Ei huolta vanhemmat, seuranne kelpaa kyllä!

Vanhemmat potevat usein sitä, että teini-ikäistä lasta on vaikea saada mukaan perheen yhteisiin juttuihin. Nuori kun lukittautuu mieluummin omaan huoneeseensa kännykän tai kavereidensa kanssa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö vanhempien seura kiinnostaisi. Kysyimme Annalta, 15, Meeriltä, 14, Adalta, 14, ja Rositalta, 14, mitä he oikeasti haluaisivat tehdä vanhempiensa kanssa.

1. Viettää aikaa ilman sisaruksia

"Yhteinen aika ilman muita sisaruksia on tärkeää. On mukavaa tehdä jotain pelkästään vanhempien kanssa. Kun sisarukset ovat paikalla, viettää helpommin aikaa heidän kuin vanhempien kanssa. On kiva päästä puhumaan asioista ilman sisarusten välikommentteja ja mielipiteitä."

2. Löytää yhteinen kiinnostuksenkohde

"Vanhempien kanssa on myös kiva tehdä jotain, mistä molemmat tykkäävät. Urheileminen tai keikoilla käyminen voi olla hauskaa vaihtelua arkipäiviin. Nuorelle on tärkeää rakentaa yhteisiä muistoja ja kokemuksia äidin ja isän kanssa."

3. Matkustella

"Matkustaminen vanhempien kanssa on silmiä avaavaa ja opettavaista. Heidän seurassaan oppii aina jotain uutta, sekä arvostamaan kaikkea, mitä itsellä jo on. Vanhempien seurassa on aina turvallinen olo."

4. Puuhata yhdessä kotona

"Aina ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. On kiva vaikka katsoa leffaa tai laittaa yhdessä ruokaa kotona."

5. Jutella rauhassa

"Joskus haluaisi vain istahtaa yhdessä sohvalle juttelemaan päivän kuulumisista. Vanhempien lapsuus ja nuoruuskin kiinnostaa. Harvoin sitä tulee ajatelleeksi varsinkaan tässä iässä, kuinka tärkeitä vanhemmat ja heidän neuvonsa oikeasti ovat."

Ja mitä sitten ei...

Mennä paikkaan, jossa on paljon muita nuoria

"Voi olla ahdistavaa esiintyä kavereiden ja tuttujen keskellä vanhempien kanssa. En haluaisi tuoda vanhempiani kouluun kesken koulupäivän."

Jutun kirjoittanut Emilia Tamminen oli tet-harjoittelussa Vauvan ja Meidän Perheen toimituksessa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Dokumentissa Kolme kertaa toivo (Suomi 2017)  tavataan kolme nuorta aikuista, jotka ovat iästään huolimatta kohdanneet elämässään jo paljon kipeitä asioita. Heidän kokemuksistaan voi kuka tahansa saada vertaistukea.

Hanna menetti isänsä kouluikäisenä. Kun isä kuoli lauantaina, oli Hanna jo maanantaina koulussa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lopulta suru tavoitti hänet ja kyyneleet tulivat. Siitä alkoi pahan olon hidas työstäminen.

Lisää mietittävää Hanna sai ysiluokalla huomattuaan tykkäävänsä tytöistä. Itsensä löytäminen ei kuitenkaan ollut vain helpottavaa. Seurasi pieni, suuri kriisi, kuten Hanna asian ilmaisee. Mutta siitäkin päästin yli.

Sofin sairastuttua masennukseen oli apu onneksi lähellä. Isän kanssa vietetyt koiranulkoilutuslenkit ja hengähdystauot kiireisen arjen keskellä ovat valaneet Sofiin uskoa ja pitäneet pään pinnalla.

Pahimmillaan koulukiusaamisen romuttama itsetunto on ollut nollassa, mutta Sofi on saanut lisää voimia vertaistukiryhmästä ja parhaalta ystävältään. Nyt tulevaisuus näyttää ja valoisalta.

Keskittymishäiriöstä kärsivälle Williamille koulu oli vaikeaa, ja ongelmat ovat jatkuneet myös aikuisiällä. Nyt 24-vuotiaana hän ei esimerkiksi voi omistaa kännykkää, sillä se häviäisi jo parissa päivässä. Niin on jo käynyt kymmenelle kännykälle.

Williamin pelasti täydelliseltä sulkeutumiselta rakas harrastus: skeittaaminen. Williamille se on intohimo mutta myös terapiaa.

Kolme kertaa toivo on valoisia pieni dokumentti. Vaikka kolmikon tarinat ovat erilaisia, on niissä myös jotain yhteistä: kaikki kolme ovat selvinneet vaikeuksista huolimatta elämässään eteenpäin. Se jos mikä antaa toivoa meille muillekin.

