Tarkkaavuushäiriötä ei voi aiheuttaa kasvatuksella, mutta vanhemmat voivat tehdä paljon auttaakseen oireista kärsivää lasta.

1. Hae apua ajoissa

ADHD eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on neuropsykiatrinen häiriö, joka on vahvasti periytyvä. Monet vanhemmat kertovat huomanneensa lapsensa erilaisuuden jo vauvana. ADHD-oireisilla lapsilla on usein pulmia unirytmissä. Monilla on lisäksi aistiherkkyyksiä, eli he reagoivat vahvasti ääniin, valoihin ja vaatteiden hankaaviin saumoihin.

Jos lapsi on kovin impulsiivinen ja hänen on vaikea seurata tehtäviä, hyvä hetki pyytää tukea on nelivuotisneuvolassa. Viimeistään eskari-iässä kannattaa hakea vaikeuksiin apua, jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen ja koulu pääsee alkamaan mahdollisimman myönteisesti. Tuen tarvetta pohditaan aina yhdessä päiväkodin tai koulun kanssa.

ADHD mielletään usein vilkkaiden pikkupoikien ominaisuudeksi, mutta myös hiljainen lapsi voi kärsiä tarkkaavuushäiriöstä. Ilman ulospäin näkyvää vilkkautta ja äänekkyyttä ilmenevää tarkkaavuushäiriötä kutsutaan ADD:ksi, ja se on tytöillä yleisempi.

2. Keskity hyvään

Jos lapsella on vaikeuksia keskittyä ja hillitä käytöstään, hän joutuu helposti ikävään kierteeseen. Vanhemmilta ja opettajilta tulee enemmän moitteita kuin kiitosta. Kaverisuhteissa voi olla vaikeuksia, jos lapsi ei muista leikin sääntöjä ja poukkoilee leikistä toiseen.

Kurja palaute vaikuttaa lapsen itsetuntoon. Hän voi tuntea olevansa tyhmempi ja huonompi kuin muut. Kohta ei tee mieli edes yrittää, kun arvaa jo ennalta epäonnistuvansa.

Siksi on tärkeää nostaa esiin kaikkea sitä, missä lapsi loistaa. Hänellä saattaa olla upea, rikas mielikuvitus. Ehkä hän on erityisen hyväsydäminen ja oikeudenmukainen. Luultavasti hän on ihailtavan energinen ja idearikas. Todennäköisesti hän on intohimoisen kiinnostunut jostakin, mistä tietää enemmän kuin muut: vaikkapa tähtitieteestä tai linnuista.

3. Rytmitä arki

Tarkkaavuushäiriötä ei voi kasvatuksella aiheuttaa. Vanhemmat voivat kuitenkin tehdä paljon auttaakseen ADHD-oireista lasta.

Samanlaisina toistuvat arjen rutiinit ovat hyväksi. Tarkkaavuushäiriöisen on vaikea pitää mielessä monimutkaisia ohjeita, joten arkea helpottaa, jos tehtävät pilkotaan osiin ja rutiinit toistuvat aina samassa järjestyksessä.

Moni on saanut apua seinään kiinnitetyistä kuvakorteista, joissa kodin aamu- ja iltapuuhat on esitetty samaan tapaan kuin päiväkodissa: herääminen – vessakäynti – hammaspesu – aamupala – päivävaatteet.

Kannattaa huolehtia myös tasaisesta ruokarytmistä ja riittävästä unesta. Kun tarkkaavuuden ja impulsiivisuuden kanssa on muutenkin vaikeuksia, verensokerin heilahtelut on hyvä pitää kurissa.

4. Yritä ymmärtää lapsen näkökulmaa

ADHD-oireisen lapsen aivot toimivat eri tavalla kuin muiden. On turhaa ja epäreilua sättiä lasta siitä, jos hän ei onnistu keskittymään.

Eräs ADHD-diagnoosin saanut lapsi kuvailee oloaan näin: tuntuu kuin mahassani olisi kiviä, ja ne kasvaa ja kasvaa ja tulee lopulta väkisin ulos. Toinen taas kertoo, että tuntuu kuin päässä soisi yhtä aikaa kuusi radiokanavaa.

Jos lapselle sanoo, että mene pesemään hampaat ja pue sen jälkeen päivävaatteet, hän lähtee toteuttamaan tehtävää, mutta matkalla kylpyhuoneeseen jokin muu kiinnostava ajatus kiilaa väliin ja ohjeet pyyhkiytyvät mielestä.

