Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Unohda se, mitä luulit tietäväsi koulusta. Meidän Perhe selvitti, mikä siellä on toisin kuin ennen.

1. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita

”Kivointa on matikka. Siinä saa itse valita mitä opettelee ja mitä ottaa läksyksi. Välillä opettaja neuvoo kaikille saman sivun, mutta sen jälkeen saa valita muuta. Joskus teen tosi paljon, joskus haluan vähemmän.” Sini, 7, Sipoo

Koulut ovat erilaisia, mutta suunta on yhteinen: kaikkien oppilaiden ei ole enää tarkoitus oppia kaikkia samoja tietoja, ei samalla tavalla eikä samaan aikaan.

Uudessa, nyt elokuussa käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa on paljon tuttuakin. Lukemiseen ja kirjoittamiseen keskitytään ensimmäisillä luokilla, samoin matematiikan perustaitoihin. Mutta muuten väljyyttä onkin aika lailla. Pääpaino on arjen taidoissa: vuoron odottaminen, ryhmässä työskentely ja empatiakyky ovat tärkeämpiä kuin vaikka se, tunnistaako oppikirjasta kaikki lehtipuut.

Jokainen lapsi saa jo alakoulussa valita omia tavoitteita. Joku voi haluta edetä vaikka matikassa muita pidemmälle mutta tyytyä toisessa aineessa minimitasoon. Opettajan vastuu on iso: kukaan ei saisi jäädä oman tasonsa alapuolelle.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityiskohtaista koulutietoa tarvitaan elämässä lopulta aika vähän. Kaikkien ei ole syytä osata ulkoa samoja rimpsuja.

”Ennen opeteltiin ulkoa Pohjanmaan joet, koska ne piti oppia. Jos nyt opetellaan ulkoa, se tehdään, jotta opitaan muistamisen metodeja. Tärkeintä on ymmärtää, miksi jotain tehdään.” Apulaisrehtori Jussi Näykki, Rajakylän koulu, Oulu

2. Siellä oppii kaikkea kivaa

Kouluun ei enää mennä ottamaan vastaan opetusta. Siellä opitaan tiedon etsimistä itse, kokonaisuuksien hahmottamista ja ajattelun taitoja.

Paljon puhutussa ilmiöopetuksessakin on kyse juuri siitä. Lapsetkin saavat vaikuttaa siihen, mihin keskitytään ja millä tavalla sitä lähdetään tutkimaan.

Varsinaisia valinnaisia aineita tulee viimeistään viidennellä luokalla, monessa koulussa jo aiemmin. Ja millaisia! Maunulan ala-asteella Helsingissä opiskellaan tänä syksynä esimerkiksi draamaa, retkeilytaitoja ja teknistä piirtämistä.

Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla on koulupäivässä ainakin jotain, joka todella kiinnostaa.

”Kevään ilmiöopetuksen aiheeksi valittiin Maunulassa koulun ystävyyskaupunki Portsmouth. Oppilaiden aloitteesta päädyttiin selvittämään kaupungin merialueen kalojen elämää. Samalla opiskeltiin biologiaa, matikkaa, ympäristöoppia. Taideaineissakin kalat olivat aiheena.” Rehtori Taija Kiesi-Talpiainen, Maunulan ala-asteen koulu, Helsinki

3. Ei tarvitse vain istua paikallaan

Koulussa ovat perinteisesti viihtyneet hyvin oppilaat, joille hiljaa oleminen ja kuunteleminen ovat luonteva tapa oppia. Nyt tiedetään, että on muitakin tapoja.

Enää ei ole niin justiinsa, käyvätkö kaikki luokan oppilaat oppikirjan läpi alusta loppuun. Oppiminen siirtyy yhä enemmän ryhmätuokioihin, älylaitteille ja soveltaviin tehtäviin. Matikanlaskuja voi havainnollistaa vaikka kasaamalla nappeja tai makaroneja.

