Kuva: Heli Blåfield

Miten lasta voi rohkaista oppimaan uusia asioita ilman, että hän aina vertaa itseään ystäviinsä?

"Seitsemänvuotiaalla tyttärelläni on todettu lukivaikeus, avaruudellisen muistin vaikeus, lyhytkestoinen kuulomuisti sekä oman toiminnan ohjauksen säätelyn pulmaa. Nyt kun hän on ekaluokkalainen, erilaisuus korostuu eri tavalla kuin ennen. Häntä harmittaa se, ettei hän osaa lukea tai tunnista kelloa tai osaa viikonpäiviä niin kuin ystävänsä osaavat.

Olen yrittänyt kannustaa häntä kaikin mahdollisin keinoin, mutta nyt minulta alkavat olla keinot lopussa. Voisitko kertoa hyviä rohkaisukeinoja, joilla saisi lapsen kouluinnostuksen pysymään, vaikka lukeminen ei vielä sujukaan?"

Epätoivoinen äiti

Janna vastaa:

Onneksi tyttönne erityisvaikeudet on todettu. Tuskaisin on tilanne, jossa vanhemmat, opettaja ja lapsikaan eivät vielä ymmärrä, mistä on kyse. Monesti kuulee, miten lasta on kuvattu laiskaksi, tyhmäksi tai toivottomaksi. Siinä oppimisen ilo katoaa.

Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Tukekaa lasta läksyissä, mutta opetuksen päävastuu on opettajalla. Jos läksyihin kuluu suhteettomasti aikaa, saattaa olla oppimateriaalien mukauttamisen aika. Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Muistuttakaa lasta siitä, ettei hän ole ainoa maailmassa, jolla lukemaan oppiminen kestää. Esimerkiksi Niilo Mäki -instituutin ja Erilaisten oppijoiden liiton sivuilta löydätte tietoa, vertaistukea ja harrastusryhmiä. Vanhemmallekin voi olla helpotus kuulua muiden ihanan erilaisten lasten vanhempien porukkaan. Nopeasti oppivan lapsen vanhemmat kun eivät aina ymmärrä, miten paljon koko perhe joutuu tsemppaamaan erityisvaikeuden kanssa.

Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta.

Älkää vertailko sisaruksia tai kaveruksia keskenään. Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta. Ottakaa tässä kaverit avuksi. Joku osaa kellon, toinen leiskauttaa spagaatin, kolmas on käytöstavoiltaan valovuoden muita edellä. Vertailun paine helpottaa, kun ryhmässä tiedetään, missä asioissa tytärtäsi saa auttaa ja missä hän puolestaan saa olla muiden apuna. Mikä olisi tyttäresi taito? Missä kaikessa hän saisi loistaa?

Koulussa on koulun vaatimukset, mutta elämässä löytyy monia polkuja. Kun toivo uhkaa sammua, muistakaa luki-idoleita, kuuluisia esikuvia, joiden menestystä oppimisvaikeudet eivät ole estäneet. Heitä ovat muun muassa Hjallis Harkimo, Walt Disney, Keira Knightley ja Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Aika rohkeaa sakkia!

Meidän Perhe 1/2017

Kysy kasvatuksesta!

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla ”Janna vastaa”.

Vierailija

Miten tuen lukihäiriöstä kärsivää koululaista?

Tähän auttaa vaan lukeminen mahdollisimman paljon. Käykää kirjastossa. Lukekaa vaikka joka ilta yhdessä vuorotellen sivun tai kahden verran. Tavutettuja lastenkirjoja voi hyödyntää. Aku ankat kelpasi meillä. Jotain tietokonepelejä voi ottaa avuksi tai lasten ristisanat. Nämä lukihäiriö vaatii kovasti työtä. Nyt meillä mennyt koulu hyvin kun opittiin vihdoin 3luokalla lukemaan kunnolla. Ja joka päivä kotona luettu.
Lue kommentti

Mikään suodatinohjelma ei estä kiusaamisviestin tai pornolinkin lähettämistä WhatsApp-ryhmässä. Siksi lapselle tulee opettaa, että ihan kaikesta voi tulla puhumaan, sanoo Pelastakaa lapset -asiantuntija Anniina Lundvall.

