Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Unohda se, mitä luulit tietäväsi koulusta. Meidän Perhe selvitti, mikä siellä on toisin kuin ennen.

1. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita

”Kivointa on matikka. Siinä saa itse valita mitä opettelee ja mitä ottaa läksyksi. Välillä opettaja neuvoo kaikille saman sivun, mutta sen jälkeen saa valita muuta. Joskus teen tosi paljon, joskus haluan vähemmän.” Sini, 7, Sipoo

Koulut ovat erilaisia, mutta suunta on yhteinen: kaikkien oppilaiden ei ole enää tarkoitus oppia kaikkia samoja tietoja, ei samalla tavalla eikä samaan aikaan.

Uudessa, nyt elokuussa käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa on paljon tuttuakin. Lukemiseen ja kirjoittamiseen keskitytään ensimmäisillä luokilla, samoin matematiikan perustaitoihin. Mutta muuten väljyyttä onkin aika lailla. Pääpaino on arjen taidoissa: vuoron odottaminen, ryhmässä työskentely ja empatiakyky ovat tärkeämpiä kuin vaikka se, tunnistaako oppikirjasta kaikki lehtipuut.

Jokainen lapsi saa jo alakoulussa valita omia tavoitteita. Joku voi haluta edetä vaikka matikassa muita pidemmälle mutta tyytyä toisessa aineessa minimitasoon. Opettajan vastuu on iso: kukaan ei saisi jäädä oman tasonsa alapuolelle.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityiskohtaista koulutietoa tarvitaan elämässä lopulta aika vähän. Kaikkien ei ole syytä osata ulkoa samoja rimpsuja.

”Ennen opeteltiin ulkoa Pohjanmaan joet, koska ne piti oppia. Jos nyt opetellaan ulkoa, se tehdään, jotta opitaan muistamisen metodeja. Tärkeintä on ymmärtää, miksi jotain tehdään.” Apulaisrehtori Jussi Näykki, Rajakylän koulu, Oulu

2. Siellä oppii kaikkea kivaa

Kouluun ei enää mennä ottamaan vastaan opetusta. Siellä opitaan tiedon etsimistä itse, kokonaisuuksien hahmottamista ja ajattelun taitoja.

Paljon puhutussa ilmiöopetuksessakin on kyse juuri siitä. Lapsetkin saavat vaikuttaa siihen, mihin keskitytään ja millä tavalla sitä lähdetään tutkimaan.

Varsinaisia valinnaisia aineita tulee viimeistään viidennellä luokalla, monessa koulussa jo aiemmin. Ja millaisia! Maunulan ala-asteella Helsingissä opiskellaan tänä syksynä esimerkiksi draamaa, retkeilytaitoja ja teknistä piirtämistä.

Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla on koulupäivässä ainakin jotain, joka todella kiinnostaa.

”Kevään ilmiöopetuksen aiheeksi valittiin Maunulassa koulun ystävyyskaupunki Portsmouth. Oppilaiden aloitteesta päädyttiin selvittämään kaupungin merialueen kalojen elämää. Samalla opiskeltiin biologiaa, matikkaa, ympäristöoppia. Taideaineissakin kalat olivat aiheena.” Rehtori Taija Kiesi-Talpiainen, Maunulan ala-asteen koulu, Helsinki

3. Ei tarvitse vain istua paikallaan

Koulussa ovat perinteisesti viihtyneet hyvin oppilaat, joille hiljaa oleminen ja kuunteleminen ovat luonteva tapa oppia. Nyt tiedetään, että on muitakin tapoja.

Enää ei ole niin justiinsa, käyvätkö kaikki luokan oppilaat oppikirjan läpi alusta loppuun. Oppiminen siirtyy yhä enemmän ryhmätuokioihin, älylaitteille ja soveltaviin tehtäviin. Matikanlaskuja voi havainnollistaa vaikka kasaamalla nappeja tai makaroneja.