Oulussa Rajakylän koulun teknologiapainotteisella luokalla opiskellaan muun muassa kaupunkiarkkitehtuuria, robotiikkaa, yrittäjyyttä ja ohjelmointia esimerkiksi rakentamalla kaupungin pienoismalleja mittakaavassa sähköverkostoineen.

Oppilaat opettavat myös toisiaan. Eri-ikäisetkin voivat opetella asioita yhdessä.

Kun jokaisella on mahdollisuus opiskella itselleen luontevalla tavalla, halu oppia kasvaa. Rauhoittumistakin opetellaan, mutta sopivina annoksina.

”Eivät kaikki aikuisetkaan jaksa istua tuntia keskittyen. On hetkiä, jolloin voi vaikka seistä, käydä pienellä kävelyllä, istua lattialla tai hörpätä vettä.” Erityisopettaja ja positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen, Meritorin koulu, Espoo

4. Lapset oppivat, että jokainen on hyvä

”Opettaja on kehunut minua siitä, että olen hyvä tsemppaamaan muita. Muutenkin ope kehuu vaikka silloin, jos tehtävä on ollut vaikea ja silti on tehnyt sen. Se tuntuu hyvältä.” Kaarlo, 10, Helsinki

Positiivisen pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella on vahvuuksia ja taitoja. Kun ne huomataan, lapsen itseluottamus ja käsitys omista kyvyistä kasvaa. Koululaiset asettavat itse tavoitteita ja arvioivat edistymistään.

Lapsia kannustetaan huomaamaan myös toistensa vahvuuksia. Onpa hienoa, että ryhmässä on yksi, joka haluaa esiintyä, ja toinen, joka piirtää taitavasti.

Arvioinnissa ei tuijoteta enää sitä, kuka osaa jonkin asian parhaiten. Ennemmin katsotaan, miten lapsi on kehittynyt.

”Perinteisiä kokeitakin on, mutta taitoja voi osoittaa myös paritöissä, suullisissa kokeissa tai työskentelypäiväkirjalla. Ihanaa on, jos jokaiselle löytyy jotain, jossa voi loistaa.” Taija Kiesi-Talpiainen

”Oppilaalla on mahdollisuus onnistua paljossa, vaikka perinteinen akateeminen oppiminen jäisi vähemmälle.” Kaisa Vuorinen

5. Kiusaaminen otetaan vakavasti

”Meillä oli ekaluokalla jokaisella oma kummioppilas kutosista. Minun kummi oli kiva. Me tehtiin esimerkiksi sellaista, että luettiin yhdessä vuorotellen: kummi luki ensin kirjasta yhden sivun ja sitten minä.” Ilmari, 8, Tampere

Olisipa kiva sanoa, että kiusaaminen on loppunut. Se ei ole. Hyvää on, että siihen puututaan entistä tehokkaammin.

Kouluissa kiinnitetään huomiota kaveritaitoihin, ja kummioppilastoiminta luo kaverisuhteita eri-ikäisten välille. Elokuussa alkaa uusi kiusaamista ehkäisevä hanke enkiusaa.fi.

Vakavat kiusaamiset ratkotaan työryhmässä, jossa voi olla mukana esimerkiksi opettajia, koulun muita aikuisia, oppilaita ja vanhempia.

Yksi ongelma on, että aina kiusaaminen ei ole tiedossa. Äitien ja isien rooli tässä on tärkeä: oman lapsen kaverisuhteista pitää olla kiinnostunut, ja huolista on syytä kertoa koululle.

Kouluissa on yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Surullista on, että nimittelyssä näkyvät joskus oppilaiden vanhempien asenteet.