1. Opettelu vaatii aikaa

Kun lapsi saa ensimmäisen puhelimensa, sen käyttöä pitää opetella yhdessä aikuisen kanssa. Tärkeintä on aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

Lapsen puhelimelle on järkevää hankkia kunnon kotelo ja suojata ruutu iskunkestävällä kalvolla. Kallista mallia ei kannata ostaa ensipuhelimeksi. 

Liikkeelle päästään peruskäytöstavoista. Milloin puhelimessa pidetään äänet päällä, milloin se laitetaan äänettömälle? Miten puhelimeen vastataan? Milloin hätänumeroon voi soittaa? Miksi sinne ei kannata soittaa pilapuheluja?   

2. Lasta ei voi suojella kaikelta

Jos puhelimessa on nettiyhteys, astuu lapsi sen ansiosta uuteen maailmaan. Koulun alkaessa elämä muuttuu muutenkin monella tasolla. Se kaikki voi tuntua lapsesta vieraalta, joten on tärkeää, että vanhempi kulkee vierellä tukemassa. Ei ole olemassa mitään asiaa, josta lapsi ei voi puhua. Ei kamalaakaan. 

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea ja suojelua. Jos vanhempi huomaa lapsen käytöksen muuttuneen, häntä kannattaa jututtaa. Onko netissä tapahtunut jotakin? Oletko kiinnittänyt keskusteluryhmässä huomiota johonkin? Koulun tapahtumat heijastuvat usein kännykkäkeskusteluihin.

Lasten kohdalla ajatellaan usein vain riskejä ja ruutuaikaa. Vanhempien tulisi jutella lapsen kanssa myös sisällöstä. 

Mikään suodatinohjelma ei estä pornolinkin lähettämistä.

Vanhemmille tulee usein yllätyksenä, että WhatsApp-porukoiden kautta aikuisten maailma tulee lasten silmille. Suodatin- ja esto-ohjelmat voivat blokata selattavia verkkosivuja, mutta eivät estä esimerkiksi pornolinkin tai vihapuhetta sisältävän viestin lähettämistä kaveriporukan yksityisessä viestiryhmässä.

Lapsen kanssa on todella tärkeää jutella siitä, mitä tehdä, jos puhelimeen tulee outoja soittoja tai omituisia viestejä. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, mutta voi kertoa, että puhelimessa saattaa tulla vastaan hämmentäviä kuvia, videoita ja viestejä. Jos näin käy, siitä voidaan jutella. 

3. Ilmaisia pelejä ei ole

Moni lapsi käyttää puhelintaan ensisijaisesti pelaamiseen ja videoiden katseluun. Niissä aikuisen tehtävä on varmistaa, että sisältö on lapsille sopivaa ja tietää, miten niissä käytetään rahaa. Lapsenkin on hyvä tietää, että ilmaisia pelejä ei ole. Niissä valuuttana ovat ihmisten tiedot. 

Jos lapsi lopettaa pelin pelaamisen, täytyy sovelluksen lisäksi muistaa poistaa myös pelin tili. Näin on helpompi kontrolloida, millaisia tietoja jättää itsestään palveluun, jota ei enää käytä. Sitä tietoisuutta on fiksua opetella pienestä asti. 

4. Digitaalinen maailma on mahdollisuus, ei uhka

Suuri osa lapsista pärjää hienosti netin sisältöjen ja laitteiden kanssa. Olisi ihana antaa kaikille perheille yhteiset säännöt netinkäytöstä ja esimerkiksi sanoa, että kyllä, on järkevää päästää lapsi nettiin vain kotona. Mutta mikä on yhden lapsen kohdalla tarpeellista, on toisen kohdalla aivan ylivietyä. Perustelut eivät saa perustua vain vanhemman ahdistukseen vaan myös lapsen oikeuteen mediaelämään ja vapaa-aikaan. 

Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja verrattuna aikaisempaan.

Puhelimesta ei saa tulla tappelun kohde. Ilmapiiri laitteiden ympärillä on parasta pitää myönteisenä ja kannustavana. Pidän suurena mahdollisuutena sitä, että pienetkin lapset mukana digitalisaatiossa, kun vanhemmat ovat siinä hyvällä tavalla läsnä. Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja, vaikka englannin kieltä, verrattuna aikaisempaan.