Hermojen menetys ja lapsen moittiminen ei auta tilannetta. Parempi on yrittää kehittää keinoja, joilla tehtävään keskittyminen tulee lapselle helpommaksi.

5. Vertaistuki auttaa

Keskittymisvaikeuksien kanssa kamppaileva lapsi tuntee usein olevansa erilainen kuin muut. Monille on helpottavaa tutustua muihin saman diagnoosin saaneisiin ja huomata, että tietyt asiat yhdistävät – mutta kaikki ovat omalla tavallaan upeita tyyppejä.

ADHD-liiton kautta on tarjolla vertaistukiryhmiä sekä aikuisille että lapsille ympäriä Suomea. Lapsille on esimerkiksi omia uinti- ja sählykerhoja.

Juttuun on haastateltu ADHD-liiton vapaaehtoistoiminnan suunnittelijaa Kaisa Humaljokea.

Vierailija

Onko lapsellasi ADHD-oireita? Näin autat häntä parhaiten

Vierailija kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Tämä on tätä iänikuista paskaa. Ei kuule naurata, kun sun kaltainen hörhö, jolla on terveet lapset, hokee kahden nepsy lapsen äidille tuollaista. Kannattaa avartaa ajattelua. Lue sivulta 127 alkaen kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Saat siitä tutkimuksiin perustuvan näkemyksen. Ihan tiedoksi vaan, ettei kaikki painettu sana ole totta, ja tutkimuksetkaan eivät aina ole oikeita tutkimuksia. Sen sijaan asioista mitään tietämättömät...
Lue kommentti
Adhd äiti

Onko lapsellasi ADHD-oireita? Näin autat häntä parhaiten

Vierailija kirjoitti: Ruokavalio kuntoon, niin lapsi voi paremmin. http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm#ADHD_ja_ADD_sairauksien... Hitto mitä shittiä. Sulla ei taida olla tiedossa että näiden nepsy juttujen kaverina on monesti syömishäiriö, siinä voi sitten hymyillä kun missin kun lapsi kuihduttaa itsensä hengiltä kun ei saa sellaista ruokaa mitä ite kokee tarvitsevansa kun joku tyrkyttää vain "terveellistä ruokavaliota"
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuka päättää, miten lapsi pukeutuu? Mona, 8, on ollut tarkka vaatteistaan jo aivan pienenä.

Joka aamu puoli seitsemältä Mona, 8, herää ja aloittaa pohdinnan. Vaaleanpunaiset Vimman Letti-legginsit, ehdottomasti. Vaaleanpunainen printtipaita, sopii hyvin. Ehkäpä vielä tyllihame kaveriksi?

Mona sommittelee päivän asunsa aina fiiliksen mukaan. Vasta kun kokonaisuus on viimeistä piirtoa myöten valmis, on aika marssia aamiaiselle.

– Kun Mona syntyi, kierrätin hänelle kaikki mahdolliset isoveljen vaatteet. Se oli minusta järkevää, sillä olin ostanut Tatulle värikkäitä, hauskoja vaatteita. Pian kuitenkin huomasin, että Mona oli ihan toisella tavalla kiinnostunut vaatteista kuin veljensä, äiti Viivi Lehtonen kertoo.

Mona on ihanan överi!

Eräänlainen käännekohta oli perheen lomamatka Monan ollessa nelivuotias.

– Hän veti matkalaukusta ylleen monta tylliä, t-paitaa ja korua yhtaikaa. Siitä saakka hän on valinnut itse vaatteensa. Olen itse vähän tylsä ja klassinen pukeutuja, ja nautin, kun näen hänen villejä ja luovia yhdistelmiään. Mona on ihanan överi!

Viime aikoina Mona on innostunut vaatesuunnittelusta. Hän esittelee tekemiään luonnoksia, joita riittää pinokaupalla. Erityisesti häntä kiinnostaa nyt Project Mc2 -sarjan tiedetyttöjen tyyli.

– Aluksi ajattelin, että kaiken maailman Top Model -vihot ovat turhuutta, mutta muotiaiheisten puuhakirjojen avulla Mona on alkanut suunnitella ihan huikeita asukokonaisuuksia, Viivi sanoo.

Mona on mukana Suomen Muotoilukasvatusseuran muotikerhossa, jossa suunnitellaan ja tehdään yhdessä ystävien kanssa lopulta oma mallisto. Mona on tehnyt itselleen samanlaisen asun kuin hänen lempihahmollaan tiedetyttösarjassa.

Äidillä ja tyttärellä on yksi yhteinen trendirakkaus: Minna Parikan kengät. Mona haaveilee kimaltelevista puputennareista, mutta toistaiseksi hän on saanut tyytyä hiukan edullisempiin jalkineisiin.

