Yläasteikäinen lapsi potee hysteeristä ikävää jo ollessaan yhden yön pois kotoa.

Kysymys:

Meillä on yläasteikäinen lapsi. Hän ei voi olla pois yötä kotoa ilman tuttua aikuista, vanhempia tai isovanhempia. Koti-ikävä purkautuu hysteerisenä itkuna ja voimakkaan ahdistuksena. Olemme kannustaneet lastamme yrittämään, mutta hänet on aina pitänyt hakea kotiin.

Toinen pelonaihe ovat kummitus- ja kauhujutut, joita lapset kertoilevat toisilleen esimerkiksi koulussa. Lapsemme pelkää tämän jälkeen nukkumaanmenoa, eikä rauhoitu, ennen kuin jompikumpi vanhemmista menee viereen ja valot ovat päällä.

Muuten lapsemme on kuin kuka tahansa 14-vuotias, hän pärjää hyvin ­koulussa, hänellä on paljon kavereita ja harrastus, josta tykkää. Hän on ollut aina herkkä ja reagoi perheessä tapahtuviin muutoksiin. Esimerkiksi toinen vanhemmista joutuu työnsä takia matkustamaan ja lapsemme ikävöi häntä kovasti aina seuraavina päivinä.

Olemmeko huolissamme turhaan? Helpottavatko pelkotilat ja ikävöinti iän myötä?

Huolestuneet vanhemmat

Janna vastaa:

Huolestuneille vanhemmille: Jokin kirjeessänne sai minut liikuttuneena ajattelemaan, että lapsenne on teille hyvin rakas. Ehkä se, ettette ole pakottaneet häntä liian tuskallisiin erossa oloihin.

Yleensä 14-vuotiaan nuoren oletetaan pärjäävän ­pelkojensa kanssa yksin, mutta teillä on ollut viisautta edetä rauhallisesti ­lapsenne ­tahdissa. Minusta on hyvä merkki, että lapsenne elää yöpymisasioita lukuun ottamatta ­tavanomaista elämää, pelkojen estämättä. Ehkä jossain vaiheessa joku ystävä tulee niin läheiseksi ja tärkeäksi, että hänen läsnäolonsa auttaa kestämään koti-ikävää?

Voisitte pohtia asiaa ensin vanhempien kesken ja sitten lapsenne kanssa. Tarjoan tässä ideoita keskusteluun.

Mitä kaikkea koti-ikävä oikeastaan merkitsee? Mitä ikävöidään, kotia vai vanhempia? Mikä koti-ikävässä ahdistaa niin paljon? Kaikkihan­ me ikävöimme rakkaitamme.

Pelkääkö hän vanhemmille tapahtuvan jotain eron aikana? Tai hänelle itselleen? Minkälainen on sopivan kokoinen ikävä? Mikä auttaa eroamaan tai jälleennäkemään?

Miltä ja missä pelko tuntuu? Mitä kaikkea tapahtuu kehossa tai mielessä, kun pelkää? Miltä teistä vanhemmista tuntuu, kun lapsenne pelkää tai on ahdistunut tai ikävöi?

Mistä arvelette voimakkaan koti-ikävän johtuvan? Mistä kaikesta olette huolissanne, jos koti-ikävä ei hellitäkään iän myötä? Mitä pelkäätte siitä seuraavan?

Jos keskinäinen keskustelu ei tunnu helpottavan huoltanne, voitte hakeutua esimerkiksi koulupsykologille, nuorisoneuvolaan tai yksityiselle nuorisopsykiatrille, psykologille tai perheterapeutille.

Meidän Perhe 6/2013

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Kysymyksiä voit lähettää osoitteeseen meidanperhe.kysely@sanomamagazines.fi. Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Lue lisää Jannan vastauksia

Vierailija

Ja sun katit. Minä olen perheestä, jossa piti pienestä pitäen nukkua yksin omassa sängyssä, huolehtia omista asioistaan ja kouluun piti mennä yksin parin kilometrin matka kuusivuotiaasta saakka. Vanhemmat eivät tosiaankaan olleet auttamassa, vaikka muuten huolehtivatkin. Lapsena pelkäsin pimeää, yksinäisyyttä jne. mutta sain itkeä ihan rauhassa, että "tottuisin ja reipastuisin". Olen yli viidenkymmenen ja pelkään edelleen pimeää ja yksinäisyyttä, asiani osaan erittäin hyvin hoitaa yksin, mutta en ole koskaan tuntenut olevani rakastettu, koska minun piti pärjätä pienestä pitäen yksikseni. Ja kannan niskassani kaikki maailman murheet, eli olen todella yliempaattinen persoona. Sanoisin, että vanhemmat huolehtikaa lapsistanne enemmän ja auttakaa heitä, jotta he tietävät olevansa tärkeitä. Se kantaa läpi elämän.