Oulussa Rajakylän koulun teknologiapainotteisella luokalla opiskellaan muun muassa kaupunkiarkkitehtuuria, robotiikkaa, yrittäjyyttä ja ohjelmointia esimerkiksi rakentamalla kaupungin pienoismalleja mittakaavassa sähköverkostoineen.

Oppilaat opettavat myös toisiaan. Eri-ikäisetkin voivat opetella asioita yhdessä.

Kun jokaisella on mahdollisuus opiskella itselleen luontevalla tavalla, halu oppia kasvaa. Rauhoittumistakin opetellaan, mutta sopivina annoksina.

”Eivät kaikki aikuisetkaan jaksa istua tuntia keskittyen. On hetkiä, jolloin voi vaikka seistä, käydä pienellä kävelyllä, istua lattialla tai hörpätä vettä.” Erityisopettaja ja positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen, Meritorin koulu, Espoo

4. Lapset oppivat, että jokainen on hyvä

”Opettaja on kehunut minua siitä, että olen hyvä tsemppaamaan muita. Muutenkin ope kehuu vaikka silloin, jos tehtävä on ollut vaikea ja silti on tehnyt sen. Se tuntuu hyvältä.” Kaarlo, 10, Helsinki

Positiivisen pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella on vahvuuksia ja taitoja. Kun ne huomataan, lapsen itseluottamus ja käsitys omista kyvyistä kasvaa. Koululaiset asettavat itse tavoitteita ja arvioivat edistymistään.

Lapsia kannustetaan huomaamaan myös toistensa vahvuuksia. Onpa hienoa, että ryhmässä on yksi, joka haluaa esiintyä, ja toinen, joka piirtää taitavasti.

Arvioinnissa ei tuijoteta enää sitä, kuka osaa jonkin asian parhaiten. Ennemmin katsotaan, miten lapsi on kehittynyt.

”Perinteisiä kokeitakin on, mutta taitoja voi osoittaa myös paritöissä, suullisissa kokeissa tai työskentelypäiväkirjalla. Ihanaa on, jos jokaiselle löytyy jotain, jossa voi loistaa.” Taija Kiesi-Talpiainen

”Oppilaalla on mahdollisuus onnistua paljossa, vaikka perinteinen akateeminen oppiminen jäisi vähemmälle.” Kaisa Vuorinen

5. Kiusaaminen otetaan vakavasti

”Meillä oli ekaluokalla jokaisella oma kummioppilas kutosista. Minun kummi oli kiva. Me tehtiin esimerkiksi sellaista, että luettiin yhdessä vuorotellen: kummi luki ensin kirjasta yhden sivun ja sitten minä.” Ilmari, 8, Tampere

Olisipa kiva sanoa, että kiusaaminen on loppunut. Se ei ole. Hyvää on, että siihen puututaan entistä tehokkaammin.

Kouluissa kiinnitetään huomiota kaveritaitoihin, ja kummioppilastoiminta luo kaverisuhteita eri-ikäisten välille. Elokuussa alkaa uusi kiusaamista ehkäisevä hanke enkiusaa.fi.

Vakavat kiusaamiset ratkotaan työryhmässä, jossa voi olla mukana esimerkiksi opettajia, koulun muita aikuisia, oppilaita ja vanhempia.

Yksi ongelma on, että aina kiusaaminen ei ole tiedossa. Äitien ja isien rooli tässä on tärkeä: oman lapsen kaverisuhteista pitää olla kiinnostunut, ja huolista on syytä kertoa koululle.

Kouluissa on yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Surullista on, että nimittelyssä näkyvät joskus oppilaiden vanhempien asenteet.

”Ryhmäyttäminen tarkoittaa, että ollaan myös muiden kuin omien parhaiden kavereiden kanssa. Silloin opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen.” Taija Kiesi-Talpiainen

6. Tukea saa – ja se on ihan tavallista

Oppimiseen saa tukea. Pienryhmät, tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus kuuluvat jossain vaiheessa koulua suurelle osalle oppilaista. Tuen saaminen ei tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Erityisopetusta voi saada tavallisessakin luokassa, ja oppilas voi vaihdella erilaisten opetusryhmien välillä. Se ei ole aina helppoa, mutta tukee ajatusta koulusta pienoisyhteiskuntana: tämmöisiä me olemme, ja opettelemme toimimaan yhdessä.

