Millaisia kokemuksia perheillä on iltapäivähoidosta? Meidän Perheen lukijat kertovat.

1. Hyvässä iltapäiväkerhossa tehdään läksyt

"Liikuntapainotteisissa iltapäiväkerhossa huolehdittiin hyvin, että lapset tekivät läksyt ja saivat välipalat. Saivat viettää turvallisesti aikaa mukavassa seurassa."

"Iltapäiväkerhossa askarrellaan ja ollaan paljon ulkona, joten kotona ei tarvitse erikseen panostaa sellaiseen aktiviivisuuteen. Loppupäivän voi antaa lapsen leikkiä omiaan."

"Iltapäivätoiminta on ammattimaisesti ohjattua ja monipuolista, välipala runsas, tilat toimivat ja ohjaajat aivan ihania. Läksyt on tehty jo kerhossa."

"Läksyt tehdään kerhossa enimmäkseen, joten kotona jää aikaa olla perheen kanssa. Iltapäiväkerhossa on kaverit, jonka vuoksi lapsi haluaa sinne myös niinä päivinä, kun ei tarvitsisi mennä."

"Leikkipuisto on hyvä paikka, jossa lapsi saa tehdä mitä tahtoo. Ohjatussa toiminnassa lapsi väsyisi, kun joutuisi kuuntelemaan koko ajan ohjeita."

"Monipuolisesti ohjelmaa: askartelua, esityksiä, läksyjä saa lukea, ovat paljon ulkona, erilaisia pelejä voi pelata, liikuntaa sekä ulkona että liikuntasalissa. Myös erityislasten tarpeet huomioidaan todella hyvin."

"Useimmat kaverit jäävät myös kerhoon ja koulun välituntien lyhyiksi jäävät leikkihetket saavat siellä hyvän jatkoajan. Läksyjä tosin toivoisin kerhossa tehtävän yhdessä, koska illalla ne voisi vain tarkistaa kotona ja aikaa jäisi lepoon ja harrastuksiin."

2. Liian meluisat ja isot tilat rasittavat

"Lapsia on aivan liian paljon. Hoitajilla on hälläväliä-meininki työnsä suhteen. Kukaan ei katso, mitä lapsilla on päällä ja hoitajille ei edes kuulu, vaikka lapsi ei edes tulisi koulusta puistoon."

"Ohjaajat olivat pilkunviilaajia hoitoajoista. Lapset eivät saaneet tehdä läksyjä koulun jälkeen. Ekaluokkalaisten ääneen tavaamisesta tuli kuulemma liikaa melua. Lapsille myös huudettiin rumasti, jos vaikka lautapeliä pelatessa ääni vähän nousi."

"Lapsi oli iltapäiväkerhopäivinä illalla kotona aivan rättiväsynyt ja sai kiukkukohtauksia. Niinä päivinä, kun tuli suoraan koulun päätyttyä kotiin, oli rauhallinen oma itsensä."

"Lapsilla on ankeat tilat koulun käytävällä, osa henkilökunnasta on epämotivoitunut ja epäpätevää. Osaavan varhaiskasvatuksen jälkeen ip-kerho on sokki. Lisäksi ip:ssä korostetaan poikien ja tyttöjen eroja eikä kannusteta yhteisleikkeihin."

"Tilat surkeat, lapset luokkatilassa koulupäivän jälkeenkin. Hyvin meluisaa ja paljon lapsia, ei rauhallista paikkaa."

"Tietoa kerhon touhuista ei juuri kuulu kotiin, esimerkiksi, jos lapsi lähtee kerhosta itsenäisesti."

3. Lapsi menee hyvillä mielin hoitoon

"Innoissaan menee. Lapsi odottaa kovasti leikki- ja pelihetkiä kavereitten kanssa."

"Lapsi haluaa sinne joka päivä, vaikka vanhemmalla olisi vapaapäivä ja voisi tulla kotiin."

"Iltapäiväkerhossa on suuri osa parhaista kavereista, joten lapsi menee kerhoon mielellään. Kaverit ja liikkuminen ovat pienelle koululaiselle tärkeitä. 

"Joskus on mälsää, jos siellä ei ole muita yhtä myöhään, mutta toisaalta silloin saa ohjaajan jakamattoman huomion."

"Siellä on kuulemma kivempaa kuin päiväkodin eskarissa."