5. Lapsella on oikeus yksityisyyteen

Yksityisyys on tärkeä asia lapsellekin. Vanhemman ei tarvitse tarkistaa viestejä ja palveluiden käyttöä varmuuden vuoksi. Lapsella on oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen, ja sitä on vanhemman kunnioitettava. 

Jos vanhempi haluaa käyttää seurantasovellusta, hänen on voitava perustella se lapselle ja kertoa, että meille on tärkeää tietää, missä liikut. Monelle teini-ikäiselle se voi olla aika hirveä ajatus. 

Jo pienikin saa tietää, ettei salasanoja ja omia tietoja jaeta toisille.

Suurimmat uhat digitaalisessa maailmassa ovat oma tietämättömyys ja välinpitämätön asenne esimerkiksi yksityisyyttä kohtaan. Lapsen tulee oppia pienestä pitäen, että salasanoja ja omia tietoja ei jaeta toisille. Samalla opetellaan, miten luodaan vaikeasti arvattava salasana.

Useimpien somepalveluiden ikäraja on vähintään 12 vuotta. Jos lapsen haluaa kuitenkin haluaa päästää somepalveluihin, on vanhemman vastuulla huolehtia yksityisasetuksista ja siitä, että lapsi ymmärtää millaisesta palvelusta on kyse. Somekanavien yksityisyydestä kannattaa pitää huolta. Lapsen tietojen ei pidä päätyä vääriin käsiin. 

6. Suurin riski on unen puute

Vanhemman ei kannata olla niinkään huolissaan mediasta ja laitteista, vaan ennemmin vähäisestä liikkumisesta, lyhyestä yöunesta ja huonosta ruokavaliosta, jotka voivat liittyä mediankäyttöön.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että mobiililaitteen käyttö illalla huonontaa unen laatua ja voi viedä unelta aikaa. Siksi vanhempien pitää olla napakoita: makuuhuone ja uniaika pitää suojata. Pienellekin lapselle voi selittää, että huono unenlaatu vaikuttaa oppimiseen ja aivojen kehitykseen. Siksi kännykkä pysyy yön aikana laturissa tai kännykkäparkissa keittiössä. Pienten koululaisten kanssa aikarajaksi voi asettaa Pikku Kakkosen: iltakuuden jälkeen puhelimet laitetaan parkkiin. Lapsen huoneessa kännykän paikka ei ole öisin edes lomilla.

Ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua.

Monelle lapselle voi tulla öisin viestejä ja kuvia kavereilta. Lapselle on kerrottava, että ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua. Yöksi viesten piippausäänet ja huomiovalot kannattaa laittaa pois päältä tai laittaa kännykkä älä häiritse-tilaan.

Jos puhelimeen on piipannut aamulla sata uutta viestiä, kannattaa yhteisistä säännöistä jutella myös lapsen kavereiden vanhempien kanssa. Yhteiset median käytön pelisäännöt voidaan luoda porukalla koulussa ja kaveripiirissä, ja niiden tekemiseen lapset kannattaa osallistaa.

Pieni koululainen tarvitsee rytmin myös vapaapäivinään. Opettajilta olen kuullut, että monissa kouluissa maanantaiaamuisin näkee, miten viikonloppu on mennyt pelatessa ja somettaessa, ja unirytmi on sekaisin. Siksi myös viikonlopuilla on väliä. 

Asiantuntijana Anniina Lundvall Pelastakaa Lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksiköstä. 

Monissa perheissä on tapana antaa lapselle rahapalkinto hyvistä arvosanoista. Palkitaanko teillä hyvästä todistuksesta?

Kommentoi alle, miten juhlitte todistusten jakoa ja koulun päättymistä. Saako lapsi rahaa tai muun palkinnon? Riippuuko palkinto siitä, miten hyviä arvosanat ovat? Millaisia kokemuksia sinulla on; palkittiinko hyvistä arvosanoista? 

 

 

 

 

Kysely

Palkitsetko lapsen hyvistä arvosanoista?

Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Mona, 8, on ollut tarkka vaatteistaan jo aivan pienenä.

