Nuorin poikamme täytti juuri kuusi vuotta...

Kysymys:

Nuorin poikamme täytti juuri kuusi vuotta. Hänellä on 9- ja 11-vuotiaat sisarukset. Poika on oppinut itsekseen lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Hän laatii aivan uskomattoman mielikuvituksellisia, mutta toimivia ratkaisuja ja keksintöjä. Hän soittaa, laulaa, on iloinen ja elämänmyönteinen, hellä ja kertoo kuvaillen tunteistaan.

Viljelemme rakkautta, luovuutta ja yhdessäoloa, mutta pidämme myös kiinni vanhempien auktoriteetista ja oikeudenmukaisuudesta.

Pojalle tekee todella tiukkaa, kun kiellämme häneltä jotain, esimerkiksi tietokoneella pelaamisen, videoiden katselun tai ohjaamme iltatoimiin jne. Viime aikoina hän on alkanut uhkailla, ettei enää ikinä halua syödä tai olla olemassa. Hän sanoo, että on ihan turhaan olemassa ja pilaa meidän perheen.

Joskus otamme syliin ja sanomme, ettei meidän perhe pärjäisi ilman häntä, ettei se olisi ollenkaan sama. Että hän on todella arvokas ja ihana, mutta silti pitää totella, vanhempien tehtävä on määrätä ja ohjata. Joskus otamme huumorin käyttöön, sanomme, ettei pidä hassutella, emme tulisi toimeen ilman suloista ihanaa poikaamme. Joskus sanomme, ettei ole oikein uhkailla noin vakavilla asioilla.

Kiukku voi yllättää ostosmatkalla tai kadulla. Silloin nousee mieletön meteli ja huuto. Pari vuotta sitten se oli vielä voimakkaampaa. Oikein tiukassa paikassa otamme pojan syliin. Miten pojan kiukkuun pitäisi suhtautua?

Kysymys:

Olen juuri seitsemän vuotta täyttäneen pojan äiti. Luin viimeisimmästä Meidän Perhe-lehdestä jutun masennusta sairastavasta Veetistä, ja sydämeni täytti ahdistus. Poikani on aina ollut herkkä, mutta toisaalta hyvin temperamenttinen ja nopeasti tulistuva. Mielestäni hän ei ole perinteiseen poikamuottiin sopiva persoona. Hän on ollut kotihoidossa koko ikänsä, sosiaaliset suhteet ovat rajoittuneet pikkusisaruksiin ja pari kertaa viikossa kerhokavereihin.

Esikoulu lähti ihan hyvin käyntiin, ja poika on oppinut todella nopeasti uusia asioita. Välillä saan kuitenkin esikoulun opettajilta kuulla, että lapsi lepäilee pulpetillaan tai on aivan omissa maailmoissaan. Poika leikkii vähän kaikkien kanssa, tyttöjenkin, mutta kotiin ei halua kutsua ketään leikkimään.

Kun vietimme lapsen syntymäpäiväjuhlia, sankari tuli useampaan otteeseen luokseni ja jouduin patistelemaan hänet takaisin vieraiden seuraan.

Joskus aamuisin hän valittaa väsymystä, eikä haluaisi millään lähteä esikouluun, vaikka olisi nukkunut 11 tunnin yöunet.

Ennen joulua poika itki usein, ettei osaa mitään ja haluaisi kuolla. Tai että isona tappaa meidät. Hermostuin puheista ja kielsin niiden puhumisen. Kerroin, että minulle tulee niistä todella paha mieli. Ajattelin ikävien puheiden kuuluvan tähän ikäkauteen, mutta nyt huolestuttaa, että jos kielsinkin näyttämästä niitä tunteita, joita tuntee päivittäin.

Kun kysyn, onko hän onnellinen, hän sanoo olevansa. Tappamispuheista en ole enää osannut kysyä ja siksi minua kaivertaakin, onko kaikki sittenkään hyvin vai onko lapseni erilaisuus nyt vain korostunut mielessäni, kun näen muita hänen ikäisiään.

