Kaikki tunteet vihasta kateuteen ovat sallittuja, mutta ne eivät oikeuta käyttäytymään miten tahansa, Juulia Lahdensuo sanoo.

Jos lapsi raivostuu pelissä häviämisestä aina niin, että alkaa heitellä pelinappuloita, muut lapset eivät uskalla pyytää häntä pelaamaan. Tämä on yksi esimerkki siitä, miksi jokaisen aikuisen kannattaa opettaa lapselleen tunnetaitoja.

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteita. Esimerkiksi suuttumusta on opittava ilmaisemaan niin, ettei siitä aiheudu merkittävää harmia itselle tai muille.

Tunnetaitoja  opetellut  lapsi osaa myös mukautua muiden tunnetiloihin ja pystyy lohduttamaan surullista kaveria silloinkin, kun on itse riehakkaalla tuulella. Taitoja opetetaan etenkin helposti kiukustuville lapsille, mutta ne ovat yhtä tärkeitä myös niille, jotka ilmaisevat tunteitaan hyvin vähän.

Tunteiden säätely ei tarkoita sitä, että ne pitäisi kätkeä.

Tunnetaitoja on alettu pitää tärkeinä siinä missä äidinkieltä tai matematiikkaakin. Niiden opettelu on lisätty uuteen opetussuunnitelmaan, ja niitä harjoitellaan koulussa esimerkiksi leikin ja draaman avulla.

Tunteiden säätely ei tarkoita sitä, että ne pitäisi kätkeä. Kaikki tunteet vihasta kateuteen ovat sallittuja. Jokaista tunnettaan kannattaa arvostaa, koska ne kertovat tarpeista ja kokemuksista. Siitä saa tulla paha mieli, että joku kohtelee väärin, rikkoo vaikkapa leikin sääntöjä. Tunteet eivät kuitenkaan oikeuta käyttäytymään miten tahansa.

Tunnetaitoja voi harjoitella lapsen kanssa nimeämällä tunteita.

Lasta ei silti pidä syyllistää sanomalla, kuinka hänen kiukustaan tuli kaikille paha mieli. Älä myöskään tukahduta lapsen tunteita sanomalla “älä itke” tai että “älä nyt tuollaisesta hermostu”.

Tunnetaitoja voi harjoitella lapsen kanssa nimeämällä tunteita. Kiukkuisen lapsen kanssa voi jutella siitä, tunteeko hän mielestään kiukkua vai vihaa ja missä kohdassa kehoa tunne tuntuu.

Lapsen kanssa kannattaa pohtia sitä, mistä suuttumus johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko se, että puhal­telee hetken ilmaa, menee toiseen huoneeseen rauhoittumaan, laskee kymmeneen tai tulee syliin?

Lapsi oppii tunteiden ilmaisemista vanhemmiltaan, ja siksi on tärkeää, että vanhempi puhuu myös omista tunteistaan. Lapselle voi kertoa, että hänen kanssaan leikkiminen tuntuu mukavalta tai että töistä myöhästyminen harmittaa.

Kannattaa jutella myös siitä, miten tunteita ilmaistaan eri tilanteisiin sopivalla tavalla. Synttäreillä saa riehaantua ilosta mutta julkisessa tilassa ei voi iloisenakaan hyppiä pöydillä.

Tunnetaidot kehittyvät yksilöllisesti. Tunnen ekaluokkalaisia, jotka eivät suutu hävittyään jalkapallopelissä. Toisaalta jotkut menettävät malttinsa vielä aikuisenakin. Opettelu jatkuu läpi elämän.

Psykologi Juulia Lahdensuo on ollut kehittämässä tunnetaitoja opettavaa Seikkailujen Saari -peliä (Oppi&ilo 2016).

Meidän Perhe 10/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Muutokset ja stressi kuuluvat myös lapsen elämään. Niitä ei ole kuitenkaan tehty yksin selätettäviksi.

Ero, työttömyys, asuinpaikan vaihdos. Elämään mahtuu monia mullistuksia, jotka vaikuttavat myös lapsiin. Kuinka pieni niistä selviytyy?

Viime vuosina psykologit ovat lisääntyvissä määrin huomauttaneet, että vastoinkäymisten kohtaaminen voi olla jopa hyvä asia. Haasteiden selättäminen nimittäin kasvattaa resilienssiä, eli kykyä selviytyä ja sopeutua muutokseen sekä jatkaa eteenpäin.

