Asiantuntija kertoo, miten pieni koululainen selviää jännittävistä iltapäivistä parhaiten.

Koulujen alkaessa moni koulutiensä aloittavan lapsen vanhempi on tuskissaan: miten niistä iltapäivistä selvitään? Kuinka pitkäksi aikaa ekaluokkalaisen uskaltaa jättää yksin kotiin? Mistä tietää, että lapsi on valmis viettämään aikaa itsekseen?

Havainnoi lasta ja keskustele etukäteen

Suomen laissa ei ole säädetty siitä, kuinka pitkäksi aikaa pienen lapsen saa jättää yksin kotiin. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainpuhelimessa työskentelevä Laura Klemetti kertoo, että palveluun tulee syksyisin paljon puheluita vanhemmilta, joita lapsen yksin olo mietityttää.

– Vastaus selviää aina omaa lasta havainnoimalla. Vanhempi voi seurata, miten lapsi toimii poikkeustilanteissa. Hätääntyykö lapsi helposti, onko hänellä valmiuksia toimia tiukan paikan tullen?

Vanhemman on myös hyvä keskustella mahdollisista tulevista yksinoloista lapsen kanssa jo etukäteen.

– Lapselta voi kysyä, mitä tuntemuksia yksin oleminen hänessä herättää. Vanhempi voi antaa ohjeita siitä, mitä lapsi voi tehdä, jos hänestä tuntuu pahalta. Yhdessä voidaan myös etukäteen miettiä, millaisia tilanteita voi tulla vastaan ja pohtia, miten niistä selviää, Klemetti sanoo.

Harjoitelkaa rauhassa

Klemetin mielestä on hyvä idea harjoitella yksinoloa etukäteen. Lapsen voi vaikka jättää hetkeksi itsekseen siksi aikaa, kun äiti käy ostoksilla lähikaupassa. Harjoittelu helpottaa arkeen siirtymistä ja lievittää niin lapsen kuin aikuisenkin jännitystä.

– Tällä tavoin tulevia yksinoloja on jo vähän pohjustettu ja lapsi on saanut totuttautua tilanteeseen. Vanhemmat voivat myös miettiä, onnistuisiko aikaisempi töistä lähteminen ensimmäisten kouluviikkojen aikana tai voisiko työajat lomittaa puolison kanssa niin, ettei lapsi joutuisi olemaan pitkään yksin.

On tärkeää sopia pelisäännöistä, kun lapsi jää ensimmäistä kertaa itsekseen. Vanhempi voi kirjoittaa yhdessä lapsen kanssa paperille, mitä iltapäivisin saa ja ei saa tehdä. Saako käydä kylässä tai kutsua kotiin kavereita? Saako katsoa telkkaria tai olla tietokoneella ilman valvontaa?

Perushuolenpito on myös tärkeää. Vanhempi voi tehdä välipalavoileivät valmiiksi jääkaappiin ja jättää tärkeät puhelinnumerot näkyville.

Pääasiassa aikuisen kanssa

Ei ole olemassa nyrkkisääntöä siitä, kuinka monta tuntia vaikkapa ekaluokkalainen voi viettää itsekseen. Yksinolon aika pohjautuu aina vanhemman tietämykseen omasta lapsestaan.

– Pääsääntöisesti nuoren koululaisen olisi kuitenkin hyvä viettää iltapäivät joko vanhemman tai muun turvallisen aikuisen, kuten isovanhemman tai naapurin, kanssa. Iltapäiväkerhoista voi myös löytyä apu, Klemetti neuvoo.

Vanhemman koululaisen iltapäivät sujuvat vaivattomammin. Viidesluokkalaisen valmius toimia hätätilanteissa on jo paljon pikku koululaisia parempi. Isompi lapsi on muutenkin tottunut kulkemaan yksin harrastuksiin ja viettämään iltapäivät kavereiden kanssa.

Ottakaa alku rennosti

Klemetti kertoo, että vanhempien puhelimeen tulee syksyisin puheluita äideiltä ja isiltä, jotka ovat yllättyneet, kun oma ”iso koululainen” kiukuttelee ja on aiempaa takertuvampi.

