Jaatko lapsesi kuvia netissä? Ei ehkä kannattaisi.

Hyvä on sitten! Ystävättären viesti Facebookissa on napakka. Olen pahoittanut hänen mielensä.

Pyysin häntä poistamaan Facebookista kuvia, jotka hän otti lastemme leikkitreffeillä. Kuvissa näkyvät hänen lapsensa, mutta myös minä, kotini ja lapseni. Ystävättäreni Facebook-asetuksilla kuvia voi katsella hänen 600 kaveriaan ja heidän kaverinsa.

Kuvia kotoani voivat katsella tuhannet – jopa kymmenettuhannet – ihmiset.

Ystävättäreni ei tarkoittanut pahaa, muttei ollut ajatellut asiaa. Monet muutkaan eivät sitä tee: mieti, mitä kertovat lapsistaan sosiaalisessa mediassa, tai kysy lupaa siihen, mitä toisten lapsista julkaisevat.

Aikuisten mediataidoissa on parantamisen varaa.

Puolet 16–74-vuotiaista suomalaisista käyttää nykyään Facebookia. Pikkulasten vanhempien ikäisissä osuus on isompi: 25-vuotiaista Facebookissa on melkein 90 prosenttia, neli­kymppisistä 60 prosenttia.

Perheestä, lapsista ja vanhemmuudesta kertovia blogeja puolestaan on tuhansia. Esimerkiksi Blogilista-palvelun kautta perhe ja lapset -aiheisia blogeja löytyy 8 000.

Kuka tätä nyt lukisi?

Lapsia kasvattaa nyt netissä vanhemmuuttaan puiva sukupolvi. Osa keskustelee nettipalstoilla ja suljetuissa ryhmissä, osa jakaa lastensa kuvia ja sattumuksia Facebookissa ja Twitterissä. Bloggaajat julkaisevat lapsistaan kuvia – ja jopa nimen, syntymäajan ja päivähoitopaikan.

Projektipäällikkö Suvi Tuominen Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksesta uskoo, että moni ei tule ajatelleeksi yleisönsä suuruutta.

– Käsitys yleisöstä hämärtyy, kun esimerkiksi blogia päivittää oman kotinsa rauhassa, hän sanoo.

Hän kehottaa miettimään, kertoisiko kadunkulmassa vieraille ihmisille, niille vähän pelottaville rähisijöillekin, nimensä ja missä asuu. Tai lapsensa nimen, iän ja millainen ihminen hän on.

Nettiin ladatun kuvan voi kuka tahansa tallentaa.

– Koskaan ei voi tietää, mihin kuvia käytetään ja miten muut muokkaavat sisältöä, Tuominen sanoo.

Tavallinen riski on, että lapsi tulee kiusatuksi. Esimerkiksi terveyteen ja perheen vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvien asioiden paljastaminen voi vaikeuttaa myöhemmin lapsen ihmissuhteita tai työnsaantia. Eikä lapsen kuvien päätyminen lapsipornosivuille ole mahdotonta.

Netissä jaettua tietoa käyttävät myös mainostajat. Esimerkiksi Facebook ja Google kohdentavat mainontaa sen mukaan.

Ministerillä oli kakkaa puntissa

Lasten nettijulkisuuden ongelma on tunnistettavuus, toteaa yksityisyyttä käsittelevä kirja Älä kerro kaikkea. Kirja kehottaa varomaan kuvan ja nimen julkaisemista yhdessä.

Jos lapsen voi esimerkiksi blogin kuvista ja tarinoista tunnistaa, hän ei voi aikuisena itse päättää digitaalisesta identiteetistään. Hänestä on jo netissä tietoa, eikä hän saa sitä pois. Ei, vaikka hänestä tulisi poliisi, ministeri tai iskelmätähti, joka haluaisi pitää tiedot lapsuudestaan itsellään.

"Ihmisen pitää voida tehdä virheitä, puhua tyhmiä, kasvaa, oppia virheistään ja aikuistua ilman, että kaikesta jää jälki", kirja kertoo.

Vaikka esimerkiksi blogin sulkisi, sen sisältö voi säilyä netissä muualle ladattuna.

Netin hakutoiminnot myös kehittyvät tavoilla, joita moni ei osaa vielä edes kuvitella. Esimerkiksi kasvojentunnistuksen ohjelmistot etsivät ihmisestä nettiin ladatut kuvat ilman, että hakija edes tietää ihmisen nimeä.

