Monet vanhemmat eivät tunnista käytöstään väkivallaksi, sillä Suomessa elää edelleen kurin kulttuuri, Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkö Satu Keisala sanoo.

"Joka toinen lapsi on kokenut kotonaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Monet vanhemmat eivät tunnista käytöstään väkivallaksi, sillä Suomessa elää edelleen kurin kulttuuri. Lapset on perinteisesti opetettu tottelemaan aikuisia sen sijaan, että kasvatusta olisi pohdittu lapsen näkökulmasta. Kun pinna palaa, moni käyttää vanhemmiltaan oppimiaan keinoja.

Se, miten vanhempi katsoo ja koskettaa, muovaa lapsen aivoja loppuiäksi.

On henkistä väkivaltaa esimerkiksi uhata jättää kiukutteleva lapsi yksin kauppaan. Se on lapsesta pelottavaa, vaikka aikuisen tarkoitus olisikin hyvä. Haitallisia kasvatuskeinoja ovat myös nöyryyttäminen, huutaminen ja psykologinen kontrollointi, sellainen ”en enää tykkää sinusta, jos et nyt ala käyttäytyä” -tyyppinen puhetapa. Ne herättävät lapsessa turvattomuutta.

Lapsella on tarve tuntea itsensä rakastetuksi, tuottaa muille iloa sekä saada lohtua ja läheisyyttä. Se, miten vanhempi kohtelee, koskettaa ja katsoo lastaan, muovaa lapsen aivoja ja mieltä loppuelämäksi.

 

Nykyisen aivotutkimuksen ansiosta tiedetään, miten vahingollista pelotteleminen tai uhkaileminen on lapselle. Jos vanhempi käyttäytyy uhkaavasti, esimerkiksi huutaa tai paiskoo tavaroita, lapsen kehossa erittyy samanlaisia stressihormoneita kuin jos häntä satutettaisiin fyysisesti.

Lapsuudessa koettu pitkittynyt stressi näkyy aivoissa ja kehossa pysyvästi. Kaltoinkohdelluilla lapsilla on aikuisina muita enemmän psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, kuten masennusta ja kakkostyypin diabetesta.

Vanhemman tehtävä on kestää lapsen pettymys, ottaa syliin ja lohduttaa.

Usein vanhemmat hermostuvat etenkin pienille lapsille, jotka eivät osaa kertoa kokemuksistaan. Se on erityisen haitallista, sillä heillä ei ole keinoja ymmärtää tapahtunutta tai rauhoittaa itseään.

Rajoittaminen kuuluu vanhemmuuteen. Sen voi kuitenkin tehdä monella tavalla. Kun lapsi vaikkapa syö hiekkaa, aikuisen pitää selittää rauhallisesti, miksi niin ei voi tehdä. Jos lapsi kielloista huolimatta jatkaa, vanhempi voi vaikkapa lähteä tekemään lapsen kanssa jotakin muuta. Vanhemman tehtävä on kestää lapsen pettymys, ottaa syliin ja lohduttaa.

Jos huomaa menettävänsä helposti malttinsa, kannattaa opetella rauhoittumista.

Aina ei voi onnistua oppikirjan mukaisesti. Kun vanhemman ja lapsen suhteeseen kuuluu lämpöä ja läheisyyttä, se kestää myös satunnaiset huonot päivät. Tärkeintä on, että vanhempi osaa pyytää huutamistaan anteeksi ja selittää lapselle, että kiukutus johtuu vaikkapa väsymyksestä.

Kaikissa vanhemmissa herää joskus ärtymystä lasta kohtaan. Jos huomaa menettävänsä helposti malttinsa, kannattaa opetella rauhoittumista. Nopein tie sympaattisen hermoston rauhoittamiseen on hengittäminen: laske kolmeen, kun hengität sisään, ja viiteen, kun hengität ulos.

Vanhemmuudessa voi kehittyä siinä missä työssä tai harrastuksissakin."

Satu Keisala työskentelee Ensi- ja turvakotien liiton projektipäällikkönä. Hän on mukana Kasvatuspuntari-kampanjassa, jossa jaetaan tietoa lapsen edun mukaisista kasvatuskeinoista.

