Kuva: Shutterstock

Tiedätkö, mitä lapsesi tekee sosiaalisessa mediassa? Miksi Instagram kiehtoo nuoria?

Kuvassa pitkätukkainen tyttö hymyilee kameralle ja nostaa nypittyjä kulmiaan. Taustalla näkyy luokan valkoinen seinä, jolle on ripustettu opetustaulu.

Kuvan sivussa lukee #likelikelike #followfollowfollow #bilsantunti.

Ollaan Instagramissa ja kuvan tytöllä, 13-vuotiaalla Ainolla, on tunnilla tylsää.

Kaunein! Nätti! kommentoivat Ainoa palvelussa seuraavat ystävät. Tykkääjiä, joiden määrän kertoo sydän kuvan alapuolella, kertyy kuvalle yli sata. Kaikkia heitä Aino ei tunne, mutta hän kiittää kommenteista ja tykkäyksistä sydämenmuotoisella hymiöllä.

Siinä missä nykyvanhemmat seurustelevat Facebookissa, nuoret ovat vallanneet Instagramin. Palvelussa he Ainon tavoin jakavat ja kommentoivat kuvia, hetkiä elämästään. Päivän asu, koiran ulkolenkki, kuvakaappaus soittolistasta tai parinkymmenen sekunnin video Robinin­ keikalta. Instan suosio on voimakkaassa kasvussa etenkin tyttöjen keskuudessa.

– Joissain porukoissa sitä käytetään jo enemmän kuin Facebookia, mediakasvattaja Tommi Tossavainen Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista kertoo.

Kikkaa mua!

– Lapset eivät enää hingu yksinomaan Facebookiin, jos sinne haluavat ollenkaan. Lasten netinkäyttö on yhä sirpaloituneempaa eli he ovat monessa eri palvelussa. Vanhemmat eivät ole pysyneet kehityksessä mukana, Tossavainen­ sanoo. 

Instagram hakkaa helppokäyttöisyydessä Facebookin mennen tullen ja on nuorten mieleen. Muita sosiaalisia medioita, joissa teinit viihtyvät, ovat Twitter, blogiympäristö Blogger ja videopalvelut, kuten YouTube sekä Vine. Myös Irc-Galleria on yhä suosittu.

Lisäksi nuoret viestittelevät mobiilisovelluksilla, joista käytetyimpiä ovat Kik ja WhatsApp. Kikkaa mua, kik me, tulkaa kikkaileen, pyytävät nuoret ja linkkaavat Instagramiin Kik-nimimerkkinsä, kun kaipaavat juttuseuraa kenestä vain. Voi hyvin olla, että vanhemmat ja tutut aikuiset ovat ainoita, joilta nuori saa perinteisiä tekstiviestejä.

Tykkäykset muokkaavat identiteettiä

Nuori testaa identiteettiään netissä. Murskakritiikin kohteeksi joutuneet tyylikokeilut saavat jäädä, ja teinit jatkavat toimintaa, josta tykätään. Kuten aikuiset, myös lapset hakevat sosiaalisessa mediassa hyväksyntää.

– Nuori aloittaa harkitun profiilinrakentamisen yläkoulun lopulla. Se näkyy vaikka siten, että hän valikoi tarkemmin, mistä tykkää ja jakaa asioita, joihin haluaa vaikuttaa, Tossavainen kertoo.

Esimerkiksi kuva omista Converse-tossuista voi nuoren silmään olla paitsi kiva myös vihjata trendi- ja laatutietoisuudesta. Vanhemmat lapset osaavat siis jo brändätä itseään. Yksi on nätti tyttö, toinen heittää läppää. Joku profiloituu harrastuksen kautta ja joku miettii jo toimintaansa rekrytoijan silmin.

Pohjimmiltaan sosiaalinen media on kuitenkin lapsille, kuten aikuisillekin, yhteydenpitoväline. Siksi sen maailma ei ole niin vieras kuin miltä vanhemmasta voi tuntua.

Tossavainen luennoi vanhempainilloissa nuorten somenkäytöstä. Äitien ja isien huolena ovat etenkin palvelut, jotka ovat heille vieraita. Mikä se Insta on? Miksi lapsi on siellä? Kuinka pihalla tästä kaikesta oikeastaan olen?

Onneksi Instagram, Kik, Twitter tai muut nousussa olevat palvelut eivät erityisesti eroa Facebookista. Kaikissa pidetään yhteyttä kavereihin ja tutustutaan ihmisiin. Lapsi pärjää, kun noudattaa vanhempien kanssa sovittuja nettikäyttäytymisen sääntöjä – palvelusta riippumatta.

