Kuva: Heli Blåfield

Miten lasta voi rohkaista oppimaan uusia asioita ilman, että hän aina vertaa itseään ystäviinsä?

"Seitsemänvuotiaalla tyttärelläni on todettu lukivaikeus, avaruudellisen muistin vaikeus, lyhytkestoinen kuulomuisti sekä oman toiminnan ohjauksen säätelyn pulmaa. Nyt kun hän on ekaluokkalainen, erilaisuus korostuu eri tavalla kuin ennen. Häntä harmittaa se, ettei hän osaa lukea tai tunnista kelloa tai osaa viikonpäiviä niin kuin ystävänsä osaavat.

Olen yrittänyt kannustaa häntä kaikin mahdollisin keinoin, mutta nyt minulta alkavat olla keinot lopussa. Voisitko kertoa hyviä rohkaisukeinoja, joilla saisi lapsen kouluinnostuksen pysymään, vaikka lukeminen ei vielä sujukaan?"

Epätoivoinen äiti

Janna vastaa:

Onneksi tyttönne erityisvaikeudet on todettu. Tuskaisin on tilanne, jossa vanhemmat, opettaja ja lapsikaan eivät vielä ymmärrä, mistä on kyse. Monesti kuulee, miten lasta on kuvattu laiskaksi, tyhmäksi tai toivottomaksi. Siinä oppimisen ilo katoaa.

Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Tukekaa lasta läksyissä, mutta opetuksen päävastuu on opettajalla. Jos läksyihin kuluu suhteettomasti aikaa, saattaa olla oppimateriaalien mukauttamisen aika. Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Muistuttakaa lasta siitä, ettei hän ole ainoa maailmassa, jolla lukemaan oppiminen kestää. Esimerkiksi Niilo Mäki -instituutin ja Erilaisten oppijoiden liiton sivuilta löydätte tietoa, vertaistukea ja harrastusryhmiä. Vanhemmallekin voi olla helpotus kuulua muiden ihanan erilaisten lasten vanhempien porukkaan. Nopeasti oppivan lapsen vanhemmat kun eivät aina ymmärrä, miten paljon koko perhe joutuu tsemppaamaan erityisvaikeuden kanssa.

Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta.

Älkää vertailko sisaruksia tai kaveruksia keskenään. Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta. Ottakaa tässä kaverit avuksi. Joku osaa kellon, toinen leiskauttaa spagaatin, kolmas on käytöstavoiltaan valovuoden muita edellä. Vertailun paine helpottaa, kun ryhmässä tiedetään, missä asioissa tytärtäsi saa auttaa ja missä hän puolestaan saa olla muiden apuna. Mikä olisi tyttäresi taito? Missä kaikessa hän saisi loistaa?

Koulussa on koulun vaatimukset, mutta elämässä löytyy monia polkuja. Kun toivo uhkaa sammua, muistakaa luki-idoleita, kuuluisia esikuvia, joiden menestystä oppimisvaikeudet eivät ole estäneet. Heitä ovat muun muassa Hjallis Harkimo, Walt Disney, Keira Knightley ja Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Aika rohkeaa sakkia!

Meidän Perhe 1/2017

Kysy kasvatuksesta!

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla ”Janna vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Asiantuntijat kertovat, miksi liika ruutuaika vahingoittaa lapsen silmiä.

1. Miksi älypuhelin ja tabletti väsyttävät koululaisten silmiä?

Kaikenikäisten silmät kärsivät älyvempeleiden tuijottelusta, mutta lapsen ja nuoren kehittyvät silmät ovat kaikkein altteimpia rasitukselle ja jopa vahingoittumiselle. Silmä toimii kuin kamera, jonka linssi mukautuu kauas ja lähelle katsomiseen.

Kauas katsottaessa silmän linssi on rento ja litteä. Lähelle katsottaessa mukauttajalihas pullistaa linssin pluslinssiksi. Jos lihas on jatkuvasti jännittyneenä, se rasittuu. Kännyköitä ja tabletteja katsellaan vielä lähempää ja intensiivisemmin kuin tietokoneen näyttöä, mikä lisää rasitusta entisestään.

Silmän jatkuva mukauttaminen nuorena saattaa lisätä silmämunan kasvua eli muuttaa silmää likitaittoisemmaksi.

2. Voiko näytön tuijottaminen siis huonontaa näköä?

Päivittäinen tuntikausien näytön katselu todennäköisesti lisää lapsen tai nuoren likitaitteisuuden riskiä. Jos on miinusnäkötaipumusta, pahimmassa tapauksessa näytön runsas katsominen voi provo-soida miinusten kasvua. Tähän viittaavat Norjassa opiskelijoiden likitaitteisuudesta tehdyt tutkimukset.

