Kuva: Istockphoto

Mitä tehdä, kun lapsi jää ystäväpiirin ulkopuolelle?

”Aino ja Roosa lupasivat, että voidaan kävellä yhdessä ruokailun jälkeen uimahallille, jos Olivia on vielä huomenna kipeä. Mutta jos Olivia tulee kouluun, niin sitten ei.”

Näin kertoi Katri, 9, yhtä aikaa toiveikkaana ja huolissaan. Jos Olivia on terve, Katri seisoo jälleen välitunnilla yksin muurin vieressä. Silloin häntä todennäköisesti paitsi surettaa, myös hävettää, sanoo kasvatustieteiden tohtori Niina Junttila Turun yliopistosta.

Junttila tutki väitöskirjaansa varten koululaisten sosiaalisia taitoja ja kokemuksia yksinäisyydestä. Hänen mukaansa Katrin ikäiset tytöt ovat hyvin tietoisia ja huolissaan siitä, miltä näyttävät muiden silmissä.

Kovan kaverikilpailun keskellä yksin jäänyt lapsi suree paitsi puuttuvaa ystävää myös sitä, että kaikki huomaavat: tuo ei kelvannut kenenkään seuraksi.

– Haastateltavien lasten mukaan yksinäisyys tuntui vaikeimmalta välitunneilla. Tunnilla opettaja määrää ryhmätyöhön parin, jos kukaan ei muuten suostu ja kotona saa olla omassa huoneessa. Muiden lasten keskellä oma epäonnistuminen korostuu.

Epäonnistuminen – juuri siitä on kyse, mikäli ei löydä ystäviä, uskovat yksinäiset. 10–15 prosenttia viidesluokkalaisista tytöistä kertoo jääneensä kaveriporukan ulkopuolelle, koska on liian huono, ruma tai erilainen.

– He myös ajattelevat vikoina pitämiensä ominaisuuksien olevan pysyviä ja muuttumattomia, heidän oma syynsä.

Ehkä saisin kaverin, jos hän muuttaisi uudesta koulusta, eikä kukaan muu suostuisi olemaan hänen kanssaan, haaveilevat jotkut.

Pomottaja pääsee pitkälle

”Perjantaisin Tiia lähettää tekstiviestin kaikille meidän luokan tytöille ja kertoo siinä niiden kolmen nimet, joiden kanssa aikoo olla seuraavalla viikolla.”

Kuka on tyttöjoukossa se, joka saa sanella kaveruuden ehdot ja päättää, ketkä kelpuutetaan joukkoon?

– Johtajaksi valikoituu usein sosiaalisesti älykäs tyttö, joka osaa toimia monenlaisissa tilanteissa ja tulkita ihmisten tunteita. Usein hän on myös loistava manipuloija, Junttila vastaa.

Ja usein näillä taidoilla pärjää pitkälle myös aikuiselämässä. Eli heikompien jyrääjät saavat jatkaa muiden musertamista omilla ehdoillaan?

– Niillä johtajilla ja sääntöjen asettajilla, joista lasten kaveripiirissä ja myöhemmin tykätään aidosti, täytyy olla sosiaalisen älykkyyden lisäksi myös empatiakykyä, lohduttaa Junttila.

Joskin pelkän pelottelun voimalla saattaa saada hallita vuodesta toiseen.

– Koulumaailma on karu. Se, kuinka paljon hienovaraista kaverisääntöjen asettamista ja rajumpaa pomottelua siedetään, riippuu paljon luokkayhteisön ilmapiiristä ja opettajan asenteista. Kuten myös siitä, kohoaako joukosta yksilöä, joka uskaltaisi sanoa ääneen: tämä ei ole reilua.

”Tuntuu ihan tosi kamalalta”

”Olivia sanoi, että seuraavan kuukauden aikana en saa edes katsoa häneen päin tai saan sakon.”