– Reaktio on ihan luonnollinen! Lapset saattavat reagoida rajustikin uuteen arkeen, mikä huolestuttaa vanhempia. Etenkin koulun aloittavan ekaluokkalaisen vanhemman tulisikin olla herkkänä ja seurata, miten lapsi suhtautuu koulun alkuun ja mahdollisiin yksinoloihin.

Koulun alku on iso muutos lapsen elämässä. Siksi Klemetti muistuttaakin, että perheen yhdessäolon tärkeys korostuu koulun alkaessa.

– Silloin kun vietetään aikaa yhdessä, ei kannata juoksuttaa lasta harrastuksissa. Koulussa on ihan tarpeeksi uutta, joten rauhalliset koti-illat ovat ehdottoman tärkeitä niin lapselle kuin aikuisillekin.

Lue lisää
Opeta nämä yhdeksän turvavinkkiä lapselle
Kokoa koululaiselle terveellinen välipala
Tarvitseeko koululainen kerhopaikan?

Vierailija

Kun olin itse ekaluokkalainen, pärjäsin vallan mainiosti yksin. Tein läksyt, opiskelin, leikin pihalla, katsoin videoita ja pelasin pelikoneilla. Ei mitään ongelmia siinä yksin olemisessa. Ruoka oli jääkaapissa, sitä syötiin ruoka-aikaan, nukkumaan mentiin yhdeksältä kuten oltiin sovittu. Miksi nykysin ekaluokkalainen ei voisi olla yksin kotona? Mikseivät vanhemmat voi luottaa lapsiinsa?

Vierailija
Vierailija
Vierailija

suomessa puhutaan paljon miten alta 3v pitäisi olla kotihoidossa ja sitten jo 7v lyödään avaimet kaulaan. ruotsissa kun kenenkään eka luokkalaisen ei tarvitse aamu / iltapäiviään yksin viettää jos niin ei haluta.

Aika eri asioista kyse. 1v päivähoidossa on paitsi surullinen ajatus myös kehitykselle haitallista. 7v yksin kotona on ehkä etäisesti surullinen ajatus mutta muuta haittaa siitä ei ole kuin että keksii jotain tyhmää, ja se taas on kasvatuksesta kiinni keksiikö. Tekee vaikka läksyjä sen ajan.

 

Se on aika plajon luonteesta kiinni, ei kasvatuksesta aina niinkään. Rauhallisen lapsen vanhempi ei ehkä ymmärrä, että joku lapsista voi olla vilkas ja impulsiivinen, eikä vielä hallitse kaikken kontrollointia ja varovaisuutta, kuten vaikka rauhallinen ja vakaa järkevä siskonsa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Testaa, selviätkö uusimmista luonnontieteen Pisa-tehtävistä!

PISA-tutkimukset kertovat oppilaiden osaamisesta perusopintojen päättövaiheessa eli 9. luokalla.

PISA-tehtäviä kehittävät opetuksen huippuasiantuntijat eri maista. Niillä testataan lukutaitoa sekä matemaattista ja luonnontieteiden osaamista.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen verkkosivuilla on nyt julkistettu tuoreimpia, vuoden 2015 PISA-tutkimuksen luonnontieteiden tehtäviä.

Kokeile tästä, osaatko ratkaista tehtävät!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhemman tehtävä on opettaa, miten omista tekemisistä otetaan vastuu, kirjoittaa Marko "Fobba" Forss kolumnissaan.

Olen nähnyt useita kiusaamistapauksia työni takia. Ne kertovat paljon vanhemmista ja heidän valmiuksistaan kasvattaa lapsiaan.

Toiset tytöt kiusasivat koulukaveriaan yläkoulussa. Kiusaaminen meni sen verran vakavaksi, että poliisi puhutti kiusaajia ja heidän vanhempiaan. Tapaamiset sujuivat muutoin hyvässä ja sovinnollisuutta tavoittelevassa hengessä, mutta yhden kiusaajan kanssa viesti ei mennyt perille. Syy oli vanhemmissa.

Vanhemman asenne oli vähättelevä.

Lapsen isä aloitti tapaamisen kysymällä, mikä on niin tärkeää, että hänen aikaansa pitää tuhlata. Vanhemman asenne oli vähättelevä, ja näytöstä seurannut tytär vain kiherteli.

Tämä oli äärimmäinen esimerkki hankalasta vanhemmasta, mutta tuskin tuntematon opettajille, sosiaalityöntekijöille tai poliisille.