Taipumus sinnikkyyden määräytyy lapsen temperamentin mukaan, mutta myös ympäristöllä on suuri vaikutus. Meidän Perheen taannoin haastattelema psykiatri ja neurologi Boris Cyrulnik kertoi, ettei resilienssiä ei voi istuttaa lapseen.

– Se on prosessi, joka käynnistyy vasta vastoinkäymisten myötä.

Kohtuullinen stressi kuuluu elämään

Buffalon yliopiston tutkimusten mukaan eniten resilienssiä on niillä, jotka ovat kokeneet kohtalaista stressiä läpi elämän. ”Kohtuudella se, mikä ei tapa, vahvistaa”, tutkijat kiteyttävät.

Syy voi heidän mukaansa stressihormoni noradrenaliinissa. Sen on kohtuullisina määrinä huomattu parantavan muistia ja helpottavan oppimista. 

– Jos äiti olisi koko ajan vieressä, aivot saisivat liiankin vähän ärsykkeitä eivätkä kehittyisi. Stressi kuuluu elämään, myös Cyrulnik kertoi.

Mutta entä jos lapsi joutuu kokemaan sellaista, mitä yhdenkään lapsen ei toivoisi kokevan?

Onnettomuudet, sairastuminen, väkivalta ja hyväksikäyttö ovat osa joidenkin lasten maailmaa, vaikka sitä ei haluaisi ajatellakaan.

Liiallinen stressi on monien tutkimusten mukaan lapselle haitallista. Pahimmillaan lapsuuden traumaattiset kokemukset tuovat aikuisuuteen paljon haasteita. 

Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin todistavat, ettei maailma ole mustavalkoinen, eikä vaikea lapsuus määrää koko aikuisuutta.

Minnesotan yliopiston tutkimuksen mukaan esimerkiksi taloudellisesti epävarmassa perheessä kasvaneet ovat keskimääräistä taitavampia priorisoimaan. He eivät ole perfektionisteja, vaan osaavat suhteuttaa tekemisensä muita paremmin tilanteeseen.

Psychology Todayssa kerrotaan, että haastavissa oloissa kasvaneet ovat myös keskimäärin parempia arvioimaan uhkaavien tilanteiden riskejä ja ymmärtämään toisten tunteita.

Haasteista hyvin selviytyviä lapsia yhdistää kuitenkin yksi asia: aikuisten tuki.

Samaa huomauttaa myös Cyrulnik. Hänen mukaansa kovistakin riskioloista voi selviytyä, jos ympärillään on välittäviä ja arvostavia ihmisiä.

Kaipaatko vinkkejä siihen, miten olla hyvä vanhempi silloin, kun omat voimat ovat lopussa? Lue lisää täältä.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Olen vuoden ja kahden kuukauden ikäisen lapsen äiti ja odotan toista lastamme. Raskaus on ollut hankala: voin huonosti, joudun lepäämään paljon ja saan helposti supisteluja esimerkiksi kantamisesta. Esikoiseni haluaa minulta paljon huomiota, ja se on välillä vaikeaa. Miten selitän näin pienelle, ettei äiti voi nyt ottaa syliin? Miten sanoitan hänelle, että äiti kyllä rakastaa, mutta ei pysty kantamaan tai että vatsaa täytyy nyt varoa? Samoin mietin tulevaa vauva-aikaa: voiko näin pienen isosisaruksen saada ymmärtämään, että hän on edelleen yhtä tärkeä, vaikkei pääsekään syliin aina tahtoessaan?

Huoli pienestä

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila:

Teet tärkeitä huomioita esikoisesi kannalta. Odotusajan väsymys ja pahoinvointi saattavat kyllä vaikuttaa sillä hetkellä myös vanhemmuuteen. Nämä ovat kurjia mutta onneksi ohimeneviä haasteita!

Yksivuotias ei vielä ymmärrä asian taustaa. Hän huomaa vain, että jokin on muuttunut ja reagoi siihen. Äidin sylistä torjutuksi tuleminen saattaa saada hänet takertumaan tai kiukuttelemaan, sillä hänelle se merkitsee epäjohdonmukaista vastaamista kiintymystarpeisiin.

Pysyttele kiukun tullen rauhallisena ja lempeänä ja suhtaudu harmiin ymmärtäväisesti.

