iStockphoto

Kerro pelisäännöt ja varmista turvallisuus.

1. Tee lapselle lounas valmiiksi lautaselle ja muistuta sen syömisestä puhelimella. Varaa jääkaappiin helppoa, valmista syötävää välipalaksi.

2. Jos läheltä löytyy tuttu ja turvallinen, kotona oleva aikuinen, kannattaa kysyä, voiko lapsi tulla käymään, jos hän tarvitsee apua tai häntä pelottaa.

3. Jätä vara-avain piiloon tai naapurille.

4. Sopikaa, kenelle lapsi soittaa, jos häntä pelottaa tai on tylsää. Puhelimessa voi jutella muidenkin läheisten kuin töissä olevien vanhempien kanssa. Kerro, mistä puhelinnumerot löytyvät, elleivät ne ole puhelimessa.

5. Pyydä työkavereilta kärsivällisyyttä, jos lapsesi soittaa useita kertoja työpäivän aikana.

6. Kerro lapselle selkeästi, mitä kodinkoneita ja muuta elektroniikkaa hän saa käyttää yksin ja miten. Esimerkiksi mikroaaltouunin peruskäyttö ruuan lämmitykseen on hyvä osata.

7. Varmista, että lapsi muistaa hätänumeron ulkoa ja osaa toimia oikein tulipalon sattuessa.

8. Muistuta lasta siitä, ettei hän saa koskea tulitikkuihin, lääkkeisiin, myrkyllisiin aineisiin tai alkoholiin.

9. Suunnitelkaa lapsen kanssa päivärytmi, johon kuuluu muutakin kuin tv:n katselua ja pelaamista.

10. Miettikää yhdessä kaverit, joista voi olla lapselle seuraa. Sopikaa, keitä voi kutsua kotiin ja millaisia hyviä tapoja toisten luona oleskellessa pitää noudattaa.

11. Jos olet iltatöissä ja lapsen pitää mennä itsenäisesti nukkumaan, soita hyvän yön puhelu iltatoimien jälkeen. Sopikaa, että tv pysyy kiinni iltayhdeksän jälkeen.

12. Juttele lapsen kanssa peloista. Selvitä rapsahteluiden ja muiden pelottavien äänien syy.

13. Sovi tarkasti alue ja turvalliset reitit, missä lapsi saa pyöräillä ja kulkea päivän aikana.

Vierailija

Jokainen lapsi kehityy omassa tahdissaan, 10 vuotias voi olla jo taysin kypsa olemaan yksin kun naapurin 15 vuotias voi viela tarvita turvallista seuraa. Onko lapsen varhainen yksin jattaminen jarkevaa on toinen kysymys. Itse olin jo varhain yksin kotona koulun jalkeen. Alussa kaipasin vanhempien seuraa, myohemmin toivoin, etta he tulisivat mahdollisimman myohaan kotiin. Nykyinen yli 1000 km etaisyys vanhempiin ei haittaa, jouduin parjaamaan varhain ilman vanhempia, miksi haluaisin nyt pitaa heihin yhteytta.... niin metsa vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija

Eikä lapsi, joka vasta harjoittelee yksin oloa (ikävaiheittainhan sitä itsenäistymistä harjoitellaan) osaa sääntöjä itsestäänselvästi. Itse olin aivan äemän käkenä, kun ekaluokkalaiseni kerran soitti aikaa kaukaa kotoa, eikä osannutkaan tulla kotiin kaverin luota. Sitten vasta minäkin heräsin tekemään selväksi, kuinka kauas kavereitten luokse saa iltapäivisin mennä. (on iltapäiväkerhossa) Turvallinen olo syntyy molemmille siitä, että rajat ovat selkeät (hyvin yleinen ongelma kait kommunikoinnissa että oletetaan että toinen ymmärtää ja tietää sanomattakin)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Testaa, selviätkö uusimmista luonnontieteen Pisa-tehtävistä!

PISA-tutkimukset kertovat oppilaiden osaamisesta perusopintojen päättövaiheessa eli 9. luokalla.

PISA-tehtäviä kehittävät opetuksen huippuasiantuntijat eri maista. Niillä testataan lukutaitoa sekä matemaattista ja luonnontieteiden osaamista.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen verkkosivuilla on nyt julkistettu tuoreimpia, vuoden 2015 PISA-tutkimuksen luonnontieteiden tehtäviä.

Kokeile tästä, osaatko ratkaista tehtävät!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhemman tehtävä on opettaa, miten omista tekemisistä otetaan vastuu, kirjoittaa Marko "Fobba" Forss kolumnissaan.

Olen nähnyt useita kiusaamistapauksia työni takia. Ne kertovat paljon vanhemmista ja heidän valmiuksistaan kasvattaa lapsiaan.

