Kuva: Shutterstock

Miten opettaa lasta sietämään häviötä? Katso vinkkimme!

Eeva, 5, hermostuu heti, jos häviää tai on häviämäisillään pelissä. Pelaaminen on yhtä taistelua ja takkuamista. Toivottavasti asenne tasaantuu koulussa. Siihen asti annan likan voittaa.”
”Meillä ei Miska, 7, rääy, mutta välttelee kilpailemista, kun ei halua hävitä. Poika tahtoo tehdä vain asioita, joissa on hyvä. Hän jättäytyy usein pelien ja leikkien ulkopuolelle.”
Tuttuja ongelmia. Voisiko niitä lähestyä uudella tavalla? Kyseenalaista seuraavat lauseet.
”Kilpailla ehtii aikuisenakin.”
Kuka juoksee nopeimmin mäen päälle? Lasten luontaisen voitontahdon huomaa, kun vakoilee vapaasti leikkivää kaveriporukkaa. Yhdessäolo on usein täynnä pientä kilpailua. Häviötä ei kuitenkaan oteta raskaasti, eikä voittoa tuuleteta kuin hetki. 
”Voitolla on tyhmää leveillä.”
Voittajalla on oikeus olla ylpeä ja saada aikuiselta onnitteluhalaus. Lapsen on vaikea ymmärtää ”tärkeintä on hauska yhdessäolo” -asennetta. Hänen mielestään pelin päämäärä on voittaminen. Jos lapsi onnistuu, miksei hän saisi riemuita? Silloin hän osaa olla saavutuksistaan iloinen myös aikuisena, ilman turhaa häpeää tai syyllisyyttä. Hän oppii luottamaan itseensä.
”Kylläpä olitkin taitava!”
Kehaisu on kiva, jos lapsi on taitava oikeasti. Jos ei ole, se on valhe. Mikäli aikuinen tekee lautapelissä tahallaan tyhmiä siirtoja, hän viestittää samalla: en usko, että tulet koskaan hallitsemaan pelin kikkoja ja voittamaan minua aivan oikeasti. Lapsi huomaa huijauksen nopeasti. 
”Elämä on täynnä pettymyksiä.”
Kauhistus! Onko tämä asenne, jonka aikuiset tahtovat välittää lapsilleen? Voisiko oikeampi oppi olla: Elämällä on tarjottavana paljon ihania yllätyksiä. Aina ei voi voittaa, mutta aina ei tarvitse myöskään hävitä.
”Ei saa olla huono häviäjä.”
Jos häviää, harmittaa. Kiukku on hyväksytty tunne, kuten ilokin, ei huonon häviäjän merkki. Siinä vaiheessa, kun pelinappulat lentävät ja jalat potkivat, kannattaa ottaa aikalisä: ”Voi kurjuus, häviäminen on joskus ärsyttävää. Pelataan huomenna uudestaan, silloin on ehkä sinun vuorosi voittaa.” Tyynesti ja tilannetta suurentelematta.
”Kaikki eivät ole kilpailijaluonteita.”
Totta, eikä kaikkien tarvitse sellaisia olla. Jos lapsi kuitenkin vetäytyy kaikista kilpailu- ja vertailutilanteista, hän menettää yhden mahdollisuuden tutustua itseensä muiden kautta. Hän kaipaa hellävaraista rohkaisua: Mene vain mukaan, muilla näyttää olevan kivaa. Yritys on tärkein, voitosta iloitaan yhdessä kohtuudella, häviöt harjoitellaan unohtamaan nopeasti.

Lähde: Anna Pihlajaniemi: Voittaminen on taitolaji, Meidän Perhe 6/2011

Lue lisää: 

Häviäminen saa harmittaa

Mitä isompi päiväkotiryhmä, sitä enemmän melua, stressiä ja tauteja, Laura Mälkönen toteaa.

Tänä syksynä moni päiväkotiryhmä on entistä isompi. Vanhemman kannattaa seurata silmä tarkkana, miten muutos vaikuttaa omaan lapseen.

Mitä suuremmat ryhmät, sitä enemmän melua, ärsykkeitä ja sosiaalisia kontakteja. Melu haittaa lapsen tiedon käsittelyyn liittyvien taitojen kehitystä, sillä aivot vaativat kehittyäkseen rauhaa.

Lapsi ei käsittele stressiä aikuisen tavoin, ja yö voi olla liian lyhyt aika raskaasta päivästä palautumiseen.