Pysyttele kiukun tullen rauhallisena ja lempeänä ja suhtaudu harmiin ymmärtäväisesti. Ota lapsen tunne vastaan, reagoi, lohduta ja sanoita tilannetta. Hän ei koe niin suurta hylätyksi tulemisen tunnetta, kun pidät yhteyttä yllä, vaikka et voisikaan juuri silloin nostaa häntä syliin.

Pysyvyys on nyt korostuneen tärkeää. Pyri pitämään arkenne rutiinit kohdillaan. Huolehdi, että yhteistä leikkiä, syliä ja hellyyttä on tarjolla vointisi mukaan.

Ennakoi hankalat tilanteet niin pitkälle kuin mahdollista. Saatko isää enemmän avuksi? Entä kodinhoitajaa, perhetyöntekijää, sukulaista, ystävää?

On tärkeää, että pysyt edelleen saatavilla tunnetasolla. Viestität lapselle rakkauttasi vuorovaikutuksessanne: katseissa, eleissä, sanoissa, äänensävyssäsi, iloitessasi hänestä ja yhdessäolostanne. Ikävien tilanteiden sattuessa on tärkeää, että korjaat jälkikäteen yhteyden häneen ja näytät, että äiti on tässä.

Jo nyt voit miettiä, miten saat molemmat kainaloosi, kun sitten vauvan synnyttyä olet kiinni hänen syöttämisessään. Esikoisen voit ottaa silloin viereesi lukemaan kirjaa tai antaa hänelle puuhalaatikon, jota hän voi tutkia äidin lähellä.

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila vuorottelee tällä palstalla lastenlääkäri Jarmo Salon kanssa. Lähetä kysymyksesi lomakkeella tai vauva@sanoma.com otsikolla ”Leea vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ihan kuten ketään ei saa lyödä tai töniä, ei ketään saa myöskään halata väkisin, Eija Sinervä sanoo.

Lasta ei saa pakottaa kosketukseen, ei edes halaukseen tai hellään kutitukseen. Oman ja toisen kehon ja rajojen kunnioitus alkaa siitä, että saa sanoa ei epämieluisalle kosketukselle. On tärkeää, että lapsi kokee voivansa pitää puolensa ja määrätä siitä, kuka hänen kehoonsa koskee.

Kosketus on vauvan ensimmäinen ja tärkein tapa tutustua maailmaan. Siitä alkaa vanhemman ja vauvan suhde. Lapsi hakeutuu rakkaan ihmisen syliin, kun häntä pelottaa, jännittää, väsyttää tai surettaa. Vanhempien ja muiden läheisten aikuisten tehtävä on vastata lapsen aloitteisiin päästä syliin.

On kuitenkin yksilöllistä, miten koemme kosketuksen. Ujosta tai pidättyväisestä voi tuntua epämiellyttävältä mennä sellaisen ihmisen lähelle, joka ei ole kovin tuttu. Siksi ketään ei pidä patistaa joulupukin, mummin tai naapurin syliin väkisin.

Aikuiset herkästi ajattelevat, että läheisen lapsi on läheinen jo syntymästä. Mutta lapselle kyseessä on uusi ihminen, johon pitää luoda uusi suhde.

Jos isovanhempi tahtoo läheisen suhteen lapsenlapseensa, on edettävä lapsen tahtiin. Lapselle on ristiriitaista, jos mummi tai kummi tuputtaa halausta, joka ei tunnu sillä hetkellä hyvältä.

Lasta ei pidä patistaa mummin syliin väkisin.

Toisten reviirien kunnioittamista pitää opettaa myös lapsille. Ihan kuten ketään ei saa lyödä tai töniä, ei ketään saa myöskään halata tai suukottaa väkisin.

Ulospäinsuuntautunutta ja helposti halailevaa lasta pitää opastaa pyytämään lupa toiselta. Aina voi kysyä, saako halata. Aremmallekin lapselle toisen lapsen hali voi olla ihana kosketus, kunhan reviirille ei tunkeilla ilman lupaa.

Toisinaan aikuiset pyytävät kinastelevia lapsia halaamaan sovinnoksi. Kannattaa muistaa, että aikuisen vaatimuksesta halaaminen tai vastentahtoisesti halatuksi tuleminen voi tuntua lapsesta kurjalta.

Muodollista anteeksipyyntöä tärkeämpää on, että aikuinen sanoittaa pienten lasten riitojen syitä ja auttaa pääsemään sovintoon.