Lapsi kasvaa sosiaaliseen mediaan

– Liityin Instagramiin vuosi sitten, kun yhä useampi kaverikin teki niin. Ensin en ollut kiinnostunut koko jutusta. Esittelin Instan äidillekin, mutta hän ei tainnut ymmärtää, miten se toimii, Aino kertoo.

Aiemmin vanhemmat opettivat lapsilleen elämässä tarvittavat taidot. Sosiaalisen median käyttöä taas vanhemmat opettelevat samaan aikaan lasten kanssa. Lapset hakevatkin tukea kavereiltaan ja sisaruksiltaan sekä ottavat mallia palvelun muista käyttäjistä. Ensimmäisen käyttäjätilin he luovat yleensä johonkin pelilliseen ympäristöön, esimerkiksi virtuaalimallihahmon goSuun.

Tytöt ovat somessa aktiivisempia kuin pojat. Yläasteikäiset siirtyvät asiakeskeisiin aikuisten palveluihin. Poikia pelit houkuttelevat vielä vanhempanakin, ja yhteydenpito tapahtuu pelien, kuten suositun Grand theft auton, sisällä.

Lapset tulevat sosiaalisen median kautta tietoisiksi ympäröivän maailman asioista jo pienenä. Siksi heitä askarruttavat hankalatkin asiat, kuten päihteet ja seksi, jo alakouluikäisenä. Vanhemmat saavat varautua keskustelemaan niistä yhä nuorempien lasten kanssa.

– Kun netinkäyttötaidot karttuvat, lapset oppivat onneksi luomaan oman positiivisen mediakuplansa. He suojelevat itseään ja tottuvat varomaan sisältöä, jota he eivät ole valmiita kohtaamaan. Lapsi ei esimerkiksi avaa rajuimpia uutislinkkejä ja uskaltaa poistaa kavereista ihmisen, joka käyttäytyy ikävästi, Tossavainen sanoo.

Yksityisyydestä viis

80-luvulla nuorelle oli kriisin paikka, jos ei saanut lukea Suosikkia tai penaali oli vääränlainen. Nyt samaan ahdinkoon ajaa älypuhelittomuus.  Aika monessa palvelussa voi toki olla tietokoneellakin, mutta lapsi voi kaivata puhelimen sallimaa jatkuvaa kontaktia kavereihin. Somessa ovat oikeastaan kaikki nuoret, yläasteella jo valtaosa.

– Jos nuori käyttää paljon sosiaalista mediaa ja saa siitä jotain irti, vanhemman ei tarvitse huolestua. Some ei ole mikään nörttijuttu. Sen käytön rajoittaminen on lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamista. Kun kavereita riittää verkossa, on niitä yleensä myös sen ulkopuolella.

Kuka lapsen Insta-kuvia sitten oikein katsoo? Kenen kanssa hän juttelee? Mitä nuorempi lapsi on, sitä todennäköisemmin­ hän on netissä yhteydessä vain tuttuihin. Vanhemmilla käyttäjillä se riippuu myös palvelusta. Esimerkiksi YouTubessa julkisuutta usein toivotaan.

Oma lukunsa ovat Insta-julkkikset, jotka ovat saaneet julkaisemilleen kuville ison yleisön. Esimerkiksi 16-vuotiaalla­ lukiolaispojalla­, Benjamin Peltosella, on yli satatuhatta seuraajaa. Avoimuudella on riskinsä, sillä esimerkiksi omasta mielestä kiva video voikin olla muista nolo, ja kerätä ilkeämielisiä kommentteja. 

– Yleensä nuoret kuitenkin osaavat käyttäytyä sosiaalisessa mediassa, sillä heille netin maailma ei ole mitenkään erillinen todellisuudesta. Kontrolli voi lipsua ennemmin aikuiselta, joka kuvittelee, että netissä voi tehdä nimettömänä mitä tykkää, Tossavainen kertoo.

Facebookin myötä anonymiteetti on kadonnut verkosta, ja tähän digitaaliseen todellisuuteen lapset kasvavat. Nuoret ovat rohkeasti netissä nimellään ja kasvoillaan.

– Insta-profiilini, kuvat ja videot ovat kaikkien nähtävissä. Minulla ei ole mitään syytä olla anonyymi, Aino kertoo.

