Jätämme liian helposti lapset päättelemään itsekseen, että he ovat ok, lastenpsykiatri Jukka Mäkelä sanoo.

"Kosketuksella pitäisi olla lapsiperheiden terveysneuvonnassa yhtä keskeinen osa kuin unella, ravinnolla tai liikunnalla. Kuka pitää huolen, että lapsi saa tarpeeksi halauksia? Niitä ei myydä pilleripurkeissa.

Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa, ja kaikista vuorovaikutuksen muodoista kosketus on syvällisin. Kosketus on suora väylä ihmiseen.

Hellä kosketus kulkee eri hermosäikeitä pitkin kuin vaikkapa töytäisy ruuhkabussissa. Hellät kosketukset kulkevat syvälle aivoihin alueel­le, jossa ihminen muodostaa kokonaiskuvaa kehostaan ja itsestään.

Siten kosketuksella on keskeinen vaikutus siihen, millaiseksi ja kuinka ehyeksi lapsi itsensä tuntee. Kosketus kertoo lapselle myös, tuottaako hänen kehonsa mielihyvää vai kipua.

Kosketus puhuttelee silloinkin, kun puhe tai eleet eivät tavoita ihmistä. Pienet keskoset saavat kosketuksesta tukea kehittyvälle kyvylleen säädellä elimistönsä toimintoja, ja kosketuksen avulla he myös kehittyvät nopeammin.

Kun lasta pidetään hellästi ja silitetään, erittyy oksitosiinihormonia, joka tuottaa mielihyvää. Se parantaa stressin säätelyä, laskee verenpainetta ja lievittää kipua. Samalla se saa ihmiset luottamaan toisiinsa ja uskomaan toisistaan hyvää.

Hellä kosketus muuttaa lapset hyväntahtoisiksi toisiaan kohtaan. Ruotsalainen professori Kerstin Uvnäs-Moberg tutki, millainen vaikutus hieronnalla oli lapsiin päivä­kotiryhmissä. Hieromisen jälkeen töniminen ryhmissä väheni. Erityisesti kosketus vähensi vilkkaimpien poikien aggressiivista käytöstä ja vahvisti heidän kykyään toimia ryhmässä.

Antropologisissa tutkimuksissa on havaittu, että kulttuureissa, joissa on paljon hyväntahtoista kosketusta, on vähemmän aggressiivista kosketusta.

Suomalainen kulttuuri korostaa karaisemista ja yksin selviämistä. Suomessa lapsia ehkä kosketetaan vähemmän kuin joissain toisissa kulttuureissa, mutta uskon, että täällä lapsia kuunnellaan ja heille jutellaan enemmän. Lasta kohti suuntautuminen, kieli ja ääni luovat hyväilevän ympäristön, joka kompensoi koskettamista.

Uskon myös, että jos uskallamme kehittyä kulttuuriksi, jossa lapsia halataan ja silitetään enemmän, voimme vähentää stressiin liittyviä oireita ja sairauksia. Kosketus opettaa lapsille myös sosiaalisuutta ja vuorovaikutustaitoja.

On tärkeää muistaa kosketus ihan ohimennenkin, tukanpörrötys tai rutistus. Kannattaa mennä isomman lapsen luo vaikka tietokoneelle ja kysyä kuulumiset. Samalla voi laskea kädet harteille ja antaa kevyen hartiahieronnan.

Jätämme liian helposti lapset päättelemään itsekseen, että he ovat ok. Sen sijaan meidän pitäisi kertoa heille ajatuksemme monin tavoin. Ihminen tarvitsee hitaita kosketuksia, jotka kulkevat syviä hermosäikeitä pitkin ja kertovat, että minä olen hyvä."

Jukka Mäkelä on lastenpsykiatri, THL:n kehittämispäällikkö ja lasten vuorovaikutusterapian kouluttaja.