Suvi Tuominen kehottaa välttämään kasvokuvien julkaisemista lapsesta. Hän myös muistuttaa YK:n lasten oikeuksien sopimuksesta: Lapsella on aikuisen tavoin oikeus yksityisyyteen ja kotirauhaan. Lapsenkin kunnia ja maine on suojattu, ja lapsella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa.

Aina on häiriköitä

Vaikka omasta blogista voi siivota pois ilkeät kommentit, niitä ei voi poistaa yleisiltä keskustelupalstoilta. Kun ­lapsi isompana googlettaa nimensä, hän voi törmätä ilkeisiin kommentteihin itsestään.

Vauva.fi-sivustossa julkaistavan Eppusen kaapilla -blogin kirjoittaja Heidi kertoo seuraavansa, mitä blogeista keskustellaan.

– Mietin yksityisyyttä pitkään, ennen kuin julkaisin blogin. Päätin julkaista, mutten kerro henkilötietoja tai esimerkiksi missä asumme, missä käymme töissä, mieheni nimeä, ammattia saati lapsen päivähoitopaikkaa.

– Mitä suositumpi blogi on, sitä enemmän kuraa tulee. On ilkeilyä, trollaamista ja ihmisiä, jotka haluavat pahoittaa bloggaajan mielen, hän sanoo.

Heidi sai blogiinsa pitkään häirikköviestejä samalta kirjoittajalta. Häirikkö ei ehkä tiennyt, että hänen tietokoneensa ip-osoite paljasti hänen työpaikkansa. Hetken Heidi harkitsi meilaamista häirikön työpaikalle: ettekö huomaa, että joku käyttää työaikaansa kymmenien viestien lähettämiseen.

Sen sijaan Heidi sulki häiriköltä pääsyn blogiinsa.

Mieheni nukahti ruokapöytään

Lopettakaa heti!

Näin kirjoitti kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo Ei oo totta -blogiinsa vuosi sitten. Hän kehotti tunnistettavasti lapsistaan kirjoittavia äitibloggaajia laittamaan bloginsa salasanan taakse, vain valittujen luettavaksi.

Keskustelu kuohahti: monet suositut äitibloggaajat puolustivat lapsesta kirjoittamista. Heidän näkemyksensä on, että vanhemmalla on oikeus päättää lapsensa elämän yksityisyydestä tai julkisuudesta, kuten muistakin asioista.

Keskustelu jatkuu Kortesuon blogissa edelleen.

– Kun harrastus on henkilökohtainen ja tärkeä, kritiikki herättää tunteita, Kortesuo sanoo.

– Haluan puolustaa lapsia. Olen itsekin bloggaaja ja minulla on kaksi lasta. Ja kuten kaikki äidit, minäkin haluaisin kirjoittaa heistä: kuinka ihania juttuja he tekevät, ovat söpöjä ja viisaita. Juridisesti minulla on oikeus päättää lapseni yksityisyydestä, eettisesti mielestäni ei.

Kortesuo kehottaa miettimään, kirjoittaisiko puolisostaan kuten lapsestaan. Harva kirjoittaisi.

Paljonko mieheni painaa nyt? Mistä meille tuli kinaa? Mitä hän on oppinut viime aikoina? Katsokaa, kuinka paljon hän sottaa syödessään!

Me rakastamme kuvia

Nykyisistä vanhemmista harvat ovat diginatiiveja eli kasvaneet nettiaikana.

– Pian lapsia saavat ne, joille oma verkkoläsnäolo on niin itsestään selvää, etteivät he osaa ajatellakaan, ettei lapsi haluaisi olla esillä. Uskon, että ihmiset ovat aina vain valmiimpia jakamaan arkensa julkisesti, Suvi Tuominen sanoo.

Hän arvioi, että etenkin kuvien ja videoiden jakaminen yleistyy vielä rajusti. Palvelut, kuten Instagram, Youtube, Vine ja Vimeo kasvattavat suosiotaan.

– Mutta sukupolvista ei pidä puhua yhtenä könttänä; onhan nytkin teinejä, jotka eivät halua olla osa ­sosiaalista mediaa.

Suvi Tuominen vetää Suomessa EU-rahoitteista Safer Internet Centre -hanketta. Eri maissa toimivan verkoston on mahdollista vaikuttaa Facebookiinkin. Verkoston työstä on syntynyt Facebookin Perheturvallisuuskeskus, joka kertoo työkaluista, joilla suojata lasten ja perhe-elämän yksityisyyttä.

