Katso 14 vinkkiä hermohetkiin!

Lapsi ei usko puhetta. Suututtaa. Mikä neuvoksi? Katso 14 vinkkiä!

  1. Havahdu. Ensimmäinen luunappi tai tukkapölly on aina havahtumisen paikka. Siitä saa ja pitääkin tuntea syyllisyyttä. Syyllisyyteen ei kuitenkaan auta jäädä rämpimään. Mieti, miten jatkossa pystyt toiminaan niin, ettei näin kärjistyneitä tilanteita edes pääse syntymään. Lasta pitäisi myös kuunnella. Ota hänet mukaan neuvottelemaan siitä, miten tilanteet jatkossa menisivät sujuvammin ja miten turhia konflikteja voisi välttää.
  2. Ennakoi. Kenenkään kotielämä ole jatkuvaa raivoamista. Siinä on myös suvantovaiheita, joiden aikana aikuinen ehtii miettiä omaa ja muiden käytöstä. Vanhemman suuttumiset eivät yleensä nouse tyhjästä, vaan ovat hyvin ennakoitavissa. Millaista käsikirjoitusta kärjistyneet tilanteet noudattavat? Miten voisin jatkossa toimia niin, ettei tällaisia tilanteita pääsisi syntymään? Omaa suuttumustaan voi myös opetella ymmärtämään paremmin: Miten kehoni reagoi, kun minua alkaa suututtaa liikaa? Voisinko silloin oppia painamaan jarrua, ettei suuttumus nousisi yli äyräidensä? Mitä kipeää puolta omassa henkilöhistoriassani ilmennän suhteessani lapseen?
  3. Opettele itsehillintää. Suuttua saa, eikä suuttumus tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti tunteiden ilmaisuaan voi opetella suodattamaan. Vanhemman harkinnan täytyy myös toimia: Millä voimakkuudella voin ilmaista tunteitani tämän ikäiselle, tällaiselle lapselle? Myös aikuisten kyky itsesäätelyyn vaihtelee. Sitä voi ja täytyy kehittää, jos pinna palaa turhan usein liian helposti.
  4. Hyväksy lapsen aiheuttamat tunteet. Elämä lapsen kanssa ei ole sivistynyttä neuvottelua, vaan usein melkoista vääntämistä. Lapsi nostattaa ihmisessä pintaan primitiivisen, alkukantaisen kerroksen. Suunnattomien hellyyden ja rakkauden tunteiden kääntöpuolella on myös järjettömiä pelkoja ja vihan ja raivon tunteita. Ja joskus myös epämääräistä ahdistusta, jolle ei voi löytää edes nimeä. Lapsi ei ole hallittava projekti: Ei häntä voi trimmata tai laittaa muottiin, toteuttamaan tietyn näköistä elämää. Ja erilaiset lapset herättävät vanhemmassa erilaisia tunteita.
  5. Erota tunteet ja teot. Jokaisen ihmisen sisällä elää hirviö ja kuningatar, kyky pahaan ja hyvään. Vaarallisimpia ovat usein ihmiset, jotka uskovat olevansa pelkästään hyviä. Joskus voi tehdä mieli heittää lapsi seinään tai ainakin ulos talosta. Tunnetta ei voi pyyhkiä pois, eikä tunne tapa tai vahingoita ketään. Tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa eikä vihan tunteen vallassa saa satuttaa toista.
  6. Mieti omaa käytöstäsi ja elämääsi lapsen kanssa kokonaisuutena. Pystytkö näkemään lapsen enimmäkseen myönteisenä? Onko teillä myös läheisyyttä ja kohtaamista? Yksittäinen luunappi ei pojan tai tytön elämää muserra, jos elämässä on myös paljon iloa, leppoisaa ja rauhallista arkea. Jos joku lapsista alkaa tuntua enimmäkseen sietämättömältä kiusankappaleelta ja riesalta, täytyy pysähtyä ja hakea apua itselleen ja lapselleen. Mustan lampaan roolia ei ansaitse kukaan.
  7. Hae apua jo silloin, kun pelkäät menettäväsi malttisi, ja saattaisit satuttaa lasta. Palvelevaan puhelimeen ja esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Apua ja tukea voi saada myös turvakodeista ja perheneuvolasta ja lastensuojelusta. Ensisijaisesti perhettä autetaan ja tuetaan avohuollon tukitoimilla. Esimerkiksi huostaanottoon voidaan päätyä vasta silloin, kun kaikki avohuollon tukitoimet on kokeiltu.
