Miten vanhempien kannattaisi suhtautua nuorten digipelaamiseen? Yläkoululaiset vastaavat.

Tietokoneen äärellä tai sohvannurkassa peliohjain kädessä iltansa viettävä teini voi ärsyttää ja huolestuttaa vanhempaa. Miksei se mene ulos? Eikö se keksi fiksumpaa tekemistä?

Monet vanhemmat ovat huolissaan pelien koukuttavuudesta. Niihin pahasti hurahtanutta nuorta ei kiinnosta mikään muu.

Pelaaminen saattaa aiheuttaa perheissä myös riitaa: säännöistä sovitaan, mutta niistä pitää neuvotella aina uudelleen.

Meidän Perhe kysyi helsinkiläisiltä 14–15-vuotiailta yläkoululaisilta, miksi digipelien pelaaminen kiinnostaa heitä ja millaiset pelisäännöt olisivat parhaat.  Sillä sääntöjä haastattelemamme nuoretkin kaipasivat, loppujen lopuksi.

Mikä pelaamisessa kiinnostaa?

Nuoret itse kertovat, että pelin voittaminen tuntuu hyvältä. Pelaaminen rentouttaa ja vie ajatukset muualle raskaan koulupäivän jälkeen.

Pelaamisella voi myös vahvistaa sosiaalisia suhteita, kun joukkue pyrkii yhdessä voittamaan vastustajan.

”Voittamisen tunne on vaan mahtava.”

”Jos pääsen koulusta vasta neljältä ja on paljon läksyjä, tykkään pelata kännykällä strategiapelejä iltaisin. Niitä pelatessa saan ajatukset pois kouluhommista.”

”Mun pikkuveli on aika pienikokoinen, eikä pärjää mulle urheilussa. Pelaaminen on yksi asia, missä se voi voittaa mut. Joskus me otetaan matsia pelin loppumisen jälkeenkin, kun toista harmittaa häviäminen. Veljien pitää vähän painia.”

”Pelaamisessa parasta on sosiaalisuus. Pelaan netissä tiimipelejä, ja pelaajia on ympäri maailmaa. Ei niiden tyyppien kanssa tulisi juteltua missään muualla. Pelin chateissa jutellaan kaikesta mahdollisesta, ei vaan pelaamisesta. On kivaa saada uusia tuttavuuksia.”

Säännöt ne olla pitää

Nuoret kertovat, että useimmissa kodeissa pelaamista säädellään yhdessä sovituilla säännöillä. Tavallisesti pelaaminen ei aiheuta suuria perheriitoja, vaikka peliajoista kinastelu yleistä onkin. 

Nuorten mukaan vanhemmat pitävät tärkeimpänä sitä, että nuoret hoitavat läksynsä ja kotityönsä kunnialla pelaamisesta huolimatta. Myös nuorten itsensä mielestä tämä on tärkeää: pelaaminen ei saa viedä kaikkea aikaa.

”Jos saan kaikki hommat hoidettua enkä jätä treenejä väliin, saan pelata niin paljon kuin haluan.”

”Meillä ei saa pelata joka päivä, vaan joka toinen päivä tunnin tai kaksi. Jos on kavereita kylässä, saadaan pelata enemmän.”

”Mun mielestä nuoren pitää itsekin kelata, että onko hyvä vaan pelata kaiket illat. Pitää ajatella maalaisjärjellä. Läksyt pitää tehdä, eikä kannata pelata iltamyöhään.”

”Kyllä jokaisen ysiluokkalaisen pitäisi tajuta, että pelaaminen ei voi mennä läksyjen tai kotitöiden edelle.”

Digipelit: Ei tällaisia sääntöjä

Jos pelaaminen on kohtuullista, nuoret eivät haluaisi vanhempien asettavan sille liian tiukkoja rajoja. Ne tuntuvat nuoresta epäreilulta.

He kokevat vanhemman liiallisen pelaamiseen puuttumisen loukkauksena. Heidän mielestään se osoittaa, ettei vanhempi luota nuoren omaan ajattelukykyyn.