Vierailija

Sinällään eihän siinä ole mitään pahaa, että 14-vuotias viihtyy vanhempiensa kanssa, niin viihtyivät omatkin lapseni. Muistan hyvin, kuinka 15-vuotias nuori hujoppi pahan painajaisen nähtyään tuli arastellen kysymään, että vieläkö saisi tulla vieree, kun pelottaa. No, tottakai annoin tulla nukkumaan.

Samalla kuitenkin kannattaa vanhempina muistaa, että aika kulkee sukkelasti. Liiallinen riippuvuus voi aiheuttaa ongelmia jo parin vuoden päästä, kun peruskoulun jälkeen haetaan opiskelupaikkaa. Nuori ei välttämättä hakeudu sinne, minne haluaisi, kun opiskelu edellyttää muuttamista toiselle paikkakunnalle. Ja parikymppisellä pitäisi kyllä olla viikonloppuna muitakin kiireitä, kuin kiire vanhempien luo.

Isoäitini aikanaan sanoi, että vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset, mutta myös "ajaa heidät pois pesästä", jos he eivät sitä itse ymmärrä tehdä. Tämä ei tarkoita sitä, että heitetään kylmästi pihalle. :D Tämä tarkoittaa sitä, että lapsille pitäisi vähitellen saada mieleen ajatus siitä, että kotoa lähteminen on luonnollinen ja hyvä asia. Niin, että he haluavat lähteä seikkailemaan omia polkujaan ja elämään omaa elämäänsä. Vanhempien pitää ymmärtää ottaa silloin askel taakse ja antaa lastensa lentää pois pesästä. Niin kurjalta kuin se saattaa tuntuakin, Vaan ei ne lapset silloin lopullisesti katoa kaukaisuuteen. Kun lapset saavat irtautua vanhemmistaan ihan luvan kanssa, niin kas kummaan, kun he sitten aivan omatoimisesti haluavat aika-ajoin pyrähtää takaisin käymään. :)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Aikuiset hermoilevat nuorten sosiaalisen median käytöstä välillä turhaan, Peppi-Lotta sanoo.

Olen käyttänyt erilaisia somepalveluita pari vuotta, enkä ole törmännyt mihinkään arveluttavaan. Sometus on osa sosiaalista elämää.

On hyvä, jos vanhemmat aluksi seurailevat lastaan somessa ja selittävät, mitä on järkevää tehdä ja mitä ei. Jos vaikka postaa Instagramiin kuvan kaveristaan rannalla bikineissä, kuva saattaa levitä netissä. Mutta jos lasta pelotellaan ja varoitellaan liikaa, hän ei ehkä kehtaa tunnustaa vanhemmilleen, jos sitten tapahtuukin jotain kurjaa.

Lapsi on mielestäni tarpeeksi vanha someen 13–15-vuotiaana. Silloin hän osaa ottaa vastuuta. Minä menin kutosluokalla ensiksi Instagramiin. Aluksi hashtagien käyttö ja lyhenteet olivat vieraita, mutta opin seuraamalla muita.

Nykyään käytän somea noin kolme tuntia päivässä, koska sen avulla pysyy niin hyvin kärryillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Sometan välitunneilla, ajoneuvoissa, kotona oleskellessani ja joskus läksyjen lomassa, vaikka se ei olekaan hyvä asia, kun ajatukset rupeavat karkailemaan. Kolme tuntia on kieltämättä paljon, ja yritän vähentää ja olla enemmän läsnä kavereideni kanssa myös somen ulkopuolella.

Myös 13-vuotias pikkusiskoni on monissa somepalveluissa, mutta mielestäni hänen ei vielä kannata liittyä ask.fm:ään. Siellä voi kysyä kysymyksiä toisilta nimellä tai ilman.

Joskus Askissa kysymykset ovat painostavia, ja vastaajat voivat haukkua ja sättiä muita. Tai siellä voidaan kysyä jotain henkilökohtaista, kuten olenko polttanut tupakkaa.

”Jos vastailee mitä sattuu, voi tulla juorumyrsky.”