  8. Helpota elämääsi. Usein ajatellaan, että työssäkäyvien vanhempien elämä nykyään on kiireistä ja stressaavaa. Vanhemmilla on paljon paineita, jotka purkautuvat kotona ärhentelynä ja ehkä tarpeettoman kovina otteina. Jos elämä kotona jatkuvasti menee mesoamiseksi, pitäisi miettiä, miten arkea voisi helpottaa. Voisiko ruuan tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, jotta lapsilla ja vanhemmilla olisi hetki aikaa hengähtää? Hakisinko lapset päivähoidosta viittätoista minuuttia myöhemmin, jotta voisin töiden jälkeen vähän rauhoittua? Pitäisikö kotitöitä delegoida paremmin?
  9. Muuta perheen ilmapiiriä. Onko aamuräyhäämisten syynä väsymys ja kiukku, koska perhe ei ole nukkunut tarpeeksi? Tai ilmentääkö lapsi käytöksellään perheen yleismyrkyttynyttä ilmapiiriä? Ovatko muutkin perheessämme ynseitä, neuvottelemattomia, vihaisia ja hermostuneita? Miksi lapsenkaan pitäisi silloin olla helppo ja aurinkoinen? Perheen ilmapiirin muuttaminen ei ole lapsen, vaan vanhempien tehtävä.
  10. Erota riitapukarit. Nyrkki tai jalka saattaa joillain lapsilla heilahtaa helposti. Sellainen on raivostuttavaa, varsinkin jos lapsi on ohittanut uhmaiän jo aikoja sitten. Lapsi ei ole hankala tahallaan. Onko hänellä ollut kurja päivä koulussa tai päiväkodissa, ahdistaako häntä jokin asia? Mitä hänelle kuuluu? Jos lapsi kovasti vastustaa vanhempaansa, hän on yleensä itse tiukoilla. Hengitä syvään ja säilytä vanhemman auktoriteetti. Pidä lasta kiinni, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Laita riitapukari jäähylle ulos tai omaan huoneeseensa. Jos lapsi moukaroi toistuvasti vanhempaansa tai sisaruksiaan ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan, pitäisi miettiä, mitä hän oikein oirehtii. Lastenkin väkivaltaisuudesta täytyy voida puhua. Hae apua, jos lapsen käytös toistuvasti huolestuttaa.
  11. Älä pingota. Vanhempien kovien otteiden syynä ovat usein lapsiin kohdistetut, ylimitoitetut odotukset ja yritys pitää kotona spartalaista kuria. Liian tiukkojen otteiden takia lapsi joutuu koko ajan kuulemaan pelkkää moitetta ja tuntee itsensä jatkuvasti huonoksi. Aikuisten kuuluu pitää kotona peräsintä ja huolehtia siitä, että arki on säännönmukaista ja ennustettavaa. Usein kuitenkin näkee kovaa kurinpitoa, jossa ei oteta lainkaan huomioon lapsen ikätasoa tai mielialoja.
  12. Jousta. Myös lapsi voi joskus olla väsynyt tai muuten vain epämääräisen huonolla tuulella. Turhilta konflikteilta voi välttyä, jos vanhempi osaa tarpeen tullen myös joustaa: Tänä iltana ei tarvitse pestä hampaita, kun olet noin kamalan väsynyt. Voit tulla nukkumaan meidän viereemme, jos sänkysi alla on ?mörkö.? On turha kuvitella, että taapero aina ymmärtäisi sanallisia käskyjä jättää rauhaan kaukosäädin tai kukkavaasi. Koti täytyy järjestää sellaiseksi, ettei taapero pääse aiheuttamaan siellä aineellista vahinkoa.
  13. Kun pinna palaa lapsen kanssa, ota aikalisä. Laske kymmeneen, mene toiseen huoneeseen ja sulje ovi perässäsi. Laske kylmää vettä käsiesi päälle. Mene hetkeksi pihalle tai parvekkeelle. Laita mp3-soitin korville. Soita jollekin, kenelle tahansa, vaikka nimettömänä palvelevaan puhelimeen. Hakeudu jonkun tuttavan luokse vaikka keskellä yötä. Pääasia, ettet jää yksin tai mitenkään vahingoita lasta.
  14. Älä uhkaile. Pientä lasta ei voi jättää yksin, mutta leikki-ikäisen kanssa voi jo tehdä sopimuksen: "Minä olen aika kova suuttumaan. Seuraavan kerran, kun minua suututtaa, menen vähäksi aikaa ulos rauhoittumaan, tuon puun alle. Tulen varmasti takaisin, enkä suuttuneenakaan ikinä hylkää sinua." Lasta ei saa uhata yksin jättämisellä, mutta kiukkuisen vanhemman suusta voi joskus päästä sellaisiakin sammakoita. Pyydä lapselta anteeksi ja selitä käyttäytymistäsi heti, kun tilanne on rauhoittunut: "Olin todella vihainen. En ollenkaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Se ei ollut hyväksyttävää. Suuttuneena ihminen vain saattaa toimia näin."

