Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Unohda se, mitä luulit tietäväsi koulusta. Meidän Perhe selvitti, mikä siellä on toisin kuin ennen.

1. Kaikkien ei tarvitse oppia samoja asioita

”Kivointa on matikka. Siinä saa itse valita mitä opettelee ja mitä ottaa läksyksi. Välillä opettaja neuvoo kaikille saman sivun, mutta sen jälkeen saa valita muuta. Joskus teen tosi paljon, joskus haluan vähemmän.” Sini, 7, Sipoo

Koulut ovat erilaisia, mutta suunta on yhteinen: kaikkien oppilaiden ei ole enää tarkoitus oppia kaikkia samoja tietoja, ei samalla tavalla eikä samaan aikaan.

Uudessa, nyt elokuussa käyttöön otettavassa opetussuunnitelmassa on paljon tuttuakin. Lukemiseen ja kirjoittamiseen keskitytään ensimmäisillä luokilla, samoin matematiikan perustaitoihin. Mutta muuten väljyyttä onkin aika lailla. Pääpaino on arjen taidoissa: vuoron odottaminen, ryhmässä työskentely ja empatiakyky ovat tärkeämpiä kuin vaikka se, tunnistaako oppikirjasta kaikki lehtipuut.

Jokainen lapsi saa jo alakoulussa valita omia tavoitteita. Joku voi haluta edetä vaikka matikassa muita pidemmälle mutta tyytyä toisessa aineessa minimitasoon. Opettajan vastuu on iso: kukaan ei saisi jäädä oman tasonsa alapuolelle.

Taustalla on ajatus siitä, että yksityiskohtaista koulutietoa tarvitaan elämässä lopulta aika vähän. Kaikkien ei ole syytä osata ulkoa samoja rimpsuja.

”Ennen opeteltiin ulkoa Pohjanmaan joet, koska ne piti oppia. Jos nyt opetellaan ulkoa, se tehdään, jotta opitaan muistamisen metodeja. Tärkeintä on ymmärtää, miksi jotain tehdään.” Apulaisrehtori Jussi Näykki, Rajakylän koulu, Oulu

2. Siellä oppii kaikkea kivaa

Kouluun ei enää mennä ottamaan vastaan opetusta. Siellä opitaan tiedon etsimistä itse, kokonaisuuksien hahmottamista ja ajattelun taitoja.

Paljon puhutussa ilmiöopetuksessakin on kyse juuri siitä. Lapsetkin saavat vaikuttaa siihen, mihin keskitytään ja millä tavalla sitä lähdetään tutkimaan.

Varsinaisia valinnaisia aineita tulee viimeistään viidennellä luokalla, monessa koulussa jo aiemmin. Ja millaisia! Maunulan ala-asteella Helsingissä opiskellaan tänä syksynä esimerkiksi draamaa, retkeilytaitoja ja teknistä piirtämistä.

Tavoitteena on, että jokaisella oppilaalla on koulupäivässä ainakin jotain, joka todella kiinnostaa.

”Kevään ilmiöopetuksen aiheeksi valittiin Maunulassa koulun ystävyyskaupunki Portsmouth. Oppilaiden aloitteesta päädyttiin selvittämään kaupungin merialueen kalojen elämää. Samalla opiskeltiin biologiaa, matikkaa, ympäristöoppia. Taideaineissakin kalat olivat aiheena.” Rehtori Taija Kiesi-Talpiainen, Maunulan ala-asteen koulu, Helsinki

3. Ei tarvitse vain istua paikallaan

Koulussa ovat perinteisesti viihtyneet hyvin oppilaat, joille hiljaa oleminen ja kuunteleminen ovat luonteva tapa oppia. Nyt tiedetään, että on muitakin tapoja.

Enää ei ole niin justiinsa, käyvätkö kaikki luokan oppilaat oppikirjan läpi alusta loppuun. Oppiminen siirtyy yhä enemmän ryhmätuokioihin, älylaitteille ja soveltaviin tehtäviin. Matikanlaskuja voi havainnollistaa vaikka kasaamalla nappeja tai makaroneja.

Oulussa Rajakylän koulun teknologiapainotteisella luokalla opiskellaan muun muassa kaupunkiarkkitehtuuria, robotiikkaa, yrittäjyyttä ja ohjelmointia esimerkiksi rakentamalla kaupungin pienoismalleja mittakaavassa sähköverkostoineen.

Oppilaat opettavat myös toisiaan. Eri-ikäisetkin voivat opetella asioita yhdessä.