Vierailija

Lastenpsykiatri: ”Kosketus on lapselle yhtä tärkeää kuin uni”

Vauvojen ja pienten lasten kuuluu nukkua äidin (tai isin) vieressä. Niin tekee ihmisapinatkin, ja evoluutiossa periydymme samasta kantaäidistä. Vauvojen jättäminen omiin sänkyihin tai pahimmassa omiin huoneisiin on ihan järkyttävää, perinne varmasti jostain yläluokan kultturista keski- tai valistuksenkin ajoilta. Lapsuus on niin lyhyt. Mutta mihin meillä aikuisilla on niin kiire? Olen 52-vee, ja tajuan, kuinka lyhyt on pienen lapsen äitinä olemisen aika onkaan.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alakoululaiselle riittää suihku yleensä muutaman kerran viikossa  ja aina urheilun päätteeksi. Tarpeen se on myös mutakylvyn jälkeen. Kuva:iStockphoto

Kädet pestään saippualla, mutta muuten pienen koululaisen iho ja hiukset puhdistuvat usein ilman pesuaineita. 

Milloin lapsen pitäisi pestä kasvojaan muullakin kuin vedellä?

Pesuneste on tarpeen vasta murrosiän lähestyessä. Pikkulapsen iho on siisti ja tasainen, eikä se rasvoitu. Siksi pesuainetta ei tarvita.

On yksilöllistä, missä vaiheessa murrosikä alkaa ja talirauhaset heräävät. Pesuneste kannattaa ottaa käyttöön silloin, kun iholle alkaa ilmaantua aknen merkkejä tai ensimmäisiä mustapäitä.

Saako lapsi pestä kasvojaan saippualla?

Saa, mutta perinteiset palasaippuat kuivattavat ihoa. Käsisaippua ei siis ole paras mahdollinen kasvojen pesuun. Lapsille sopivat lasten iholle suunnatut pesu­aineet ja yleensä myös herkän ihon tuotteet.

Milloin lapsen pitäisi käyttää pesuaineita iholle tai hiuksiin?

Pienen lapsen pesuun riittää pelkkä vesi, mutta kädet toki pestään saippualla. Jos iho on selvästi likainen eikä puhdistu pelkällä vedellä, käytetään saippuaa tai pesunestettä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä.

Lapsen hiuksetkin puhdistuvat usein pelkällä vedellä. Mieto sampoopesu on tarpeen silloin, kun hiukset näyttävät likaisilta. Jos lapsi hikoilee liikkuessaan paljon, hiki on hyvä pestä välillä sampoolla pois, sillä hikisessä hiuspohjassa bakteerit lisääntyvät helposti.

Lapsi sai synttärilahjaksi meikkejä. Ovatko lasten meikit iholle turvallisempia kuin tavalliset?

Kosmetiikan käytöstä syntyy hyvin harvoin mitään ongelmaa. Hajusteille tai säilöntäaineille allergisoituminen on tavallisin niihin liittyvä pulma. Se on kuitenkin melko harvinaista.

Jos meikeillä leikkii, ne pitää pestä pois. Se onnistuu pesunesteellä tai perusvoiteella. Kasvovesiä tai puhdistusmaitoja ei siis välttämättä tarvita.

Jos suvussa on taipumusta akneen, voiko sitä ehkäistä ihonhoidolla jo ennen murrosikää?

Aknen syntymistä ei voi ehkäistä omilla valinnoilla, kuten ihonhoidolla tai ruokavaliolla. Lievän alkavan aknen laajuuteen voi kuitenkin vaikuttaa. Hoidoksi riittää huolellinen puhdistus.

Täytyykö lapsen ihoa aina kosteuttaa kosteusvoiteella?

Ihoa ei tarvitse rasvata, ellei se ole kuiva. Monilla suomalaisilla iho kuitenkin kuivuu erityisesti talvisin. Perusvoiteesta ei ole haittaakaan. Usein luullaan, että rasvattu iho lakkaa huolehtimasta kosteudestaan itse, mutta se ei pidä paikkaansa.

Asiantuntija iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Maria Huttunen Terveystalosta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ohjelmoija Linda Liukas innostaa tyttöjä ottamaan teknologian haltuun omin ehdoin.