Kun kouluterveydenhuollon palveluja karsittiin 1990-luvulla, tilanne jäi vuosikausiksi huonoksi. Nyt suunta on taas vähän parempi. Koululääkäri oli lukuvuonna 2014–2015 käytettävissä liki 90 prosentissa kouluista, kun vielä 2008–2009 prosenttiluku oli alle 70.

Kouluterveydenhoitaja on taas käytettävissä lähes jokaisessa koulussa. Jokainen ekaluokkalainen kutsutaan vanhempineen laajaan terveystarkastukseen, jossa käsitellään lapsen ja perheen vointia.

”Nyt puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsiville voidaan vetää jännittäjien ryhmiä.” Asiantuntija Kirsi Wiss, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7. Vanhempi, sinäkin saat osallistua

Ei, koulu ei ole vain lapsen juttu. Mutta ei vanhemmankaan tarvitse niska limassa talkoohommiin ryhtyä. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta. Mitä tänään on tehty, mikä juuri nyt on kivaa?

Koulun alkaessa moni vanhempi on ymmällään, kun päivittäinen kontakti tarhantätiin tai eskariopeen jää pois. On aika kysyä ensin lapselta. Opettajaan saa usein helpoiten yhteyden Wilmalla tai Helmillä.

Useimmissa kouluissa on käytäntönä, että ainakin kerran lukuvuodessa opettaja tapaa erikseen jokaisen lapsen vanhemmat. Myös vanhempainillat ovat tärkeitä.

Ja vanhempainyhdistykseen liittymällä pääsee osallistumaan koulun toimintaan vielä enemmän.

”Älä huolehdi, ettet osaa auttaa läksyissä. Vaikkapa ohjelmointi voi kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan se on loogista ajattelua.” Jussi Näykki

+ 13: Vanhemmat kertovat, mikä yllätti ekaluokalla

8. Ihana ope: ”Ekaluokkalaisen supersankari.”

9. Yhteistyö: ”Opettajan kanssa kemiat toimivat paremmin kuin lastentarhanopettajan kanssa.”

10. Kouluvaarit: ”Isossa kaupunkikoulussa otetaan pienet koululaiset hyvin huomioon. Kouluvaarit ovat alkuvaiheessa mukana jopa välitunneilla.”

11. Taitavat lapset: ”Nykylapset tekevät todella vaikeita tehtäviä. Ja osaavat huikean hienosti!”

12. Tuki herkkikselle: ”Kuinka paljon opettajan ammattitaidolla voikaan auttaa herkkää lasta.”

13. Oma lapsi: ”Se pieni poikanen jaksoi keskittyä!”

14. Pieni ryhmä: ”Tyttö on itsenäistynyt selvästi, pieni ryhmä on parasta! Harmi, että vain erityislapset saavat tämän mahdollisuuden.”

15. Kaverit: ”Niitä löytyi onneksi paljon.”

16. Vanhempainilta: ”Se ja vanhempainvartti olivat heti alkuun paikallaan.”

17. Loppu kiusaamiselle: ”Poikaamme kiusattiin ekapäivinä, mutta se saatiin loppumaan heti opettajien tehokkaalla puuttumisella.”

18. Hyvä porukka: ”Lapsen luokalla autetaan kaveria eikä kukaan jää yksin.”

19. Opetus: ”Se oli yksilöllisempää kuin luulin.”

20. lupa kasvaa omaan tahtiin: ”Loppuvuonna syntynyt lapsi oppi kaiken.”

Meidän Perhe 8/16

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina myös heitä: Leena Pöntynen, opetuksen ja kulttuurin erityisasiantuntija, Kuntaliitto; Tuija Metso, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto. Vanhempien sitaatit on poimittu Meidän Perheen kyselystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten lasta voi rohkaista oppimaan uusia asioita ilman, että hän aina vertaa itseään ystäviinsä?