”Yksi kaveri on kertonut, että sen faija ottaa aamulla kuvan sen huoneesta. Sitten se tarkistaa myöhemmin, onko kaverin tietokonetuoli liikahtanut väärään aikaan. Jos on, sen faija huutaa.”

”Luokkakaverin perheessä tehdään niin, että jos se vähänkin mokaa tai tekee väärin, siltä otetaan heti kone pois.”

”Se on mun mielestä liian tiukkaa, jos (yläkoululainen) saa pelata vaan vaikka puoli tuntia päivässä.”

Säännöt pelin mukaan

Nuoret pelaavat mitä erilaisimpia pelejä. Toiset suosivat konsolipelejä, joita pelataan olohuoneissa yksin tai yhdessä sisarusten ja kavereiden kanssa. Yhä useampi pelaa kuitenkin mieluiten netin online-pelejä, joita pelataan joukkueena.

Nuorten mukaan tiimipelien käytännöt ovat monille vanhemmille arvoitus. Väärinkäsitykset aiheuttavat riitoja kotona. Tiimipeleihin pitäisikin nuorten mielestä soveltaa eri sääntöjä kuin konsolipelien pelaamiseen.

”Moni vanhempi ei tajua, miten tiimipelit toimivat. Niitä ei voi välttämättä laittaa pauselle, kun pitää mennä syömään. Jos joku lähtee kesken kaiken, koko joukkue voi hävitä ja sitten muut on vihaisia sille yhdelle. Jos lähtee pois kesken pelin, ei siihen peliin voi välttämättä enää palata pitkään aikaan.”

”Säännöt pitää tehdä sen mukaan, millaisia pelejä lapsi pelaa. Tunnin peliaika ei toimi, jos pelataan joukkuepeliä, josta ei voi lähteä kesken kaiken. Silloin on parempi sopia, että saa pelata vaikka kaksi kokonaista peliä.”

”Jollekin tiimipelit voi olla ainoa väylä samanhenkisten ihmisten kanssa jutteluun. Jos vanhemmat käyttää rangaistuksena pelikieltoa, se voi olla pahinta, mitä sille nuorelle voi tehdä. Siltä viedään silloin sen koko sosiaalinen elämä pois.”

Mitä nuoret toivovat vanhemmilta?

Moni nykypäivän nuori tuntuu syntyvän peliohjain kädessä. Vanhemmille ikäpolville pelien maailma on kuitenkin outo ja vieras. Siksi vanhemmat eivät aina ymmärrä lastensa pelaamisintoa.

Osa nuorista kertoo yrittäneensä tutustuttaa vanhempansa pelaamiskulttuuriin, ja joissain perheissä vanhemmat pelaavatkin yhdessä lasten kanssa.

Nuoret toivovat, että vanhemmat ymmärtäisivät pelaamisen olevan harrastus muiden joukossa.

”Mun vanhemmat eivät ole innostuneita pelaamisesta, mutta kyllä ne suunnilleen ymmärtää sitä. Olen kerran vienyt äidin mukaan Assembly-tapahtumaan. Se oli ihan ihmeissään siellä, kun tuhannet nörtit istuivat koneidensa ääressä Hartwall-areenalla.”

”Sitä vanhemmat ei kyllä tajua, et pelaaminen voi olla ammatti. Mä seuraan ammattilaisturnauksia harva se ilta. Yhdenkin pelin voittaja sai viisi miljoonaa dollaria.”

”Jollekin nuorelle pelaaminen voi olla harrastus siinä missä urheilukin. Eikö jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, mistä tykkää?”