Tuominen muistuttaa, että Facebookin käyttöohjeiden mukaan toisista ei saa julkaista henkilökohtaisia tietoja kysymättä lupaa. Onko ystävättäreni julkaisema kuva kodistani tällainen henkilökohtainen tieto?

Minusta on.

Parin päivän päästä ystävätär palaa asiaan.

– Taidan olla liiankin huoleton asioiden jakamisen suhteen, mutten ole jaksanut ajatella asiaa, hän sanoo.

– Sori. Poistan kuvat. Sydän.

Lähteet: Tilastokeskus, Väestön tieto ja viestintätekniikan käyttö 2012, sosiaalisen median asiantuntijan Harto ­Pönkän blogi sekä Pernille Tranbergin ja Steffan Heuerin kirja Älä kerro kaikkea (Talentum 2013).

Lähde: Anna Ruohonen, Kulta, kerroin sen jo kaikille, Meidän Perhe 10/2013

Lue lisää:

Mieti näitä, ennen kuin jaat lapsesi tietoja somessa

Opeta lapsellesi hyvän nettikäytöksen abc

Vauvat valtaavat Facebookin ja Twitterin

Näillä säännöillä lapset touhuavat tietokoneella

Syksyn hattumuoti on upean monipuolinen! Mikä näistä on sinun suosikkisi?

1. Ajaton valinta

Trendit tulevat ja menevät, mutta lippalakki on aina varma ja ajaton valinta. Lippistyylissä tärkeintä on muistaa lipan asento. Rennon poikamaisen charmin tuot parhaiten esiin, kun käännät lakkia perusasennosta noin 45 astetta länteen tai itään.

2. Ole coolisti homeboy

New York Yankees -lippis päässä olet supercool ja staili. Älä unohda asusteita: harkittua säröä hip-hop-tyyliin saat, kun yhdistät asuun pupututin. Viimeistele look asettelemalla kädet katu-uskottavaan asentoon.

3. Urbaaneille hipstereille

Syksyn viileneviin ilmoihin ja kiireettömiin sunnuntaikävelyihin sopii upeasti tweed-lätsä. Myös lätsä kannattaa asetella samaan tyyliin kuin lippis (ks. kohta 1). Väripaletti on hyvä pitää hillittynä. Syksyn ruskavärit korostavat kauniisti harmaan eri sävyjä, ja olet niin hip, ettei mitään rajaa.

4. Etnisyys on in!

Tämän syksyn muoti ottaa vaikutteita saamelaisuudesta. Jos rakastat värejä, pane päähäsi neljän tuulen lakki. Varoituksen sana: jokeltelu saattaa salakavalasti muuttua joikaamiseksi.

5. Pappastaililla lisää itseluottamusta

Jos koet, että sinua ei oteta vielä oikein vakavasti, tämä hattu voi olla ratkaisu ongelmaasi. "Vaarin vanha filttihattu" päässä suorastaan uhkut vanhemman herrasmiehen auktoriteettia.

6. Käytännöllisyys kaunistaa

Mikäli arvostat pehmeyttä, mukavuutta ja sitä ettei pääsi kolahtele, valintasi on konttauskypärä. Täydellinen hattu erityisesti sinulle, jonka suojaheijasteet eivät ole vielä kehittyneet. Kyllä pehmustetulla päällä kelpaa hymyillä. Kohta kaatuu taas, mutta ei satu!

7. Oman elämäsi taiteilija

Oletko rohkea? Sanotko piutpaut yleiselle mielipiteelle? Osaatko nauraa itsellesi? Jos vastaus kaikkeen on kyllä, tämä look sopii sinulle kuin vaippa päähän. Riskinä on, että vastaantulijat saattavat hihitellä – mutta kun kannat päähineen ylpeästi, on jopa todennäköistä, että keräät liudan matkijoita. Olisikohan tässä uusi villitys?!

Kiitos, ihanat lukijamme! Saimme kuvat Vauvan Instagramissa, lähetä omasi @vauvalehti #viikonvauva.

Ennen lapsuus oli paljon vapaampi – ja vaarallisempi.

Ennen nämä olivat lasten arkipäivää, enää onneksi eivät. Tunnistatko muutoksen omasta lapsuudestasi?