Kun jokaisella on mahdollisuus opiskella itselleen luontevalla tavalla, halu oppia kasvaa. Rauhoittumistakin opetellaan, mutta sopivina annoksina.

”Eivät kaikki aikuisetkaan jaksa istua tuntia keskittyen. On hetkiä, jolloin voi vaikka seistä, käydä pienellä kävelyllä, istua lattialla tai hörpätä vettä.” Erityisopettaja ja positiivisen pedagogiikan tutkija Kaisa Vuorinen, Meritorin koulu, Espoo

4. Lapset oppivat, että jokainen on hyvä

”Opettaja on kehunut minua siitä, että olen hyvä tsemppaamaan muita. Muutenkin ope kehuu vaikka silloin, jos tehtävä on ollut vaikea ja silti on tehnyt sen. Se tuntuu hyvältä.” Kaarlo, 10, Helsinki

Positiivisen pedagogiikan perusajatus on, että jokaisella on vahvuuksia ja taitoja. Kun ne huomataan, lapsen itseluottamus ja käsitys omista kyvyistä kasvaa. Koululaiset asettavat itse tavoitteita ja arvioivat edistymistään.

Lapsia kannustetaan huomaamaan myös toistensa vahvuuksia. Onpa hienoa, että ryhmässä on yksi, joka haluaa esiintyä, ja toinen, joka piirtää taitavasti.

Arvioinnissa ei tuijoteta enää sitä, kuka osaa jonkin asian parhaiten. Ennemmin katsotaan, miten lapsi on kehittynyt.

”Perinteisiä kokeitakin on, mutta taitoja voi osoittaa myös paritöissä, suullisissa kokeissa tai työskentelypäiväkirjalla. Ihanaa on, jos jokaiselle löytyy jotain, jossa voi loistaa.” Taija Kiesi-Talpiainen

”Oppilaalla on mahdollisuus onnistua paljossa, vaikka perinteinen akateeminen oppiminen jäisi vähemmälle.” Kaisa Vuorinen

5. Kiusaaminen otetaan vakavasti

”Meillä oli ekaluokalla jokaisella oma kummioppilas kutosista. Minun kummi oli kiva. Me tehtiin esimerkiksi sellaista, että luettiin yhdessä vuorotellen: kummi luki ensin kirjasta yhden sivun ja sitten minä.” Ilmari, 8, Tampere

Olisipa kiva sanoa, että kiusaaminen on loppunut. Se ei ole. Hyvää on, että siihen puututaan entistä tehokkaammin.

Kouluissa kiinnitetään huomiota kaveritaitoihin, ja kummioppilastoiminta luo kaverisuhteita eri-ikäisten välille. Elokuussa alkaa uusi kiusaamista ehkäisevä hanke enkiusaa.fi.

Vakavat kiusaamiset ratkotaan työryhmässä, jossa voi olla mukana esimerkiksi opettajia, koulun muita aikuisia, oppilaita ja vanhempia.

Yksi ongelma on, että aina kiusaaminen ei ole tiedossa. Äitien ja isien rooli tässä on tärkeä: oman lapsen kaverisuhteista pitää olla kiinnostunut, ja huolista on syytä kertoa koululle.

Kouluissa on yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia oppilaita. Surullista on, että nimittelyssä näkyvät joskus oppilaiden vanhempien asenteet.

”Ryhmäyttäminen tarkoittaa, että ollaan myös muiden kuin omien parhaiden kavereiden kanssa. Silloin opetellaan tulemaan kaikkien kanssa toimeen.” Taija Kiesi-Talpiainen

6. Tukea saa – ja se on ihan tavallista

Oppimiseen saa tukea. Pienryhmät, tukiopetus ja osa-aikainen erityisopetus kuuluvat jossain vaiheessa koulua suurelle osalle oppilaista. Tuen saaminen ei tarkoita, että jotain olisi pielessä.

Erityisopetusta voi saada tavallisessakin luokassa, ja oppilas voi vaihdella erilaisten opetusryhmien välillä. Se ei ole aina helppoa, mutta tukee ajatusta koulusta pienoisyhteiskuntana: tämmöisiä me olemme, ja opettelemme toimimaan yhdessä.

Kun kouluterveydenhuollon palveluja karsittiin 1990-luvulla, tilanne jäi vuosikausiksi huonoksi. Nyt suunta on taas vähän parempi. Koululääkäri oli lukuvuonna 2014–2015 käytettävissä liki 90 prosentissa kouluista, kun vielä 2008–2009 prosenttiluku oli alle 70.