Nuorten laatimat pelisäännöt vanhemmille

  1. Yritä ymmärtää, edes vähän. Tutustu peleihin ja osoita, että olet kiinnostunut siitä, mitä lapsesi tekee. Pelaaminen on harrastus.
  2. Sovi säännöt pelien mukaan. Netissä pelattavia joukkuepelejä ei aina voi lopettaa kesken, koska kyseessä on ison porukan yhteinen peli. Vältät ruoka-aikojen riidat, kun huikkaat jo hyvissä ajoin, milloin pöytään on tultava. Peli ei ole kesken ruoka-aikaan, jos sen voi ennakoida.
  3. Ymmärrä, että peleissä on kavereita. Muut pelaajat voivat olla nuorelle tärkeitä. Jos koulussa ei ole kavereita, pelaaminen voi olla päivän tärkein sosiaalinen hetki.
  4. Löysää pipoa. Älä sano pelaamista ajanhukaksi. Koulu on joskus stressaavaa ja pelaaminen on keino rentoutua.
  5. Muistuta vaan. Kouluhommista ja kotitöistä voi myös muistuttaa, jos lapsi unohtuu pelaamaan. Ei se ole niin vakavaa.

Lue lisää

Pelaako lapsesi liikaa? Näin selvität sen

Äidin tarina: "Lapseni on peliriippuvainen"

Siivoa, saat peliaikaa

Aikuiset hermoilevat nuorten sosiaalisen median käytöstä välillä turhaan, Peppi-Lotta sanoo.

Olen käyttänyt erilaisia somepalveluita pari vuotta, enkä ole törmännyt mihinkään arveluttavaan. Sometus on osa sosiaalista elämää.

On hyvä, jos vanhemmat aluksi seurailevat lastaan somessa ja selittävät, mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Jos vaikka postaa Instagramiin kuvan kaveristaan rannalla bikineissä, kuva saattaa levitä netissä. Mutta jos lasta pelotellaan ja varoitellaan liikaa, hän ei ehkä kehtaa tunnustaa vanhemmilleen, jos sitten tapahtuukin jotain kurjaa.

Lapsi on mielestäni tarpeeksi vanha someen 13–15-vuotiaana. Silloin hän osaa ottaa vastuuta. Minä menin kutosluokalla ensiksi Instagramiin. Aluksi hashtagien käyttö ja lyhenteet olivat vieraita, mutta opin seuraamalla muita.

Nykyään käytän somea noin kolme tuntia päivässä, koska sen avulla pysyy niin hyvin kärryillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Sometan välitunneilla, ajoneuvoissa, kotona oleskellessani ja joskus läksyjen lomassa, vaikka se ei olekaan hyvä asia, kun ajatukset rupeavat karkailemaan. Kolme tuntia on kieltämättä paljon, ja yritän vähentää ja olla enemmän läsnä kavereideni kanssa myös somen ulkopuolella.

Myös 13-vuotias pikkusiskoni on monissa somepalveluissa, mutta mielestäni hänen ei vielä kannata liittyä ask.fm:ään. Siellä voi kysyä kysymyksiä toisilta nimellä tai ilman.

Joskus Askissa kysymykset ovat painostavia, ja vastaajat voivat haukkua ja sättiä muita. Tai siellä voidaan kysyä jotain henkilökohtaista, kuten olenko polttanut tupakkaa.

”Jos vastailee mitä sattuu, voi tulla juorumyrsky.”

Ei näihin tarvitse vastata, mutta jos vastaan, vastaukseni löytyy palvelusta pitkään. Jos vastailee mitä sattuu, vastaukset saattavat levitä netissä ja niistä voi tulla niin sanottu juorumyrsky.

Pari vuotta sitten halusin Movie Star Planet -pelisivulle ja äiti sanoi, että katsotaan muutaman vuoden kuluttua. Se oli ärsyttävää ja odottelu tuntui tyhmältä silloin. Nyt ymmärrän, miksi hän käski odottaa. Siellä voi olla kolmekymppisiä miehiä, jotka väittävät olevansa nuorempia ja haluavat vain nuorten tyttöjen seuraa.

Facebookissa minua on pari kertaa pyytänyt kaveriksi ihminen, jota en tunne. Silloin kysyn, tuntevatko vanhempani hänet. Jos eivät, annan olla. Ei minun tarvitse huolia kavereikseni keitä tahansa.