Tavallisempaa on, että silmän rasittunut tarkennusmekanismi ei pystykään rentoutumaan kaukoetäisyydelle. Silloin kauas näkeminen tuntuu entistä sumeammalta lukemisen tai pelaamisen jälkeen.

Silloin optikko tai lääkäri voi turhaan määrätä lapselle miinuslinssit tarkentamaan kaukonäköä – vaikka oikeasti ongelma on silmien rasittuminen liiasta lähelle katselusta ja silmän tarkennusmekanismin jumittuminen.

Jos miinuslasit määrätään turhaan, lapsi saattaa joutua lisääntyvän miinuksen kierteeseen, ja hänelle määrätään aina vähän vahvemmat lasit.

3. Mistä tietää, milloin silmät ovat liian rasittuneet?

Tyypillisiä rasitusoireita ovat päänsäryt, silmien punoitus, keskittymisvaikeudet ja kaukonäön ongelmat. Jotkut huomaavat silmän rasituksen siitä, että kestää hetken, ennen kuin silmä suostuu tarkentamaan, kun ruvetaan tekemään jotain todella tarkkaa hommaa.

4. Mikä on lasten ja nuorten silmille sopiva ruutuaika päivässä?

Lasten ja nuorten ei kannata katsella digiruutuja enempää kuin tunti–pari päivässä, eikä sitäkään yhteen putkeen. Lapsen silmille puolikin tuntia yhtämittaista kännykän tuijottelua on todella paljon työtä.

Jos ruutuaikaa haluaa lisätä, sen vastapainoksi kannattaa viettää aikaa ulkona ja sellaisissa harrastuksissa, joissa ei katsota lähelle. Ulkoilu on todella tärkeää: sisätiloissa silmä yleensä tarkentaa aina hieman, joten vasta ulkona kauas katsottaessa silmä todella rentoutuu.

Artikkeliin on haastateltu optikko Anna Mariasikia ja silmälääketieteen professori Timo Tervoa.

Meidän Perhe 12/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan, kasvatustieteen professori Kirsi Tirri sanoo.

Älykkyyttä häpeillään Suomessa turhaan. Urheilullinen tai taiteellinen lahjakkuus on helpompaa hyväksyä. Riemuitsemme yhdessä, kun Pikkuleijonat saavat mitalin. Miksi emme ole samalla tavalla ylpeitä, jos joku suomalainen menestyy kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa?

Lahjakkuutta jää paljon piiloon. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä lapsensa älykkyyttä tai eivät pysty tarjoamaan kovin virikkeellistä kotia. Pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä, on latistaa lapsen uteliaisuus.

Älykästä lasta kiinnostaa kaikki ja hän kyselee vanhemmiltaan asioita rasittavuuteen asti. Hän oppii usein lukemaan paljon ennen kouluikää, ja hyvän luettavan antaminen tukee kehitystä. Matemaattisesti lahjakkaat lapset taas hahmottavat maailman numeroiden kautta ja laskevat eri asioita – esimerkiksi portaita – tavalla, joka voi tuntua oudolta.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään.

Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan. Turhautuminen voi tuoda mukanaan lintsaamista, kiusaamista ja häiriköintiä. Tai sitten uteliaisuus kohdistuu johonkin sellaiseen, josta voi seurata harmia ja vaikeuksia.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään. On antoisaa päästä porukkaan, jossa muut ajattelevat samalla tavalla. Kouluissa voisi olla kerhoja esimerkiksi matematiikasta ja shakista kiinnostuneille. Näiden ryhmien pitää olla periaatteessa avoimia kaikille. Ei shakkia kuitenkaan kauan jaksa pelata, jos siihen ei ole tarvittavaa taitoa.

 

Fiksuudesta ei pidä rangaista. On turha antaa lisää samantasoisia tehtäviä, jos lapsi on tehnyt jo koko matematiikan kirjan. Mieluummin pitäisi antaa mahdollisuus siirtyä opinnoissa eteenpäin ja mennä vaikka vuotta tai paria isompien tunnille.

Silti tätä pelätään. Ajatellaan, että lapsi joutuu silmätikuksi tai ylpistyy. Jotkut pelkäävät, ettei lapsi kehity sosiaalisesti. Kuitenkin tutkimusten mukaan opintopolun nopeuttaminen tekee lahjakkaille lapsille yleensä vain hyvää.

Lasta ei pidä pakottaa vaihtamaan luokkaa, jos hän ei halua siirtyä kavereidensa vuoksi. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, ja vanhemmat voivat iloita siitä, että lapsella on tärkeitä ystäviä. Lisää virikkeitä voi tarjota harrastusten kautta.