Jos haluat lapsen oppivan luontevaa läheisyyttä, näytä esimerkkiä. Joskus törmää tilanteisiin, joissa vanhemmilla ei ole tapana halata sukulaisiaan, mutta he pyytävät lasta halaamaan – lapsi päätyy ikään kuin välikappaleeksi. Jos toivoo, että lapsi halaa isovanhempiaan, kannattaa halata myös itse.

Eskari- ja kouluikäistä voi lisäksi kannustaa vaikkapa sanomalla, että mummi on lähdössä ja tahtoisi suukon, menetkö antamaan? Kouluiässä empatiakyky on jo yleensä sen verran kehittynyt, että lapsi voi arvioida, tahtooko tehdä jotain toista ilahduttaakseen, vaikka se ei ihan oma juttu olisikaan.

Jos lapsi ei halua, asiasta ei kannata tehdä numeroa. Voi vaikka vain vilkuttaa hyvästit yhdessä lapsen kanssa.

Jos kosketukseen liittyy paljon ikäviä tai ristiriitaisia muistoja ja tunteita, sillä on vaikutus myös aikuisuuden ihmissuhteisiin. On iso asia, jos fyysinen läheisyys tuntuu kurjalta.

Meidän Perhe 3/17

Lasten- ja nuorisopsykoterapeutti Eija Sinervä tekee parhaillaan väitöskirjaa äidin ja vauvan vuorovaikutuksesta.

Vierailija

Psykoterapeutti Eija Sinervä: ”Älä pakota lasta halaamaan”

Tämä pitäisi varmaan printata ja ojentaa aina kaikille niille vauvojen ja taaperoiden vanhemmille, joiden mielestä heidän lapsillaan pitää olla oikeus tulla halailemaan kaikkia muita lapsia ja jos joku lapsi ei halailusta pidä, heidän mielessään siinä lapsessa ja tämän vanhemmissa on vikaa, kun lapsi on niin epäsosiaalinen...
Lue kommentti
Vierailija

Psykoterapeutti Eija Sinervä: ”Älä pakota lasta halaamaan”

Hyvä kirjoitus. Juuri vän aikaa sitten kirjoitin palstalla, miten toinen lapsistani ei ole kovin halukas olemaan halattavana edes minulta tai mieheltä ja sain kasan alapeukkuja. En muista itsekään koskaan kaivanneeni lapsena halailuja sen ihmeemmin, eikä meillä niitä pahemmin harrastettukaan. Sen sijaan kuopukseni käy joka päivä useamman kerran sylissäni ja halaamassa ja haluaa aina iltahalin ja -pusit sängyssä. Halaan tasapuolisuuden nimessä tätä toistakin lasta, mutta hän ei vaikuta...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uhmaikäisen itkupotkuraivarit saavat joskus aikuisenkin kyyneliin.

1. Se kuuluu kehitykseen

Aamukiireessä vanhempi haluaa nopeuttaa kaksivuotiaan pukeutumista ja auttaa napin kiinni.

Virhe! Lapsi riisuu ja aloittaa kaiken alusta, eikä aikuinen saa puuttua operaatioon.

Pari–kolmevuotiaana lapsen oma tahto kehittyy voimakkaasti. Uhmaiän sijaan voisikin puhua kauniimmin tahtoiästä. Se kuuluu lapsen kehitykseen.

Tässä iässä lapsi oppii nopeasti uusia asioita. Se merkitsee myös uudenlaista itsenäistymisvaihetta, jossa on mahdollisuus irtautua vanhemmasta ja testata rajoja. Lapsi muodostaa käsitystä itsestään, taidoistaan ja siitä, mitä voi tehdä ja mitä ei. Kiukku syntyy usein siitä, kun lapsi ei osaakaan vielä haluamaansa tai ei saa tahtoaan läpi.

2. Raivopäitä ja viilipyttyjä

Yksi parivuotias heittäytyy lähtötilanteissa aina lattialle karjumaan, jos vaatteet eivät mene sovinnolla päälle. Toinen samanikäinen ei ole moksiskaan vaan antaa äidin auttaa, vaikka vähän harmittaakin. Kaikilla uhma ei ilmene yhtä voimakkaana.

Vanhemman temperamentti vaikuttaa siihen, millaisia arjen tilanteista tulee.

Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, miten herkästi lapsi kiivastuu. Toiset lapset ovat helpommin ärtyviä ja tulistuvia, toiset taas vauvasta asti viilipyttyjä.