Juttua varten on haastateltu projektipäällikkö Hannele Törröstä sekä projektityöntekijä Riitta Ahlstrandia Ensi-ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektista.

Lue myös artikkelit: Lapsi ja säännöt ja Vahvista leikki-ikäisen itsetuntoa

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe

Syksyn hattumuoti on upean monipuolinen! Mikä näistä on sinun suosikkisi?

1. Ajaton valinta

Trendit tulevat ja menevät, mutta lippalakki on aina varma ja ajaton valinta. Lippistyylissä tärkeintä on muistaa lipan asento. Rennon poikamaisen charmin tuot parhaiten esiin, kun käännät lakkia perusasennosta noin 45 astetta länteen tai itään.

2. Ole coolisti homeboy

New York Yankees -lippis päässä olet supercool ja staili. Älä unohda asusteita: harkittua säröä hip-hop-tyyliin saat, kun yhdistät asuun pupututin. Viimeistele look asettelemalla kädet katu-uskottavaan asentoon.

3. Urbaaneille hipstereille

Syksyn viileneviin ilmoihin ja kiireettömiin sunnuntaikävelyihin sopii upeasti tweed-lätsä. Myös lätsä kannattaa asetella samaan tyyliin kuin lippis (ks. kohta 1). Väripaletti on hyvä pitää hillittynä. Syksyn ruskavärit korostavat kauniisti harmaan eri sävyjä, ja olet niin hip, ettei mitään rajaa.

4. Etnisyys on in!

Tämän syksyn muoti ottaa vaikutteita saamelaisuudesta. Jos rakastat värejä, pane päähäsi neljän tuulen lakki. Varoituksen sana: jokeltelu saattaa salakavalasti muuttua joikaamiseksi.

5. Pappastaililla lisää itseluottamusta

Jos koet, että sinua ei oteta vielä oikein vakavasti, tämä hattu voi olla ratkaisu ongelmaasi. "Vaarin vanha filttihattu" päässä suorastaan uhkut vanhemman herrasmiehen auktoriteettia.

6. Käytännöllisyys kaunistaa

Mikäli arvostat pehmeyttä, mukavuutta ja sitä ettei pääsi kolahtele, valintasi on konttauskypärä. Täydellinen hattu erityisesti sinulle, jonka suojaheijasteet eivät ole vielä kehittyneet. Kyllä pehmustetulla päällä kelpaa hymyillä. Kohta kaatuu taas, mutta ei satu!

7. Oman elämäsi taiteilija

Oletko rohkea? Sanotko piutpaut yleiselle mielipiteelle? Osaatko nauraa itsellesi? Jos vastaus kaikkeen on kyllä, tämä look sopii sinulle kuin vaippa päähän. Riskinä on, että vastaantulijat saattavat hihitellä – mutta kun kannat päähineen ylpeästi, on jopa todennäköistä, että keräät liudan matkijoita. Olisikohan tässä uusi villitys?!

Kiitos, ihanat lukijamme! Saimme kuvat Vauvan Instagramissa, lähetä omasi @vauvalehti #viikonvauva.

Ennen lapsuus oli paljon vapaampi – ja vaarallisempi.

Ennen nämä olivat lasten arkipäivää, enää onneksi eivät. Tunnistatko muutoksen omasta lapsuudestasi?

1. Ennen pyöräiltiin paljain päin.

Nykyvanhemmat viilettivät lapsina pyörällä pitkin pihateitä tukka tuulessa viuhuen. Päätä suojasi korkeintaan Säästöpankin lippis. Kukaan ei ollut kuullutkaan kypäristä – ne eivät olleet pakollisia edes mopoilijoille ennen 1980-luvun alkua.