Ohjelmoija ja lastenkirjailija Linda Liukas uskoo tyttöjen tarvitsevan esikuvia, jotka kertovat, että tytöistä voi tulla isona vaikka koodari-balleriinoja tai eläintenhoitaja-ohjelmoijia.

–Teknologia on perinteisesti kuulunut matemaattisesti lahjakkaille introverteille pojille, Liukas sanoo. 

Kaikki tarvitset tyttöjä esikuviksi

Liukkaan uusi Hello Ruby -kirjasarja sukeltaa teknologian maailmaan Ruby-nimisen tytön matkassa. Vaikka kirjojen päähenkilö on tyttö, ne eivät ole vain tyttöjen kirjoja. Myös pojat tarvitsevat esikuvikseen tyttöjä.

– Minulle kirjailijana on hieno hetki, kun pienet pojat tulevat sanomaan, että Ruby on heidän lempihahmonsa kirjassa.

Linda toivoo, että kirjasarjan avulla vanhemmat heräisivät rohkaisemaan lapsiaan määrittämään itseään avoimemmin.

– Varsinkin varhaisteini-ikäiset tytöt helposti ajattelevat, että olen joko tätä tai tuota; minulla on kielipäätä, en voi olla matemaattinen tai minua kiinnostavat taiteet, en voi olla kiinnostunut kemiasta.

Vanhemmat voisivat omalla asenteellaan venyttää opittuja rooleja tuomalla teknologiaa tutuksi erilaisista näkökulmista. Olemme avainasemassa: miten puhumme teknologiasta? Miten innostamme sen pariin? 

Teknologia on perinteisesti kuulunut matemaattisesti lahjakkaille introverteille pojille.

Tytöille suunnattu teknologia pitää olla heistä lähtöisin, heidän näköistään 

Liukas on Rubya kehittäessään miettinyt, mistä itse innostui lapsena. Hänen ajatuksenaan on ollut kirjoittaa kirja, jossa ei opita asioita lukemalla, kuten tyttöjen on perinteisesti oletettu oppivan, vaan vaikka tuolilla keikkuen tai seikkailemalla.

Tyttöjen teknologiakasvatus ei pidä olla pelkkää pinkkiä höttöä.

Vaikka peliteollisuus mielletään nörttien ja insinöörien maailmaksi, on tulevaisuudessa peli- ja älylaitemaailmassa kysyntää erilaisille ihmisille – ja siksi tyttöjä pitäisi innostaa ottamaan teknologia haltuun omin ehdoin!

Teknologia tänään, mutta etenkin lastemme tulevaisuudessa, ei ole vain vihreänmustaa koodikieltä: se on yksisarvisia, värejä, seikkailuja ja tutkimista – jokaiselle omannäköisensä maailma. Tyttöjen teknologiakasvatuksen ei pidä olla pelkkää pinkkiä höttöä. Tytöt ovat paljon moniulotteisempia ja laajempia kuin perinteiset tyttöjen pelit ja sovellukset antavat ymmärtää.

– Tuolla kasvaa valtavan iso kepparityttöjen ryhmä, jotka koodaavat itselleen omia nettisivuja, he luovat sovelluksia ja perustavat omia sosiaalisen median kanavia keppareiden ympärille. Ei se ole vaaleanpunaista prinsessaunelmaa, vaan jotain, minkä tytöt ovat luoneet itse, omannäköisekseen.

Linda Liukas on suomalainen ohjelmoija ja lastenkirjailija. Liukas on perustanut Karri Saarisen kanssa Rails Girls -vapaaehtoisjärjestön, joka järjestää naisille koodaamisen viikonloppukursseja jaon levinnyt yli 200 kaupunkiin ympäri maailman. Vuonna 2014 Liukas sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon ja Euroopan komissio on myöntänyt Liukkaalle Digital Champion -arvonimen kansalaisten, yhteisöjen ja yritysten digitaalisten valmiuksien edistämisestä. Vuonna 2015 Liukkaalle myönnettiin ensimmäisenä Suomalaisen koodin edistäjä -palkinto.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.