Veera Degerholm neuvoo, mikä voi auttaa, kun lapsi ei suostu syömään tai pukemaan.

Pistä leikiksi, kun lapsi kenkkuilee, Pikku Kakkosesta tuttu Veera Degerholm sanoo.

– Anna asioille elämä. Jos lapsi ei suostu pukemaan saappaita, saapas voi alkaa märistä: Mutta kun minä olen aaaina haaveillut, että pääsisin kanssasi ulos. Kilttiiiiii...

Omia mielipiteitään voivat lausua myös vaikka ruoat, joita lapsi ei halua syödä – tai hammasharja, joka uhataan jättää vaille käyttöä.

Veera Degerholm käytti kikkaa paljonkin silloin, kun omat jo teini-ikäiset lapset olivat pienempiä.

Perheen suosikkileikkeihin kuuluu myös pienoismaailmojen rakentelu yhdessä.

– Siinä pääsee keksimään pikkuasioille ja -esineille uusia tarkoituksia, asiat edustavat yhtäkkiä jotain ihan muuta kuin mitä ne oikeasti ovat. Se on aikuiselle ihan terapiaa.

Veera Degerholm kuvattiin Leikkipäivän päätapahtumassa Helsingissä 13.10.

Vierailija

Pikku Kakkosen Veera näyttää, miten karkotat kenkkuilun – katso video!

Itsellä tekee pahaa elottomien asioiden animoiminen, tulee sellainen olo että alkaa sääliä sitä "tuntevaa" esinettä. :D Ei varmasti aukea kaikille. Mies heittää aina vitsejä tästä aiheesta. Roskiin heitetystä esineestä kommentoi että se on surullinen, ja jos avaan jonkun paketin repien, niin sitä pakettia sattuu jne. :P
Lue kommentti
laina tarjous

Pikku Kakkosen Veera näyttää, miten karkotat kenkkuilun – katso video!

Hei, Mitään todisteita tarvitaan nähnyt tukemaan henkilöä vaikeissa olosuhteissa, Tämä moniarvoinen ja kansainvälinen näky investointien sai minut uudentyyppinen investointien että on VALMIS. Itse annan palveluja rehellinen henkilöille, jotka tarvitsevat taloudellista tukea joko luoda ansiotoiminta on rauhoittaa parempaa huomista, jonka korko arviolta 2%: sta 4%. Haluan kertoa teille, että olen valmis antamaan sinulle lainan välillä 2000 € ja yli 9000 € 000 euroa, jonka olen järjestänyt pääoman...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Koodaaminen on aikamme lukutaito – sen tärkeyttä tulevaisuudessa ei voi väheksyä.

Lapset koodaisivat mieluiten vanhempiensa kanssa, kertoo Yippee-tutkimus. Se on kuitenkin useimmiten mahdotonta, koska vanhemmat eivät osaa koodata. Vanhemmat eivät myöskään osaa auttaa tai opastaa lasta koodaamisen saloissa, koska eivät halua itse opetella koodaamista tai koe sitä kiinnostavaksi tai tarpeelliseksi.

Vanhempien asenne ei ole muuttunut, vaikka koodaus on tullut osaksi kaikkien koulujen opetusta. Päättäjät niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti pitävät sitä tärkeänä.

Vuonna 2020 Euroopassa pitäisi olla yli 800 000 IT-taitoista ihmistä, arvioidaan Yippee-tutkimuksessa. Tulevaisuudessa noin 90 prosenttia työpaikoista vaatii edes perustason ICT-taitoja.

Pojat ovat koodanneet hieman enemmän kuin tytöt. Noin 35 prosenttia 7–16-vuotiaista kertoo koodanneensa koulussa, kun vielä kaksi vuotta sitten koodaamista oli kokeillut kouluympäristössä vain alle puolet.

Lähde: Yippee-tutkimus 2017, Ulla Hemminki

Kysely

Vanhempi, oletko kiinnostunut opettelemaan koodausta?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nyyttärit, ihana ajatus – mutta ei kahta viikkoa putkeen.

”Iltapäiväkerhossa perjantaina herkkupäivä!” ”Kielten tunnilla katsotaan seuraavat kaksi kertaa elokuvaa – saa tuoda naposteltavaa!” Kuviksessa nyyttärit, valinnaisaineessa nyyttärit, oman luokan kanssa nyyttärit… koululaisten 2–3 viikkoa ennen koulujen loppua ovat syksyin keväin yhtä sokeriöveriä. Ai niin, saa tuoda myös sipsejä.