Kouluterveydenhoitaja on taas käytettävissä lähes jokaisessa koulussa. Jokainen ekaluokkalainen kutsutaan vanhempineen laajaan terveystarkastukseen, jossa käsitellään lapsen ja perheen vointia.

”Nyt puhutaan henkisestä hyvinvoinnista ja ilmapiiristä. Esimerkiksi esiintymisjännityksestä kärsiville voidaan vetää jännittäjien ryhmiä.” Asiantuntija Kirsi Wiss, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

7. Vanhempi, sinäkin saat osallistua

Ei, koulu ei ole vain lapsen juttu. Mutta ei vanhemmankaan tarvitse niska limassa talkoohommiin ryhtyä. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta. Mitä tänään on tehty, mikä juuri nyt on kivaa?

Koulun alkaessa moni vanhempi on ymmällään, kun päivittäinen kontakti tarhantätiin tai eskariopeen jää pois. On aika kysyä ensin lapselta. Opettajaan saa usein helpoiten yhteyden Wilmalla tai Helmillä.

Useimmissa kouluissa on käytäntönä, että ainakin kerran lukuvuodessa opettaja tapaa erikseen jokaisen lapsen vanhemmat. Myös vanhempainillat ovat tärkeitä.

Ja vanhempainyhdistykseen liittymällä pääsee osallistumaan koulun toimintaan vielä enemmän.

”Älä huolehdi, ettet osaa auttaa läksyissä. Vaikkapa ohjelmointi voi kuulostaa hankalalta, mutta oikeastaan se on loogista ajattelua.” Jussi Näykki

+ 13: Vanhemmat kertovat, mikä yllätti ekaluokalla

8. Ihana ope: ”Ekaluokkalaisen supersankari.”

9. Yhteistyö: ”Opettajan kanssa kemiat toimivat paremmin kuin lastentarhanopettajan kanssa.”

10. Kouluvaarit: ”Isossa kaupunkikoulussa otetaan pienet koululaiset hyvin huomioon. Kouluvaarit ovat alkuvaiheessa mukana jopa välitunneilla.”

11. Taitavat lapset: ”Nykylapset tekevät todella vaikeita tehtäviä. Ja osaavat huikean hienosti!”

12. Tuki herkkikselle: ”Kuinka paljon opettajan ammattitaidolla voikaan auttaa herkkää lasta.”

13. Oma lapsi: ”Se pieni poikanen jaksoi keskittyä!”

14. Pieni ryhmä: ”Tyttö on itsenäistynyt selvästi, pieni ryhmä on parasta! Harmi, että vain erityislapset saavat tämän mahdollisuuden.”

15. Kaverit: ”Niitä löytyi onneksi paljon.”

16. Vanhempainilta: ”Se ja vanhempainvartti olivat heti alkuun paikallaan.”

17. Loppu kiusaamiselle: ”Poikaamme kiusattiin ekapäivinä, mutta se saatiin loppumaan heti opettajien tehokkaalla puuttumisella.”

18. Hyvä porukka: ”Lapsen luokalla autetaan kaveria eikä kukaan jää yksin.”

19. Opetus: ”Se oli yksilöllisempää kuin luulin.”

20. lupa kasvaa omaan tahtiin: ”Loppuvuonna syntynyt lapsi oppi kaiken.”

Meidän Perhe 8/16

Juttuun on haastateltu asiantuntijoina myös heitä: Leena Pöntynen, opetuksen ja kulttuurin erityisasiantuntija, Kuntaliitto; Tuija Metso, erityisasiantuntija, Suomen Vanhempainliitto. Vanhempien sitaatit on poimittu Meidän Perheen kyselystä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tee somesta ja netinkäytöstä normaali puheenaihe kotona. Silloin lapsi kertoo herkemmin ongelmistakin.

1. Juttele netinkäytöstä yleisesti

Ole kiinnostunut lapsen netinkäytöstä yhtä luontevasti kuin vaikkapa koulupäivän tapahtumista. Kun netti on normaali keskusteluaihe, lapsi tottuu puhumaan siitä.

Kysele, millaisia sovelluksia lapsi käyttää ja mistä keskusteluissa jutellaan. Keitä hän somessa ihailee tai seuraa, millaisia kuvia hän itse laittaa nettiin, millaisia blogeja tykkää lukea tai videoita katsoa?

Jos kyselet lapsen netinkäytöstä vain negatiivisessa tai epäilevässä sävyssä, saattaa lapsi alkaa salailla asioita sinulta. Keskustelun avulla luot luottamusta ja saat tietoa lapsen mediankäyttötavoista, kokemuksista ja asenteista.

