

"Voi siinä olla koko yön. Perheillä on erilaisia tapoja käyttää patjaa.

Osa vauvoista vaatii jatkuvaa heijausliikettä, osa vaikka vain alkuun päästäkseen syvään uneen. Itselläni vauva oli usein patjalla alkuyön, ja ensimmäisen heräämisen jälkeen otin vauvan viereeni jatkamaan unia.

Liikkeessä olevalle patjalle voi nostaa vauvan jatkamaan unia myös vaikka vaunulenkin jälkeen."

4. Minkä ikäiselle patjaa voi käyttää? Käykö se vielä, kun vauva jo konttaa?

"Patja on sitä toimivampi, mitä nuorempi vauva on. Painorajoitus on 10 kiloa, kun patja on liikkeessä, ja raja on aika tarkka. Patjalle ei saa päästää isosisaruksia pomppimaan.

Kun moottori ei ole päällä, painoraja on 20 kiloa. Patja kestää, vaikka lapsi konttaisi tai nousisi seisomaan."

5. Minkä kokoiseen sänkyyn patja sopii? Laitetaanko verkkokankaan päälle lakana?

"Patjan koko on 60 x 120 cm, joka on Suomessa yleisin pinnasängyn koko. Sitä suurempaan sänkyyn patjaa ei saa laittaa, ettei vauva jää jumiin patjan ja sängyn väliin.

Verkkokankaan idea on, että ilma pääsee kulkemaan sen läpi, vaikka vauva kierähtäisi mahalleen. En suosittele lakanaa, koska se poistaa tuon ominaisuuden. Suositus on aina, että vauva nukutetaan selälleen.

Verkkokankaan voi irrottaa ja pestä koneessa 60 asteessa."

6. Patjan hinta on 490 euroa. Mistä tiedän, toimiiko patja meillä? Voiko sitä kokeilla?

"Patjan voi myös vuokrata. Viikkovuokra on 35 euroa."

Familings-vauvanpatja on palkittu Saksan Kind+Jugend -messujen innovaatiopalkinnolla.

Vierailija

No kaikkea sitä.. Taas yksi turhake jolla saada lapsen läheisyydentarpeen tyydyttäminen pois vanhemmilta itseltään.. Ja varmasti myös turvallisuusriski, verkkovirralla toimivat moottorit.. Eikö vauvalle tule kylmä kun alapuolella ilma viheltää..