Kaikkia kiukuttaa joskus. Kuva: iStockphoto

Uhmaikäisen itkupotkuraivarit saavat joskus aikuisenkin kyyneliin.

1. Se kuuluu kehitykseen

Aamukiireessä vanhempi haluaa nopeuttaa kaksivuotiaan pukeutumista ja auttaa napin kiinni.

Virhe! Lapsi riisuu ja aloittaa kaiken alusta, eikä aikuinen saa puuttua operaatioon.

Pari–kolmevuotiaana lapsen oma tahto kehittyy voimakkaasti. Uhmaiän sijaan voisikin puhua kauniimmin tahtoiästä. Se kuuluu lapsen kehitykseen.

Tässä iässä lapsi oppii nopeasti uusia asioita. Se merkitsee myös uudenlaista itsenäistymisvaihetta, jossa on mahdollisuus irtautua vanhemmasta ja testata rajoja. Lapsi muodostaa käsitystä itsestään, taidoistaan ja siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Kiukku syntyy usein siitä, kun lapsi ei osaakaan vielä haluamaansa tai ei saa tahtoaan läpi.

2. Raivopäitä ja viilipyttyjä

Yksi parivuotias heittäytyy lähtötilanteissa aina lattialle karjumaan, jos vaatteet eivät mene sovinnolla päälle. Toinen samanikäinen ei ole moksiskaan vaan antaa äidin auttaa, vaikka vähän harmittaakin. Kaikilla uhma ei ilmene yhtä voimakkaana.

Vanhemman temperamentti vaikuttaa siihen, millaisia arjen tilanteista tulee.

Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, miten herkästi lapsi kiivastuu. Toiset lapset ovat helpommin ärtyviä ja tulistuvia, toiset taas vauvasta asti viilipyttyjä.

Myös vanhemman temperamentti vaikuttaa siihen, millaisia arjen tilanteista tulee. Toisten aikuisten on helppo pysyä rauhallisina tulistuvankin lapsen kanssa, kun joku taas hiiltyy herkästi itsekin.

Jos sekä lapsi että vanhempi ovat rauhallisia, arjessa voi onnistua luovimaan hyvinkin niin, ettei isoja raivareita tule. Voimakkaan uhman puute ei siis ole syy huoleen.

3. Tunnusta lapsen tahto

Mitä tehdä, kun lapsi taas kerran makaa eteisessä ja karjuu, ettei halua ulos? Lapsen tahdon sanallinen vahvistaminen on usein toimiva tapa. Vanhempi voi todeta neutraalilla äänensävyllä: Niin, et halua lähteä ulos.

Näin vanhempi osoittaa, että kuulee ja ymmärtää lasta. Hän ei lähde haastamaan tai selittämään pois lapsen tunnetta. Usein se riittää laukaisemaan tilanteen, vaikka lapsi ei saisikaan tahtoaan läpi.

Pitkät selittelyt ja perustelut eivät yleensä mene tunnekuohussa perille, mutta joskus yllättävä huumori tai pieni hämäys voi toimia. Kokeile kiinnittää lapsen huomio ihan muuhun: Katsopa, mikäs lintu tuolla onkaan?

4. Älä jätä lasta yksin

Jos raivoava lapsi vahingoittaa itseään tai muita, se pitää jämäkästi mutta lempeästi estää. Tarvittaessa lapsi pitää nostaa syliin pois tilanteesta.

Pieni lapsi ei opi mitään siitä, että hänet laitetaan yksin miettimään.

Rangaistukset kuten jäähy eivät toimi, ellei aikuinen mene lapsen mukaan toiseen huoneeseen ja auta lasta rauhoittumaan. Pieni lapsi ei opi mitään sillä, että hänet laitetaan yksin miettimään. Tunteen vallassa hän on ennen kaikkea keinoton ja tarvitsee aikuisen tukea.

Joitakin lapsia luja syliote voi auttaa rauhoittumaan. Joitakin taas kosketus raivostuttaa entisestään. Kannattaa kuunnella ja kunnioittaa lapsen rajoja. Älä ota väkisin syliin, vaan pysy lähellä.