Dok: Kolme kertaa toivo Yle Teema & Femillä pe 12.5. klo 19.00

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tyttöjen väkivalta ja aggressiivinen käytös hämmentää ja aiheuttaa kummastusta. Vaikka ilmiö ei ole uusi, siitä keskustelu on.

Teini-ikäisten tyttöjen käyttämä väkivalta on nähty pitkään enemmän itseen kuin muihin kohdistuvana. Se on näyttäytynyt suurelle yleisölle lähinnä viiltelynä ja itsetuhoisena käytöksenä. Asiantuntijat alleviivaavat tyttöjen väkivallan olevan samanlaista kuin poikien.

Kun teinityttöjengien tekemistä väkivaltaisista yhteenotoista kauppakeskuksissa uutisoidaan, suuri yleisö yllättyy. Avoin väkivalta ei ole ollut “tyttöjen juttu”, vaan ilmiö, joka on pitkään lakaistu maton alle. Siksi tytöt jäävät usein yksin aggressiivisten tunteidensa kanssa.

Väkivaltaisia tunteita hävetään ja salataan. Raivon ja vihan tunteiden käsitteleminen on vaikeaa, koska ne eivät edelleenkään kuulu perinteisesti hyväksyttyyn tyttöjen tunneskaalaan. Kun vaikeat tunteet tukahdutetaan, ne saattavat ryöpytä yli.

Tyttöjen ja poikien väkivalta on samanlaista

Maria Akatemian Keijun varjo -hankkeen koordinaattori Elina Rajaniemen mukaan tytöt voivat käyttäytyä yhtä aggressiivisesti kuin pojatkin. Tytöt käyttävät poikien kanssa samoja väkivallan muotoja; henkistä väkivaltaa, läpsimistä, lyömistä, tönimistä ja tavaroiden rikkomista.

– Kuka tahansa voi olla väkivallan tekijä tai kokija: nainen tai mies, tyttö tai poika, Rajaniemi summaa.

Väkivaltaisen käytöksen juuret ovat usein samoja riippumatta siitä, onko väkivaltaa käyttävä poika tai tyttö. Syy löytyy usein varhaislapsuuden kaltoin kohtelun kokemuksista.

Kokemuksen ei tarvitse aina olla traaginen heitteillejättö, vaan se voi olla jonkin vaille jäämistä, kuulemattomuutta tai näkymättömyyttä. Vanhemmat eivät ole osanneet ottaa vastaan lapsen vihan tai raivon tunteita, vaan ne on torpattu ja kielletty, ja se on kääntynyt kokijaa vastaan.

Teinitytöillä kuten aikuisilla naisillakin kokemukseen liittyy lisäksi usein pärjäämisen kulttuuria myötäilevä “kiltin tytön rooli”.

Väkivallattoman aikuisuuden takaa varhainen apu

Psykoterapeutti Nora Lindgren kertoo, että väkivaltaisesta käytöksestä voi päästä irti. Tärkeää on tunnistaa väkivaltainen käytös, ja puuttua siihen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Nuorella pitäisi olla edes yksi aikuinen, jonka kanssa käydä omia tuntemuksia ja käytöstä läpi.

–  Turvallinen ja nuorta tukeva aikuinen, joka näkee ja kuulee, mitä nuori haluaa sanoa, Lindgren kertoo.

Lindgrenin mielestä väkivaltaista käytöstä ei pitäisi jaotella tyttöjen tai poikien väkivallaksi. Väkivalta on aina väkivaltaa. Väkivaltaiseen käytökseen on syy, ja syystä riippuu, kuinka helppoa nuorelle on kanavoida vaikeat tunteet jotenkin muuten kuin väkivaltaisena käytöksenä. 

– Väkivaltainen nuoruus ei silti tarkoita väkivaltaista aikuisuutta, Lindgren summaa.

Väkivallattoman aikuisuuden, ja myöhemmin ehkä väkivallattoman vanhemmuuden saadakseen on nuoren kohdattava omat vaikeat tunteensa, ja työstettävä niitä. Se ei ole helppoa, mutta jokainen apua hakeva voi löytää uuden, turvallisen tavan kanavoida raivoa ja turhautumista.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Murrosikäisen vanhempi, oletko hukassa? Nyt viimeistään kannattaa tutustua Skamiin.