Ja totta, voisi varmasti tuoda myös vaikkapa viinirypäleitä. Arvatkaa, kuinka moni tuo? Tai arvatkaa, kuinka moni tuo ylipäätään kohtuudella mitään, koska tarjottavista pitää riittää koko luokalle. 20 kertaa koko luokan satsi herkkuja on aika paljon – varsinkin, kun se toistuu harva se päivä.

Jaa että mikäs mielensäpahoittaja tässä vouhkaa? Antaa lasten juhlia viimeisiä tuntejaan ja kerhojaan?

Ajatus siitä, että kokoonnutaan yhdessä juhlistamaan jotain yhteisten herkkujen äärelle on periaatteessa kiva ja kaunis. Arvostan hyviä juhlia ja yhdessä syömistä. Mutta voisiko niitä tarjottavia vähän miettiä yhdessä? Yksi tuo mehua, toinen keksejä, kolmas suolatikkuja ja neljäs hedelmiä? Tai jos menee liiaksi säädöksi, riittäisikö yksi yhteinen (ja vaikka vähän överi) nyyttäripäivä koko koululle? Harrastuksissa voisi vaikka ihan vain harrastaa viimeiselläkin kerralla.

Tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan.

Nyt tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan. Ei mutta kiva, kuun viimeinen myyntikokous tänään! Kymmenen pulloa pöydässä! Huomenna viikkopalaveri! Kukaan ei nyt muistanut tuoda mitään suolaista, mutta ei se mitään, otetaas taas! Illalla kuoron kevätjuhla – sille!

Näen kuitenkin toivonpilkahduksen sokerihuurun läpi. Iltapäiväkerhon tiedote herkkuperjantaista loppui sanoihin: ”Puhumme kerhossa myös terveellisistä vaihtoehdoista, kuten minitomaatit, rusinat ja pikkuporkkanat.”

Mahtavaa! Pussi pikkuporkkanoita ja maansa myynyt lapsi tulossa. Luotan teihin, muut sokerihumalikkoja viime viikot kaitseneet vanhemmat.

Vierailija

Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

Yhdellä mennyt herkuttelu överiksi, toisella harrastelu... Lapsella kuusi harrastusta??? Nyt tietysti kommentti on, että "kun lapsi itse tykkää". Nii-in, tykkää ne herkutellakin. Vanhemman tehtävä on asettaa rajoja. Kuusi harrastusta tarkoittaa sitä, että lasta opetetaan suorittamaan elämää. Ja se on juuri se, mikä on tämän päivän ongelma. Koko ajan pitäisi olla liikkeessä. Opettakaa lapsia pysähtymään ja sietämään olemista.
Lue kommentti
Vierailija

Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

Ei meillä ainakaan koululaisella ole ollut tuollaisia herkkupäiviö vielä ollenkaan. Ensi viikolle on yhdessä harrastuksessa tulossa. Lapsella on useampi harrastus, joista viidessä ei herkutella ja kuudennessa saa tuoda herkkuja viimeiselle tunnille. Koulussa saivat tuoda Vappuna herkkuja, hyvin mahdollista, että ennen kesälomaa opettaja antaa tuoda kouluunkin herkkuja. Minusta tämä ei ole mitenkään paljoa. Ehkä teille on vaan sattunut herkkuja rakastavia opettajia ja harrastusohjaajia. Itse en...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yökastelu on kurjaa, mutta se ei ole lapsen syytä. Vaivaan kannattaa hakea apua, kun lapsi on 5–6-vuotias. Lue asiantuntijan neuvot!

Milloin yökasteluun kannattaa hakea apua?

Jos lapsi kastelee joka yö, hyvä hetki hakea apua on viisivuotissynttäreiden jälkeen tai viimeistään eskarivuonna. Nelivuotias on vielä niin pieni, että elimistön normaali kypsyminen saattaa parantaa vaivan itsestään.

Viimeistään kouluiässä yökastelusta tulee lapselle nolostuttava ja elämää rajoittava vaiva, jos sen takia ei voi lähteä mukaan harrastusleireille tai kavereille yökylään. Jokaisella ekaluokalla on keskimäärin vielä yksi tai kaksi yökastelusta kärsivää. Joillakin ongelma jatkuu teini-ikään saakka. Hoitamattomana vaiva aiheuttaa lapselle ja perheelle turhaa huolta.

Miten yökastelua hoidetaan?