Meidän Perhe 11/2016

Vierailija

Ensi- ja turvakotien Satu Keisala: ”Lapsen uhkaileminen on henkistä väkivaltaa”

notuota kirjoitti: Mietin vain, että lukevatko näitä ne, joiden pitäisi. Se yksi prosentti, jossa tapahtuu pahaa. Ja 99% vanhemmista Suomessa taas nykyään sallii omille lapsille aivan kaiken . Eli ongelma on päinvastainen, eli lapset kasvatetaan tekemään pahaa toisille, kuten opettajavideolla. Nykyään vanhemmat eivät ole enää itsekkäitä perinteisellä tavalla, kuten ennen, kun isä makasi sohvalla ja haetutti tohveleitaan, vaan ongelma on siinä, että vanhemmat ovat itsekkäitä siinä, mitä antavat...
Lue kommentti
notuota

Ensi- ja turvakotien Satu Keisala: ”Lapsen uhkaileminen on henkistä väkivaltaa”

Mietin vain, että lukevatko näitä ne, joiden pitäisi. Se yksi prosentti, jossa tapahtuu pahaa. Ja 99% vanhemmista Suomessa taas nykyään sallii omille lapsille aivan kaiken. Eli ongelma on päinvastainen, eli lapset kasvatetaan tekemään pahaa toisille, kuten opettajavideolla. Nykyään vanhemmat eivät ole enää itsekkäitä perinteisellä tavalla, kuten ennen, kun isä makasi sohvalla ja haetutti tohveleitaan, vaan ongelma on siinä, että vanhemmat ovat itsekkäitä siinä, mitä antavat lastensa tehdä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Opeta lapselle pienestä pitäen, että kaikkien täytyy päästä porukkaan.

Päiväkodista tulee ikävää palautetta. Hoitajan mukaan viisivuotias näyttää tekevän jatkuvasti kiusaa yhdelle tovereistaan. Lista on pitkä: nimittelyä, tavaroiden piilottamista, leikistä pois sulkemista. Samaa on ilmeisesti jatkunut jo pidempään, vaikka se on jäänyt aikuisilta huomaamatta.

Ensin tulee epäusko, sitten kiukku. Ennen kaikkea vanhempia nolottaa: mitä me olemme tehneet väärin?

– Se on vanhemmalle kauhea tilanne, ja tunteet ovat varmasti pinnassa, sanoo päiväkoti-ikäisten kiusaamista tutkinut kasvatustieteen tohtori Laura Repo.

"Pieni lapsi ei kiusaa, koska on paha tai ilkeä, vaan koska ei osaa toimia oikein."

Olisi hyvä, jos tiedon kiusaamisesta pystyisi ottamaan rauhallisesti vastaan: ryhtymättä siilipuolustukseen, mutta myöskään syyllistymättä suotta.

– Pieni lapsi ei kiusaa, koska on paha tai ilkeä, vaan koska ei osaa toimia oikein. Hänelle pitää opettaa, miten muiden kanssa toimitaan. Kaikilla lapsilla on opeteltavaa sosiaalisissa taidoissa ja kaikki voivat ne myös oppia, Repo sanoo.

Kun lapsi kiusaa, vanhemman tehtävä on kertoa hänelle, miten toimitaan: En pidä siitä, että kohtelet toisia huonosti. Niin ei saa tehdä enää kertaakaan. Pienelle lapselle se usein riittää. Kovin jyrkkä syyllistäminen aiheuttaa vain häpeää ja vastareaktioita.

– Rajat pitää vetää, mutta ei uhkaavasti. Ei tarvita pelikieltoja tai kovia rangaistuksia, vaan napakka komennus: tämä ei meidän perheessämme sovi.

Aikuisen malli tarttuu

Voiko jotenkin varmistaa, ettei kasvata omasta kullannupustaan kiusaajaa? Lapsi oppii yhdessä elämisen taitoja mallista. Kodin ilmapiirillä on iso merkitys.

Se, miten aikuiset suhtautuvat toinen toisiinsa, näkyy suoraan siinä, miten lapset kohtelevat toisiaan. Oppiiko lapsi, että toisten ulkonäköä ja taitoja sopii arvostella? Mollaavatko vanhemmat ääneen vaikka naapurinsedän pukeutumistyyliä?

Myös kasvatustyyli vaikuttaa siihen, millaisia toimintamalleja lapsi omaksuu.

– Väkivallalla ja kovalla autoritäärisyydellä on todettu yhteys siihen, että lapsi alkaa kiusata muita. Toisaalta myös liian salliva, rajaton kasvatus altistaa kiusaamiselle. Kumpikaan ääripää ei siis ole hyvä.

"Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylin ystävä, mutta kaikki voi ottaa mukaan porukkaan."

Kyselyjen mukaan yli kolmasosa vanhemmista pitää normaalina, että osa lapsista suljetaan pois yhteisistä leikeistä. Eiväthän kemiat aina kaikkien kesken kohtaa.

Tästä Repo on eri mieltä. Kun on kyse pienistä lapsista, kaikkien täytyy päästä mukaan.

– Lapsille kannattaa opettaa, että jokainen lapsi voi olla hyvä kaveri. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylin ystävä, mutta kaikki voi ottaa mukaan porukkaan.

