Mitä voimme tehdä temperamenttisen kaksivuotiaamme kanssa, jos aikuisen puhe ei mene perille?

Kysymys:

Kaipaisimme kasvatusohjeita ihanan mutta temperamenttisen pienen poikamme kanssa. Jo vauvana hän kirkui kovaa ja korkealta, jos jokin oli pahasti. Toisaalta hän on supersosiaalinen ja rohkea aurinkopoika. Reilun vuoden ikäisenä hänellä oli rapsakoita raivokohtauksia, ja hän on varhain alkanut koetella rajojaan. Sylissä hän ei ole viihtynyt pitkiä aikoja, mutta halia on tullut tankkaamaan tämän tästä. Myötätunnon ja katumuksen ilmauksia tuli yllättävän pienenä.

Lapsi on nyt 2 vuotta 3 kuukautta, puhuu yli kymmensanaisia pitkiä virkkeitä. Hän osaa verbalisoida tunteita tai ainakin kopioida kuulemaansa melko osuvasti tilanteissa. Sen sijaan esimerkiksi syömisessä on vielä paljon haastetta.

Nyt poika on aloittamassa päiväkodin, ja uhmaamista on esiintynyt entistä rajumpana. Välillä menee viikko, että häntä kerätään joka päivä useita kertoja ylös lattialta kirkumasta, yöt ovat levottomia, kaikki on ehdottomasti EI, tavarat lentelevät. Koti tuntuu usein taistelutantereelta.

Miten verbaalisesti kypsää uhmista tulisi kasvattaa? Meillä on ollut jäähy käytössä jo vuoden päivät. Omat sikailujäljet olemme pakottaneet siivoamaan. Mistä tiedämme, onko kurinpitomme liiallista ja nöyryyttävää vai tarpeen pienen jääräpään kanssa? Onko lapselle pahempi, että hän saa periksi vai että hänen tahtonsa nujerretaan, jos emme luovuta ennen kuin omat riehumisjäljet on kerätty?

Pelkkä rähjääminen ei herätä meissä kiukkua, ja paljon olemme raivopetteriä vain sylitelleet ja verbalisoineet hänen tunteitaan. Meillä on ”Paha mieli pois pois” -laulukin. Isompi ongelma ovat tilanteet, joissa lapsi on aggressiivinen tai tuhoaa kotiamme.

Joskus kun muu ei auta, olen pysäyttänyt pojan nappaamalla tukasta kiinni. En ole häntä varsinaisesti satuttanut, tuntuu vain, että asia menee vihdoin perille. Mutta voiko napakka fyysinen pysäyttäminen tai tukistus aiheuttaa vaurioita itsetunnolle? Tiedostan, että tukistaminen on kiellettyä eikä ole paras esimerkki siitä, ettei toista saa satuttaa. Mitä voimme tehdä, jos puhe ei mene perille? Minkä verran tämän ikäinen oikeasti ymmärtää? Olemmeko yliarvioineet lapsemme käsityskyvyn? Mitä kirjoja aiheesta kannattaisi lukea?

Temperamenttisen pojan äiti

Janna vastaa:

Miten elävän kuvan arjestanne sainkaan kirjeenne perusteella! Vauhdikas, varhain puhumaan oppinut ja oman näkemyksensä rohkeasti esiintuova kaksivuotiaanne on laittanut teidät vanhemmat koville. Toisaalta: ehkä hyväkin niin, koska tilanne on saanut teidät miettimään kriittisesti nykyisiä kasvatuskeinojanne. Minusta se on hyvän vanhemman tunnusmerkki!

Teillä on kiukkuavan tai huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa käytössä ainakin sylissä pito, rauhoittava laulu, jäähy, rangaistukset (kuten omien jälkien korjaaminen tai lastenvideon epääminen) sekä viime hädässä tukistaminen. Pohditte, onko kurinpitonne liiallista ja nöyryyttävää vai tarpeen pienen jääräpään kanssa.

Tiedätte sen itsekin, mutta sanon silti: tukistaminen on pakko lopettaa, jos toivotte asioihin muutosta. Väkivallan käyttö on nöyryyttävää; ehkä joskus vanhemmallekin, sillä kukapa meistä ei toivoisi lapsen tottelevan pelkällä sanomisella. Lapsen ei tulisi olla kiistoissa se, jota vaaditaan nöyrtymään, vaan lelut voidaan kerätä yhdessä myöhemmin, kun sekä lapsi että aikuinen ovat rauhoittuneet.

Itse en kannata jäähyä, etenkään näin pienellä lapsella. Kaksivuotias ei voi ymmärtää jäähyn ideaa. Sen sijaan suosittelen aikuiselle jäähyä. Jos aikuinen aikoo tukistaa, voi hän sen sijaan mennä hetkeksi rauhoittumaan itsensä kanssa sopimaansa paikkaan. Toimii!

Saatatte osua oikeaan pohtiessanne, oletteko yliarvioineet lapsenne käsityskyvyn hänen puhetaitojensa perusteella. Niin käy helposti lahjakkaiden, varhain puhumaan oppineiden lasten vanhemmille. Lahjakkaat lapset puhuvat enemmän kuin ymmärtävät. Tunnesanojen käyttö ei tarkoita, että selviäisi tunnemyrskyistä kypsästi. Ehkä tilannetta helpottaisi, jos pohtisitte, millä perustein odotatte tämän ikäiseltä tottelevaisuutta. Voisitte muistella ja selvittää, mitä teiltä on vaadittu omissa kasvuperheissänne ja mitä nyt ajattelette siitä.

Hyviä kirjoja lapsen kanssa elämisestä on esimerkiksi kollegoillani Raisa Cacciatorella ja Jari Sinkkosella. Jos tämä ei tunnu riittävän, voitte miettiä asioita eteenpäin vaikkapa neuvolapsykologin kanssa.

Meidän Perhe 3/2013

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Kysymyksiä voit lähettää osoitteeseen meidanperhe.kysely@sanomamagazines.fi. Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Vierailija

Moi!!

Kysyisin sinulta mikä neuvoksi kun perheeseeni kuuluvalla 4v,6kk olevalla pojalla on välillä aikamoisia uhma-ja raivokohtauksia, ja ne tulee minun mielestä silloin tällöin kun on isin kanssa jotakin touhuamassa ja taas sitten kun olen lapsieni kanssa kolmestaan niin ei niitä vaan silloin ole näkyvillä,poika on tosi kiltisti.Mistä johtuu tämä kaikki???  

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.