4. ... tai olisi mielummin kotona

"Ei mennyt hyvällä, oli väsynyt pitkän päivän jälkeen, etenkin kun läksyjäkään ei saanut tehdä. Viiden jälkeen piti vielä kaivaa läksykirjat esille."

"Ei tykännyt kovin paljon, se oli välttämätön paha. Esikoinen taas tykkäsi, joten tämä on kovin lapsikohtaista."

"Lapsi ei ole vielä saanut sieltä kavereita, joten ei viihdy kovin hyvin. Vapaa leikki on vaikeaa, jos ei ole kaveria."

"Vaihtelevasti mielellään. Toivoo, että saisi tulla suoraan kotiin, mutta paras kaveri on myös iltiksessä, onneksi. Lähtevät jo kolmelta ja menevät yleensä jomman kumman kotiin. Viime syksynä lapsi ahdistui, kun haimme ekaluokkalaista vasta puoli viideltä, ja kaikki kaverit oli jo haettu."

5. Tätä vanhemmat toivovat iltapäivähoidolta

"Että se aikuinen on ihan oikeasti läsnä sille lapselle."

"Iltapäiväkerhosta pitäisi pystyä osallistumaan harrastuksiin. Se rauhoittaisi iltoja ja tarjoaisi lapselle mahdollisuuden tutustua eri harrastusmuotoihin."

"Pääasia on se, että toiminta on valvottua ja mielekästä. Hyvästä ja laadukkaasta toiminnasta ovat varmasti myös vanhemmat valmiita maksamaan käytön mukaan."

"Aikuisen vetämää liikuntaa ehdottomasti enemmän."

"Ei kerhon tarvitse olla ohjelmallinen, kunhan lapsilla vain on turvallinen paikka, missä viettää iltapäivä. Lapsilla tulisi olla mahdollisuus rauhoittumiseen ja läksyjen tekoon."

"Pitäisi olla mahdollisuus siihen, että tarvittaessa myös kakkosluokkalainen voisi mennä (ei jokapäivä, mutta välillä)."

"Satunnaisesti tarvittaisiin enemmän joustoa illalla, kun ei ihan ehdi viideksi koululle työreissulta."

"Tarpeeksi ohjattua toimintaa, jotta ei mene riehunnaksi, ja jotta desibelitaso ei kohoa rasittavaksi, ja jotta lasten ei tarvitse pelätä kiusaamista."

"Lapsiryhmät eivät saisi olla liian isoja!"

Lähde: Meidän Perheen iltapäiväkerhokysely elokuu 2014.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Testaa, selviätkö uusimmista luonnontieteen Pisa-tehtävistä!

PISA-tutkimukset kertovat oppilaiden osaamisesta perusopintojen päättövaiheessa eli 9. luokalla.

PISA-tehtäviä kehittävät opetuksen huippuasiantuntijat eri maista. Niillä testataan lukutaitoa sekä matemaattista ja luonnontieteiden osaamista.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen verkkosivuilla on nyt julkistettu tuoreimpia, vuoden 2015 PISA-tutkimuksen luonnontieteiden tehtäviä.

Kokeile tästä, osaatko ratkaista tehtävät!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhemman tehtävä on opettaa, miten omista tekemisistä otetaan vastuu, kirjoittaa Marko "Fobba" Forss kolumnissaan.

Olen nähnyt useita kiusaamistapauksia työni takia. Ne kertovat paljon vanhemmista ja heidän valmiuksistaan kasvattaa lapsiaan.

Toiset tytöt kiusasivat koulukaveriaan yläkoulussa. Kiusaaminen meni sen verran vakavaksi, että poliisi puhutti kiusaajia ja heidän vanhempiaan. Tapaamiset sujuivat muutoin hyvässä ja sovinnollisuutta tavoittelevassa hengessä, mutta yhden kiusaajan kanssa viesti ei mennyt perille. Syy oli vanhemmissa.

Vanhemman asenne oli vähättelevä.

Lapsen isä aloitti tapaamisen kysymällä, mikä on niin tärkeää, että hänen aikaansa pitää tuhlata. Vanhemman asenne oli vähättelevä, ja näytöstä seurannut tytär vain kiherteli.

Tämä oli äärimmäinen esimerkki hankalasta vanhemmasta, mutta tuskin tuntematon opettajille, sosiaalityöntekijöille tai poliisille.