5. Huomaa hyvä lapsessa

Pieni lapsi kaipaa vanhemman huomiota. Jos hän kokee saavansa sitä parhaiten sillä, että tekee jotakin kiellettyä, voi syntyä ikävä kierre.

Kun lapsi selvästi yrittää vain hakea huomiota uhmaamisella, joskus parhaiten tepsii reagoimatta jättäminen. Se ei tarkoita, että lapsi hylättäisiin, vaan sitä, että sivuuttaa huonon käytöksen ja vahvistaa sen sijaan sitä, mitä lapsi tekee oikein.

Lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli raivokohtauksesta. 

Lapsi tarvitsee paljon myönteistä huomiota kokeakseen, että on kiva ja rakastettava ja kelpaa sellaisena kuin on – myös tunnekuohun vallassa. Raivokohtaus on lapsellekin vaikea tilanne. Häntä on harmittanut tosi rankasti ja hän tarvitsee apua päästäkseen siitä yli.

6. Pysy rauhallisena

Huutaminen ja uhkailu eivät auta lasta rauhoittumaan. Ne kertovat vain aikuisen keinottomuudesta. Hengitä syvään, laske vaikka kymmeneen ja pyri säilyttämään maltti. Jos joudut kantamaan lapsen pois kielletystä paikasta tai estämään häntä vaikkapa lyömästä, älä silti kohtele lasta kovakouraisesti.

Kaikilla on hetkiä, jolloin pinna palaa herkemmin. Nälkäisenä, univelkaisena ja stressaantuneena voi tuntua raskaalta ottaa rajua uhmaa vastaan. Yritä huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi.

Kun päässä kiehuu, kannattaa pyytää toinen aikuinen hoitamaan tilanne, jos vain mahdollista. Jos perheessä ei ole toista vanhempaa, voisiko naapuria, sukulaista tai omaa vanhempaa pyytää tueksi?

Jokainen on joskus väsynyt ja neuvoton. Kannattaa pyytää ajoissa apua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni hiljentää kitisevän lapsen ruokakaupassa antamalla hyllystä välipalaa ja maksaa kääreet kassalla.

Onko maksamattomien ostosten syömisessä kyse taaperon tarpeiden tyydyttämisestä vai tapakasvatuksesta? Aihe käy tunteisiin Vauvan AV-palstalla.

Keskustelun perusteella molemmista. Moni palstalainen on vahvasti sitä mieltä, että hyllystä syöminen ja jonossa korkkaaminen johtavat siihen, lapsesta tulee kärsimätön ”kaikki mulle ja heti” -tyyppi. Kiukuttelua sietämättömien vanhempien käytöksen arvellaan olevan myös osa isompaa ongelmavyyhtiä: lapset totutetaan siihen, että joka ikinen hetki saa joko mussuttaa herkkuja tai räplätä jotain laitetta.

Toiset taas puolustelivat kantaansa sillä, että lapsi ei ole kone, eikä käytäntö aiheuta lisävaivaa myyjälle. Mitä sanovat kauppias ja muut myymälöiden edustajat?

– Perustapa toimia on toki se, että maksetaan ensin ja syödään vasta sen jälkeen. Vanhempi voi myös varata mukaansa jotain pientä välipalaa, Kimmo Nikula, Alepa- ja S-marketien ketjujohtaja HOK-Elannosta sanoo. Samaa mieltä ovat myös Lidlin viestintäassistentti Katja Kuikka ja Koivuhaan K-supermarketin kauppias Kari Auramo.

– Myymälän näkökulmasta se ei ole toivottavaa, että tuotteita syödään ennen maksamista. Meillä esimerkiksi hedelmät ja kappalehinnalla myytävät paistopistetuotteet punnitaan vasta kassalla, joten näitä ei tietenkään voi syödä ennen maksamista, Kuikka toteaa.

Kaikilta kolmelta riittää kuitenkin ymmärrystä hätätilanteissa, esimerkiksi jos lapsi on kipeä.