”Ryhmäyttäminen tarkoittaa, että ollaan myös muiden kuin omien parhaiden kavereiden kanssa. Silloin opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen.” Taija Kiesi-Talpiainen

6. Tukea saa – ja se on ihan tavallista

Oppimiseen saa tukea. Pienryhmät, tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus kuuluvat jossain vaiheessa koulua suurelle osalle oppilaista. Tuen saaminen ei tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Erityisopetusta voi saada tavallisessakin luokassa, ja oppilas voi vaihdella erilaisten opetusryhmien välillä. Se ei ole aina helppoa, mutta tukee ajatusta koulusta pienoisyhteiskuntana: tämmöisiä me olemme, ja opettelemme toimimaan yhdessä.

Kun kouluterveydenhuollon palveluja karsittiin 1990-luvulla, tilanne jäi vuosikausiksi huonoksi. Nyt suunta on taas vähän parempi. Koululääkäri oli lukuvuonna 2014–2015 käytettävissä liki 90 prosentissa kouluista, kun vielä 2008–2009 prosenttiluku oli alle 70.

Kouluterveydenhoitaja on taas käytettävissä lähes jokaisessa koulussa. Jokainen ekaluokkalainen kutsutaan vanhempineen laajaan terveystarkastukseen, jossa käsitellään lapsen ja perheen vointia.

”Nyt puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsiville voidaan vetää jännittäjien ryhmiä.” Asiantuntija Kirsi Wiss, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7. Vanhempi, sinäkin saat osallistua

Ei, koulu ei ole vain lapsen juttu. Mutta ei vanhemmankaan tarvitse niska limassa talkoohommiin ryhtyä. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta. Mitä tänään on tehty, mikä juuri nyt on kivaa?

Koulun alkaessa moni vanhempi on ymmällään, kun päivittäinen kontakti tarhantätiin tai eskariopeen jää pois. On aika kysyä ensin lapselta. Opettajaan saa usein helpoiten yhteyden Wilmalla tai Helmillä.

Useimmissa kouluissa on käytäntönä, että ainakin kerran lukuvuodessa opettaja tapaa erikseen jokaisen lapsen vanhemmat. Myös vanhempainillat ovat tärkeitä.

Ja vanhempainyhdistykseen liittymällä pääsee osallistumaan koulun toimintaan vielä enemmän.

”Älä huolehdi, ettet osaa auttaa läksyissä. Vaikkapa ohjelmointi voi kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan se on loogista ajattelua.” Jussi Näykki

+ 13: Vanhemmat kertovat, mikä yllätti ekaluokalla

8. Ihana ope: ”Ekaluokkalaisen supersankari.”

9. Yhteistyö: ”Opettajan kanssa kemiat toimivat paremmin kuin lastentarhanopettajan kanssa.”

10. Kouluvaarit: ”Isossa kaupunkikoulussa otetaan pienet koululaiset hyvin huomioon. Kouluvaarit ovat alkuvaiheessa mukana jopa välitunneilla.”

11. Taitavat lapset: ”Nykylapset tekevät todella vaikeita tehtäviä. Ja osaavat huikean hienosti!”

12. Tuki herkkikselle: ”Kuinka paljon opettajan ammattitaidolla voikaan auttaa herkkää lasta.”

13. Oma lapsi: ”Se pieni poikanen jaksoi keskittyä!”

14. Pieni ryhmä: ”Tyttö on itsenäistynyt selvästi, pieni ryhmä on parasta! Harmi, että vain erityislapset saavat tämän mahdollisuuden.”

15. Kaverit: ”Niitä löytyi onneksi paljon.”

16. Vanhempainilta: ”Se ja vanhempainvartti olivat heti alkuun paikallaan.”

17. Loppu kiusaamiselle: ”Poikaamme kiusattiin ekapäivinä, mutta se saatiin loppumaan heti opettajien tehokkaalla puuttumisella.”

18. Hyvä porukka: ”Lapsen luokalla autetaan kaveria eikä kukaan jää yksin.”

19. Opetus: ”Se oli yksilöllisempää kuin luulin.”

20. lupa kasvaa omaan tahtiin: ”Loppuvuonna syntynyt lapsi oppi kaiken.”