Ei näihin tarvitse vastata, mutta jos vastaan, vastaukseni löytyy palvelusta pitkään. Jos vastailee mitä sattuu, vastaukset saattavat levitä netissä ja niistä voi tulla niin sanottu juorumyrsky.

Pari vuotta sitten halusin Movie Star Planet -pelisivulle ja äiti sanoi, että katsotaan muutaman vuoden kuluttua. Se oli ärsyttävää ja odottelu tuntui tyhmältä silloin. Nyt ymmärrän, miksi hän käski odottaa. Siellä voi olla kolmekymppisiä miehiä, jotka väittävät olevansa nuorempia ja haluavat vain nuorten tyttöjen seuraa.

Facebookissa minua on pari kertaa pyytänyt kaveriksi ihminen, jota en tunne. Silloin kysyn, tuntevatko vanhempani hänet. Jos eivät, annan olla. Ei minun tarvitse huolia kavereikseni keitä tahansa.

Minusta on hyvä, että vanhempani seuraavat minua somepalveluissa, kunhan eivät kauheasti sekaannu. Olisi ärsyttävää, jos he kyselisivät postailuistani joka päivä. Vanhemmat eivät minusta käyttäydy somessa nolosti, eivät omani eivätkä kavereidenkaan. Joskus, kun vaihdan Facebookissa profiilikuvani, kaverit kommentoivat kuvaa. Jos äitini tulee mukaan kommentoimaan, se on minusta yllättävää, muttei noloa sekään.

Peppi-Lotta Viidalla, 14, on tili Facebookissa, Ask.fm:ssä, We heart it'ssä, Instagramissa, Snapchatissa ja Kikissä.

Meidän Perhe 7/16

Meidän Perhe kysyi, minkä ikäisenä nuori voi aloittaa iltamenot kaupungilla, lähteä festareille tai järjestää bileet. Näin vanhemmat vastasivat.

15 vuotta on ikä, jonka täytettyään nuori voi viettää aikaa kavereiden kanssa kaupungilla vielä iltayhdeksän jälkeen. Noin kolmasosa vastaajista valitsi tämän iän, kun Meidän Perheen kysyi ikärajoista. 15-vuotiaat ovat peruskoulun viimeisellä luokalla.

Ikää enemmän vaikuttaa monen mielestä se, millainen kaveriporukka nuorella on. Myös se on tärkeää, miten oma nuori suhtautuu päihteisiin.

"Eiköhän näitä pitkälti sanele se, mitä kaveripiirikin tekee. Pakko kai sitä on hieman liekaa antaa, jos on järkevä kaveriporukka."

"Pitää nuoriin luottaa, kun itsekin on päässyt menemään. Ei se tarkoita aina, että nuoret tekisivät jotain hölmöä. Kaupungilla hengailu on nuorten tapa viettää aikaa."

"Iltamenoissa iso merkitys on sillä, mikä on lapsen ja hänen kaveriensa suhtautuminen alkoholiin/huumeisiin. Jos voin luottaa lapsen päihteettömyyteen, vapauttakin voi antaa enemmän."

Moni pitää edellytyksenä sitä, että nuorella on mukana puhelin, johon myös vastataan.

"Jos ei vastaa puhelimeen, reissu keskeytyy. Haen vaikka keskellä yötä. Lapset tietävät tämän, ja siksi aina vastaavat. Kerron myös, että luotan ja rakastan ja että vaikka mokaa, niin kotiin voi aina tulla eikä kukaan huuda."

"Oma villi teini-ikä on mielessä"

12 on yleisin vastaus kysymykseen, minkä ikäinen voi käydä kaupungilla kavereiden kanssa päivällä.

Vähän useampi kuin joka neljäs antaa jo 13–14-vuotiaan, 7.–8. luokkalaisen, olla kaupungilla myös illalla.

"Tämän ikäisen nuoren käytöstä voi jo ennustaa sen perusteella miten tähän asti toiminut. Pitää antaa luottamusta ja vapauksia jos nämä on ansainnut. Silti pitää miettiä mikä on turvallista ja suojella nuorta", yksi näin vastanneista perustelee.

"Esikoinen sai mennä aika vapaasti, hain itse, tutustuin kavereihin, pidin keskusteluyhteyden auki. Nyt hän on jo täysi-ikäinen, ja olen tyytyväinen tulokseen", toinen kertoo.

Neljäsosa vastaajista valitsee ikärajaksi 16:n. Joka kymmenes sallii illanvieton kaupungilla vasta 17–18-vuotiaalle.

