Hankalat tunteet eivät häviä käskemällä.

"Toivoisin, että olisin kuollut. Kukaan ei välitä minusta. Tapan itseni, jos laitatte minut toiseen päiväkotiin. Tapan sinut, jos viet pois pleikkarini."

Vanhempi kavahtaa. Testaako lapsi vain sanojen tehoa vai tarkoittaako hän totta? Arkipäiväinen vastoinkäyminen koulussa tai kotona voi saada pienen eskarilaisen itkun tai raivon partaalle. Miten pitäisi suhtautua, jos mielensä pahoittanut tai kiukkuinen lapsi puhuu kuolemasta tai uhkaa vahingoittaa itseään?

Puheet on otettava vakavasti, toteaa psykoterapautti Anne Peltonen. Kuolemasta ja itsemurhasta puhuminen voi olla lapsen keino ilmaista äärimmäisiä vihan, surun tai pelon tunteitaan. Lapsella ei ehkä ole muita sanoja kertoa, että asia on hänelle tärkeä tai että hän on todella peloissaan.

Arkipäiväistyneitä sanoja

Kun eskari-ikäinen puhuu kuolemasta tai itsemurhasta, vanhemman kannattaisi aluksi tarkistaa, tietääkö lapsi sanojen merkityksen. Jos kukaan lapsen lähipiiristä ei ole kuollut, käsite voi olla hänelle outo ja sanojen käyttö sen mukaista.

Silloin aikuinen voi yrittää selittää asiaa lapsentasoisesti: Kuolema on peruuttamatonta. Kun joku kuolee, hän ei enää koskaan tule takaisin. Muut ihmiset tulevat äärettömän surullisiksi. Kuolema ja itsemurha ovat vakavia asioita, eivät mitään vitsin aiheita.

Toisaalta tietokonepelien ja taisteluihin keskittyvien animaatiosarjojen maailmassa kasvaneille lapsille ”kuolema” ja ”tappaa” voivat olla sanoja, joiden merkitys on päässyt hämärtymään. Paljon käytetyt termit ovat lapsen maailmassa arkipäiväistyneet. Hän ehkä kuvittelee, että niitä voi käyttää ihan tavallisissa riitatilanteissa.

– Aina lapsi ei mieti kuoleman ja tappamisen merkitystä. Ne tuntuvat hienoilta sanoilta, kun isoveli tai -siskokin käyttää niitä. Usein vanhemmat kyllä osaavat tulkita omaa lastaan ja aavistavat, milloin lapsi testaa muualta oppimiaan sanoja.

Mieti omaakin puhetyyliäsi

Hurjat puheet voivat olla myös lapsen keino saada huomiota. Niillä hän ainakin saa vanhemmat havahtumaan.

Joskus kuolema- ja tappamispuheet ovat yritys käyttää valtaa. Lapsethan omaksuvat vanhempiensa vaikuttamiskeinot. Jos uhkailu ja kiristys ovat tärkeimmät kasvatusmetodit, lapsi kokeilee samoja keinoja. Aikuisenkin kannattaa siis miettiä puhetyyliään.

Jos lapsi ymmärtää sanat, asiaa on hyvä selvitellä tarkemmin.

”Sanoitko niin, koska halusit kertoa olevasi surullinen, vihainen tai peloissasi? Tarkoititko säikytellä minua? Enkö muuten huomaa sinua tarpeeksi? Vai haluaisitko hypätä sillalta alas, vaikka tietäisit kuolevasi”, vanhempi voi rauhallisesti arvuutella.

Lasta voi pyytää kuvaamaan pahaa oloaan asteikolla nollasta kymmeneen: nolla tarkoittaa, että haluaisi kuolla, kymmenen sitä, että elämä on ihanaa.

Itsetuhoinen lapsi tarvitsee apua

– Joskus pienenkin lapsen puheet itsensä vahingoittamisesta ja kuolemasta ovat äärimmäisen pahan olon ja itsetuhoisuuden ilmaus, Peltonen sanoo.

Aikuisen kannattaa tehdä selväksi, että hän ottaa asian hoitaakseen ja auttaa lasta: ”Jos oikeasti haluaisit kuolla, sinulla on varmasti todella paha olo. Meidän täytyy yhdessä miettiä, mitä sille voisi tehdä.”

Eskari-ikäisillä lapsilla itsetuhoinen käytös voi näkyä puheiden lisäksi tapaturma-alttiutena. Lapsi teloo jatkuvasti itseään ja hänelle sattuu usein pieniä onnettomuuksia. Toiset yrittävät vahingoittaa itseään puremalla tai hakkaamalla päätään seinään. Joskus lapsen masennus voi näkyä väkivaltaisena käytöksenä muita kohtaan.

Jos lapsella on toistuvasti itsetuhoisia ajatuksia ja vanhemmat ovat siitä huolissaan, kannattaa hakea apua.

Hyväksy kaikki tunteet

Vanhemmat eivät saisi vähätellä lapsen tunteita. Ne ovat mitä ovat, ja niille on annettava tilaa. Eihän aikuinenkaan pidä omien tunteidensa mitätöinnistä. Lapselle on kuitenkin tehtävä selväksi teon ja tunteen välinen ero: halu vahingoittaa itseään tai muita ei saa johtaa tekoon.

Puhumalla asiasta tai osoittamalla muuten välittämistä vanhempi viestittää lapselle, että tämä on hyväksytty kaikkine tunteineen ja aikuinen kyllä kestää ne. Näin vanhempi auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan.

Asian käsittely ei saisi entisestään lisätä lapsen ahdistusta. Joskus hätääntynyt vanhempi saattaa kieltää lasta koskaan puhumasta itsensä vahingoittamisesta, tappamisesta tai kuolemasta. Silloin hän antaa lapselle viestin, ettei noin pahaa tunnetta saisi olla olemassakaan eikä aikuinenkaan sitä kestä.

– Hankalat tunteet eivät kuitenkaan häviä käskemällä. Seuraavalla kerralla lapsi ehkä pitää ne sisällään.

Usein on parempi jutella tunnekuohun laannuttua. Vaikkapa näin: "Sanot haluavasi kuolla, koska sinulle tuli riitaa kaverin kanssa ja olet siitä todella surullinen. Sinusta saakin tuntua pahalta, siinä ei ole mitään väärää. Tunteeseen ei onneksi voi kuolla. Aika yleensä auttaa. Illalla tuntuu jo varmasti paremmalta. Hyville kavereillekin tulee joskus riitoja, mutta nekin voidaan sopia.”

”Olet nyt todella vihainen minulle, koska joudun takavarikoimaan pleikkarin. Asia saakin harmittaa sinua – eihän se muuten olisi rangaistus. Silti et voi käydä minuun käsiksi tai vahingoittaa itseäsi. Saat pleikkarin takaisin kahden päivän kuluttua.”

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.