Tätä vanhemman sukupolven netinkäyttäjä voi säikähtää. Lapselle päivittäinen Insta-postaus omasta naamasta voi olla yhtä luonnollista kuin ulos ovesta astuminen aamulla. Yksityisyyden varjelu tuntuu kummalta, kun netin maailma on avoin.

Pieni some-suomi-sanakirja

diginatiivi = lapsi, joka on syntynyt teknologisoituneeseen maailmaan.

ebin = epic win, jotain mielettömän hauskaa.

fase = Facebook

hashtag = asiasana, joilla kuvia ja tekstejä merkitään

insta = Instagram

kikata, kikkailla = viestitellä, mobiiliapplikaatiossa nimeltä Kik.

some = sosiaalinen media

vlog = videoblogi

xd = hymiö XD

yolo = you only live once eli elät vain kerran.

Elli Räsänen, Instalife, Meidän Perhe 2/2014

Lue lisää

Kulta, kerroin sen jo kaikille

"En voinut seurata sivusta, kun lapseni kaveria kiusattiin netissä"

Mä dataan nyt, biisti! Eikö auennut? Katso selitys teini–aikuinen-sanakirjasta.

Mitä enemmän lapsen elämässä on välittäviä ihmisiä, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta, psykologi Soili Poijula sanoo.

1. Ohjaa hyviin ystävyyssuhteisiin

Yksikin hyvä ystävä voi vaikuttaa siihen, että kiusattu selviää paremmin, psykologi Soili Poijula sanoo.

Pieni lapsi ei kuitenkaan opi kaverin kanssa olemisen taitoja itsestään vaan tarvitsee siihen aikuisen ohjausta.

– Vanhempien tehtävä on alusta alkaen empaattisesti ottaa lapsen tunteet todesta ja auttaa niiden hallinnassa. Arkielämän tilanteessa vanhemman tehtävä on neuvoa, miten itseä ja muita kohdellaan hyvin ja näyttää tässä itse esimerkkiä.

"Vanhemmalle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä on myös hänen kiusaajansa."

Lasta kannattaa rohkaista kutsumaan kavereita kotiin tai seurata heidän tekemisiään pihalla tai puistossa. Näin vanhempi näkee, miten oma lapsi ryhmässä toimii ja huomaa, mitkä taidot hänellä on jo hallussa ja mitä olisi hyvä vielä harjoitella.

Samalla vanhempi näkee, miten lapsen kaverit käyttäytyvät. Kaveriporukkaan kuuluminen on hyvä juttu mutta myös suhteiden laatu ratkaisee – niiden pitäisi olla vastavuoroisia.

– Aikuiselle voi tulla yllätyksenä, että lapsen ystävä voikin joissain tapauksessa olla myös hänen kiusaajansa. Tällaisessa suhteessa olo ei opeta lapselle hyvää.

Vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

Koulussa ja päiväkodissa lapset leikkivät ryhmissä, mutta Poijulan mukaan vapaa-ajalla lapsen pitää saada myös valita ystäviään.

– Kaikkien kanssa leikkiminen on kaunis periaate. Aikuisetkin saavat valita ystävänsä, ja myös lapsen pitää saada viettää aikaa parhaan ystävänsä kanssa.

2. Tunnista ja puutu

Lapselta kannattaa kysyä päivittäin, millaista koulussa oli ja miten siellä meni. Kysymyksistä saa tietoa lapsen koulupäivän kulusta, hänen tunteistaan ja mielialastaan sekä kaverisuhteistaan. Kysymykset myös osoittavat, että vanhempi on kiinnostunut lapsen asioista.

Kivakoulu.fin mukaan ei kannata aina tyytyä lyhyeen normaalivastaukseen ”ihan hyvin” tai ”ok” vaan varata silloin tällöin enemmän aikaa, jotta voitte keskustella aiheesta rauhassa.

Tee kysymyksiä, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei".

Kuuntele sanojen lisäksi lapsen tunteita, äänenpainoa, ilmeitä, eleitä ja kehon asentoja. Kannattaa tehdä sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi vastata lyhyesti yhdellä sanalla kyllä tai ei.

Kokeile vaikka kysyä näitä: Mikä oli paras tai pahin tapahtuma koulussa tänään? Kenen kanssa olit koulussa tänään ja millaisia he ovat? Mitä teitte kavereiden kanssa tänään ja oliko se hauskaa? Mitä teit koulumatkalla?