1. Ennen pyöräiltiin paljain päin.

Nykyvanhemmat viilettivät lapsina pyörällä pitkin pihateitä tukka tuulessa viuhuen. Päätä suojasi korkeintaan Säästöpankin lippis. Kukaan ei ollut kuullutkaan kypäristä – ne eivät olleet pakollisia edes mopoilijoille ennen 1980-luvun alkua.

Nyt tieliikennelain kirjauksen mukaan pyörällä ajettaessa on yleensä käytettävä kypärää. Ani harva vanhempi päästää lapsensa pyörän selkään ilman kypärää. Kypärä suojaa tehokkaasti pää- ja aivovammoilta.

2. Automatkalla maattiin vaikka takaikkunalla.

Lapsuuden kesälomamatkoilla saatettiin seistä Saab 96:n etupenkkien välissä tai ahtautua takaikkunalle näyttämään kieltä ohiajaville. Ei enää.

Nykyisin lapset matkustavat turvallisemmin. Suositus on, että lapset istuvat selkä menosuuntaan turvakaukalossa tai -istuimessa ainakin kolmivuotiaaksi asti. Korokeistuimen lapsi tarvitsee siihen asti, kun hän on vähintään 135 senttiä pitkä eli noin kymmenenvuotias.

Tämän jälkeen lasta suojaa autossa turvavyö. Turvavöiden käyttöpakko henkilöautojen etuistuimilla matkustaville tuli Suomessa voimaan 1975. Se laajeni koskemaan takapenkkiläisiä eli usein juuri lapsia vasta kaksitoista vuotta myöhemmin.

3. Tupakka paloi kotona ja autossa.

Moni nykylapsi vilkuilee vihaisesti sauhuttelijoita bussipysäkeillä ja ostoskeskusten ovilla. Heidän vanhempansa leikkivät tupakansavussa jopa kotonaan ja matkustivat mummolaan autossa, jonka tuhkakupit piti tyhjentää parikin kertaa päivässä.

Tupakointi kiellettiin Suomessa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa 1977 ja tänä vuonna henkilöautoissa, jossa on alle 15-vuotias matkustaja.

4. Vauvalle annettiin mehua ja sokeria.

Nykyisin suositellaan, että vauvaa täysimetetään 6 kuukauden ikään asti. Imetyksen ohella voi aloittaa kiinteiden ruokien antamisen pieninä maisteluannoksina. Äidinmaidon sijaan vauva voi saada juuri vauvoille kehitettyä korvikemaitoa.

Ensimmäisiä vauvalle suositeltavia lisäruokia ovat peruna ja muut kasvikset sekä hedelmät.

1960-luvulla vauvoille annettiin 4–6-viikkoisina tuoremehuja. Jos lapsi ei saanut tarpeeksi rintamaitoa, hänelle annettiin kolmen kuukauden iästä puolimaitoseosta: puolet maitoa, puolet vettä ja mukaan ripaus sokeria seosta makeuttamaan. Mikäli vauvalla oli vatsavaivoja, tavallinen sokeri korvattiin laktoosilla tai mallasuutteella.

5. Aurinko sai polttaa vaan.

Kultaisilla 60- ja 70-luvuilla lapsille järjestettiin kilpailuja, joissa kesällä parhaiten ruskettunut palkittiin.

Nykyään tiedetään, että lapsen ihon suojamekanismit ovat vielä kehittymättömät. Lapsen iho on ohuempi kuin aikuisilla, ja siksi se reagoi haitalliseen UV-säteilyyn erityisen herkästi.

Pienimmät lapset suositellaan pitämään kokonaan pois auringosta, isommat lapset kannattaa suojata vaatteilla ja suojavoiteilla.

6. Auton ovet lukkoon, ja odotapa tässä.

Ei, ei ei ollut tavatonta: Lapsi jätettiin autoon, kun vanhemmat vaikkapa kävivät kaupassa tai pankissa. Isommalle lapselle vain sanottiin, että älä avaa ovea.

Enää sitä ei pidetä sopivana. Autossa voi tulla liian kuuma, lapsi voi hätääntyä ja tuntea tulleensa hylätyksi. Vanhemmalle voi myös itselleen sattua tapaturma, eikä kukaan tiedä missä lapsi on.

Vanhemmat väittelevät tästä usein netin keskustelupalstoilla, mutta harva jättää lasta yksin autoon.

Oletko eri mieltä?