Minusta on hyvä, että vanhempani seuraavat minua somepalveluissa, kunhan eivät kauheasti sekaannu. Olisi ärsyttävää, jos he kyselisivät postailuistani joka päivä. Vanhemmat eivät minusta käyttäydy somessa nolosti, eivät omani eivätkä kavereidenkaan. Joskus, kun vaihdan Facebookissa profiilikuvani, kaverit kommentoivat kuvaa. Jos äitini tulee mukaan kommentoimaan, se on minusta yllättävää, muttei noloa sekään.

Peppi-Lotta Viidalla, 14, on tili Facebookissa, Ask.fm:ssä, We heart it'ssä, Instagramissa, Snapchatissa ja Kikissä.

Meidän Perhe 7/16

Meidän Perhe kysyi, minkä ikäisenä nuori voi aloittaa iltamenot kaupungilla, lähteä festareille tai järjestää bileet. Näin vanhemmat vastasivat.

15 vuotta on ikä, jonka täytettyään nuori voi viettää aikaa kavereiden kanssa kaupungilla vielä iltayhdeksän jälkeen. Noin kolmasosa vastaajista valitsi tämän iän, kun Meidän Perheen kysyi ikärajoista. 15-vuotiaat ovat peruskoulun viimeisellä luokalla.

Ikää enemmän vaikuttaa monen mielestä se, millainen kaveriporukka nuorella on. Myös se on tärkeää, miten oma nuori suhtautuu päihteisiin.

"Eiköhän näitä pitkälti sanele se, mitä kaveripiirikin tekee. Pakko kai sitä on hieman liekaa antaa, jos on järkevä kaveriporukka."

"Pitää nuoriin luottaa, kun itsekin on päässyt menemään. Ei se tarkoita aina, että nuoret tekisivät jotain hölmöä. Kaupungilla hengailu on nuorten tapa viettää aikaa."

"Iltamenoissa iso merkitys on sillä, mikä on lapsen ja hänen kaveriensa suhtautuminen alkoholiin/huumeisiin. Jos voin luottaa lapsen päihteettömyyteen, vapauttakin voi antaa enemmän."

Moni pitää edellytyksenä sitä, että nuorella on mukana puhelin, johon myös vastataan.

"Jos ei vastaa puhelimeen, reissu keskeytyy. Haen vaikka keskellä yötä. Lapset tietävät tämän, ja siksi aina vastaavat. Kerron myös, että luotan ja rakastan ja että vaikka mokaa, niin kotiin voi aina tulla eikä kukaan huuda."

"Oma villi teini-ikä on mielessä"

12 on yleisin vastaus kysymykseen, minkä ikäinen voi käydä kaupungilla kavereiden kanssa päivällä.

Vähän useampi kuin joka neljäs antaa jo 13–14-vuotiaan, 7.–8. luokkalaisen, olla kaupungilla myös illalla.

"Tämän ikäisen nuoren käytöstä voi jo ennustaa sen perusteella miten tähän asti toiminut. Pitää antaa luottamusta ja vapauksia jos nämä on ansainnut. Silti pitää miettiä mikä on turvallista ja suojella nuorta", yksi näin vastanneista perustelee.

"Esikoinen sai mennä aika vapaasti, hain itse, tutustuin kavereihin, pidin keskusteluyhteyden auki. Nyt hän on jo täysi-ikäinen, ja olen tyytyväinen tulokseen", toinen kertoo.

Neljäsosa vastaajista valitsee ikärajaksi 16:n. Joka kymmenes sallii illanvieton kaupungilla vasta 17–18-vuotiaalle.

"Nuori, joka osaa huolehtia itsestään paremmin kuin keskimäärin, ei tahdo kantaa huolta kavereista, jotka opettelevat itsenäisyyttä enemmän kantapään kautta", yksi perustelee korkeampaa ikärajaa.

"Kun itsellä on ollut villi teini-ikä, niin pidän sen kyllä mielessä", toinen linjaa.

Mökille ja festareille vasta vanhempana

16 vuotta on yleisin sopivana pidetty ikäraja kaverin kotibileisiin. Omaan kotiin sen ikäisten juhlat huolii harvempi. Yleisin sopivana pidetty ikäraja omiin kotibileisiin on 18 vuotta, kyselyn korkein vaihtoehto.