Toiset tytöt kiusasivat koulukaveriaan yläkoulussa. Kiusaaminen meni sen verran vakavaksi, että poliisi puhutti kiusaajia ja heidän vanhempiaan. Tapaamiset sujuivat muutoin hyvässä ja sovinnollisuutta tavoittelevassa hengessä, mutta yhden kiusaajan kanssa viesti ei mennyt perille. Syy oli vanhemmissa.

Vanhemman asenne oli vähättelevä.

Lapsen isä aloitti tapaamisen kysymällä, mikä on niin tärkeää, että hänen aikaansa pitää tuhlata. Vanhemman asenne oli vähättelevä, ja näytöstä seurannut tytär vain kiherteli.

Tämä oli äärimmäinen esimerkki hankalasta vanhemmasta, mutta tuskin tuntematon opettajille, sosiaalityöntekijöille tai poliisille.

En juuri pidä vanhemmista, jotka eivät puutu hiekkalaatikolla kiusaamiseen. He jättävät yleensä asian siihen, että sanovat lapselleen "äläs nyt viitsi". Lapsi saa jatkaa hölmöilyä ja vanhempi jatkaa saman tehottoman mantran hokemista. Vielä vähemmän pidän vanhemmista, jotka lapsen kasvettua kouluikäiseksi toimivat niin kuin tämän kiusaajan isä.

Kuvaan astui parhaan A-ryhmän vanhempi.

Kerron toisen tapauksen. Alakouluikäiset lapset olivat leikkineet koulun pihalla. Yksi pojista oli saanut muiden yllyttämänä idean rikkoa toisen pojan aurinkolasit. Opettaja näki tilanteen, ja asiaa selviteltiin koulussa.

Kuvaan astui kuitenkin parhaan A-ryhmän vanhempi, joka ei siirrä kasvatusvastuutaan opettajille, sosiaaliviranomaisille tai poliiseille.

Äiti otti yhteyttä aurinkolasinsa menettäneen lapsen vanhempiin ja lupasi korvata vahingon. Lisäksi hän kysyi, voiko tulla oman lapsensa kanssa pyytämään anteeksi. Pian ovikello soi. Aurinkolasit korvattiin, ja poika pyysi anteeksi.

Koska lapsella oli parhaan A-luokan vanhemmat, hän sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Vaikka lasta nolotti, se oli hänelle mielestäni myönteinen kokemus. Koska pojalla oli parhaan A-luokan vanhemmat, poika sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Koulujen alettua on paikallaan katsoa peiliin ja kysyä, kuinka puolueettomasti ja asiallisesti pystyy hoitamaan oman lapsensa asioita.

Osaatko asettaa hänelle rajoja ja opettaa ottamaan vastuuta, kun vahinkoja sattuu? Tämä ei tarkoita, etteikö oman lapsen puolia saisi pitää. Asiat pitää kuitenkin yrittää hoitaa suoraselkäisesti.

Muuten lapsi oppii ihan vääriä asioita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oppilailta kännykät pois ja opiskeluun on helpompi keskittyä? Ei välttämättä toimi, singaporelaistutkimus selvitti.

Tutkijoiden mukaan kännyköiden kieltäminen luokkahuoneissa voi häiritä oppimista enemmän kuin helpottaa.

Oppilaat ovat niin riippuvaisia älypuhelimistaan, että niiden kieltäminen tekee heidät entistä levottomammiksi. Se taas häiritsee oppimista ja voi alentaa arvosanoja.

Tuloksista uutisoi brittiläinen The Telegraph.

Opiskelijat pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle

Opiskelijat tekivät singaporelaistutkimuksessa tiedollisia toimintoja, kuten muistamista ja havainnointia, mittaavia testejä. Puolelta otettiin testien ajaksi kännykät pois, puolet saivat pitää ne mukanaan.  

Opiskelijat, joilla ei ollut puhelimia, saivat 17 prosenttia huonommat pisteet muistia mittaavissa tehtävissä kuin opiskelijat, joilla oli puhelimet.  

Singaporelaistutkijat suosittelevat, että opettajat ottavat nuorten älypuhelinriippuvuuden vakavasti ja huomioivat sen opetuksessa.

Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta.

Kännykkäkiellon vaikutuksesta oppimiseen on saatu myös päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että puhelinkielto koulussa parantaa oppilaiden koetuloksia.

Vierailija

"Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta."

Keneltä niitä viestejä oikein tulee kesken koulupäivän? Ja mihin ne muka katoaisivat niin ettei niitä voi lukea koulupäivän jälkeen?

Vierailija

Kavereiltahan niitä viestejä tulee kesken koulupäivän. Ja niihin vastataan ja niihin vastataan ja niihinkin vastataan. Toisin sanoen rupatellaan koulupäivän ja tuntien aikana kavereiden kanssa.

Aika kamala ajatus, että oppilaat pelkäävät kolmen vartin tai puolentoista tunnin puhelittomuutta. Ja vielä kamalampi ajatus on se, että vanhemmat sallivat lastensa kasvaa noin riippuvaisiksi kavereistaan ja kännykästään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.