3. Opeta jämäkkyyttä ja selviytyvyyttä

Lasta on myös hyvä valmentaa toimimaan kiusaamistilanteissa. Näennäisen välinpitämätön käyttäytyminen ja jämäkkyys voivat auttaa kiusaamisen lopettamisessa.

Ei välttämättä ole helppoa olla näyttämättä, että on hämmentynyt ja poissa tolaltaan. Kiusaamistilanteista selviytymistä voikin harjoitella kotona vanhempien kanssa.

Kivakoulu.fin mukaan esimerkiksi sanoja ”ei” tai ”lopeta” voi harjoitella kotona peilin edessä. Näiden sanojen avulla voi saada itseä loukkaavan kohtelun loppumaan.

"Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu."

Vanhempi voi myös auttaa lastaan vahvistamaan tärkeää selviytyvyyden eli resilienssien kykyä. Resilienssi on käännetty myös joustavuudeksi, sitkeydeksi, sietokyvyksi ja lannistumattomuudeksi.

Lapsen resilienssiä kehittää esimerkiksi vahvistamalla hänen itseluottamustaan ja kannustamalla häntä onnistumaan.

– Halaa lastasi päivittäin ja osoita hänelle, että hän on ehdoitta rakastettu. Tehkää kodistanne turvallinen ja virhevapaa vyöhyke. Kohdatkaa pelot pienin askelin, lapsen tahdissa. Ohjaa lasta omalla esimerkilläsi, sillä lapsi jäljittelee luonnostaan vanhempiaan, Soili Poijula neuvoo.

Poijulan mukaan mitä enemmän läheisiä, välittäviä ihmisiä lapsen elämässä on, sitä paremman suojan hän saa kiusaamiselta.

– Jos lasta laiminlyödään tai kohdellaan kaltoin kotona, uhriutuminen toistuu helposti muualla. Ne, joita pitäisi kohdella erityisen hyvin, joutuvatkin kielteisimmin kohdelluiksi.

Ajankohtainen

Soili Poijula: Lapsi ja kriisi. Selviytymisen tukeminen. Kirjapaja 2016.

Vierailija

Olen aina sanonut, että maailma olisi taas himpun verran parempi paikka, jos vanhemmat keskittyisivät "Kunpa lastani ei kiusattaisi" ajattelumallin sijaan kasvattamaan lapsensa ajattelumallilla "Kunpa lapsestani ei kasvaisi kiusaajaa".

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Testaa, selviätkö uusimmista luonnontieteen Pisa-tehtävistä!

PISA-tutkimukset kertovat oppilaiden osaamisesta perusopintojen päättövaiheessa eli 9. luokalla.

PISA-tehtäviä kehittävät opetuksen huippuasiantuntijat eri maista. Niillä testataan lukutaitoa sekä matemaattista ja luonnontieteiden osaamista.

Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksen verkkosivuilla on nyt julkistettu tuoreimpia, vuoden 2015 PISA-tutkimuksen luonnontieteiden tehtäviä.

Kokeile tästä, osaatko ratkaista tehtävät!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vanhemman tehtävä on opettaa, miten omista tekemisistä otetaan vastuu, kirjoittaa Marko "Fobba" Forss kolumnissaan.

Olen nähnyt useita kiusaamistapauksia työni takia. Ne kertovat paljon vanhemmista ja heidän valmiuksistaan kasvattaa lapsiaan.

Toiset tytöt kiusasivat koulukaveriaan yläkoulussa. Kiusaaminen meni sen verran vakavaksi, että poliisi puhutti kiusaajia ja heidän vanhempiaan. Tapaamiset sujuivat muutoin hyvässä ja sovinnollisuutta tavoittelevassa hengessä, mutta yhden kiusaajan kanssa viesti ei mennyt perille. Syy oli vanhemmissa.

Vanhemman asenne oli vähättelevä.

Lapsen isä aloitti tapaamisen kysymällä, mikä on niin tärkeää, että hänen aikaansa pitää tuhlata. Vanhemman asenne oli vähättelevä, ja näytöstä seurannut tytär vain kiherteli.

Tämä oli äärimmäinen esimerkki hankalasta vanhemmasta, mutta tuskin tuntematon opettajille, sosiaalityöntekijöille tai poliisille.