Joka aamu puoli seitsemältä Mona, 8, herää ja aloittaa pohdinnan. Vaaleanpunaiset Vimman Letti-legginsit, ehdottomasti. Vaaleanpunainen printtipaita, sopii hyvin. Ehkäpä vielä tyllihame kaveriksi?

Mona sommittelee päivän asunsa aina fiiliksen mukaan. Vasta kun kokonaisuus on viimeistä piirtoa myöten valmis, on aika marssia aamiaiselle.

– Kun Mona syntyi, kierrätin hänelle kaikki mahdolliset isoveljen vaatteet. Se oli minusta järkevää, sillä olin ostanut Tatulle värikkäitä, hauskoja vaatteita. Pian kuitenkin huomasin, että Mona oli ihan toisella tavalla kiinnostunut vaatteista kuin veljensä, äiti Viivi Lehtonen kertoo.

Mona on ihanan överi!

Eräänlainen käännekohta oli perheen lomamatka Monan ollessa nelivuotias.

– Hän veti matkalaukusta ylleen monta tylliä, t-paitaa ja korua yhtaikaa. Siitä saakka hän on valinnut itse vaatteensa. Olen itse vähän tylsä ja klassinen pukeutuja, ja nautin, kun näen hänen villejä ja luovia yhdistelmiään. Mona on ihanan överi!

Viime aikoina Mona on innostunut vaatesuunnittelusta. Hän esittelee tekemiään luonnoksia, joita riittää pinokaupalla. Erityisesti häntä kiinnostaa nyt Project Mc2 -sarjan tiedetyttöjen tyyli.

– Aluksi ajattelin, että kaiken maailman Top Model -vihot ovat turhuutta, mutta muotiaiheisten puuhakirjojen avulla Mona on alkanut suunnitella ihan huikeita asukokonaisuuksia, Viivi sanoo.

Mona on mukana Suomen Muotoilukasvatusseuran muotikerhossa, jossa suunnitellaan ja tehdään yhdessä ystävien kanssa lopulta oma mallisto. Mona on tehnyt itselleen samanlaisen asun kuin hänen lempihahmollaan tiedetyttösarjassa.

Äidillä ja tyttärellä on yksi yhteinen trendirakkaus: Minna Parikan kengät. Mona haaveilee kimaltelevista puputennareista, mutta toistaiseksi hän on saanut tyytyä hiukan edullisempiin jalkineisiin.

– Palaamme asiaan, kun hänen jalkansa eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia, Viivi lupaa.

Koodaaminen on aikamme lukutaito – sen tärkeyttä tulevaisuudessa ei voi väheksyä.

Lapset koodaisivat mieluiten vanhempiensa kanssa, kertoo Yippee-tutkimus. Se on kuitenkin useimmiten mahdotonta, koska vanhemmat eivät osaa koodata. Vanhemmat eivät myöskään osaa auttaa tai opastaa lasta koodaamisen saloissa, koska eivät halua itse opetella koodaamista tai koe sitä kiinnostavaksi tai tarpeelliseksi.

Vanhempien asenne ei ole muuttunut, vaikka koodaus on tullut osaksi kaikkien koulujen opetusta. Päättäjät niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti pitävät sitä tärkeänä.

Vuonna 2020 Euroopassa pitäisi olla yli 800 000 IT-taitoista ihmistä, arvioidaan Yippee-tutkimuksessa. Tulevaisuudessa noin 90 prosenttia työpaikoista vaatii edes perustason ICT-taitoja.

Pojat ovat koodanneet hieman enemmän kuin tytöt. Noin 35 prosenttia 7–16-vuotiaista kertoo koodanneensa koulussa, kun vielä kaksi vuotta sitten koodaamista oli kokeillut kouluympäristössä vain alle puolet.

Lähde: Yippee-tutkimus 2017, Ulla Hemminki

Kysely

Vanhempi, oletko kiinnostunut opettelemaan koodausta?

Kiinnostaa ja aion opetella
Kiinnostaa ja aion opetella
47.8%
Ei kiinnosta
Ei kiinnosta
32.4%
Osaan jo
Osaan jo
19.6%
Ääniä yhteensä: 117