2. Kiitä ja kuuntele, älä syyllistä

Lapsi ei välttämättä kerro netissä kohtaamastaan kiusaamisesta, jos hän ei usko aikuisella olevan kykyä ymmärtää häntä tai keinoja puuttua kiusaamiseen.

Jos lapsi kertoo nettikiusaamisesta, tue häntä. Kiitä siitä, että hän luotti sinuun ja kertoi asiasta. Kysy ja kuuntele, miten lapsi itse toivoisi, että tilannetta lähdetään selvittämään. Pohtikaa keinoja yhdessä.

Kiusaaminen ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei.

Älä syyllistä netinkäytöstä. Suhtaudu digitaalisiin ympäristöihin uteliaasti. Kiusaaminen ei ole kiinni siitä, onko lapsi netissä vai ei. Osoita hänelle, että ymmärrät sen.

3. Muista lapsen yksityisyys

Kysy lapselta, haluaako hän näyttää sinulle esimerkkejä siitä, millaista loukkaava kohtelu tai kiusaaminen netissä on ollut. Muista, että lapsen ei tarvitse näyttää kaikkia henkilökohtaisia viestejään sinulle.

Viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä.

Voit menettää lapsesi luottamuksen, jos esimerkiksi seuraat hänen viestittelyään sosiaalisessa mediassa. Muista, että viestintäsalaisuus koskee myös lasten viestejä, etkä voi noin vain mennä niitä lukemaan, vaikka yrittäisitkin toiminnallasi vain suojella lastasi. Älä toimi lapsen selän takana esimerkiksi tutkimalla hänen puhelintaan ilman erityisen painavaa syytä.

Jos lapsen netinkäyttö huolettaa, ota asia avoimesti ja rauhallisesti esille ja kerro, mistä olet huolissasi. Olen valmis tukemaan lasta ja hänen hyvinvointiaan mediaympäristöissä.

4. Tallenna ja blokkaa

Kiusaamisviesteihin ei yleensä kannata vastata. Viesti kannattaa tallentaa mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Ruutukaappaus on keino tallentaa mitä kuvaruudulla näkyy. Myös linkit sivustoille tai sivuille, joilla kiusaamista esiintynyt, kannattaa kopioida talteen.

Varmista, että lapsi tietää, miten muita käyttäjiä voi hänen käyttämissään palveluissa estää tai blokata.

5. Muistuta säännöistä

Pohdi lapsen kanssa, miten kurjia tilanteita voitaisiin välttää. Kannusta nuorta arvioimaan myös omaa toimintaansa netissä. Muistuta, ettei loukkaavia sisältöjä, kuten kuvia, videoita, viestejä tai perättömiä huhuja tule jakaa eteenpäin.

Jos toiminta on palvelun sääntöjen vastaista, lapsen kanssa voi yhdessä ottaa yhteyttä palvelun ylläpitoon.

6. Tarkista yksityisyysasetukset

Keskustele lapsen kanssa palveluissa olevista yksityisyysasetuksista ja pohtikaa yhdessä, onko niitä tarpeen muuttaa. Sovellukset ja palvelujen käyttöehdot päivittyvät, joten asetuksia on syytä tarkistaa säännöllisesti, vähintään päivitysten yhteydessä.

7. Älä jää yksin

Nettikiusaaminen on usein yhteydessä koulukiusaamiseen. Esimerkiksi ryhmästä poissulkemisen tai nolaavien kommenttien aiheuttamat kokemukset eivät rajaudu nuoren elämässä vain niihin tilanteisiin, kun nuori on verkossa, vaan ne ovat läsnä tuntemuksina ja olotiloina monin tavoin koulun arjessa.

Kysele lapselta kaverisuhteista ja siitä, miten koulussa menee. Jos nettikiusaaja on samassa koulussa, kannattaa olla yhteydessä kouluun. Jos kiusaamista esiintyy lapsen harrasteporukassa, saata asia harrastustoimintaa vetävän aikuisen, esimerkiksi valmentajan tai ohjaajan tietoon. Pohtikaa ratkaisuja yhdessä.

8. Ota tarvittaessa yhteys poliisiin

Jos toiminta on laitonta, ota yhteys poliisiin.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Millaista on nettikiusaaminen?