Tavallisesti lapsi oppii yökuivaksi 2–4 vuoden iässä, kun elimistön kypsyessä virtsaa alkaa muodostua yöllä vähemmän kuin päivällä. Yökastelu johtuu siitä, että lapsen keho ei eritä tarpeeksi hormonia, joka vähentää virtsaneritystä yöllä. Taipumus tähän periytyy geeneissä.

Tehokkaiksi todettuja hoitomuotoja on kaksi. Lääkehoito vaikuttaa hormonin tavoin ja vähentää virtsan muodostumista yöllä. Lääkehoito on sallittu yli viisivuotiaille. Useimmille lääke sopii hyvin. Joskus sivuvaikutuksena saattaa olla päänsärkyä.

Lääkkeen sijasta tai rinnalla voidaan käyttää hälytintä, joka herättää lapsen ja vanhemman, kun pissa tulee. Ihan tarkkaan ei tiedetä, mihin hälytinhoidon teho perustuu. Tarkoitus ei ole ainoastaan herättää lasta vessakäynnille, vaan tuloksena on öisten pissahätien loppuminen. Hoitoa jatketaan 2–3 kuukauden jaksoissa.

Millä perusteella hoitomuoto valitaan?

Usein selviää vain kokeilemalla, kumpi toimii paremmin. Hälytinhoitoa kannattaa kokeilla, jos herätyksiä on tyypillisesti yksi yössä. Vaikka hälyttimessä on kova ääni, sikeäuniset lapset eivät herää siihen, joten vanhempien pitää olla mukana herättämässä lasta. Hälyttimen voi usein saada lainaksi terveysasemalta tai sen voi ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta.

Lääkehoitoa taas suositellaan, jos pissa tulee sänkyyn monta kertaa yössä ja jos sitä tulee paljon.

Kastelu nolottaa ja surettaa lasta. Miten häntä voi lohduttaa?

Usein lasta rauhoittaa tieto siitä, ettei pulma ole hänen syynsä. Yökastelu on perinnöllinen vaiva, johon löytyy hoito. Jos vanhemmilla on ollut aikoinaan sama pulma, siitä voi jutella ja vakuuttaa, että myös lapsen vaiva paranee varmasti.

Asiantuntijana lastentautien erikoislääkäri Erik Qvist.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vikaa ei kannata keskittyä etsimään lapsesta. Parhaiten vanhempi voi vaikuttaa omaan käytökseensä. Lue asiantuntijan neuvot, joilla lapsen uhmakas ja aggressivinen käytös vähenee.

Lapsen väkivaltaiseen käytökseen pitää puuttua mahdollisimman varhain, mutta ei lasta syyttelemällä. Myönteinen ilmapiiri vähentää lapsen uhmakasta käytöstä, sanoo projektipäällikkö Terja Ristkari Turun yliopiston Voimaperheet-hankkeesta.

1. Muista, että lapsi vasta opettelee

Pihaleikeissä tulee kiistaa, ja lapsi potkaisee kaveria. Eikö ole sanottu jo monta kertaa, että toista ei saa satuttaa? Miksi lapsi silti kiukuspäissään käy toisen kimppuun?

Pieni lapsi ei lyö, potki tai töni ilkeyttään. Hän ei vain osaa vielä hillitä itseään, kun tunteet kuohahtavat. Alle kouluikäisen taidot eivät riitä tunteiden ja ajatusten tietoiseen hallintaan ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen.

Lapset oppivat itsehillintää hyvin eri tahtiin, ja temperamenttikin vaikuttaa asiaan. Kaikilla lapsilla tunteiden säätelyn kehitys on kuitenkin vielä kesken. He tarvitsevat siihen vielä paljon aikuisen apua ja tukea.

2. Mikä on normaalia?

Entä jos leikki-ikäinen tuntuu ratkovan kaverikiistoja aina nyrkein? Tai jos hän uhmaa vanhempiaan päivittäin, kynsii ja potkii? Milloin käytöksestä pitäisi olla huolissaan?

Viimeistään kouluiän kynnyksellä lapsen väkivaltaiseen käytökseen pitää hakea apua.

Päiväkoti-ikäisten kohdalla ei vielä puhuta käytöshäiriöistä. Jos itsehillinnän pulmat kuitenkin jatkuvat esikouluun tai kouluun, niistä alkaa koitua hankaluuksia muidenkin kanssa kuin perhepiirissä.