Hitiksi Suomessakin nuossut nuortensarja Skam on kerännyt Yle Areenassa yli kuusi miljoonaa käynnistysklikkiä ja alkaa pyöriä nyt myös tv:n puolella. Televisiossa sarja nähdään Yle Teema & Femillä sunnuntai- ja maanantai-iltaisin alkaen ensimmäisestä kaudesta. Areenan puolella sen sijaan pyörii jo sarjan neljäs ja viimeinen kausi.

Skam on norjalainen nuortensarja, joka kertoo Oslossa Hartvig Nissenin koulua käyvien lukiolaisten elämästä. Jokainen tuotantokausi keskittyy yhteen päähenkilöön.

Ensimmäisen kauden pääosassa on uudessa koulussa aloittanut Eva, toisessa kimppakämpässä asuva Evan kaveri Noora, kolmannessa omaan seksuaalisuuttaan pohtiva Isak ja neljännessä muslimityttö Sana.

Sarjasta on tullut hitti pohjoismaiden ulkopuolellakin, ja siitä on tekeillä myös amerikkalainen versio.

Erityisesti neljä asiaa selittää Skamin suosion.

1. Skam ei häpeile eikä holhoa

Skam (suomeksi Häpeä) on erilainen nuortensarja, koska se näyttää teini-iän juuri sellaisena kuin se on. Se ei kiillota, siloittele tai sensuroi.

Skamissa oslolaisnuoret rakastuvat, riitelevät, sekoilevat ja puhuvat juuri niin kuin oikeat teini-ikäiset. Se on paljon velkaa brittisarja Skinsille (2007–2013), mutta pohjoismaalaisena sarjana on lähempänä suomalaisteinien elämää ja siksi myös uskottavampi: elämä on räkäistä biletystä, mutta nappeja nappaillaan vähän bristolilaisnuoria maltillisemmin. Draamaksi riittää elämä itsessään.

2. Skam puhuu tärkeistä asioista niiden oikeilla nimillä

Skam kuvaa juuri niitä asioita, joilla on teini-iässä merkitystä: kavereilla, ihastumisilla, seksillä, riidoilla, kiusaamisella, sekoilulla ja oman elämän käsittämisellä. Se ei karta herkempiäkään aiheita, kuten homoutta, uskontoa, mielenterveysongelmia.

Skamissa nuoret ovat moniääninen joukko, jossa jokainen on yksilö.

Skam on kohdannut nuoret alusta asti moniäänisenä joukkona, jossa jokainen on yksilö. Siksi samat suositut ja uhmakkaat hahmot voivat samalla olla myös epävarmoja ja ujoja, ystäviä ja vihollisia.

3. Skamissa soi musiikki

Minkä tahansa vakavastiotettavan nuortensarjan tunnistaa siitä, että siinä soi musiikki, jolla on todella kosketus nuorten elämään. Skamissa asia on hoidettu enemmän kuin kunnialla.

Sarjassa kuultavasta musiikista pääsee kärryille virallisella Spotify-soittolistalla, joka päivittyy säännöllisesti.

4. Skamia eivät katso vain nuoret

Parasta on, että Skamia katsoakseen ei tarvitse olla edes nuori. Aikuisille sarja tarjoaa katkeransuloisen muistutuksen siitä miltä se elämän kevät tuntuikaan.

Murrosikäisten – nykyisten tai tulevien – vanhemmille Skam on mitä korvaamaton opas siihen, mitä on olla teini 2010-luvulla.

Skam Yle Teema & Femillä alkaen sunnuntaina 30.4. klo 23.25.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Sami Minkkinen ja Marja Kihlström käsittelevät tuoreessa kirjassaan seksuaalisuutta vauvasta aikuisuuteen. Poimimme parhaat vinkit, joilla vanhempi voi tukea nuoren seksuaalista kehitystä.

Havaintoja parisuhteesta –bloggari Sami Minkkinen ja seksuaaliterapeutti Marja Kihlström kirjoittivat seksuaalihistoriansa ensin vauva.fin blogikirjoituksiin. Myöhemmin tekstit kasvoivat kirjaksi. Pannaan menemään – kaksi tarinaa rakkaudesta kertoo kahden ihmisen seksuaalisen kehityskaaren lapsuudesta alkaen. Kokemusten rinnalla tarjotaan tietoa ihmisen seksuaalisesta kehityksestä.

Kirjan punaisena lankana on ajatus siitä, että seksuaalisuus on voimavara, jonka rakentuminen alkaa jo vauvaiässä ja jatkuu läpi elämän. Se muovautuu sen mukaan, millaisia kokemuksia yksilö saa läheisyydestä ja vuorovaikutuksesta muiden kanssa.

Poimimme kirjasta kolme asiaa, joilla vanhemmat voivat tukea nuoren itsetuntoa ja seksuaalisuuden kehittymistä.