Juuri tällä hetkellä tunnen itseni niin pieneksi tämän asian edessä ja toivon sinun aina niin viisaita ja lempeitä sanojasi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kaksi äitiä on huolissaan 6- ja 7-vuotiaista pojistaan. Huolet ovat osittain samanlaisia, osittain erilaisia. Kummallakin lapsella on monenlaisia hyviä taitoja ja valmiuksia. Kuitenkin kummallakin heistä on huonommuudentunteita, ja he sanovat joskus olevansa ihan turhaan olemassa tai jopa haluavansa kuolla. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että vanhemmat vakuuttavat rakastavansa lastaan ja osoittavat hänelle hellyyttä.

Mikä saa pienen ihmisen tuntemaan tällaista elämäntuskaa? Entä kun lapsi ilmoittaa tappavansa vanhempansa suureksi kasvettuaan?

Kuusivuotiaan lapsen vanhemmat sanovat joskus, että ”ihan kuin sillä olisi jonkinlainen murrosikä meneillään”. Siitä tavallaan onkin kyse, ylimenokaudesta kahden tärkeän kehitysvaiheen välillä. Satujen ja sankarifantasioiden aika jää vähitellen taka-alalle – mikä ei tarkoita sitä, että sadut ja tarinat menettäisivät merkityksensä – ja elämän ankeat realiteetit valtaavat alaa lapsen siirtyessä keskilapsuuteen ja kouluikään.

Kuuden seitsemän vuoden ikäisenä lapsi tajuaa kuoleman lopullisuuden, mikä on hänelle luonnollisesti
melkoinen järkytys. Hän kyselee, mitä ihmiselle tapahtuu kun kuolee, kuoleeko äiti ennen minua ja miten lapsen sitten käy.

Toinen kuusivuotiaan mielenkuohun syy on hänen kokemansa pienuuden ja ulkopuolisuuden tunne. Hän on olettanut, että äiti ja isä ovat yhdessä hoivatakseen lapsiaan, mutta hänelle valkenee vähitellen, että vanhempien välillä on aivan erikoislaatuinen suhde, johon hän ei voi osallistua. Eikä oikein edes ymmärrä, mistä siinä on kysymys.

Hän tuntee itsensä hylätyksi ja petetyksi. Kuusesta on kapsahdettu katajaan, ja lapsen mieli on murtunut.
Lapsi oppii kyllä pian uusia taitoja, jotka lääkitsevät osaamattomuuden ja pienuuden haavoja, ja hän löytää samassa tilanteessa olevia kavereita. Juuri nyt hän kuitenkin kokee olonsa kurjaksi, mikä näkyy mielialojen ailahteluna, kiukutteluna ja kuvitelmina maailmalle lähtemisestä ja epäreilujen vanhempien hylkäämisestä.

Enää pitäisi osata vetää raja normaaliin ikävaiheeseen kuuluvien ilmiöiden ja huolestuttavien oireiden välille.
Itsensä surkeaksi kokevaa lasta täytyy tietenkin ensisijaisesti lohduttaa ja rohkaista. Hänelle pitää kertoa, että hän ehtii vielä oppia kaikki ne asiat, joita ei osaa ja paljon sellaistakin, mistä ei osaa vielä edes uneksia. Kun hän on mielestään turha, hänet voi ottaa syliin ja sanoa, että se ei ole totta ja että vanhemmat ovat halunneet juuri sellaisen lapsen kuin hän on.

Kuusivuotiaan itsetuhoiset puheet saattavat olla tehokeino ja vallankäytön väline tilanteessa, jossa mikään muu ei tunnu tehoavan aikuisiin. Mutta sen ikäinen, ja paljon nuorempikin lapsi voi kuitenkin olla myös oikeasti masentunut ja tarvitsee silloin asiantuntija-apua.

Masennus näkyy tavallisesti alakuloisuutena, itkuisuutena ja väsyneisyytenä. Mikään ei kiinnosta, ruoka ei maistu ja unensaannissa voi olla ongelmia. Jotkut masentuneet lapset hakeutuvat toistuvasti tilanteisiin, joissa on vaara vahingoittua.