On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Jokainen voi kehittää aivojaan koko eliniän ajan. Se viesti voidaan antaa kaikille. Kehityksessä on kuitenkin eri tasoja. Lahjakkaalla lapsella on oikeus löytää vahvuutensa ja kasvaa omaksi itsekseen. On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Kasvatamme lapsia myös yhteiskunnan jäseniksi, joten on kaikkien etu, että saamme lahjakkaita ja viisaita ihmisiä rakentamaan Suomen tulevaisuutta.

Kirsi Tirri on kasvatustieteen professori ja Suomen Tiedeakatemian esimies.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimusten mukaan liikkuminen kehittää aivoja ja vilkastuttaa niiden aineenvaihduntaa – eli luo oppimiselle paremmat edellytykset.

Aivoissa tapahtuu 15 minuutin välein vireystilan muutoksia, joiden seurauksena keskittymiskyky alkaa herpaantua.

Tämän vuoksi fysiikan lehtori Hannu Moilanen Jyväskylän normaalikoulusta suunnittelee oppituntinsa niin, että niillä on säännöllisin väliajoin pieniä taukoja, jotka pakottavat oppilaat liikkeelle. 

– Lyhyt välijumppa riittää, lapset voivat esimerkiksi juosta rappuset ylös ja alas.

Moilanen on kirjoittanut yhdessä Helena Salakan kanssa teoksen Aivot liikkeelle!. Teos tarjoaa opettajille tietoa siitä, miten liikunnan hyödyt voi valjastaa opetuksen hyväksi.

Pallo on hyvä apuväline

Koululainen voi tehdä oppimista edistäviä harjoituksia myös kotona, kun hän harjoittelee kertotaulua tai kielioppia. Yksi kätevimmistä apuvälineistä on pallo.

– Lapsi voi puristella kädessä stressipalloa samalla, kun käy läpi kolmosen kertotaulua. Hän voi heitellä palloa ylös alas tai kopitella sitä vanhemman kanssa, kun vastaa tämän kysymyksiin.

Myös rytmi ja musiikki voivat auttaa oppimaan, ja lapsi voi kokeilla muokata opittavat asiat runojen tai laulujen muotoon.

– Itse opettelin lukiossa englannin epäsäännöllisiä verbejä samalla, kun pesin hampaita. Toimi hyvin!  Moilanen sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suomalaiset alakoululaiset haaveilevat edelleen perinteisistä ammateista. Tärkeintä lasten mielestä kuitenkin on, että työssä on hauskaa.

Aku Ankka on elämänsä aikana kokeillut satoja toinen toistaan kummallisempia ammatteja. Aku Ankan toimitus päätti selvittää yhdessä Kopla Helsingin kanssa, mitkä ammatit suomalaisia lapsia kiinnostavat. Tutkimukseen osallistui yli 400 alakoululaista.

Toimitus halusi piirrättää viidestä suosituimmasta ammatista sarjakuvat ja varautui toinen toistaan kummallisempiin, uudenaikaisiin ammatteihin.  

– Mikä yllätys meitä odottikaan, Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä sanoo.

Hei me määrätään!

Alakoululaisten haaveammattien kärkeen nousivat nimittäin vanhat tutut eli opettaja, eläinlääkäri ja poliisi. Nelos- ja vitossijalla olivat lääkäri ja palomies.

Lasten mukaan opettajan ammatissa parasta on, että pääsee opettamaan uusia asioita sekä määräämään. Etenkin tyttöjä kiinnostaa eläinlääkärin työssä eläinten auttaminen ja parantaminen. Pojat taas haluavat jahdata poliisina rosvoja ja ottaa heidät kiinni sekä auttaa muita.

Myös parturi-kampaajan, pelien kehittäjän, lentäjän, näyttelijän, ammattiurheilijan, laulajan, eläintenhoitajan, hevosen kouluttajan, kokin, sairaanhoitajan, arkkitehdin, insinöörin ja muotisuunnittelijan työt kiinnostivat lapsia.

Lasten hivenen erikoisimpia haaveammatteja olivat lääkkeitä keksivä professori, legoinsinööri, antikvariaatin pitäjä ja delfiinin kouluttaja.

Raha ratkaisee

Noin kolmannes kyselyyn vastanneista uskoo tarvitsevansa unelmatyössään rohkeutta, kärsivällisyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja.

Etenkin pojat uskovat tarvitsevansa työssään rohkeutta, tytöt taas ystävällisyyttä. Lisäksi pojat haluaisivat tienata paljon rahaa, kuten Roope Ankka.  

Kaikki lapset olivat kuitenkin yhtä mieltä tästä – tärkeintä on, että työ on hauskaa.

Suomalaislasten viidestä suosituimmasta toiveammatista on koostettu Kari Korhosen ja muiden Ankka-taiteilijoiden avustuksella oma Aku Ankan teemanumero, joka ilmestyy tänään 2. marraskuuta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.