Nyt tieliikennelain kirjauksen mukaan pyörällä ajettaessa on yleensä käytettävä kypärää. Ani harva vanhempi päästää lapsensa pyörän selkään ilman kypärää. Kypärä suojaa tehokkaasti pää- ja aivovammoilta.

2. Automatkalla maattiin vaikka takaikkunalla.

Lapsuuden kesälomamatkoilla saatettiin seistä Saab 96:n etupenkkien välissä tai ahtautua takaikkunalle näyttämään kieltä ohiajaville. Ei enää.

Nykyisin lapset matkustavat turvallisemmin. Suositus on, että lapset istuvat selkä menosuuntaan turvakaukalossa tai -istuimessa ainakin kolmivuotiaaksi asti. Korokeistuimen lapsi tarvitsee siihen asti, kun hän on vähintään 135 senttiä pitkä eli noin kymmenenvuotias.

Tämän jälkeen lasta suojaa autossa turvavyö. Turvavöiden käyttöpakko henkilöautojen etuistuimilla matkustaville tuli Suomessa voimaan 1975. Se laajeni koskemaan takapenkkiläisiä eli usein juuri lapsia vasta kaksitoista vuotta myöhemmin.

3. Tupakka paloi kotona ja autossa.

Moni nykylapsi vilkuilee vihaisesti sauhuttelijoita bussipysäkeillä ja ostoskeskusten ovilla. Heidän vanhempansa leikkivät tupakansavussa jopa kotonaan ja matkustivat mummolaan autossa, jonka tuhkakupit piti tyhjentää parikin kertaa päivässä.

Tupakointi kiellettiin Suomessa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa 1977 ja tänä vuonna henkilöautoissa, jossa on alle 15-vuotias matkustaja.

4. Vauvalle annettiin mehua ja sokeria.

Nykyisin suositellaan, että vauvaa täysimetetään 6 kuukauden ikään asti. Imetyksen ohella voi aloittaa kiinteiden ruokien antamisen pieninä maisteluannoksina. Äidinmaidon sijaan vauva voi saada juuri vauvoille kehitettyä korvikemaitoa.

Ensimmäisiä vauvalle suositeltavia lisäruokia ovat peruna ja muut kasvikset sekä hedelmät.

1960-luvulla vauvoille annettiin 4–6-viikkoisina tuoremehuja. Jos lapsi ei saanut tarpeeksi rintamaitoa, hänelle annettiin kolmen kuukauden iästä puolimaitoseosta: puolet maitoa, puolet vettä ja mukaan ripaus sokeria seosta makeuttamaan. Mikäli vauvalla oli vatsavaivoja, tavallinen sokeri korvattiin laktoosilla tai mallasuutteella.

5. Aurinko sai polttaa vaan.

Kultaisilla 60- ja 70-luvuilla lapsille järjestettiin kilpailuja, joissa kesällä parhaiten ruskettunut palkittiin.

Nykyään tiedetään, että lapsen ihon suojamekanismit ovat vielä kehittymättömät. Lapsen iho on ohuempi kuin aikuisilla, ja siksi se reagoi haitalliseen UV-säteilyyn erityisen herkästi.

Pienimmät lapset suositellaan pitämään kokonaan pois auringosta, isommat lapset kannattaa suojata vaatteilla ja suojavoiteilla.

6. Auton ovet lukkoon, ja odotapa tässä.

Ei, ei ei ollut tavatonta: Lapsi jätettiin autoon, kun vanhemmat vaikkapa kävivät kaupassa tai pankissa. Isommalle lapselle vain sanottiin, että älä avaa ovea.

Enää sitä ei pidetä sopivana. Autossa voi tulla liian kuuma, lapsi voi hätääntyä ja tuntea tulleensa hylätyksi. Vanhemmalle voi myös itselleen sattua tapaturma, eikä kukaan tiedä missä lapsi on.

Vanhemmat väittelevät tästä usein netin keskustelupalstoilla, mutta harva jättää lasta yksin autoon.

Oletko eri mieltä?

Oliko ennen muka paremmin, ja lapsia paapotaan nyt turhaan? Väitätkö, että nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia? Tutustu tähän raporttiin. Se kertoo muun muassa, että lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet. Vuonna 1969 tapaturmaisesti menehtyi 405 lasta ja nuorta. Vuonna 2011 luku oli 37.