Lakimuutosten vuoksi yhdellä varhaiskasvattajalla saa nyt olla vastuullaan kahdeksan yli kolmevuotiasta kokopäiväistä lasta aiemman seitsemän sijasta. Näin kolmen aikuisen ryhmässä voi olla 24 kokoaikaista lasta.

Ryhmäkoko saattaa kasvaa tätäkin suuremmaksi, sillä oikeutta varhaiskasvatukseen rajataan ja osa kokopäivälapsista muuttuu osa-aikaisiksi. Kun yhdellä aikuisella voi olla vastuullaan 13 osa-aikaista lasta, ryhmässä voi olla jopa 30 kasvatettavaa. Edes päiväkotien tiloja ei ole suunniteltu tällaisille lapsimäärille.

"Eniten kärsivät ne lapset, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea."

Lapsi tarvitsee aikuista sosiaalisten taitojen oppimiseen: vaikkapa siihen, että riidat saadaan sovittua. Kun ryhmään tulee lisää lapsia, aikuisen kullekin antama aika vähenee entisestään.

Ison ryhmän vaikutukset näkyvät vielä vuosienkin kuluttua esimerkiksi keskittymis- ja oppimisvaikeuksina. Eniten kärsivät ne lapset, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea. Tämä lisää tulevaisuudessa terveys- ja sosiaalipalveluiden tarvetta. Pitkällä aikavälillä päivähoidon säästöt kasvattavat yhteiskunnan menoja.

Isossa joukossa myös taudit tarttuvat ja tapaturmat ja läheltä piti -tilanteet saattavat lisääntyä. Odottaminen ja paikallaolo lisääntyvät, kun tilaa ja leikkejä ohjaavia ja valvovia aikuisia ei ole tarpeeksi.

Henkilökunta työskentelee aiempien säästöjen vuoksi jo nyt monissa paikoissa jaksamisensa rajoilla. Ryhmäkokojen paisuttaminen heikentää päiväkotien mahdollisuuksia laadukkaaseen, lain ja varhaiskasvatussuunnitelmien mukaiseen varhaiskasvatukseen.

"Vanhempi on lapsensa edunvalvoja. Lapsi ei pidä asiasta meteliä, mutta vanhemman pitää niin tehdä."

Väsymys, levottomuus, käytöshäiriöt, ylivilkkaus, hiljaisuus ja ylipäänsä käytöksen muuttuminen voivat olla merkkejä siitä, että päiväkodissa tehdyt muutokset ovat lapselle raskaita. Ne ovat merkkejä siitä, että vanhemman on puututtava tilanteeseen.

Vanhempi on lapsensa edunvalvoja. Lapsi ei pidä asiasta meteliä, mutta vanhemman pitää niin tehdä. Hän voi ja hänen täytyy vaatia varhaiskasvatukseen laatua ja sopivia ryhmiä.

Jos oman lapsen olot päiväkodissa huolestuttavat, kannattaa ottaa yhteyttä päiväkodin henkilökunnan lisäksi kotikunnan varhaiskasvatuksen hallintoon.

Ainakin toistaiseksi kunnat voivat itse päättää, kasvattavatko ne ryhmäkokoja vai eivät.

Laura Mälkönen on hoitovapaalla oleva turkulaisen päiväkodin johtaja ja Vain kaksi kättä -työryhmän jäsen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eivätkö lapsen kengät aina mene oikeisiin jalkoihin? Katso videolta helppo keino, jolla opetat sen hänelle!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Viisivuotias nimittelee ja lyö vanhempiaan. Janna Rantala kertoo, mistä voi olla apua.

Lukija kysyy

Meillä on kaksi poikaa, viisivuotias ja yksivuotias. Mitä voimme tehdä, kun viisivuotias nimittelee meitä vanhempia nykyään todella paljon? Nimittely alkaa, jos häntä kielletään tekemästä jotain tai hän ärsyyntyy muuten. Välillä hän myös lyö meitä.

Kaikkea on kokeiltu. Jos laitamme hänet jäähylle, nimittely vain jatkuu. Olemme kokeilleet kerätä helmiä hyvin sujuneista päivistä. Kun hän nimittelee, muistutamme, eikö kannattaisi kerätä helmiä, että saa yllätyksen. Mutta siihen hän vastaa, ettei halua yllätystä.