Myös vanhemman temperamentti vaikuttaa siihen, millaisia arjen tilanteista tulee. Toisten aikuisten on helppo pysyä rauhallisina tulistuvankin lapsen kanssa, kun joku taas hiiltyy herkästi itsekin.

Jos sekä lapsi että vanhempi ovat rauhallisia, arjessa voi onnistua luovimaan hyvinkin niin, ettei isoja raivareita tule. Voimakkaan uhman puute ei siis ole syy huoleen.

3. Tunnusta lapsen tahto

Mitä tehdä, kun lapsi taas kerran makaa eteisessä ja karjuu, ettei halua ulos? Lapsen tahdon sanallinen vahvistaminen on usein toimiva tapa. Vanhempi voi todeta neutraalilla äänensävyllä: Niin, et halua lähteä ulos.

Näin vanhempi osoittaa, että kuulee ja ymmärtää lasta. Hän ei lähde haastamaan tai selittämään pois lapsen tunnetta. Usein se riittää laukaisemaan tilanteen, vaikka lapsi ei saisikaan tahtoaan läpi.

Pitkät selittelyt ja perustelut eivät yleensä mene tunnekuohussa perille, mutta joskus yllättävä huumori tai pieni hämäys voi toimia. Kokeile kiinnittää lapsen huomio ihan muuhun: Katsopa, mikäs lintu tuolla onkaan?

4. Älä jätä lasta yksin

Jos raivoava lapsi vahingoittaa itseään tai muita, se pitää jämäkästi mutta lempeästi estää. Tarvittaessa lapsi pitää nostaa syliin pois tilanteesta.

Pieni lapsi ei opi mitään siitä, että hänet laitetaan yksin miettimään.

Rangaistukset kuten jäähy eivät toimi, ellei aikuinen mene lapsen mukaan toiseen huoneeseen ja auta lasta rauhoittumaan. Pieni lapsi ei opi mitään sillä, että hänet laitetaan yksin miettimään. Tunteen vallassa hän on ennen kaikkea keinoton ja tarvitsee aikuisen tukea.

Joitakin lapsia luja syliote voi auttaa rauhoittumaan. Joitakin taas kosketus raivostuttaa entisestään. Kannattaa kuunnella ja kunnioittaa lapsen rajoja. Älä ota väkisin syliin, vaan pysy lähellä.

5. Huomaa hyvä lapsessa

Pieni lapsi kaipaa vanhemman huomiota. Jos hän kokee saavansa sitä parhaiten sillä, että tekee jotakin kiellettyä, voi syntyä ikävä kierre.

Kun lapsi selvästi yrittää vain hakea huomiota uhmaamisella, joskus parhaiten tepsii reagoimatta jättäminen. Se ei tarkoita, että lapsi hylättäisiin, vaan sitä, että sivuuttaa huonon käytöksen ja vahvistaa sen sijaan sitä, mitä lapsi tekee oikein.

Lapsi tarvitsee apua päästäkseen yli raivokohtauksesta. 

Lapsi tarvitsee paljon myönteistä huomiota kokeakseen, että on kiva ja rakastettava ja kelpaa sellaisena kuin on – myös tunnekuohun vallassa. Raivokohtaus on lapsellekin vaikea tilanne. Häntä on harmittanut tosi rankasti ja hän tarvitsee apua päästäkseen siitä yli.

6. Pysy rauhallisena

Huutaminen ja uhkailu eivät auta lasta rauhoittumaan. Ne kertovat vain aikuisen keinottomuudesta. Hengitä syvään, laske vaikka kymmeneen ja pyri säilyttämään maltti. Jos joudut kantamaan lapsen pois kielletystä paikasta tai estämään häntä vaikkapa lyömästä, älä silti kohtele lasta kovakouraisesti.

Kaikilla on hetkiä, jolloin pinna palaa herkemmin. Nälkäisenä, univelkaisena ja stressaantuneena voi tuntua raskaalta ottaa rajua uhmaa vastaan. Yritä huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi.

Kun päässä kiehuu, kannattaa pyytää toinen aikuinen hoitamaan tilanne, jos vain mahdollista. Jos perheessä ei ole toista vanhempaa, voisiko naapuria, sukulaista tai omaa vanhempaa pyytää tueksi?

Jokainen on joskus väsynyt ja neuvoton. Kannattaa pyytää ajoissa apua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.