Oliko ennen muka paremmin, ja lapsia paapotaan nyt turhaan? Väitätkö, että nykyvanhemmat ovat ylisuojelevia? Tutustu tähän raporttiin. Se kertoo muun muassa, että lasten tapaturmaiset kuolemat ovat vähentyneet. Vuonna 1969 tapaturmaisesti menehtyi 405 lasta ja nuorta. Vuonna 2011 luku oli 37.

Lähteet: Woman'sDay, Wikipedia, Liikenneturva, THL, Syöpäjärjestöt, Onnettomuustutkintakeskus

Tuntuuko rintapumpun käyttö hankalalta? Nämä neuvot voivat auttaa.

1. Oksitosiinit liikkeelle

Jotkut äidit saavat pumpattua maitoa isoja määriä vaivatta. Monille taas muutaman tipankin tiristäminen on työn ja tuskan takana. Tämä ei tarkoita, että vauva saa rinnasta liian vähän maitoa. Terve vauva on pumppua tehokkaampi rintojen tyhjentäjä.

Jotta maito heruisi, kehon pitää tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Söpö, hyväntuoksuinen vauva saa oksitosiinihanat auki – toisin kuin kova, muovinen pumppu. Usein pumppaus sujuu vasta totuttelun jälkeen.

2. Käsipelillä tai sähköllä

Maitoa voi olla tarve pumpata monista syistä. Useimmilla tarve on satunnaista ja johtuu esimerkiksi äidin omista menoista. Joskus pumppaaminen on säännöllisempää vauvan sairaalahoidon tai keskosuuden takia. Pumppaamalla voi myös tehostaa maidontuotantoa.

Myynnissä on käsikäyttöisiä ja sähköllä toimivia rintapumppuja. Jos tarve on satunnaista, käsipumppu yleensä riittää. Jos pumppaa usein, voi olla fiksua satsata sähköpumppuun. Monilla paikkakunnilla niitä voi myös vuokrata. Tehokkaimpia ovat pumput, joilla molemmat rinnat saa tyhjennettyä samalla kertaa.

Jotkut eivät kaipaa pumppua vaan lypsävät käsin.

3. Matki vauvaa heruttelussa

Herumista voi yrittää houkutella monin keinoin. Rentoutuminen edistää sitä. Kosketus toimii usein, joten rintoja voi ennen pumppausta hieroa kevyesti, niinhän vauvakin usein tekee. Joitakin äitejä auttaa, jos joku hieroo hartioita.

Myös lämpö jouduttaa herumista. Rintoja voi lämmittää esimerkiksi kaurapussin tai hiustenkuivaajan avulla. Joillakin maito heruu helpoimmin saunassa.

Vauvan ensimmäiset imut rinnalla ovat lyhyitä ja nypyttäviä. Vauvan imutyyliä voi matkia pumpulla, ja joissain pumpuissa onkin erillinen herutustoiminto. Kun maito alkaa virrata, pumppaa voimakkaammin vedoin.

Tehokkainta on pumpata samalla, kun imettää. Tällöin vauva hoitaa heruttelut. Jos tämä tuntuu hankalalta, ihokontakti vauvan kanssa on tehokas.

Täysi rinta heruu helpommin. Jos yöllä tulee pitkä imetystauko, pumppaamiselle otollisin hetki voi olla aamulla. Jos vauvan imettää pari kertaa peräkkäin samasta rinnasta, voi pumpata täydemmän rinnan.

Monia auttaa, jos ajatukset saa pois pumppaamisesta. Jos tyhjä pullo stressaa pumpatessa, sen voi peittää. Mieti, miten tilanne olisi mahdollisimman mukava.

Ja jos pumppaaminen ei yrityksistä huolimatta luonnistu, on lupa luovuttaa. Vauvalle voi antaa myös korviketta.

4. Pumppu tykkää kylmästä

Käytön jälkeen rintapumppu on hyvä huuhdella kylmällä vedellä, joka vie mennessään maidon proteiinit. Jos pumppua aikoo käyttää pian uudestaan, sitä voi säilyttää väliajan puhtaassa astiassa jääkaapissa. Kylmässä bakteerit lisääntyvät hitaasti.

Jos vauva on vielä pieni, pumppu pitää pestä joka käytön jälkeen koneessa tai käsitiskiaineella. Sterilointi esimerkiksi keittäen viisi minuuttia kerran päivässä riittää.

Vastapumpattu maito säilyy huoneenlämmössä noin kuusi tuntia, jääkaapin takaosassa kaksi vuorokautta ja pakastimessa puoli vuotta.

Asiantuntija: koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen, Imetyksen tuki ry

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".