– Jos hätä on suuri, niin toki lapselle voi vaikka banaanin antaa. Mutta mieluiten niin, että ensin kysytään myyjältä, onko se ok, Nikula pohtii. Myös Kuikka toivoo, että tällaisista poikkeustilanteista ilmoitetaan myyjälle.

– Kun näen, että on niin sanotusti tilanne päällä, niin voin itsekin kuoria mandariinin ja tarjota sitä lapselle. Toisinaan myös ystävällisesti opastan villimpiä viikareita, miten kaupassa käyttäydytään, esimerkiksi irtokarkkeja ei voi noin vain napsia. Moni vanhempi onkin kiitellyt jälkikäteen ja nyt nämä samat lapset aina moikkaavat iloisesti, Auramo sanoo.

Hän lisää, että kokenut myyjä havaitsee helposti jos jo syöty tai juotu tuote on tarkoitus maksaa kassalla.

– Tällöin asiakas yleensä toimii avoimesti. Myymälävarkaat sen sijaan herkuttelevat nopeasti ja heittävät tyhjät pakkaukset kiireesti hyllyjen väliin.

Vierailija

Saako lapsi syödä ostosta ennen maksamista? Ruokakauppiaat kertovat

Vierailija kirjoitti: Yhdysvalloissa saa shopping cookiesin tms lapselle. Kun lapsi istuu hiljaa, äitikin ostaa enemmän. Suomi on niin sääntö-Suomi ja Junttilan perähikiä. Miksei äiti voi itse ottaa mukaan sitä shopping cookieta? Suomessa ihmiset on tottunut siihen ettei mitää tarvitse tehdä itse ja aina kaikki pitää saada ilmaiseksi. Vanhempien tehtävä varata lapselle eväät mukaan jos ei lapsi pysty yhtä kauppareissua olemaan kiltisti.
Lue kommentti
Vierailija

Saako lapsi syödä ostosta ennen maksamista? Ruokakauppiaat kertovat

Vierailija kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Yhdysvalloissa saa shopping cookiesin tms lapselle. Kun lapsi istuu hiljaa, äitikin ostaa enemmän. Suomi on niin sääntö-Suomi ja Junttilan perähikiä. Miksei äiti voi itse ottaa mukaan sitä shopping cookieta? Suomessa ihmiset on tottunut siihen ettei mitää tarvitse tehdä itse ja aina kaikki pitää saada ilmaiseksi. Vanhempien tehtävä varata lapselle eväät mukaan jos ei lapsi pysty yhtä kauppareissua olemaan kiltisti. Ei hyvää...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tietyt ominaisuudet ennustavat sitä, miten hyvin ihminen menestyy elämässä. Miten näitä piirteitä voi lapsessa tukea?

Elämäntaidoilla ja asenteilla voi olla ratkaiseva merkitys siinä, miten hyvin pärjää elämässä. Brittitutkijoiden mukaan tietyt ominaisuudet aikuisilla ennustavat terveyttä, hyvinvointia ja taloudellista menestystä riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat elämässä on muuten.

Yhdysvaltalaisessa Pnas-tiedejulkaisussa julkaistusta tutkimuksesta kertoi Helsingin Sanomat.

Tutkimuksessa eritellyt viisi elämäntaitoa ovat tunnollisuus, sinnikkyys, hallinnan tunne, optimismi ja tunne-elämän tasapainoisuus. Tutkijoiden mukaan kyse on enemmän opittavissa olevista elämäntaidoista kuin pysyvistä luonteenpiirteistä.

Miten näitä taitoja voi kasvatuksessa tukea?

1. Tunnollisuus

Tunnollinen ihminen ottaa vastuuta ja hoitaa nekin tehtävät, jotka eivät juuri sillä hetkellä tunnu mielekkäimmiltä. Lasten arjessa tunnollisuutta vaativat esimerkiksi koulutehtävät, pitkäjänteinen harrastaminen, kotityöt tai lemmikin hoitaminen.

Koululaisen itsekuria ja opiskelutaitoja voi vahvistaa vaikkapa sopimalla läksyjenluvulle periaatteet, joista pidetään kiinni.