"Nuori, joka osaa huolehtia itsestään paremmin kuin keskimäärin, ei tahdo kantaa huolta kavereista, jotka opettelevat itsenäisyyttä enemmän kantapään kautta", yksi perustelee korkeampaa ikärajaa.

"Kun itsellä on ollut villi teini-ikä, niin pidän sen kyllä mielessä", toinen linjaa.

Mökille ja festareille vasta vanhempana

16 vuotta on yleisin sopivana pidetty ikäraja kaverin kotibileisiin. Omaan kotiin sen ikäisten juhlat huolii harvempi. Yleisin sopivana pidetty ikäraja omiin kotibileisiin on 18 vuotta, kyselyn korkein vaihtoehto.

"Täysi-ikäisenä saa itse päättää. Meillä vanhin on 16, ja kerta kotibileissä riitti."

"Kotibileitä ilman vanhempia voi järjestää sitten, kun muuttaa omilleen."

Myös mökkeily kaveriporukalla ja yön yli kestävä festarireissu edellyttää useimpien mielestä täysi-ikäisyyttä. Mökille kymmenesosa vastaajista päästäisi jo alle 16-vuotiaan. Festarireissua sen ikäiselle ei sallisi juuri kukaan.

"Jos lapsi tulee vielä kotiin vanhempien luokse, olen antanut mennä alaikäisenä. Yöksi pois kotoa ilman aikuisen valvontaa olen päästänyt vasta täysi-ikäisenä."

"Täältä puuttuu EI IKINÄ kohta :) apua..." yksi kommentoi kyselyä.

Lähde: Meidän Perheen kysely, 233 vastaajaa

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Onko teinisi lähdössä ekaa kertaa kavereiden kanssa keikalle, kotibileisiin tai illalla kaupungille? Nämä asiat kannattaa tehdä ennen lähtöä.

1. Järjestä raha-asiat

Miksi?

Rahapussi voi kadota tai se voidaan varastaa.

Miten?

– Poista rahapussistasi kaikki ylimääräiset kortit, joita et tarvitse lähtiessäsi, ja ota mukaan vain tarpeellinen.

– Ota mukaan käteistä rahaa, ja laita osa rahoista esimerkiksi taskuun, mielellään vetoketjun taakse.

– Jos haluat ottaa pankkikortin hätävaraksi, laita se muualle kuin rahapussiin, esimerkiksi kengän pohjalle tai kaulapussiin. Pankkikorttiin kannattaa aina asettaa nostoraja.

2. Varmista yhteydet

Miksi?

Kännykkä voi kadota tai se voidaan varastetaan. Harva meistä muistaa enää puhelinnumeroita ulkoa.

Miten?

– Kirjoita paperille huoltajiesi ja tärkeimpien ystäviesi puhelinnumerot.

– Laita paperi eri paikkaan kuin puhelin.

– Tallenna lähiomaisesi numerot kännykkään ICE (in case of emergency) -nimellä. Se helpottaa yhteydenottoa lähiomaiseen, jos joku toinen yrittää tavoittaa kännykälläsi huoltajiasi.

3. Jos lähdet ulos, pakkaa mukaan

– vesipullo, sillä varsinkin helteellä nestehukka iskee helposti. Täytä pulloa säännöllisesti vedellä.

– muovipussi tai jätesäkki. Saat kerättyä niihin roskia, voit istua niiden päällä ja tarvittaessa voit suojautua niiden avulla hetkeksi sateelta.

– riittävästi lämpimiä vaatteita. Suomen kesä on arvaamaton ja yöt kylmiä.

4. Keskustele kavereiden kanssa

Kerro mahdollisista pitkäaikaissairauksistasi, kuten diabeteksestä ja epilepsiasta, ainakin yhdelle kaverillesi ennen lähtöä. Jos tarvitset apua, kaverisi osaa hankkia sinulle sitä.

On hyvä varautua yllätyksiin ja miettiä, miten silloin toimii. Keskustelkaa kavereiden kanssa miten toimitte, jos

– kaveri katoaa ja jää itse yksin

– joku tarjoaa alkoholia tai muita päihteitä

– joku kaveriporukasta juo liikaa

– kyydeissä tapahtuu muutoksia, esimerkiksi kaverin ajaman auton kyytiin tulee tuntemattomia tai kuskiksi lupautunut kaveri juo alkoholia.