– Palaamme asiaan, kun hänen jalkansa eivät enää kasva niin hurjaa vauhtia, Viivi lupaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Koodaaminen on aikamme lukutaito – sen tärkeyttä tulevaisuudessa ei voi väheksyä.

Lapset koodaisivat mieluiten vanhempiensa kanssa, kertoo Yippee-tutkimus. Se on kuitenkin useimmiten mahdotonta, koska vanhemmat eivät osaa koodata. Vanhemmat eivät myöskään osaa auttaa tai opastaa lasta koodaamisen saloissa, koska eivät halua itse opetella koodaamista tai koe sitä kiinnostavaksi tai tarpeelliseksi.

Vanhempien asenne ei ole muuttunut, vaikka koodaus on tullut osaksi kaikkien koulujen opetusta. Päättäjät niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti pitävät sitä tärkeänä.

Vuonna 2020 Euroopassa pitäisi olla yli 800 000 IT-taitoista ihmistä, arvioidaan Yippee-tutkimuksessa. Tulevaisuudessa noin 90 prosenttia työpaikoista vaatii edes perustason ICT-taitoja.

Pojat ovat koodanneet hieman enemmän kuin tytöt. Noin 35 prosenttia 7–16-vuotiaista kertoo koodanneensa koulussa, kun vielä kaksi vuotta sitten koodaamista oli kokeillut kouluympäristössä vain alle puolet.

Lähde: Yippee-tutkimus 2017, Ulla Hemminki

Kysely

Vanhempi, oletko kiinnostunut opettelemaan koodausta?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nyyttärit, ihana ajatus – mutta ei kahta viikkoa putkeen.

”Iltapäiväkerhossa perjantaina herkkupäivä!” ”Kielten tunnilla katsotaan seuraavat kaksi kertaa elokuvaa – saa tuoda naposteltavaa!” Kuviksessa nyyttärit, valinnaisaineessa nyyttärit, oman luokan kanssa nyyttärit… koululaisten 2–3 viikkoa ennen koulujen loppua ovat syksyin keväin yhtä sokeriöveriä. Ai niin, saa tuoda myös sipsejä.

Ja totta, voisi varmasti tuoda myös vaikkapa viinirypäleitä. Arvatkaa, kuinka moni tuo? Tai arvatkaa, kuinka moni tuo ylipäätään kohtuudella mitään, koska tarjottavista pitää riittää koko luokalle. 20 kertaa koko luokan satsi herkkuja on aika paljon – varsinkin, kun se toistuu harva se päivä.

Jaa että mikäs mielensäpahoittaja tässä vouhkaa? Antaa lasten juhlia viimeisiä tuntejaan ja kerhojaan?

Ajatus siitä, että kokoonnutaan yhdessä juhlistamaan jotain yhteisten herkkujen äärelle on periaatteessa kiva ja kaunis. Arvostan hyviä juhlia ja yhdessä syömistä. Mutta voisiko niitä tarjottavia vähän miettiä yhdessä? Yksi tuo mehua, toinen keksejä, kolmas suolatikkuja ja neljäs hedelmiä? Tai jos menee liiaksi säädöksi, riittäisikö yksi yhteinen (ja vaikka vähän överi) nyyttäripäivä koko koululle? Harrastuksissa voisi vaikka ihan vain harrastaa viimeiselläkin kerralla.

Tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan.

Nyt tilanne on vähän sama kuin jos aikuiset lähtisivät joka päivä töihin pullo punkkua mukanaan. Ei mutta kiva, kuun viimeinen myyntikokous tänään! Kymmenen pulloa pöydässä! Huomenna viikkopalaveri! Kukaan ei nyt muistanut tuoda mitään suolaista, mutta ei se mitään, otetaas taas! Illalla kuoron kevätjuhla – sille!

Näen kuitenkin toivonpilkahduksen sokerihuurun läpi. Iltapäiväkerhon tiedote herkkuperjantaista loppui sanoihin: ”Puhumme kerhossa myös terveellisistä vaihtoehdoista, kuten minitomaatit, rusinat ja pikkuporkkanat.”

Mahtavaa! Pussi pikkuporkkanoita ja maansa myynyt lapsi tulossa. Luotan teihin, muut sokerihumalikkoja viime viikot kaitseneet vanhemmat.