1. Usko pois, juuri sinun ihailusi on tärkeää

Kotoa saatua rakkaus vaikutti positiivisesti itsevarmuuteeni, jonka koulukiusaaminen olisi voinut romuttaa täysin. Isä kehui minua aina kauniiksi ja taitavaksi, Marja Kihlström kirjoittaa kirjassa.

Teini-ikäinen kysyy koko olemuksellaan, onko varmasti ok. Miten muut minut näkevät? Kelpaanko kumppaniksi jollekin? Nuori janoaa oman äitinsä, isänsä ja muiden läheisten hyväksyntää ja positiivista huomiota – vaikka ei todellakaan myöntäisi sitä ääneen.

Keimailevaan nuoreen voi Kihlströmin mielestä suhtautua rakkaudella. Kehaista vaikka hienosta tyylistä, kertoa missä nuori on hyvä, luoda kannustavia katseita. Ihailu lisää itsevarmuutta ja kertoo nuorelle, että hän on ihana ja rakkauden arvoinen omana itsenään.

Se on myös paras suoja sitä vastaan, että antaisi jonkun kohdella itseään huonosti tai tuntisi tarvetta loukata muita.

2. Kaikilla ei ole kiire tositoimiin

Se oli pitkään todella viatonta. Sellaista hapuilua ja kokeilua. Vaatteita ei edes otettu pois. -- Voisi sanoa, että meillä oli muutaman vuoden esileikki. Silti se kaikki muu ennen varsinaista toimintaa oli todella ihanaa, Sami Minkkinen kirjoittaa ensimmäisestä seurustelusuhteestaan.

Aikuiset ajattelevat usein, että nuorilla, varsinkin pojilla, on kiire seksikokeiluihin. Minkkisen mukaan ei ole välttämättä ihan niin. Sitä paitsi: teininkään seksuaalisuus ei ole vain yhdyntöjä.

– Oli todella opettavaista tutustua tytön vartaloon rauhassa. Ei tuntunut yhtään siltä, että olisi pitänyt edetä nopeammin.

Kihlström kertoo näkevänsä toisaalta työssään nuorten parissa, että on hirveän yksilöllistä, milloin nuori kokee olevansa seksiin valmis. Lopulta päätös on nuoren itsensä.

Vanhemmat saattavat ajatella estävänsä seksielämän aloittamisen vaikka kieltämällä yökyläilyt, mutta niillä on lopulta vain vähän vaikutusta.

– Jos asia huolettaa, on tietysti hyvä tarjoutua juttelemaan ja kuunnella nuorta. Tai neuvoa, mistä voisi saada tarvittaessa keskusteluapua. Esimerkiksi Tyttöjen Talot, Poikien Talot ja Sexpo-säätiö neuvovat nuoria seksuaaliterveydessä. Mitä paremmat tiedot nuorella on seksuaalisuudesta, sitä paremmin hän osaa sanoa kyllä ja ei oikeassa kohdassa, Kihlström sanoo.

3. Tietoa ei ole vieläkään helppo löytää

Nykyvanhemmat saattavat tuudittautua sen varaan, että nettiajan teinit löytävät tietoa itsekin. Se on väärä luulo. Jotain varmasti, mutta onko lähde hyvä? Omilta vanhemmilta kysyminen taas ei ole aina luontevaa, varsinkaan, jos seksistä on vaiettu aiemmin.

Kihlström löysi kotoa esiteininä pornolehtiä ja tankkasi myöhemmin oppia nuorten seksuaalikasvatuskirjoista. Minkkisen tiedonlähteitä lapsena olivat Anttilan alusvaatekuvastot, kavereiden pimppi-puheet ja myöhemmin isältä löydetyt pornolehdet ja –kasetit. Varsinaista tietoa niissä oli niukalti.

– Silloin tunnuttiin ajattelevan pojista, että heille ei tarvitse seksistä kertoa, luonto kyllä opettaa. Tytöille suunnattu opastus taas oli sävyltään kliinistä ja pelottelevaa, Minkkinen sanoo.

Kihlström neuvoo vinkkaamaan nuorelle hyviä nettilähteitä (esimerkiksi Väestöliiton ja Sexpo-säätiön sivut nuorille) ja hankkimaan kirjahyllyyn nuorille suunnatun seksuaalikasvatuskirjan.

– Tietoa kannattaa tarjota mieluummin vaikka vähän aikaisin kuin yhtään myöhässä. Lapselle voi sanoa että hei, hankin tämmöisen kirjan hyllyyn, voit tutustua tähän sitten, kun haluat.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Pannaan menemään -kirjasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.