2. Sinnikkyys

Vanhempi ei voi suojata lasta kaikilta vastoinkäymisiltä, eikä se ole onneksi tarpeenkaan. Kolhut ja pettymykset kuuluvat elämään.

Sinnikäs lapsi ei lannistu vastoinkäymisistä. Sitkeys on osin synnynnäinen piirre, mutta sitä voi myös tukea kehumalla lasta yrittämisestä, ei vain onnistumisista. Pienten pettymysten kokeminen turvallisesti yhdessä opettaa lapselle, että ikävistä tunteista pääsee yli.

Psykologit käyttävät termiä resilienssi, jolla kuvataan ihmisen kykyä selviytyä vaikeuksista. Se on prosessi, joka käynnistyy vasta vastoinkäymisten myötä, sanoo ranskalainen psykiatri ja neurologi Boris Cyrulnik.

3. Hallinnan tunne

Menestymiseen liitettiin tutkimuksessa tunne siitä, että kykenee hallitsemaan elämänsä eri osa-alueita ja tilanteita. Lapsilla hallinnan tunnetta luovat turvalliset, toistuvat rutiinit sekä sopiva määrä vastuuta ja vapauksia.

Pienet lapset voivat tavoitella hallinnan tunnetta myös kehittämällä erilaisia rituaaleja ja päähänpinttymiä. Sellainen voi olla vaikkapa tapa pukea sukat ennen housuja tai juoda maito aina sinisestä mukista, kertoo psykoterapeutti Raul Soisalo. Hassut tavat kuuluvat normaaliin kehitykseen ja jäävät yleensä itsekseen pois. Niistä ei tarvitse erikseen opetella eroon, elleivät ne haittaa arkea.

4. Optimismi

Onnellisuus ja positiivinen elämänasenne ovat taitoja, joita voi harjoitella. Esimerkillä on paljon väliä: Miten itse suhtaudut maailmaan? Onko kuppisi puolityhjä vai puolitäysi? Ovatko mahdollisuudet haasteita vai esteitä?

Onnentunteita voi tietoisesti lisätä huomaamalla hyvät hetket ja juttemalla niistä ääneen.

5. Tunne-elämän tasapainoisuus

Brittitutkijoiden aineistossa tasapainoisuudella tarkoitetaan neuroottisten piirteiden vähäisyyttä. Neuroottisuus voi olla esimerkiksi liiallista huolestumista, varautumista pahimpaan tai varuillaoloa, Hyvä Terveys -lehden jutussa sanotaan.

Varautunut ja arka lapsi hyötyy kasvatuksessa erityisen paljon vanhemman tuesta ja rohkaisusta, selvisi psykologi Maryam Zarra-Nezhadin väitöstutkimuksesta. Vähättelevä kasvatustyyli voi sen sijaan lisätä taipumusta ahdistuneisuuteen.

Helposti hiiltyvä kuumakalle puolestaan tarvitsee aikuisen esimerkkiä ja apua oppiakseen hillitsemään itseään, tässä jutussa kerrotaan.

Vierailija

Opeta lapsellesi nämä 5 elämäntaitoa, niin hän pärjää aikuisena

Kaikki nuo eivät kehity hyviksi vaikka miten opettaisi, vaan voi jäädä keskinkertaiseksi. Ilman opetusta jopa heikoiksi. Riippuu paljon lapsen kyvyistä! Lapseni on mielestäni kyvykäs. Lapsellani on luotaisesti kolme hyvää ominaisuutta ja kahden kanssa menemme keskitasolla, joten ehkä tosiaan voisin yrittää enemmän vanhempana tavoitellla huippua! Lapsen onnellisuus on kuitenkin tärkeintä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Levoton känkkäränkkä vierailulla?

Vieraileeko teilläkin aika ajoin iltavilli, riehupetteri tai levoton känkkäränkkä? Juuri kun piti rauhoittua nukkumaan, alkaakin hillitön hepuli? Sukujuhlissa juostaan rallia rämäpäänä? Vieressäsi konsertissa tai kylässä istuu kihisevä kiemurtelija? 