Meidän Perhe 8/16

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina myös heitä: Leena Pöntynen, opetuksen ja kulttuurin erityisasiantuntija, Kuntaliitto; Tuija Metso, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto. Vanhempien sitaatit on poimittu Meidän Perheen kyselystä.

Murrosikäisen aivoissa myrskyää. Vanhemman homma on silloin pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys auki.

Ne lampsivat talvella takki auki ja nilkat paljaina. Kesällä niiden päällä on hädin tuskin mitään. Ne jättävät likaiset vaatteensa ja astiansa lojumaan sänkyjensä alle huoneissa, joihin ei saa enää mennä. Jotkut saattavat muuttua yhdessä yössä kiltistä, harrastavasta lapsesta karjuvaksi lohikäärmeeksi, joka sylkee solvauksia eikä kiinnostu enää mistään.

Teini-ikä on pakollinen murrosvaihe, jossa lapsesta kuoriutuu aikuinen – ja lapsen vanhemmasta vähän vanhempi ja harmaampi.

Vaikka teini-ikäinen saattaa joskus tuntua kaarnalaivalta hormonimyrskyissä, nuorisotutkimusten ja kouluterveyskyselyjen valossa suurella enemmistöllä suomalaisista nuorista menee oikein hyvin, aina paremmin kuin edellisellä sukupolvella.

Päihteiden käyttö vähenee, ja nuorten välit vanhempiinsa parantuvat jatkuvasti. WHO:n tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset teinipojat ovat läheisemmissä puheväleissä isiensä kanssa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Huonommin menee pääasiassa sellaisilla nuorilla, joilta puuttuu vanhempien tuki.

– Nuoren kasvattamisen pääasiat ovat edelleen samoja kuin pienemmänkin lapsen: turvan antamista ja itsenäistymisen tukemista, sanoo erikoistutkija Sanna Aaltonen Nuorisotutkimusseurasta.

Turvallisen aikuisen tärkeimmät tehtävät ovat pitää pää kylmänä, sydän lämpimänä ja keskusteluyhteys avoimena, olipa se yhteys sitten vaikka WhatsAppissa.

Harkinta, missä olet?

Murrosikäisen ymmärtämiseen löytyy apua tuoreesta aivotutkimuksesta.

Viime vuosiin asti ajateltiin, että teini-ikäisen aivot ovat samanlaiset kuin aikuisen aivot, mutta ilman aikuisen kokemuksia. Aivotutkimuksissa on huomattu, että alle parikymppisen aivot ovatkin keskeneräiset, vielä rakenteilla.

Ihmisen aivoissa kehittyvät viimeiseksi aivojen etuosat, joissa harkitaan tekojen seurauksia ja arvioidaan päätöksiä. Näiden yhteyksien kehitys on teinillä vielä kesken.

Vaikka nuori siis näyttäisi ja kuulostaisi aikuiselta, hän ei ole sitä vielä aivotoiminnaltaan. Esimerkiksi riskien arviointi ei toimi niin kuin aikuisilla. Teosta seuraava pikapalkinto, kuten kavereiden ihailu, ohittaa riskiarvioinnin. Siksi teinit saattavat tehdä aikuisen mielestä pähkähulluja tekoja, kuten istuskella parvekkeen kaiteella tai luottaa täysin tuntemattomaan ihmiseen.

Silti myös nuoriin aivoihin vetoaa tieto. Teini-ikäiselle kannattaa selittää rauhallisesti ja tosiasioilla perustellen, minkä takia jonkin asian tekeminen tai tekemättä jättäminen on haitallista tai vaarallista.

Uinu, lapsonen

Keskeneräiset aivot tarvitsisivat paljon unta, mutta monen teinin arkirytmi on kaikkea muuta kuin nukkumista suosiva. Siihenkin löytyy selitys aivoista: nukahtamista edistävä melatoniini alkaa vapautua nuoren aivoissa vasta pari tuntia myöhemmin kuin aikuisella. Kun vanhempi jo nukkuu, ysiluokkalainen saattaa valvoa puhelimensa kanssa puoli yötä.