Olemme kokeilleet laittaa leluja tai lastenohjelmia jäähylle, mutta millään ei tunnu olevan tehoa. Ehkä päivän tai pari hän pystyy olemaan nätisti. Silloin hän itsekin sanoo, että hei, en olekaan tänään nimitellyt, ja on iloinen siitä. Mutta pitkäaikaista se ei ole.

Onko mitään konkreettista keinoa, millä tämän saisi loppumaan? Vai onko tämä joku vaihe, mikä pitää vain kestää läpi? Liittyykö tämä mustasukkaisuuteen pikkuveljestä?

Nimittelyyn väsynyt äiti

Janna vastaa

Tilanteenne kuulostaa turhauttavalta, varmaan hetkittäin toivottomalta – ja hyvin tutulta. Lapsen huonon käytöksen haluaisi loppuvan, mutta keinot on käytetty ja väsymys valtaa koko perheen.

Niin kurjaa kuin nimittely onkin, se tuskin loppuu jäähyttämällä. Rankaiseminen on aika huono kasvatuskeino, kuten lapsennekin osoittaa.

Palkitseminen toimii paremmin, kun vanhemman asenne on kannustava, palkinto on etukäteen tiedossa ja tarpeeksi helposti saavutettavissa. Viisivuotiaalle jo kolme päivää on pitkä aika tsempata.

Varmasti ei voi tietää, onko kyse mustasukkaisuudesta, mutta sitä voi kysyä lapselta. Keskustelun voi avata mukavaan sävyyn rauhallisena hetkenä. Voitte sanoa ystävällisesti esimerkiksi: ”Mehän ollaan monta kertaa riidelty tästä nimittelyasiasta ja tiedätkin, ettei ketään saa haukkua. Hienoa että tiedät sen, vaikka välillä käykin vahinkoja. Minua kiinnostaa, mitä kaikkea ajattelet silloin kun nimität minua tyhmäksi, pökäleeksi tai pissapääksi? Oletko ehkä vihainen jostakin? Saattaisiko sinusta tuntua, että pikkuveljeä suositaan? Voisimme yhdessä miettiä sellaisia sanoja, joilla voit kertoa olevasi vihainen tai pettynyt tai mustasukkainen, vaikka et nimittele.”

On tärkeää että keskustelussa on hyväksyvä sävy. Lapsi ei ehkä osaa kuvata tunnettaan tai ajatuskulkujaan, joten ehdottakaa te aikuiset niitä. Älkää liittäkö näihin keskusteluihin saarnaavaa sävyä.

Tarkoitus on tutustua lapsen ajatusmaailmaan ja antaa hänen huomata, että välitätte hänestä ja että te vanhemmat ette mene rikki, vaikka hän välillä teitä vihaisikin. Tunteiden säätely on oppimisprosessi, jossa tarvitaan rakastavaa syliä ja sovintoja.

Meidän Perhe 6/16

Kysy Jannalta

Mietityttääkö lapsen kasvatus? Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin Meidän Perhe -lehden joka numerossa. Lähetä kysymys tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com Laita viestin otsikoksi "Janna vastaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun lapsi ei opi uimaan tai pyöräilemään ja vaikuttaa muutenkin kömpelöltä, vanhempia hermostuttaa. Milloin on syytä huoleen?

Asiantuntijana liikuntatieteen tohtori Kaisu Laasonen, joka on väitellyt tohtoriksi lasten motoristen taitojen arvioinnista.

1. Pyöräily ei ole niin helppoa

Pyöräillessä pitää hallita monta asiaa yhtä aikaa: tasapainoa, ohjaamista, polkemista, jarruttamista ja ympäristön tarkkailua. Toisilla rohkeus ja kyky yhdistää eri taitoja vauhdissa kypsyvät vasta vähän myöhemmin.

Tasapainoa voi harjoitella vaikka potkupyörän tai -laudan kanssa. Kaikki tasapainoa kehittävä tukee myös pyöräilemään oppimista.

Joskus motoriset pulmat kuitenkin liittyvät oppimisen vaikeuksiin laajemminkin. Asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolalääkärin kanssa, jos lapsi ei osaa pyöräillä apupyörienkään avulla 5-6-vuotiaana. Lääkäri voi ohjata fysioterapeutille, joka tekee tarvittavia arviointeja ja ohjaa harjoittelua.

2. Mallia kavereista

Jokainen oppii kuperkeikan, kun se opetetaan oikein. Lapsen kanssa kannattaa mennä liikuntakerhoihin, joissa saa pätevää ohjausta. Myös vertaistuki on tärkeää uskalluksen rakentamisessa.