  • Nettikiusaaminen tarkoittaa toistuvaa ja tarkoituksellista harmin aiheuttamista netin, kännykän ja muiden laitteiden kautta.
  • Nettikiusaamista ovat mm. pilkkaavat ja uhkaavat viestit, juorujen levittäminen, toisen nimellä esiintyminen ja digitaalisesta yhteisöstä poissulkeminen. 
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton selvityksen mukaan toisten lasten sosiaalinen tuki on usein paras apu kiusatulle.
  • Lapsi voi osoittaa tukea ystävälle pienilläkin nettieleillä, kuten ystävällisillä viesteillä ja positiivisilla kommenteilla lapsen julkaisuihin.  
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alakoululaiselle riittää suihku yleensä muutaman kerran viikossa  ja aina urheilun päätteeksi. Tarpeen se on myös mutakylvyn jälkeen. Kuva:iStockphoto

Kädet pestään saippualla, mutta muuten pienen koululaisen iho ja hiukset puhdistuvat usein ilman pesuaineita. 

Milloin lapsen pitäisi pestä kasvojaan muullakin kuin vedellä?

Pesuneste on tarpeen vasta murrosiän lähestyessä. Pikkulapsen iho on siisti ja tasainen, eikä se rasvoitu. Siksi pesuainetta ei tarvita.

On yksilöllistä, missä vaiheessa murrosikä alkaa ja talirauhaset heräävät. Pesuneste kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun iholle alkaa ilmaantua aknen merkkejä tai ensimmäisiä mustapäitä.

Saako lapsi pestä kasvojaan saippualla?

Saa, mutta perinteiset palasaippuat kuivattavat ihoa. Käsisaippua ei siis ole paras mahdollinen kasvojen pesuun. Lapsille sopivat lasten iholle suunnatut pesu­aineet ja yleensä myös herkän ihon tuotteet.

Milloin lapsen pitäisi käyttää pesuaineita iholle tai hiuksiin?

Pienen lapsen pesuun riittää pelkkä vesi, mutta kädet toki pestään saippualla. Jos iho on selvästi likainen eikä puhdistu pelkällä vedellä, käytetään saippuaa tai pesunestettä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä. Mieto sampoopesu on tarpeen silloin, kun hiukset näyttävät likaisilta. Jos lapsi hikoilee liikkuessaan paljon, hiki on hyvä pestä välillä sampoolla pois, sillä hikisessä hiuspohjassa bakteerit lisääntyvät helposti.

Lapsi sai synttärilahjaksi meikkejä. Ovatko lasten meikit iholle turvallisempia kuin tavalliset?

Kosmetiikan käytöstä syntyy hyvin harvoin mitään ongelmaa. Hajusteille tai säilöntäaineille allergisoituminen on tavallisin niihin liittyvä pulma. Se on kuitenkin melko harvinaista.

Jos meikeillä leikkii, ne pitää pestä pois. Se onnistuu pesunesteellä tai perusvoiteella. Kasvovesiä tai puhdistusmaitoja ei siis välttämättä tarvita.

Jos suvussa on taipumusta akneen, voiko sitä ehkäistä ihonhoidolla jo ennen murrosikää?

Aknen syntymistä ei voi ehkäistä omilla valinnoilla, kuten ihonhoidolla tai ruokavaliolla. Lievän alkavan aknen laajuuteen voi kuitenkin vaikuttaa. Hoidoksi riittää huolellinen puhdistus.

Täytyykö lapsen ihoa aina kosteuttaa kosteusvoiteella?

Ihoa ei tarvitse rasvata, ellei se ole kuiva. Monilla suomalaisilla iho kuitenkin kuivuu erityisesti talvisin. Perusvoiteesta ei ole haittaakaan. Usein luullaan, että rasvattu iho lakkaa huolehtimasta kosteudestaan itse, mutta se ei pidä paikkaansa.

Asiantuntija iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta.

Vierailija

Lasta ei tarvitse hangata saippualla – pesuun riittää yleensä pelkkä vesi

Jaa jaa.. No meillä kun neljä mukulaa oikeasti leikkii ja ulkoilee ihan oikeassa luonnossa, jossa on mutaa ja pihkaa ja kuraa niin kyllä siinä saippuaa tarvitaan. Eilen oli sipulien ja porkkanan nosto ja lapset jälleen päästä varpaisiin mullassa ja mustia. Hauskin leikki on raahata metsästä kauheita puolimätiä karahkoja isälle polttopuiksi. Juu, ei varmaan tarvi saippuapesua jos ne istuu sievästi hiekkalaatikolla tai keinuu keinuissa, mutta kaikki lapset ei näin tee. Toisekseen kyllä jo eka-...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.