En juuri pidä vanhemmista, jotka eivät puutu hiekkalaatikolla kiusaamiseen. He jättävät yleensä asian siihen, että sanovat lapselleen "äläs nyt viitsi". Lapsi saa jatkaa hölmöilyä ja vanhempi jatkaa saman tehottoman mantran hokemista. Vielä vähemmän pidän vanhemmista, jotka lapsen kasvettua kouluikäiseksi toimivat niin kuin tämän kiusaajan isä.

Kuvaan astui parhaan A-ryhmän vanhempi.

Kerron toisen tapauksen. Alakouluikäiset lapset olivat leikkineet koulun pihalla. Yksi pojista oli saanut muiden yllyttämänä idean rikkoa toisen pojan aurinkolasit. Opettaja näki tilanteen, ja asiaa selviteltiin koulussa.

Kuvaan astui kuitenkin parhaan A-ryhmän vanhempi, joka ei siirrä kasvatusvastuutaan opettajille, sosiaaliviranomaisille tai poliiseille.

Äiti otti yhteyttä aurinkolasinsa menettäneen lapsen vanhempiin ja lupasi korvata vahingon. Lisäksi hän kysyi, voiko tulla oman lapsensa kanssa pyytämään anteeksi. Pian ovikello soi. Aurinkolasit korvattiin, ja poika pyysi anteeksi.

Koska lapsella oli parhaan A-luokan vanhemmat, hän sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Vaikka lasta nolotti, se oli hänelle mielestäni myönteinen kokemus. Koska pojalla oli parhaan A-luokan vanhemmat, poika sai oppia, miten ottaa vastuuta siitä, mitä tekee.

Koulujen alettua on paikallaan katsoa peiliin ja kysyä, kuinka puolueettomasti ja asiallisesti pystyy hoitamaan oman lapsensa asioita.

Osaatko asettaa hänelle rajoja ja opettaa ottamaan vastuuta, kun vahinkoja sattuu? Tämä ei tarkoita, etteikö oman lapsen puolia saisi pitää. Asiat pitää kuitenkin yrittää hoitaa suoraselkäisesti.

Muuten lapsi oppii ihan vääriä asioita.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oppilailta kännykät pois ja opiskeluun on helpompi keskittyä? Ei välttämättä toimi, singaporelaistutkimus selvitti.

Tutkijoiden mukaan kännyköiden kieltäminen luokkahuoneissa voi häiritä oppimista enemmän kuin helpottaa.

Oppilaat ovat niin riippuvaisia älypuhelimistaan, että niiden kieltäminen tekee heidät entistä levottomammiksi. Se taas häiritsee oppimista ja voi alentaa arvosanoja.

Tuloksista uutisoi brittiläinen The Telegraph.

Opiskelijat pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle

Opiskelijat tekivät singaporelaistutkimuksessa tiedollisia toimintoja, kuten muistamista ja havainnointia, mittaavia testejä. Puolelta otettiin testien ajaksi kännykät pois, puolet saivat pitää ne mukanaan.  

Opiskelijat, joilla ei ollut puhelimia, saivat 17 prosenttia huonommat pisteet muistia mittaavissa tehtävissä kuin opiskelijat, joilla oli puhelimet.  

Singaporelaistutkijat suosittelevat, että opettajat ottavat nuorten älypuhelinriippuvuuden vakavasti ja huomioivat sen opetuksessa.

Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta.

Kännykkäkiellon vaikutuksesta oppimiseen on saatu myös päinvastaisia tuloksia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu yhdysvaltalaistutkimus osoitti, että puhelinkielto koulussa parantaa oppilaiden koetuloksia.

Vierailija

"Oppitunneilla voi pitää vaikkapa pieniä taukoja, jolloin oppilaat saavat tarkistaa puhelimensa viestit ja vastata niihin. Näin heidän ei tarvitse pelätä, että he jäävät paitsi jostain mielenkiintoisesta."

Keneltä niitä viestejä oikein tulee kesken koulupäivän? Ja mihin ne muka katoaisivat niin ettei niitä voi lukea koulupäivän jälkeen?

Vierailija

Kavereiltahan niitä viestejä tulee kesken koulupäivän. Ja niihin vastataan ja niihin vastataan ja niihinkin vastataan. Toisin sanoen rupatellaan koulupäivän ja tuntien aikana kavereiden kanssa.

Aika kamala ajatus, että oppilaat pelkäävät kolmen vartin tai puolentoista tunnin puhelittomuutta. Ja vielä kamalampi ajatus on se, että vanhemmat sallivat lastensa kasvaa noin riippuvaisiksi kavereistaan ja kännykästään.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.