Nukkumiseen voi yrittää vaikuttaa rauhallisella rohkaisulla. Nuorelle kannattaa selittää, että hänen aivonsa tarvitsevat kehittyäkseen unta, ja uni taas tulee helpommin, kun illalla maltetaan luopua valoa hohtavien ruutujen näpyttelystä vähän ennen nukkumaanmenoa.

Aivotutkimusten mukaan teinejä hyödyttäisi myös, jos koulu alkaisi aamuisin vähän nykyistä myöhemmin.

Teinivuosiin kuuluu myös ailahtelu, joka johtuu hormonien ja aivojen kehittymisen yhteisvaikutuksesta.

Pääosin aivan järkevästi käyttäytynyt nuori saattaa tehdä jotakin aikuisen mielestä järjetöntä. Silloin kun kyse ei ole vaarallisista tyhmyyksistä, laske kymmeneen ja siedä niitä.

Unohda ennakkoluulot

Nykyteinien vanhemmat itsekin kauhistuttivat omia vanhempiaan kulkemalla pakkasella ilman pipoa. Eniten noista ajoista on muuttunut median käyttö.

– Mediakasvatusta ja lähdekriittisyyttä kannattaa opetella yhdessä nuoren kanssa, erikoistutkija Sanna Aaltonen sanoo.

Välillä nuorten mediankäytöstä lehahtaa moraalisia paniikkeja, kuten huhuja oudoista peleistä tai sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien tyylistä.

– Ennen kuin lähtee paisuttelemaan huolta, asia kannattaa ottaa oman nuoren kanssa puheeksi. Heillä on yleensä tietoa jo ennen kuin vanhemmat kuulevat koko asiasta.

Aaltonen kehottaa myös pohtimaan omia ennakkoluulojaan, jotka saattavat olla peräisin menneestä maailmasta. Kannattaa vaikkapa miettiä, miten kohtelee tyttöjä ja poikia.

– Esimerkiksi seksuaalinen häirintä ei ole vain tyttöjen ongelma, vaan on tärkeää puhua myös poikien kanssa siitä, missä menevät omat ja muiden yksityisyyden rajat, ja mikä on mukavaa ja mikä ikävää huomiota.

Ole esimerkki

Parantuneet puhevälit ja avoimuus seksiin liittyvissä kysymyksissä ovat johtaneet moneen hyvään: seksuaali- ja ehkäisyneuvontaa on helposti saatavilla, ja alle 18-vuotiaiden raskaudet ovat vähentyneet puoleen 2000-luvulla. Vanhemman kannattaakin olla avoin keskustelemaan kaikesta, myös seksistä. Eräs yksinkertainen keino on hankkia kotiin kondomeja, jotta niitä on tarpeen tullen helposti saatavilla.

Nykyaikana nuorilla on paljon myös enemmän tilaa olla omia itsejään, koska käsitykset sukupuolesta ja seksuaalisesta monimuotoisuudesta ovat yhteiskunnassa kehittyneet.

Silti omien vanhempien käsitys maailmasta on teinillekin läheisin esimerkki siitä, miten elämää eletään.

Lähteenä: Frances E. Jensen: The Teenage Brain. Lue lisää: Minna Huotilainen & Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava, 2017), mediakasvatus.fi

Mikään suodatinohjelma ei estä kiusaamisviestin tai pornolinkin lähettämistä WhatsApp-ryhmässä. Siksi lapselle tulee opettaa, että ihan kaikesta voi tulla puhumaan, sanoo Pelastakaa lapset -asiantuntija Anniina Lundvall.

1. Opettelu vaatii aikaa

Kun lapsi saa ensimmäisen puhelimensa, sen käyttöä pitää opetella yhdessä aikuisen kanssa. Tärkeintä on aloittaa harjoittelu hyvissä ajoin ennen koulun alkua.