En juuri pidä vanhemmista, jotka eivät puutu hiekkalaatikolla kiusaamiseen. He jättävät yleensä asian siihen, että sanovat lapselleen "äläs nyt viitsi". Lapsi saa jatkaa hölmöilyä ja vanhempi jatkaa saman tehottoman mantran hokemista. Vielä vähemmän pidän vanhemmista, jotka lapsen kasvettua kouluikäiseksi toimivat niin kuin tämän kiusaajan isä.

Kuvaan astui parhaan A-ryhmän vanhempi.

Kerron toisen tapauksen. Alakouluikäiset lapset olivat leikkineet koulun pihalla. Yksi pojista oli saanut muiden yllyttämänä idean rikkoa toisen pojan aurinkolasit. Opettaja näki tilanteen, ja asiaa selviteltiin koulussa.

Kuvaan astui kuitenkin parhaan A-ryhmän vanhempi, joka ei siirrä kasvatusvastuutaan opettajille, sosiaaliviranomaisille tai poliiseille.

Äiti otti yhteyttä aurinkolasinsa menettäneen lapsen vanhempiin ja lupasi korvata vahingon. Lisäksi hän kysyi, voiko tulla oman lapsensa kanssa pyytämään anteeksi. Pian ovikello soi. Aurinkolasit korvattiin, ja poika pyysi anteeksi.

Koska lapsella oli parhaan A-luokan vanhemmat, hän sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Vaikka lasta nolotti, se oli hänelle mielestäni myönteinen kokemus. Koska pojalla oli parhaan A-luokan vanhemmat, poika sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Koulujen alettua on paikallaan katsoa peiliin ja kysyä, kuinka puolueettomasti ja asiallisesti pystyy hoitamaan oman lapsensa asioita.

Osaatko asettaa hänelle rajoja ja opettaa ottamaan vastuuta, kun vahinkoja sattuu? Tämä ei tarkoita, etteikö oman lapsen puolia saisi pitää. Asiat pitää kuitenkin yrittää hoitaa suoraselkäisesti.

Muuten lapsi oppii ihan vääriä asioita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oppilailta kännykät pois ja opiskeluun on helpompi keskittyä? Ei välttämättä toimi, singaporelaistutkimus selvitti.

Tutkijoiden mukaan kännyköiden kieltäminen luokkahuoneissa voi häiritä oppimista enemmän kuin helpottaa.

Oppilaat ovat niin riippuvaisia älypuhelimistaan, että niiden kieltäminen tekee heidät entistä levottomammiksi. Se taas häiritsee oppimista ja voi alentaa arvosanoja.

Tuloksista uutisoi brittiläinen The Telegraph.

Opiskelijat pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle

Opiskelijat tekivät singaporelaistutkimuksessa tiedollisia toimintoja, kuten muistamista ja havainnointia, mittaavia testejä. Puolelta otettiin testien ajaksi kännykät pois, puolet saivat pitää ne mukanaan.  

Opiskelijat, joilla ei ollut puhelimia, saivat 17 prosenttia huonommat pisteet muistia mittaavissa tehtävissä kuin opiskelijat, joilla oli puhelimet.  

Singaporelaistutkijat suosittelevat, että opettajat ottavat nuorten älypuhelinriippuvuuden vakavasti ja huomioivat sen opetuksessa.

Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta.

Kännykkäkiellon vaikutuksesta oppimiseen on saatu myös päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että puhelinkielto koulussa parantaa oppilaiden koetuloksia.

Vierailija

"Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta."

Keneltä niitä viestejä oikein tulee kesken koulupäivän? Ja mihin ne muka katoaisivat niin ettei niitä voi lukea koulupäivän jälkeen?

Vierailija

Kavereiltahan niitä viestejä tulee kesken koulupäivän. Ja niihin vastataan ja niihin vastataan ja niihinkin vastataan. Toisin sanoen rupatellaan koulupäivän ja tuntien aikana kavereiden kanssa.

Aika kamala ajatus, että oppilaat pelkäävät kolmen vartin tai puolentoista tunnin puhelittomuutta. Ja vielä kamalampi ajatus on se, että vanhemmat sallivat lastensa kasvaa noin riippuvaisiksi kavereistaan ja kännykästään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.