Esimerkiksi uimakoulussa lapsi näkee, että muutkin tohtivat mennä altaaseen. On myös hyvä, että lapsi saa tehdä asioita ryhmän mukana, vaikkei olisi vielä kovin taitava.

3. Älä tuputa, kannusta

Monia taitoja voi harjoitella lapsen kanssa leikin ohessa. Tasapainoharjoitteluksi voi riittää, että lähdetään yhdessä luontoon kävelemään. Mutta älä tuputa! Lapsesta ei ole kivaa harjoitella aina vain sitä taitoa, joka ei suju.

Muista myös kannustaa ja nostaa esiin asioita, joissa lapsi on jo hyvä. Varsinkin jos joku perheen lapsista on muita lahjakkaampi, pitää muistaa kehua myös niitä sisaruksia, jotka eivät ole niin taitavia. Vaikka lapsella olisi ongelmia, hän osaa silti jo paljon hienoja asioita.

4. Ethän murehdi yksin

Jos lapsella on pulmia jonkin yksittäisen motorisen taidon oppimisessa, älä huolestu. Kaikista ei koskaan tule sukeltamista rakastavia vesipetoja, eikä tarvitsekaan. Mutta jos lapsella on hankaluuksia monessa asiassa, kuten heittämisessä, tasapainoilussa, hyppelyssä tai hienomotoriikassa, ja päälle vielä tarkkaavaisuusongelmia, asia kannattaa selvittää.

Iän myötä tehtävät vaikeutuvat ja lapsen pitäisi oppia esimerkiksi tekemään asioita ja seuraamaan ohjeita samaan aikaan. Mitä enemmän lapsella on päällekkäisiä ongelmia, sen vaikeampaa hänen on oppia arjessa tarvittavia monimutkaisempia taitoja.

Isot hankaluudet huomataan usein neuvolassa, ja niihin voi saada toimintaterapiaa ja fysioterapiaa. Jos tilanne huolestuttaa, se kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa, päiväkodissa tai koulussa ja pyytää kiinnittämään asiaan huomiota. Yksin miettiessä huoli vain kasvaa, ja sen saattaa välittää eteenpäin lapselle.

5. Tytöt hyppivät ensin

Usein sanotaan, että pojat oppivat tyttöjä aikaisemmin karkeamotoriset taidot, kuten juoksemisen ja hyppimisen, mutta 4–6-vuotiaisiin keskittyneessä tutkimuksessani näin ei ollut. Tytöt suoriutuivat selvästi poikia paremmin useimmista karkeamotorisista tehtävistä, kuten tasapainotehtävistä ja hyppelyistä. Vain pallon heitossa ja kiinniotossa pojat suoriutuivat hieman tyttöjä paremmin.

Tyttöjen ja poikien erot näkyvät etenkin 4,5–5,5-vuotiailla, mutta erot tasoittuvat jo vuoden sisällä.

Myös hienomotorisissa taidoissa, kuten piirtämisessä ja kirjoittamisessa, tytöt ovat ikäisiään poikia edellä.

6. Apua oppimisvaikeuksiin

Motoristen taitojen kypsyminen aiemmin kuin pojilla ei kuitenkaan selitä tyttöjen parempaa pärjäämistä koulussa. Kyse on pikemminkin siitä, että oppimiseen liittyviä vaikeuksia on jostain syystä selvästi enemmän pojilla. Pojilla diagnosoidaan lieviä oppimisvaikeuksia noin kaksi kertaa enemmän kuin tytöillä, ja vaikeammissa tapauksissa ero on jopa neli–viisinkertainen.

Erot yksiöiden välillä ovat kuitenkin aina suurempia kuin sukupuolten välillä.

Meidän Perhe 5/16

Vierailija

Meidän kolmivuotias juoksee, hyppii, tekee kuperkeikkoja, luistelee, pyöräilee ja ui (kellukkeiden kanssa, ei uskalla ilman) mutta ei puhu. Iloinen ja energinen tyttö kyllä. Vauhtipuuhien jälkeen jaksaa sitten istua vaikka tunnin sylissä ja katsella yhdessä kirjoja, on oikea kirja-ahmatti.

Vierailija

Mistä tuo mahtaa johtua että pojilla on niin paljon enemmän oppimisen vaikeuksia? Miksi miesten aivoissa on enemmän vikaa kui naisten?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.