Lapsen olla vaikea ottaa vastaan aikuisen sanallisia rauhoittumispyyntöjä, varsinkin jos ne tulevat käskymuodossa: Rauhoitu nyt! Aika mennä nukkumaan. Pysy paikallasi. Lopeta juokseminen! 

Kieltäminen ja käskeminen on lapsen tunnetilan kieltämistä. Silloin on luonnollista, että rauhoittumisviesti ei mene perille.

Lapsi ottaa vauhtia vanhemmasta, ja riehuminen tai levoton käytös alkaa, kun vanhempi keskittyy johonkin muuhun, perheellä on kiire tai lapsi ei osaa käsitellä omaa jännittynyttä oloaan. Siksi vanhemman läsnäolo on ensiarvoisen tärkeää.

Yhteistyöllä ja sanoittamalla lapsen oloa voi yllättävästi olla toivottu vaikutus, ja se voi ohjata lapsen pois riehaantumisesta: ”Sinun tekisi nyt mieli vain juosta ja huutaa, eikä mennä ollenkaan nukkumaan”. 

Lapsen rauhoittamisessa tärkeää on rauhoittaa ensin itsensä.

Kosketus on paras ja luontevin tapa rauhoittaa lasta. Selkä, pää, kyljet ja jalkojen ulkosyrjät ovat kehon rauhoittavia paikkoja. Kosketus vapauttaa oksitosiinihormonia, joka lieventää pelkoja ja hermostuneisuuden tunnetta.

Lapset peilaavat aikuisen käytöstä, ja siksi lapsen rauhoittamisessa on tärkeää rauhoittaa ensin itsensä. Muutama syvä uloshengitys ja hengitystahdin hidastaminen rauhoittaa kummasti myös aikuisen mieltä. Samalla rauhallisempi hengitystahti tarttuu myös lapseen.

Kokeile näitä:

  • Arki-illan villiintymistä voi ennalta ehkäistä olemalla lapsen puolisen tuntia heti töiden jälkeen. Silloin laitetaan puhelin pois, siirretään ruuanlaittoa puolella tunnilla, ja ollaan läsnä – jutellaan tai leikitään ja kuunnellaan lasta.
  • Kun hengitys rauhoittuu, koko lapsi rauhoittuu. Hengitysrytmiä voi rauhoittaa mielikuvaharjoitusten avulla; kuvitelkaa uloshengitys pitkänä alamäkenä, jota pitkin voi vapaasti pyöräillä, hiukset kypärän alta hulmuten.
  • Syli on itsestään selvin, mutta varsinkin isommilla lapsilla helposti unohtuva rauhoittumiskeino. Jos pelkkä sylittäminen ei riitä, voi lasta hieroa, rutistaa, painella ja silitellä kevyesti. Varioimalla kosketuksen tapaa, saa lapsen keskittymään kosketukseen pidempään. Ja hei, myös isompaa lasta voi heijata sylissä!
  • Silittäminen tehoaa lähes aina. Anna lapsen maata kyljellään ja silitä rauhallisesti lasta päälaelta alas selkärankaa pitkin kohti häntäluuta, hiero ja painele kevyesti jalkateriä tai sivele lapsen kulmakarvoja rauhallisesti peukaloilla tai etusormilla.
  • Jos lapsi osaa kertoa, mistä kohtaa vartalossa tuntuu kireältä tai levottomalta, voi vanhempi asettaa kätensä sinne ja pyytää lasta hengittämään oman riehumisentunteensa tai kireytensä vanhemman muodostamaan käsikuppiin.
  • Satuhieronta on lapsen ja vanhemman yhteinen hetki. Satu kerrotaan lapsen selkää koskemalla: Piirretään selkärankaa myötäilevä joki, painellaan mörön askeleet lapaluihin tai silitetään ohi lentävän linnun siipi kylkiin. Satuhieronta ei ole kutittamista, vaan turvallisen vankkaa ja rauhallista koskettamista.
  • Lapselle voi valmistaa hemmottelevan ja rauhoittavan jalkakylvyn. Varsinkin erityisherkät lapset rahoittuvat jalkakylvyn avulla: Tietoisuus laskeutuu alas lapsen päästä jalkoihin, ja sähköinen ja levoton olo vaihtuu veden miellyttävän painottomaan tunteeseen.