Lapsen puhelimelle on järkevää hankkia kunnon kotelo ja suojata ruutu iskunkestävällä kalvolla. Kallista mallia ei kannata ostaa ensipuhelimeksi. 

Liikkeelle päästään peruskäytöstavoista. Milloin puhelimessa pidetään äänet päällä, milloin se laitetaan äänettömälle? Miten puhelimeen vastataan? Milloin hätänumeroon voi soittaa? Miksi sinne ei kannata soittaa pilapuheluja?   

2. Lasta ei voi suojella kaikelta

Jos puhelimessa on nettiyhteys, astuu lapsi sen ansiosta uuteen maailmaan. Koulun alkaessa elämä muuttuu muutenkin monella tasolla. Se kaikki voi tuntua lapsesta vieraalta, joten on tärkeää, että vanhempi kulkee vierellä tukemassa. Ei ole olemassa mitään asiaa, josta lapsi ei voi puhua. Ei kamalaakaan. 

Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea ja suojelua. Jos vanhempi huomaa lapsen käytöksen muuttuneen, häntä kannattaa jututtaa. Onko netissä tapahtunut jotakin? Oletko kiinnittänyt keskusteluryhmässä huomiota johonkin? Koulun tapahtumat heijastuvat usein kännykkäkeskusteluihin.

Lasten kohdalla ajatellaan usein vain riskejä ja ruutuaikaa. Vanhempien tulisi jutella lapsen kanssa myös sisällöstä. 

Mikään suodatinohjelma ei estä pornolinkin lähettämistä.

Vanhemmille tulee usein yllätyksenä, että WhatsApp-porukoiden kautta aikuisten maailma tulee lasten silmille. Suodatin- ja esto-ohjelmat voivat blokata selattavia verkkosivuja, mutta eivät estä esimerkiksi pornolinkin tai vihapuhetta sisältävän viestin lähettämistä kaveriporukan yksityisessä viestiryhmässä.

Lapsen kanssa on todella tärkeää jutella siitä, mitä tehdä, jos puhelimeen tulee outoja soittoja tai omituisia viestejä. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, mutta voi kertoa, että puhelimessa saattaa tulla vastaan hämmentäviä kuvia, videoita ja viestejä. Jos näin käy, siitä voidaan jutella. 

3. Ilmaisia pelejä ei ole

Moni lapsi käyttää puhelintaan ensisijaisesti pelaamiseen ja videoiden katseluun. Niissä aikuisen tehtävä on varmistaa, että sisältö on lapsille sopivaa ja tietää, miten niissä käytetään rahaa. Lapsenkin on hyvä tietää, että ilmaisia pelejä ei ole. Niissä valuuttana ovat ihmisten tiedot. 

Jos lapsi lopettaa pelin pelaamisen, täytyy sovelluksen lisäksi muistaa poistaa myös pelin tili. Näin on helpompi kontrolloida, millaisia tietoja jättää itsestään palveluun, jota ei enää käytä. Sitä tietoisuutta on fiksua opetella pienestä asti. 

4. Digitaalinen maailma on mahdollisuus, ei uhka

Suuri osa lapsista pärjää hienosti netin sisältöjen ja laitteiden kanssa. Olisi ihana antaa kaikille perheille yhteiset säännöt netinkäytöstä ja esimerkiksi sanoa, että kyllä, on järkevää päästää lapsi nettiin vain kotona. Mutta mikä on yhden lapsen kohdalla tarpeellista, on toisen kohdalla aivan ylivietyä. Perustelut eivät saa perustua vain vanhemman ahdistukseen vaan myös lapsen oikeuteen mediaelämään ja vapaa-aikaan. 

Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja verrattuna aikaisempaan.

Puhelimesta ei saa tulla tappelun kohde. Ilmapiiri laitteiden ympärillä on parasta pitää myönteisenä ja kannustavana. Pidän suurena mahdollisuutena sitä, että pienetkin lapset mukana digitalisaatiossa, kun vanhemmat ovat siinä hyvällä tavalla läsnä. Lapsilla on mielettömät mahdollisuudet oppia uusia taitoja, vaikka englannin kieltä, verrattuna aikaisempaan.