"Täysi-ikäisenä saa itse päättää. Meillä vanhin on 16, ja kerta kotibileissä riitti."

"Kotibileitä ilman vanhempia voi järjestää sitten, kun muuttaa omilleen."

Myös mökkeily kaveriporukalla ja yön yli kestävä festarireissu edellyttää useimpien mielestä täysi-ikäisyyttä. Mökille kymmenesosa vastaajista päästäisi jo alle 16-vuotiaan. Festarireissua sen ikäiselle ei sallisi juuri kukaan.

"Jos lapsi tulee vielä kotiin vanhempien luokse, olen antanut mennä alaikäisenä. Yöksi pois kotoa ilman aikuisen valvontaa olen päästänyt vasta täysi-ikäisenä."

"Täältä puuttuu EI IKINÄ kohta :) apua..." yksi kommentoi kyselyä.

Lähde: Meidän Perheen kysely, 233 vastaajaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onko teinisi lähdössä ekaa kertaa kavereiden kanssa keikalle, kotibileisiin tai illalla kaupungille? Nämä asiat kannattaa tehdä ennen lähtöä.

1. Järjestä raha-asiat

Miksi?

Rahapussi voi kadota tai se voidaan varastaa.

Miten?

– Poista rahapussistasi kaikki ylimääräiset kortit, joita et tarvitse lähtiessäsi, ja ota mukaan vain tarpeellinen.

– Ota mukaan käteistä rahaa, ja laita osa rahoista esimerkiksi taskuun, mielellään vetoketjun taakse.

– Jos haluat ottaa pankkikortin hätävaraksi, laita se muualle kuin rahapussiin, esimerkiksi kengän pohjalle tai kaulapussiin. Pankkikorttiin kannattaa aina asettaa nostoraja.

2. Varmista yhteydet

Miksi?

Kännykkä voi kadota tai se voidaan varastetaan. Harva meistä muistaa enää puhelinnumeroita ulkoa.

Miten?

– Kirjoita paperille huoltajiesi ja tärkeimpien ystäviesi puhelinnumerot.

– Laita paperi eri paikkaan kuin puhelin.

– Tallenna lähiomaisesi numerot kännykkään ICE (in case of emergency) -nimellä. Se helpottaa yhteydenottoa lähiomaiseen, jos joku toinen yrittää tavoittaa kännykälläsi huoltajiasi.

3. Jos lähdet ulos, pakkaa mukaan

– vesipullo, sillä varsinkin helteellä nestehukka iskee helposti. Täytä pulloa säännöllisesti vedellä.

– muovipussi tai jätesäkki. Saat kerättyä niihin roskia, voit istua niiden päällä ja tarvittaessa voit suojautua niiden avulla hetkeksi sateelta.

– riittävästi lämpimiä vaatteita. Suomen kesä on arvaamaton ja yöt kylmiä.

4. Keskustele kavereiden kanssa

Kerro mahdollisista pitkäaikaissairauksistasi, kuten diabeteksestä ja epilepsiasta, ainakin yhdelle kaverillesi ennen lähtöä. Jos tarvitset apua, kaverisi osaa hankkia sinulle sitä.

On hyvä varautua yllätyksiin ja miettiä, miten silloin toimii. Keskustelkaa kavereiden kanssa miten toimitte, jos

– kaveri katoaa ja jää itse yksin

– joku tarjoaa alkoholia tai muita päihteitä

– joku kaveriporukasta juo liikaa

– kyydeissä tapahtuu muutoksia, esimerkiksi kaverin ajaman auton kyytiin tulee tuntemattomia tai kuskiksi lupautunut kaveri juo alkoholia.

Näissä keskusteluissa olisi hyvä olla mukana ainakin yhden kaverin vanhemmat, jotta vanhempienkin näkökulma otetaan huomioon.

Vinkit antoi päihdetyön suunnittelija Kati Laitila Suomen Punaisesta Rististä.