Ehkä liian kiltti, ehkä herkkänahkainen. Poikkeavan näköinen, tai sitten ihan tavallinen. Tulokas, joka saapuu luokkaan kesken lukuvuoden. Tai hän, josta ei tule hevoshullua, vaikka kaikista muista tulee. Kuka tahansa voi olla se, joka ei osaa sopeutua tyttöjen välisten kaverisääntöjen viidakkoon, sanoo Junttila.

– Tyttöjen sosiaaliset ja kognitiiviset taidot eivät alakouluiässä riitä käsittelemään sitä myllerrystä, johon he joutuvat yrittäessään etsiä paikkaansa kaverijoukon hierarkiassa. He tarvitsevat aikuisen apua.

– Ei ole taikakeinoa suojella lastaan, mutta paljon voi silti tehdä. Puhua ja kuunnella.

Junttila kehottaa utelemaan lapselta pieniä asioita: Kenen kanssa istuit tänään ruokalassa? Mitä teit välitunnilla? Sellaiset kysymykset on vaikeampi kuitata ”kaikki sujuu ihan hyvin” -vastauksilla.

– Jos lapsi kertoo ahdistaviksi kokemistaan kaverikuvioista, ota tieto vakavasti. Tilanne voi vaikuttaa aikuisen näkökulmasta mitättömältä, mutta on lapselle tosi ja kipeä.

Suuri osa Junttilan haastattelemasta lapsista kauhistui ajatusta, että opettaja tai koulukuraattori puuttuisi asiaan: ”Sitten kaikki saavat tietää ja ovat kanssani vain säälistä.” Junttila ymmärtää huolen.

– Luokassa on usein viisaampaa puhua kiusaamisesta ja yksinäisyydestä vain yleisellä tasolla, ettei kukaan joudu silmätikuksi. Sen sijaan rohkaisisin vanhempia verkostoitumaan. Nykyään otetaan helpommin yhteyttä instituutioihin kuin soitetaan lapsen luokkakaverin vanhemmille ja kysytään, mitä on meneillään ja kuinka tilanne on teillä koettu.

Vanhempien välinen keskustelu auttaa usein mutkien selvittämisen alkuun. Jos ei, apua on etsittävä muualta.

– Kyseessä ei aina ole harmiton tyttöjen elämään kuuluva välienselvittely. Kelpaamattomuuden kokemus on asia, jota haastateltavat kuvaavat useimmiten sanoilla ”tuntuu ihan tosi kamalalta”.

Julkaistu lehdessä 2/2010

Vierailija

Jos tämä ei ole provo niin siihen pienemmän kiusaamiseen pitää puuttua heti!

Isompi lapsi voi tuntea jääneensä toisen varjoon tai on vain kiivaasti puolustamassa reviiriiän.

 

Meillä toimii aresti kun korvat ei toimi, rauhallisena hetkenä pidän isompaa (3,5v.) sylissä, silittelen ja hellittelen, samalla keskustelen hänen kanssaan asioista. Kerron että hän on aina rakas ja äidille yhtä tärkeä kuin pikkusisko vaikka aikaa meneekin pikkusiskon hoitamiseen. 

Annan myös mahdollisuuksia osallistua, saa valita bodyn, harjata pienemmän kiehkurat, osallistua loruleikkihin, auttaa syöttämisessä.. Siis kerron ääneen ja näytän rakkautta ja otan mukaan iänpuolesta sopiviin askareisiin.

 

Minun mielestäni lapsi ei ole tyhmä, vaan hyvin älykäs, enimmäkseen vaistonvarainen toimija. Saati sitten ajatustenlukija. Puhukaa pientenkin lasten kanssa, saatatte yllättyä siitä mitä he miettivät!

 

Aurinkoista ja rakkauden täyteistä kevättä!

Vierailija

Lapsi on luonnostaan lähes narsistinen oman edun tavoittelija. Siinä onkin se vanhempien ja kasvuympäristön aikuisten (koulu, kotipiha yms.) vastuu, kasvaako lapselle millainen arvomaailma ja moraalikäsitys. Joka paikassa on hierarkia, toinen on toista hallitsevampi persoona.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.