"Seitsemänvuotiaalla tyttärelläni on todettu lukivaikeus, avaruudellisen muistin vaikeus, lyhytkestoinen kuulomuisti sekä oman toiminnan ohjauksen säätelyn pulmaa. Nyt kun hän on ekaluokkalainen, erilaisuus korostuu eri tavalla kuin ennen. Häntä harmittaa se, ettei hän osaa lukea tai tunnista kelloa tai osaa viikonpäiviä niin kuin ystävänsä osaavat.

Olen yrittänyt kannustaa häntä kaikin mahdollisin keinoin, mutta nyt minulta alkavat olla keinot lopussa. Voisitko kertoa hyviä rohkaisukeinoja, joilla saisi lapsen kouluinnostuksen pysymään, vaikka lukeminen ei vielä sujukaan?"

Epätoivoinen äiti

Janna vastaa:

Onneksi tyttönne erityisvaikeudet on todettu. Tuskaisin on tilanne, jossa vanhemmat, opettaja ja lapsikaan eivät vielä ymmärrä, mistä on kyse. Monesti kuulee, miten lasta on kuvattu laiskaksi, tyhmäksi tai toivottomaksi. Siinä oppimisen ilo katoaa.

Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Tukekaa lasta läksyissä, mutta opetuksen päävastuu on opettajalla. Jos läksyihin kuluu suhteettomasti aikaa, saattaa olla oppimateriaalien mukauttamisen aika. Lapselle täytyy jäädä aikaa myös harrastaa, tavata kavereita ja ihan vain oleskella.

Muistuttakaa lasta siitä, ettei hän ole ainoa maailmassa, jolla lukemaan oppiminen kestää. Esimerkiksi Niilo Mäki -instituutin ja Erilaisten oppijoiden liiton sivuilta löydätte tietoa, vertaistukea ja harrastusryhmiä. Vanhemmallekin voi olla helpotus kuulua muiden ihanan erilaisten lasten vanhempien porukkaan. Nopeasti oppivan lapsen vanhemmat kun eivät aina ymmärrä, miten paljon koko perhe joutuu tsemppaamaan erityisvaikeuden kanssa.

Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta.

Älkää vertailko sisaruksia tai kaveruksia keskenään. Korostakaa elämässä kaikkea sitä, mihin erityisvaikeudet eivät vaikuta. Ottakaa tässä kaverit avuksi. Joku osaa kellon, toinen leiskauttaa spagaatin, kolmas on käytöstavoiltaan valovuoden muita edellä. Vertailun paine helpottaa, kun ryhmässä tiedetään, missä asioissa tytärtäsi saa auttaa ja missä hän puolestaan saa olla muiden apuna. Mikä olisi tyttäresi taito? Missä kaikessa hän saisi loistaa?

Koulussa on koulun vaatimukset, mutta elämässä löytyy monia polkuja. Kun toivo uhkaa sammua, muistakaa luki-idoleita, kuuluisia esikuvia, joiden menestystä oppimisvaikeudet eivät ole estäneet. Heitä ovat muun muassa Hjallis Harkimo, Walt Disney, Keira Knightley ja Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Aika rohkeaa sakkia!

Meidän Perhe 1/2017

Kysy kasvatuksesta!

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi tästä tai sähköpostitse meidanperhe@sanoma.com otsikolla ”Janna vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Asiantuntijat kertovat, miksi liika ruutuaika vahingoittaa lapsen silmiä.

1. Miksi älypuhelin ja tabletti väsyttävät koululaisten silmiä?

Kaikenikäisten silmät kärsivät älyvempeleiden tuijottelusta, mutta lapsen ja nuoren kehittyvät silmät ovat kaikkein altteimpia rasitukselle ja jopa vahingoittumiselle. Silmä toimii kuin kamera, jonka linssi mukautuu kauas ja lähelle katsomiseen.

Kauas katsottaessa silmän linssi on rento ja litteä. Lähelle katsottaessa mukauttajalihas pullistaa linssin pluslinssiksi. Jos lihas on jatkuvasti jännittyneenä, se rasittuu. Kännyköitä ja tabletteja katsellaan vielä lähempää ja intensiivisemmin kuin tietokoneen näyttöä, mikä lisää rasitusta entisestään.