5. Lapsella on oikeus yksityisyyteen

Yksityisyys on tärkeä asia lapsellekin. Vanhemman ei tarvitse tarkistaa viestejä ja palveluiden käyttöä varmuuden vuoksi. Lapsella on oikeus yksityisyyteen ja kirjesalaisuuteen, ja sitä on vanhemman kunnioitettava. 

Jos vanhempi haluaa käyttää seurantasovellusta, hänen on voitava perustella se lapselle ja kertoa, että meille on tärkeää tietää, missä liikut. Monelle teini-ikäiselle se voi olla aika hirveä ajatus. 

Jo pienikin saa tietää, ettei salasanoja ja omia tietoja jaeta toisille.

Suurimmat uhat digitaalisessa maailmassa ovat oma tietämättömyys ja välinpitämätön asenne esimerkiksi yksityisyyttä kohtaan. Lapsen tulee oppia pienestä pitäen, että salasanoja ja omia tietoja ei jaeta toisille. Samalla opetellaan, miten luodaan vaikeasti arvattava salasana.

Useimpien somepalveluiden ikäraja on vähintään 12 vuotta. Jos lapsen haluaa kuitenkin haluaa päästää somepalveluihin, on vanhemman vastuulla huolehtia yksityisasetuksista ja siitä, että lapsi ymmärtää millaisesta palvelusta on kyse. Somekanavien yksityisyydestä kannattaa pitää huolta. Lapsen tietojen ei pidä päätyä vääriin käsiin. 

6. Suurin riski on unen puute

Vanhemman ei kannata olla niinkään huolissaan mediasta ja laitteista, vaan ennemmin vähäisestä liikkumisesta, lyhyestä yöunesta ja huonosta ruokavaliosta, jotka voivat liittyä mediankäyttöön.

Tutkimusten perusteella tiedetään, että mobiililaitteen käyttö illalla huonontaa unen laatua ja voi viedä unelta aikaa. Siksi vanhempien pitää olla napakoita: makuuhuone ja uniaika pitää suojata. Pienellekin lapselle voi selittää, että huono unenlaatu vaikuttaa oppimiseen ja aivojen kehitykseen. Siksi kännykkä pysyy yön aikana laturissa tai kännykkäparkissa keittiössä. Pienten koululaisten kanssa aikarajaksi voi asettaa Pikku Kakkosen: iltakuuden jälkeen puhelimet laitetaan parkkiin. Lapsen huoneessa kännykän paikka ei ole öisin edes lomilla.

Ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua.

Monelle lapselle voi tulla öisin viestejä ja kuvia kavereilta. Lapselle on kerrottava, että ei ole sopivaa viestitellä öisin. Silloin on aika nukkua. Yöksi viesten piippausäänet ja huomiovalot kannattaa laittaa pois päältä tai laittaa kännykkä älä häiritse-tilaan.

Jos puhelimeen on piipannut aamulla sata uutta viestiä, kannattaa yhteisistä säännöistä jutella myös lapsen kavereiden vanhempien kanssa. Yhteiset median käytön pelisäännöt voidaan luoda porukalla koulussa ja kaveripiirissä, ja niiden tekemiseen lapset kannattaa osallistaa.

Pieni koululainen tarvitsee rytmin myös vapaapäivinään. Opettajilta olen kuullut, että monissa kouluissa maanantaiaamuisin näkee, miten viikonloppu on mennyt pelatessa ja somettaessa, ja unirytmi on sekaisin. Siksi myös viikonlopuilla on väliä. 

Asiantuntijana Anniina Lundvall Pelastakaa Lapset ry:n Lapset ja digitaalinen media -yksiköstä. 