Lähteet: Woman'sDay, Wikipedia, Liikenneturva, THL, Syöpäjärjestöt, Onnettomuustutkintakeskus

Tuntuuko rintapumpun käyttö hankalalta? Nämä neuvot voivat auttaa.

1. Oksitosiinit liikkeelle

Jotkut äidit saavat pumpattua maitoa isoja määriä vaivatta. Monille taas muutaman tipankin tiristäminen on työn ja tuskan takana. Tämä ei tarkoita, että vauva saa rinnasta liian vähän maitoa. Terve vauva on pumppua tehokkaampi rintojen tyhjentäjä.

Jotta maito heruisi, kehon pitää tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Söpö, hyväntuoksuinen vauva saa oksitosiinihanat auki – toisin kuin kova, muovinen pumppu. Usein pumppaus sujuu vasta totuttelun jälkeen.

2. Käsipelillä tai sähköllä

Maitoa voi olla tarve pumpata monista syistä. Useimmilla tarve on satunnaista ja johtuu esimerkiksi äidin omista menoista. Joskus pumppaaminen on säännöllisempää vauvan sairaalahoidon tai keskosuuden takia. Pumppaamalla voi myös tehostaa maidontuotantoa.

Myynnissä on käsikäyttöisiä ja sähköllä toimivia rintapumppuja. Jos tarve on satunnaista, käsipumppu yleensä riittää. Jos pumppaa usein, voi olla fiksua satsata sähköpumppuun. Monilla paikkakunnilla niitä voi myös vuokrata. Tehokkaimpia ovat pumput, joilla molemmat rinnat saa tyhjennettyä samalla kertaa.

Jotkut eivät kaipaa pumppua vaan lypsävät käsin.

3. Matki vauvaa heruttelussa

Herumista voi yrittää houkutella monin keinoin. Rentoutuminen edistää sitä. Kosketus toimii usein, joten rintoja voi ennen pumppausta hieroa kevyesti, niinhän vauvakin usein tekee. Joitakin äitejä auttaa, jos joku hieroo hartioita.

Myös lämpö jouduttaa herumista. Rintoja voi lämmittää esimerkiksi kaurapussin tai hiustenkuivaajan avulla. Joillakin maito heruu helpoimmin saunassa.

Vauvan ensimmäiset imut rinnalla ovat lyhyitä ja nypyttäviä. Vauvan imutyyliä voi matkia pumpulla, ja joissain pumpuissa onkin erillinen herutustoiminto. Kun maito alkaa virrata, pumppaa voimakkaammin vedoin.

Tehokkainta on pumpata samalla, kun imettää. Tällöin vauva hoitaa heruttelut. Jos tämä tuntuu hankalalta, ihokontakti vauvan kanssa on tehokas.

Täysi rinta heruu helpommin. Jos yöllä tulee pitkä imetystauko, pumppaamiselle otollisin hetki voi olla aamulla. Jos vauvan imettää pari kertaa peräkkäin samasta rinnasta, voi pumpata täydemmän rinnan.

Monia auttaa, jos ajatukset saa pois pumppaamisesta. Jos tyhjä pullo stressaa pumpatessa, sen voi peittää. Mieti, miten tilanne olisi mahdollisimman mukava.

Ja jos pumppaaminen ei yrityksistä huolimatta luonnistu, on lupa luovuttaa. Vauvalle voi antaa myös korviketta.

4. Pumppu tykkää kylmästä

Käytön jälkeen rintapumppu on hyvä huuhdella kylmällä vedellä, joka vie mennessään maidon proteiinit. Jos pumppua aikoo käyttää pian uudestaan, sitä voi säilyttää väliajan puhtaassa astiassa jääkaapissa. Kylmässä bakteerit lisääntyvät hitaasti.

Jos vauva on vielä pieni, pumppu pitää pestä joka käytön jälkeen koneessa tai käsitiskiaineella. Sterilointi esimerkiksi keittäen viisi minuuttia kerran päivässä riittää.

Vastapumpattu maito säilyy huoneenlämmössä noin kuusi tuntia, jääkaapin takaosassa kaksi vuorokautta ja pakastimessa puoli vuotta.

Asiantuntija: koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen, Imetyksen tuki ry

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".