Silmän jatkuva mukauttaminen nuorena saattaa lisätä silmämunan kasvua eli muuttaa silmää likitaittoisemmaksi.

2. Voiko näytön tuijottaminen siis huonontaa näköä?

Päivittäinen tuntikausien näytön katselu todennäköisesti lisää lapsen tai nuoren likitaitteisuuden riskiä. Jos on miinusnäkötaipumusta, pahimmassa tapauksessa näytön runsas katsominen voi provo-soida miinusten kasvua. Tähän viittaavat Norjassa opiskelijoiden likitaitteisuudesta tehdyt tutkimukset.

Tavallisempaa on, että silmän rasittunut tarkennusmekanismi ei pystykään rentoutumaan kaukoetäisyydelle. Silloin kauas näkeminen tuntuu entistä sumeammalta lukemisen tai pelaamisen jälkeen.

Silloin optikko tai lääkäri voi turhaan määrätä lapselle miinuslinssit tarkentamaan kaukonäköä – vaikka oikeasti ongelma on silmien rasittuminen liiasta lähelle katselusta ja silmän tarkennusmekanismin jumittuminen.

Jos miinuslasit määrätään turhaan, lapsi saattaa joutua lisääntyvän miinuksen kierteeseen, ja hänelle määrätään aina vähän vahvemmat lasit.

3. Mistä tietää, milloin silmät ovat liian rasittuneet?

Tyypillisiä rasitusoireita ovat päänsäryt, silmien punoitus, keskittymisvaikeudet ja kaukonäön ongelmat. Jotkut huomaavat silmän rasituksen siitä, että kestää hetken, ennen kuin silmä suostuu tarkentamaan, kun ruvetaan tekemään jotain todella tarkkaa hommaa.

4. Mikä on lasten ja nuorten silmille sopiva ruutuaika päivässä?

Lasten ja nuorten ei kannata katsella digiruutuja enempää kuin tunti–pari päivässä, eikä sitäkään yhteen putkeen. Lapsen silmille puolikin tuntia yhtämittaista kännykän tuijottelua on todella paljon työtä.

Jos ruutuaikaa haluaa lisätä, sen vastapainoksi kannattaa viettää aikaa ulkona ja sellaisissa harrastuksissa, joissa ei katsota lähelle. Ulkoilu on todella tärkeää: sisätiloissa silmä yleensä tarkentaa aina hieman, joten vasta ulkona kauas katsottaessa silmä todella rentoutuu.

Artikkeliin on haastateltu optikko Anna Mariasikia ja silmälääketieteen professori Timo Tervoa.

Meidän Perhe 12/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan, kasvatustieteen professori Kirsi Tirri sanoo.

Älykkyyttä häpeillään Suomessa turhaan. Urheilullinen tai taiteellinen lahjakkuus on helpompaa hyväksyä. Riemuitsemme yhdessä, kun Pikkuleijonat saavat mitalin. Miksi emme ole samalla tavalla ylpeitä, jos joku suomalainen menestyy kansainvälisissä matematiikan olympialaisissa?

Lahjakkuutta jää paljon piiloon. Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä lapsensa älykkyyttä tai eivät pysty tarjoamaan kovin virikkeellistä kotia. Pahinta, mitä vanhemmat voivat tehdä, on latistaa lapsen uteliaisuus.

Älykästä lasta kiinnostaa kaikki ja hän kyselee vanhemmiltaan asioita rasittavuuteen asti. Hän oppii usein lukemaan paljon ennen kouluikää, ja hyvän luettavan antaminen tukee kehitystä. Matemaattisesti lahjakkaat lapset taas hahmottavat maailman numeroiden kautta ja laskevat eri asioita – esimerkiksi portaita – tavalla, joka voi tuntua oudolta.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään.