Vinkit lapsen rauhoittamiseen antoivat kehotunneterapeutti ja diplomivyöhyketerapeutti Tiina Rytkönen, tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja ja kirjailija Elina Kauppila sekä psykofyysinen hengitysterapiaohjaaja ja tunnekehoterapeutti Sari Saario.

Lapsi oppii lähdekritiikkiä kuten mitä tahansa muutakin: vanhemman avustuksella.

Lapsi googlaa älypuhelimellaan itsensä valeuutissivustolle tai päätyy pelatessaan klikkaamaan kyseenalaista linkkiä. Vanhempi säikähtää. Miten tätäkin nyt pitäisi käsitellä?

Ihan kuten mitä tahansa muutakin asiaa: olemalla perillä lapsen tekemisistä ja keskustelemalla siitä, neuvoo Faktat tiskiin! Suomalaisen faktantarkistuksen käsikirja -kirjan kirjoittaja Tuomas Muraja

– Neuvoni on, että lapsen kanssa pitää kommunikoida aiheesta kuin aiheesta niin, että hän sen ymmärtää. Jos lapsi näkee vaikkapa bussissa raivoavan sekakäyttäjän, pitää tilanne minusta selittää auki silloinkin, Muraja sanoo.

– Pelotteluun ja varoitteluun ei kannata lähteä, sillä netissä on älyttömän hienot mahdollisuudet. Siksi lähtisin niistä liikkeelle. Mutta netti ei korvaa opettajan läsnäoloa.

”Pelotteluun ja varoitteluun ei kannata lähteä.”

Murajalla itsellään on 6- ja 8-vuotiaat lapset. Isänä hän on todennut, että aiheet pysyvät, muoto vain vaihtuu: netistä puhutaan nyt samalla tavalla kuin videoista ja peleistä vuosikymmeniä sitten.

– Omat lapseni seuraavat tubettajia, erityisesti pelikanavia. Niissä saatetaan kiroilla ankarasti. En ole näistä sivustoista kovin huolissani, mutta ne ovat esimerkki siitä, miten helposti netissä voi ajautua mihin tahansa. 

Juttele lapsen kanssa ainakin näistä:

  1. Lapsille voi opettaa kritiikkiä aivan samalla tavalla kuin harjoitellaan, mikä on sanomalehti, mikä televisio. Lähde liikkeelle perusohjeista: Millainen otsikko jutussa on? Onko jutussa viittauksia lähteisiin, löytyykö linkkejä? Kuka jutun on kirjoittanut? 
  2. Jos jutussa ei näy, kuka on sen kirjoittanut, on syytä pohtia uudelleen sen uskottavuutta. Samoin kannattaa toimia, jos jutussa ainoastaan väitetään asioita, mutta siinä ei ole linkkejä eikä viittauksia lähteisiin.
  3. Jos jutussa kehotetaan etsimään tietoja jostakusta ihmisestä, on se todennäköisesti tehty pahassa tarkoituksessa. Tällainen tiedonhakukehotus on yksi keskeisimpiä valeuutisen elementtejä.

Vierailija

Mitä teen, jos lapsi googlaa valeuutisia?

"Jos jutussa ei näy, kuka on sen kirjoittanut, on syytä pohtia uudelleen sen uskottavuutta. Samoin kannattaa toimia, jos jutussa ainoastaan väitetään asioita, mutta siinä ei ole linkkejä eikä viittauksia lähteisiin." Eli jos ns. uutisen kirjoittajaksi on merkitty esim. IL-työryhmä ja lähteeksi ilmoitetaan jonkun facebook-päivitys tai ammattianarkistin twitter-viesti, on kyseessä puhdasoppinen valemedia ja kaikkiin kyseisen sivuston "uutisiin" on syytä suhtautua siltä pohjalta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.