Näissä keskusteluissa olisi hyvä olla mukana ainakin yhden kaverin vanhemmat, jotta vanhempienkin näkökulma otetaan huomioon.

Vinkit antoi päihdetyön suunnittelija Kati Laitila Suomen Punaisesta Rististä.

○_○

Ei o todellist. Kuka hullu ottaa juomapullon tai muovipussin mukaa?! Niit saa kaupast jos tarvii. Teinit pystyy kyl huolehtii itestää. Ei siin muovipussit auta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Teinit juhlivat yleensä mallikkaasti mutta yllätyksiäkin sattuu. Miten niihin voi varautua etukäteen? Päihdetyön suunnittelija Kati Laitila Suomen Punaisesta Rististä kertoo.

1. Keskustelkaa säännöt selviksi

Nuorelle on tärkeää, että vanhempi on aidosti kiinnostunut hänen menoistaan. Ennen lähtöä vanhemman kannattaa

– selvittää, minne nuori on menossa ja kenen kanssa.

– sopia seuraamuksista joita tulee, jos nuori ei vastaa vanhempien puheluihin.

– sopia tarkasta kotiintuloajasta.

– kertoa lapselle, miten toivoo tämän käyttäytyvän – mikä on kiellettyä tai ei-toivottavaa. Ensimmäiseen ryhmään voi kuulua esimerkiksi alkoholin juominen, toiseen oleskelu kesähelteellä ulkona ilman hattua.

– tehdä nuoren kanssa suunnitelmat yllätyksien varalle. Entä jos kännykkä, rahapussi tai kaveri katoaa, joku tarjoaa alkoholia tai muita päihteitä, nuori itse tai kaveri juo liikaa alkoholia tai nuori myöhästyy viimeisestä bussista tai junasta?

– antaa myönteistä palautetta: "Olet tosi fiksu ja luotan, että osaat käyttäytyä hyvin." Se lisää nuoren itsevarmuutta ja tahtoa kunnioittaa vanhempien toiveita.

2. Syötä nuori ennen lähtöä

Ravittuna jaksaa paremmin.  

Lisäksi: jos nuori vastoin etukäteen sovittua juo alkoholia, ravinto auttaa pitämään verensokerin ylhäällä.

– Promillet eivät myöskään kohoa niin korkealle, kun vatsa on täynnä, Kati Laitila sanoo.

Laitila varoittaa etenkin nuorten tyttöjen vanhempia uudesta ilmiöstä, drunkoreksiasta.

– Tytöt paastoavat mahdollisimman pitkään, jotta promillet nousisivat varmasti korkeiksi. Vähäinen syöminen pitää myös illan kalorit kurissa, koska niitä tulee alkoholista.

3. Ole itse selvin päin

Nuoren juhlailtana molempien tai vähintään toisen vanhemman on oltava ajokunnossa, Laitila muistuttaa.

– Näin he voivat auttaa lastaan, jos tämä tarvitsee apua ja vaikkapa hakea tämän tarvittaessa autolla kotiin.

Vanhemman ei tarvitse päivystää koko iltaa puhelimen äärellä ja nukkuakin voi, jos uni tulee silmään. Laitila kuitenkin kehottaa vanhempia laittamaan herätyksen päälle lapsen kotiintulon aikaan. Jos lapsi on pedissä, hienoa, jos ei, hänelle kannattaa soittaa ja jäädä odottamaan.

4. Ei öisiä palopuheita

Jos teini tulee humalassa kotiin, keskustelut kannattaa jättää seuraavalle päivälle, Laitila opastaa.

Lapselle voi antaa vähän syötävää ja sokeripitoista juotavaa, jotta verensokeri pysyy kohdallaan. Hänet kannattaa laittaa nukkumaan kyljelleen siltä varalta, että hän oksentaa yöllä.

– Mikäli lapsi on kaatunut ja sekava, herätä hänet 2–3 tunnin välein ja kysy häneltä selkeitä kysymyksiä, johon hän joutuu vastaamaan virkkeellä. Näin huomaat, onko sekavuus pahentunut esimerkiksi päähän kohdistuneen iskun aiheuttaman aivoverenvuodon vuoksi.

Seuraavana päivänä nuoren kanssa kannattaa jutella, miksi näin kävi, mitä siitä opittiin ja miten ensi kerralla toimitaan toisin.

Laitila kannustaa vanhempia myös mukaan tutustumaan nuorten maailman esimerkiksi SPR:n festaritoiminnan kautta tai paikallisessa katutyössä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.