Jos lapsi on itkuinen ja onneton vanhempien ponnisteluista huolimatta, psykologin tutkimus ja hoidon tarpeen arvioiminen ovat paikallaan. Avun hakeminen ei voi eikä saa olla kiusallista tai häpeällistä.

Meidän Perhe 5/2012

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Familings-vauvanpatjan kehittäjä Hanna Sissala vastaa kuuteen kysymykseen.

1. Mistä idea patjaan sai alkunsa?

"Esikoiseni itki paljon ja nukahti vain heijaamalla. Olimme huolissamme ja stressaantuneita, ja uni oli kaikilla vähissä. Yritin etsiä nukuttamiseen tarkoitettua tuotetta, joka tekisi heijaavaa liikettä, mutta en löytänyt.

Toisen lapsemme kanssa meillä oli kotona jo patjan prototyyppi ahkerassa käytössä."

2. Patjan pinta liikkuu ylös ja alas. Miten se toimii?

"Patjassa on kehikko, jonka päällä on verkkokangas. Heijausliikkeen tekee moottori, joka on koteloitu näkymättömiin patjan rakenteeseen. Moottori toimii verkkovirralla.

Heijausliikkeen nopeutta voi säätää kytkimellä tai pysäyttää kokonaan. Päällä ollessaan moottori pitää pientä hurinaa."

3. Kuinka kauan heijausliikkeessä voi olla kerrallaan? Voiko vauva olla siinä koko yön?

"Voi siinä olla koko yön. Perheillä on erilaisia tapoja käyttää patjaa.

Osa vauvoista vaatii jatkuvaa heijausliikettä, osa vaikka vain alkuun päästäkseen syvään uneen. Itselläni vauva oli usein patjalla alkuyön, ja ensimmäisen heräämisen jälkeen otin vauvan viereeni jatkamaan unia.

Liikkeessä olevalle patjalle voi nostaa vauvan jatkamaan unia myös vaikka vaunulenkin jälkeen."

4. Minkä ikäiselle patjaa voi käyttää? Käykö se vielä, kun vauva jo konttaa?

"Patja on sitä toimivampi, mitä nuorempi vauva on. Painorajoitus on 10 kiloa, kun patja on liikkeessä, ja raja on aika tarkka. Patjalle ei saa päästää isosisaruksia pomppimaan.

Kun moottori ei ole päällä, painoraja on 20 kiloa. Patja kestää, vaikka lapsi konttaisi tai nousisi seisomaan."

5. Minkä kokoiseen sänkyyn patja sopii? Laitetaanko verkkokankaan päälle lakana?

"Patjan koko on 60 x 120 cm, joka on Suomessa yleisin pinnasängyn koko. Sitä suurempaan sänkyyn patjaa ei saa laittaa, ettei vauva jää jumiin patjan ja sängyn väliin.

Verkkokankaan idea on, että ilma pääsee kulkemaan sen läpi, vaikka vauva kierähtäisi mahalleen. En suosittele lakanaa, koska se poistaa tuon ominaisuuden. Suositus on aina, että vauva nukutetaan selälleen.

Verkkokankaan voi irrottaa ja pestä koneessa 60 asteessa."

6. Patjan hinta on 490 euroa. Mistä tiedän, toimiiko patja meillä? Voiko sitä kokeilla?

"Patjan voi myös vuokrata. Viikkovuokra on 35 euroa."

Familings-vauvanpatja on palkittu Saksan Kind+Jugend -messujen innovaatiopalkinnolla.

Vierailija

No kaikkea sitä.. Taas yksi turhake jolla saada lapsen läheisyydentarpeen tyydyttäminen pois vanhemmilta itseltään.. Ja varmasti myös turvallisuusriski, verkkovirralla toimivat moottorit.. Eikö vauvalle tule kylmä kun alapuolella ilma viheltää..