Lapsesta voi tulla alisuoriutuja, jos hän ei pääse käyttämään lahjojaan. Turhautuminen voi tuoda mukanaan lintsaamista, kiusaamista ja häiriköintiä. Tai sitten uteliaisuus kohdistuu johonkin sellaiseen, josta voi seurata harmia ja vaikeuksia.

Koulussa lahjakkaiden lasten olisi hyvä antaa olla edes jossain ryhmissä keskenään. On antoisaa päästä porukkaan, jossa muut ajattelevat samalla tavalla. Kouluissa voisi olla kerhoja esimerkiksi matematiikasta ja shakista kiinnostuneille. Näiden ryhmien pitää olla periaatteessa avoimia kaikille. Ei shakkia kuitenkaan kauan jaksa pelata, jos siihen ei ole tarvittavaa taitoa.

 

Fiksuudesta ei pidä rangaista. On turha antaa lisää samantasoisia tehtäviä, jos lapsi on tehnyt jo koko matematiikan kirjan. Mieluummin pitäisi antaa mahdollisuus siirtyä opinnoissa eteenpäin ja mennä vaikka vuotta tai paria isompien tunnille.

Silti tätä pelätään. Ajatellaan, että lapsi joutuu silmätikuksi tai ylpistyy. Jotkut pelkäävät, ettei lapsi kehity sosiaalisesti. Kuitenkin tutkimusten mukaan opintopolun nopeuttaminen tekee lahjakkaille lapsille yleensä vain hyvää.

Lasta ei pidä pakottaa vaihtamaan luokkaa, jos hän ei halua siirtyä kavereidensa vuoksi. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, ja vanhemmat voivat iloita siitä, että lapsella on tärkeitä ystäviä. Lisää virikkeitä voi tarjota harrastusten kautta.

On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Jokainen voi kehittää aivojaan koko eliniän ajan. Se viesti voidaan antaa kaikille. Kehityksessä on kuitenkin eri tasoja. Lahjakkaalla lapsella on oikeus löytää vahvuutensa ja kasvaa omaksi itsekseen. On tärkeää, ettei kenenkään tarvitse tyytyä kykyjään alempaan tasoon.

Kasvatamme lapsia myös yhteiskunnan jäseniksi, joten on kaikkien etu, että saamme lahjakkaita ja viisaita ihmisiä rakentamaan Suomen tulevaisuutta.

Kirsi Tirri on kasvatustieteen professori ja Suomen Tiedeakatemian esimies.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimusten mukaan liikkuminen kehittää aivoja ja vilkastuttaa niiden aineenvaihduntaa – eli luo oppimiselle paremmat edellytykset.

Aivoissa tapahtuu 15 minuutin välein vireystilan muutoksia, joiden seurauksena keskittymiskyky alkaa herpaantua.

Tämän vuoksi fysiikan lehtori Hannu Moilanen Jyväskylän normaalikoulusta suunnittelee oppituntinsa niin, että niillä on säännöllisin väliajoin pieniä taukoja, jotka pakottavat oppilaat liikkeelle. 

– Lyhyt välijumppa riittää, lapset voivat esimerkiksi juosta rappuset ylös ja alas.

Moilanen on kirjoittanut yhdessä Helena Salakan kanssa teoksen Aivot liikkeelle!. Teos tarjoaa opettajille tietoa siitä, miten liikunnan hyödyt voi valjastaa opetuksen hyväksi.

Pallo on hyvä apuväline

Koululainen voi tehdä oppimista edistäviä harjoituksia myös kotona, kun hän harjoittelee kertotaulua tai kielioppia. Yksi kätevimmistä apuvälineistä on pallo.

– Lapsi voi puristella kädessä stressipalloa samalla, kun käy läpi kolmosen kertotaulua. Hän voi heitellä palloa ylös alas tai kopitella sitä vanhemman kanssa, kun vastaa tämän kysymyksiin.

Myös rytmi ja musiikki voivat auttaa oppimaan, ja lapsi voi kokeilla muokata opittavat asiat runojen tai laulujen muotoon.

– Itse opettelin lukiossa englannin epäsäännöllisiä verbejä samalla, kun pesin hampaita. Toimi hyvin!  Moilanen sanoo.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.