En juuri pidä vanhemmista, jotka eivät puutu hiekkalaatikolla kiusaamiseen. He jättävät yleensä asian siihen, että sanovat lapselleen "äläs nyt viitsi". Lapsi saa jatkaa hölmöilyä ja vanhempi jatkaa saman tehottoman mantran hokemista. Vielä vähemmän pidän vanhemmista, jotka lapsen kasvettua kouluikäiseksi toimivat niin kuin tämän kiusaajan isä.

Kuvaan astui parhaan A-ryhmän vanhempi.

Kerron toisen tapauksen. Alakouluikäiset lapset olivat leikkineet koulun pihalla. Yksi pojista oli saanut muiden yllyttämänä idean rikkoa toisen pojan aurinkolasit. Opettaja näki tilanteen, ja asiaa selviteltiin koulussa.

Kuvaan astui kuitenkin parhaan A-ryhmän vanhempi, joka ei siirrä kasvatusvastuutaan opettajille, sosiaaliviranomaisille tai poliiseille.

Äiti otti yhteyttä aurinkolasinsa menettäneen lapsen vanhempiin ja lupasi korvata vahingon. Lisäksi hän kysyi, voiko tulla oman lapsensa kanssa pyytämään anteeksi. Pian ovikello soi. Aurinkolasit korvattiin, ja poika pyysi anteeksi.

Koska lapsella oli parhaan A-luokan vanhemmat, hän sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Vaikka lasta nolotti, se oli hänelle mielestäni myönteinen kokemus. Koska pojalla oli parhaan A-luokan vanhemmat, poika sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Koulujen alettua on paikallaan katsoa peiliin ja kysyä, kuinka puolueettomasti ja asiallisesti pystyy hoitamaan oman lapsensa asioita.

Osaatko asettaa hänelle rajoja ja opettaa ottamaan vastuuta, kun vahinkoja sattuu? Tämä ei tarkoita, etteikö oman lapsen puolia saisi pitää. Asiat pitää kuitenkin yrittää hoitaa suoraselkäisesti.

Muuten lapsi oppii ihan vääriä asioita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oppilailta kännykät pois ja opiskeluun on helpompi keskittyä? Ei välttämättä toimi, singaporelaistutkimus selvitti.

Tutkijoiden mukaan kännyköiden kieltäminen luokkahuoneissa voi häiritä oppimista enemmän kuin helpottaa.

Oppilaat ovat niin riippuvaisia älypuhelimistaan, että niiden kieltäminen tekee heidät entistä levottomammiksi. Se taas häiritsee oppimista ja voi alentaa arvosanoja.

Tuloksista uutisoi brittiläinen The Telegraph.

Opiskelijat pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle

Opiskelijat tekivät singaporelaistutkimuksessa tiedollisia toimintoja, kuten muistamista ja havainnointia, mittaavia testejä. Puolelta otettiin testien ajaksi kännykät pois, puolet saivat pitää ne mukanaan.  

Opiskelijat, joilla ei ollut puhelimia, saivat 17 prosenttia huonommat pisteet muistia mittaavissa tehtävissä kuin opiskelijat, joilla oli puhelimet.  

Singaporelaistutkijat suosittelevat, että opettajat ottavat nuorten älypuhelinriippuvuuden vakavasti ja huomioivat sen opetuksessa.

Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta.

Kännykkäkiellon vaikutuksesta oppimiseen on saatu myös päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että puhelinkielto koulussa parantaa oppilaiden koetuloksia.

Vierailija

"Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta."

Keneltä niitä viestejä oikein tulee kesken koulupäivän? Ja mihin ne muka katoaisivat niin ettei niitä voi lukea koulupäivän jälkeen?

Vierailija

Kavereiltahan niitä viestejä tulee kesken koulupäivän. Ja niihin vastataan ja niihin vastataan ja niihinkin vastataan. Toisin sanoen rupatellaan koulupäivän ja tuntien aikana kavereiden kanssa.

Aika kamala ajatus, että oppilaat pelkäävät kolmen vartin tai puolentoista tunnin puhelittomuutta. Ja vielä kamalampi ajatus on se, että vanhemmat sallivat lastensa kasvaa noin riippuvaisiksi kavereistaan ja kännykästään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.