○_○

Ei o todellist. Kuka hullu ottaa juomapullon tai muovipussin mukaa?! Niit saa kaupast jos tarvii. Teinit pystyy kyl huolehtii itestää. Ei siin muovipussit auta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Teinit juhlivat yleensä mallikkaasti mutta yllätyksiäkin sattuu. Miten niihin voi varautua etukäteen? Päihdetyön suunnittelija Kati Laitila Suomen Punaisesta Rististä kertoo.

1. Keskustelkaa säännöt selviksi

Nuorelle on tärkeää, että vanhempi on aidosti kiinnostunut hänen menoistaan. Ennen lähtöä vanhemman kannattaa

– selvittää, minne nuori on menossa ja kenen kanssa.

– sopia seuraamuksista joita tulee, jos nuori ei vastaa vanhempien puheluihin.

– sopia tarkasta kotiintuloajasta.

– kertoa lapselle, miten toivoo tämän käyttäytyvän – mikä on kiellettyä tai ei-toivottavaa. Ensimmäiseen ryhmään voi kuulua esimerkiksi alkoholin juominen, toiseen oleskelu kesähelteellä ulkona ilman hattua.

– tehdä nuoren kanssa suunnitelmat yllätyksien varalle. Entä jos kännykkä, rahapussi tai kaveri katoaa, joku tarjoaa alkoholia tai muita päihteitä, nuori itse tai kaveri juo liikaa alkoholia tai nuori myöhästyy viimeisestä bussista tai junasta?

– antaa myönteistä palautetta: "Olet tosi fiksu ja luotan, että osaat käyttäytyä hyvin." Se lisää nuoren itsevarmuutta ja tahtoa kunnioittaa vanhempien toiveita.

2. Syötä nuori ennen lähtöä

Ravittuna jaksaa paremmin.  

Lisäksi: jos nuori vastoin etukäteen sovittua juo alkoholia, ravinto auttaa pitämään verensokerin ylhäällä.

– Promillet eivät myöskään kohoa niin korkealle, kun vatsa on täynnä, Kati Laitila sanoo.

Laitila varoittaa etenkin nuorten tyttöjen vanhempia uudesta ilmiöstä, drunkoreksiasta.

– Tytöt paastoavat mahdollisimman pitkään, jotta promillet nousisivat varmasti korkeiksi. Vähäinen syöminen pitää myös illan kalorit kurissa, koska niitä tulee alkoholista.

3. Ole itse selvin päin

Nuoren juhlailtana molempien tai vähintään toisen vanhemman on oltava ajokunnossa, Laitila muistuttaa.

– Näin he voivat auttaa lastaan, jos tämä tarvitsee apua ja vaikkapa hakea tämän tarvittaessa autolla kotiin.

Vanhemman ei tarvitse päivystää koko iltaa puhelimen äärellä ja nukkuakin voi, jos uni tulee silmään. Laitila kuitenkin kehottaa vanhempia laittamaan herätyksen päälle lapsen kotiintulon aikaan. Jos lapsi on pedissä, hienoa, jos ei, hänelle kannattaa soittaa ja jäädä odottamaan.

4. Ei öisiä palopuheita

Jos teini tulee humalassa kotiin, keskustelut kannattaa jättää seuraavalle päivälle, Laitila opastaa.

Lapselle voi antaa vähän syötävää ja sokeripitoista juotavaa, jotta verensokeri pysyy kohdallaan. Hänet kannattaa laittaa nukkumaan kyljelleen siltä varalta, että hän oksentaa yöllä.

– Mikäli lapsi on kaatunut ja sekava, herätä hänet 2–3 tunnin välein ja kysy häneltä selkeitä kysymyksiä, johon hän joutuu vastaamaan virkkeellä. Näin huomaat, onko sekavuus pahentunut esimerkiksi päähän kohdistuneen iskun aiheuttaman aivoverenvuodon vuoksi.

Seuraavana päivänä nuoren kanssa kannattaa jutella, miksi näin kävi, mitä siitä opittiin ja miten ensi kerralla toimitaan toisin.

Laitila kannustaa vanhempia myös mukaan tutustumaan nuorten maailman esimerkiksi SPR:n festaritoiminnan kautta tai paikallisessa katutyössä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.