Viimeistään kouluiän kynnyksellä lapsen väkivaltaiseen käytökseen pitää hakea apua. Jos haastava käytös ehtii kehittyä varsinaiseksi käytöshäiriöksi, tilannetta on myöhemmin hankalampi korjata ja se lisää riskiä ajautua elämässä monin tavoin vaikeuksiin.

Vikaa ei kannata keskittyä etsimään lapsesta. Parhaiten vanhempi voi vaikuttaa omaan käytökseensä.

Kun lapsi käyttäytyy hankalasti, aikuiset joutuvat kieltämään ja komentamaan paljon. Jatkuva moittiminen ei kuitenkaan auta lasta oppimaan. Siitä syntyy helposti negatiivinen kierre, mikä voi vain lisätä uhmakkuutta.

3. Huomaa hyvä lapsessa

Vaikka lapsi olisi miten haastava, arjessa on aina myös hyviä hetkiä. Niihin kannattaa tarttua. Vanhempi voi kommentoida myönteiseen sävyyn lapsen puuhia, kehua ja palkita onnistumisista. Hyvän huomaamista voi tietoisesti harjoitella.

Arjessa on aina myös hyviä hetkiä.

Myönteinen käytös vahvistuu, kun aikuinen huomaa sen ja antaa siitä hyvää palautetta. Palaute kannattaa antaa heti, kun lapsi tekee jotain oikein: Hienoa, kun pelasitte noin pitkään sopuisasti! Osasittepa reilusti jakaa lelut.

Jos perheessä on useampia lapsia, mieti myös huomion jakamista. Voisiko pikkusisarustaan lyövä lapsi oireilla sitä, että kokee jäävänsä huomiotta? Tai saako sama lapsi aina negatiivista palautetta?

Positiivisen kasvatuksen tehosta on vankkaa tutkimustietoa sekä Suomesta että maailmalta. Kun haastavasti käyttäytyvien nelivuotiaiden vanhempia on esimerkiksi Turun yliopiston Voimaperheet-ohjelmassa ohjattu käyttämään myönteisiä menetelmiä, lasten aggressiivinen ja uhmakas käytös on selvästi vähentynyt.

4. Ennakoi hankalat hetket

Entä ne tilanteet, joissa lapsi käy kimppuun? Väkivaltainen käytös pitää katkaista heti, kieltää lyöminen ja ohjata lasta toimimaan oikein.

Tarvittaessa lapsen voi taluttaa rauhallisesti pois tilanteesta. Jäähyn kaltaisia rangaistuksia ei enää suositella. Lempeämpi vaihtoehto on aikalisä: lapsi rauhoittuu hetken turvallisessa paikassa, johon vanhemmalla on koko ajan näköyhteys. Lapselle pitää selkeästi kertoa, mitä aikalisä tarkoittaa ja milloin sitä käytetään.

Jos lapsi alkaa muksia toisia aina tietyissä tilanteissa, niitä voi oppia ennakoimaan. Sisarusten tai kaverusten leikkejä on hyvä seurailla sivusta, jotta ehtii ajoissa väliin. Kun riidan merkkejä on ilmassa ja äänet alkavat kiihtyä, aikuinen voi rauhoittaa tilanteen ja ohjata ajatukset muualle.

Vähän isomman kanssa voi jo jutellakin siitä, mitä voisi tehdä, kun kiukku yltyy. Leikki-ikäinen tarvitsee kuitenkin vielä aikuista konkreettisesti paikalle auttamaan.

5. Pysy rauhallisena

Lapsi oppii myös mallista. Aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen rauhoittamisessa on olennaista, että vanhempi itse toimii rauhallisesti. Vaikka lapsi kielloista huolimatta löisi ja potkisi, häntä ei saa riuhtoa kovin ottein.

Tunteiden säätely on elinikäinen läksy, ja siinä voi kehittyä aikuisenakin.

Kaikki vanhemmat suuttuvat joskus. Omia reaktioitaan kannattaa silti pysähtyä miettimään. Olisinko voinut huutamisen sijasta toimia toisin? Olisinko voinut vaikkapa poistua tilanteesta hetkeksi?

Tunteiden säätely on elinikäinen läksy, ja siinä voi kehittyä aikuisenakin.

Jos tuntuu, ettei lapsen käytöksen kanssa pärjää yksin, neuvolasta kannattaa pyytää apua. Joillakin paikkakunnilla toimii vanhempainohjausohjelmia, joihin voi päästä mukaan. Niistä haastavasti käyttäytyvän lapsen perhe saa tukea ja keinoja, joilla kielteinen kierre saadaan katkaistua ja lapsen uhmakas käytös vähenee.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.