Vierailija

Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

Yhdellä mennyt herkuttelu överiksi, toisella harrastelu... Lapsella kuusi harrastusta??? Nyt tietysti kommentti on, että "kun lapsi itse tykkää". Nii-in, tykkää ne herkutellakin. Vanhemman tehtävä on asettaa rajoja. Kuusi harrastusta tarkoittaa sitä, että lasta opetetaan suorittamaan elämää. Ja se on juuri se, mikä on tämän päivän ongelma. Koko ajan pitäisi olla liikkeessä. Opettakaa lapsia pysähtymään ja sietämään olemista.
Lue kommentti
Vierailija

Miksi koululaisten viimeiset viikot kuluvat sokeriövereissä?

Ei meillä ainakaan koululaisella ole ollut tuollaisia herkkupäiviö vielä ollenkaan. Ensi viikolle on yhdessä harrastuksessa tulossa. Lapsella on useampi harrastus, joista viidessä ei herkutella ja kuudennessa saa tuoda herkkuja viimeiselle tunnille. Koulussa saivat tuoda Vappuna herkkuja, hyvin mahdollista, että ennen kesälomaa opettaja antaa tuoda kouluunkin herkkuja. Minusta tämä ei ole mitenkään paljoa. Ehkä teille on vaan sattunut herkkuja rakastavia opettajia ja harrastusohjaajia. Itse en...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Yökastelu on kurjaa, mutta se ei ole lapsen syytä. Vaivaan kannattaa hakea apua, kun lapsi on 5–6-vuotias. Lue asiantuntijan neuvot!

Milloin yökasteluun kannattaa hakea apua?

Jos lapsi kastelee joka yö, hyvä hetki hakea apua on viisivuotissynttäreiden jälkeen tai viimeistään eskarivuonna. Nelivuotias on vielä niin pieni, että elimistön normaali kypsyminen saattaa parantaa vaivan itsestään.

Viimeistään kouluiässä yökastelusta tulee lapselle nolostuttava ja elämää rajoittava vaiva, jos sen takia ei voi lähteä mukaan harrastusleireille tai kavereille yökylään. Jokaisella ekaluokalla on keskimäärin vielä yksi tai kaksi yökastelusta kärsivää. Joillakin ongelma jatkuu teini-ikään saakka. Hoitamattomana vaiva aiheuttaa lapselle ja perheelle turhaa huolta.

Miten yökastelua hoidetaan?

Tavallisesti lapsi oppii yökuivaksi 2–4 vuoden iässä, kun elimistön kypsyessä virtsaa alkaa muodostua yöllä vähemmän kuin päivällä. Yökastelu johtuu siitä, että lapsen keho ei eritä tarpeeksi hormonia, joka vähentää virtsaneritystä yöllä. Taipumus tähän periytyy geeneissä.

Tehokkaiksi todettuja hoitomuotoja on kaksi. Lääkehoito vaikuttaa hormonin tavoin ja vähentää virtsan muodostumista yöllä. Lääkehoito on sallittu yli viisivuotiaille. Useimmille lääke sopii hyvin. Joskus sivuvaikutuksena saattaa olla päänsärkyä.

Lääkkeen sijasta tai rinnalla voidaan käyttää hälytintä, joka herättää lapsen ja vanhemman, kun pissa tulee. Ihan tarkkaan ei tiedetä, mihin hälytinhoidon teho perustuu. Tarkoitus ei ole ainoastaan herättää lasta vessakäynnille, vaan tuloksena on öisten pissahätien loppuminen. Hoitoa jatketaan 2–3 kuukauden jaksoissa.

Millä perusteella hoitomuoto valitaan?

Usein selviää vain kokeilemalla, kumpi toimii paremmin. Hälytinhoitoa kannattaa kokeilla, jos herätyksiä on tyypillisesti yksi yössä. Vaikka hälyttimessä on kova ääni, sikeäuniset lapset eivät herää siihen, joten vanhempien pitää olla mukana herättämässä lasta. Hälyttimen voi usein saada lainaksi terveysasemalta tai sen voi ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta.

Lääkehoitoa taas suositellaan, jos pissa tulee sänkyyn monta kertaa yössä ja jos sitä tulee paljon.

Kastelu nolottaa ja surettaa lasta. Miten häntä voi lohduttaa?

Usein lasta rauhoittaa tieto siitä, ettei pulma ole hänen syynsä. Yökastelu on perinnöllinen vaiva, johon löytyy hoito. Jos vanhemmilla on ollut aikoinaan sama pulma, siitä voi jutella ja vakuuttaa, että myös lapsen vaiva paranee varmasti.

Asiantuntijana lastentautien erikoislääkäri Erik Qvist.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.