Vierailija

Lapsen eka puhelin – 6 asiaa, joita vanhempi ei tule ajatelleeksi

Minä ajattelin hankkia lapselle puhelimen, mikä ei ole älypuhelin. Perus parin kympin, voi soittaa ja lähettää tekstarin. Älypuhelimen saa vasta hieman vanhempana, ehkä kolmannelle luokalle. Puhelin ei saa olla salattu salasanoilla, joita en tiedä. Mikäli liittyy facebookkiin, saa liittyä sitten aikanaan (tai mikä sitten onkaan suosiossa), mutta niin liityn sitten minäkin. Se ei estä yksityisesti kiusaamista, mutta toivottavasti lapsi luottaa minuun ja uskaltaa niistä kertoa. Mutta ensipuhelin...
Lue kommentti

Monissa perheissä on tapana antaa lapselle rahapalkinto hyvistä arvosanoista. Palkitaanko teillä hyvästä todistuksesta?

Kommentoi alle, miten juhlitte todistusten jakoa ja koulun päättymistä. Saako lapsi rahaa tai muun palkinnon? Riippuuko palkinto siitä, miten hyviä arvosanat ovat? Millaisia kokemuksia sinulla on; palkittiinko hyvistä arvosanoista? 

 

 

 

 

Kysely

Palkitsetko lapsen hyvistä arvosanoista?

Ei
Ei
56.0%
Kyllä
Kyllä
43.9%
Ääniä yhteensä: 141

Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Mona, 8, on ollut tarkka vaatteistaan jo aivan pienenä.

Joka aamu puoli seitsemältä Mona, 8, herää ja aloittaa pohdinnan. Vaaleanpunaiset Vimman Letti-legginsit, ehdottomasti. Vaaleanpunainen printtipaita, sopii hyvin. Ehkäpä vielä tyllihame kaveriksi?

Mona sommittelee päivän asunsa aina fiiliksen mukaan. Vasta kun kokonaisuus on viimeistä piirtoa myöten valmis, on aika marssia aamiaiselle.

– Kun Mona syntyi, kierrätin hänelle kaikki mahdolliset isoveljen vaatteet. Se oli minusta järkevää, sillä olin ostanut Tatulle värikkäitä, hauskoja vaatteita. Pian kuitenkin huomasin, että Mona oli ihan toisella tavalla kiinnostunut vaatteista kuin veljensä, äiti Viivi Lehtonen kertoo.

Mona on ihanan överi!

Eräänlainen käännekohta oli perheen lomamatka Monan ollessa nelivuotias.

– Hän veti matkalaukusta ylleen monta tylliä, t-paitaa ja korua yhtaikaa. Siitä saakka hän on valinnut itse vaatteensa. Olen itse vähän tylsä ja klassinen pukeutuja, ja nautin, kun näen hänen villejä ja luovia yhdistelmiään. Mona on ihanan överi!

Viime aikoina Mona on innostunut vaatesuunnittelusta. Hän esittelee tekemiään luonnoksia, joita riittää pinokaupalla. Erityisesti häntä kiinnostaa nyt Project Mc2 -sarjan tiedetyttöjen tyyli.

– Aluksi ajattelin, että kaiken maailman Top Model -vihot ovat turhuutta, mutta muotiaiheisten puuhakirjojen avulla Mona on alkanut suunnitella ihan huikeita asukokonaisuuksia, Viivi sanoo.

Mona on mukana Suomen Muotoilukasvatusseuran muotikerhossa, jossa suunnitellaan ja tehdään yhdessä ystävien kanssa lopulta oma mallisto. Mona on tehnyt itselleen samanlaisen asun kuin hänen lempihahmollaan tiedetyttösarjassa.

Äidillä ja tyttärellä on yksi yhteinen trendirakkaus: Minna Parikan kengät. Mona haaveilee kimaltelevista puputennareista, mutta toistaiseksi hän on saanut tyytyä hiukan edullisempiin jalkineisiin.

– Palaamme asiaan, kun hänen jalkansa eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia, Viivi lupaa.