Tappelija tarvitsee leikkitaitoja

Entä jos joku lapsi aina hermostuessaan käy päälle, haastaa riitaa tai ei muuten vain osaa leikkiä kivasti yhdessä? Pitääkö kiusaajakin ottaa mukaan?

Kyllä, Repo sanoo, mutta siihen tarvitaan aikuisten apua. Pieni lapsi saattaa lyödä siksi, että tulee jatkuvasti torjutuksi leikeistä.

Porukka sulkee herkästi joukosta lapsen, jolla on vaikkapa erityisen tuen tarpeita, kielellisiä pulmia tai puutteita itsesäätelyn taidoissa. Muut saattavat hyljeksiä lasta, joka on muita kömpelömpi, ei puhu yhtä sujuvasti tai käyttäytyy arvaamattomasti.

Ryhmän aikuisten kuuluu huolehtia, ettei kukaan tule toistuvasti torjutuksi.

Kun lapsella ei ole muita keinoja käsitellä voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta, hän käy kimppuun. Kumpikin osapuoli pitää toista syypäänä.

Lapsia ei voi jättää selvittämään pulmatilanteita keskenään, Repo korostaa. Ryhmän aikuisten kuuluu huolehtia, ettei kukaan tule toistuvasti torjutuksi.

Aikuinen voi auttaa siinä, miten toisten leikkiin voi mennä mukaan. Mitä enemmän onnistumisia tulee, sitä vinhemmin lapsen sosiaaliset taidot karttuvat. Porukkaan pääseminen yleensä lopettaa lyömisen.

Ihan toisentyyppinen kiusaaja taas on lapsi, joka ohjailee muita taitavasti ja päättää, kuka saa olla mukana. Taustalla ovat usein kotona opitut mallit, jotka lapsi siirtää kaveriryhmään.

– Voi olla haitallista lapselle, jos vanhemmat nostavat hänet jalustalle ja hän saa tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Hän alkaa lapsiryhmässäkin ohjailla, kiristää ja manipuloida, koska on oppinut, että se on sosiaalisesti palkitsevaa, Repo sanoo.

Jos ikävä vallankäyttö toimii ja herättää lapsiryhmässä jopa ihailua, aikuisten kuuluu puhaltaa peli poikki.

Kukaan ei voi olla aina koira

Yksi lapsista on kotileikissä aina koiran roolissa – ja koira käsketään leikin ajaksi päiväkodin eteiseen vahtiin.

Yksi poissulkemisen muoto on se, että kiusattu otetaan näennäisesti mukaan, koska aikuiset pakottavat, mutta hän ei oikeasti voi vaikuttaa rooliinsa. Aikuisten pitää varmistaa, että lapsi todella pääsee osallistumaan.

– Aikuinen voi antaa ihan suoria ohjeita pienten lasten leikkiin: koira ei voi olla koko ajan toisessa huoneessa. Koirat tulevat surullisiksi, jos ne eivät ole muiden kanssa. Ja välillä on jonkun muun vuoro olla koira.

"Kiusaamista ehkäisee tehokkaasti se, jos vanhemmat tuntevat toisensa, muodostavat yhteisön ja puhaltavat yhteen hiileen."

Kotona kannattaa jutella kaverikuvioista ja leikkien säännöistä: miltä sinusta tuntuisi olla koko ajan roolissa, jota et ole itse valinnut? Keskustelut ruokkivat lapsessa empatiaa ja toisten kunnioittamista.

Joskus ihan tavalliset, empatiakykyiset lapset voivat päätyä mukaan kiusaamiseen. Useampi lapsi saattaa osallistua pieneltä osaltaan: yksi torjuu leikistä, toinen ei istu viereen, kolmas ei kutsu synttäreille. Toisaalta jos yksikin lapsi ryhmässä uskaltaa rikkoa normeja, tilanne voi alkaa purkautua.

Jos oman lapsen rooli ryhmässä epäilyttää, kannattaa kysyä asiasta suoraan päiväkodin aikuisilta. Heidän kuuluu seurata tilannetta ja kertoa siitä vanhemmille.

Kiusaamista selvittäessä ei kannata jumittaa liian yksityiskohtaisesti siihen, mitä on tapahtunut, vaan keskittyä menemään eteenpäin. Tärkeintä on, että aikuiset ratkovat tilannetta yhdessä rakentavassa hengessä.

– Kiusaamista ehkäisee tehokkaasti se, jos vanhemmat tuntevat toisensa, muodostavat yhteisön ja puhaltavat yhteen hiileen, Repo sanoo.

Meidän Perhe 8/2016

Kun lapsi kiusaa

1. Jos kuulet lapsesi kiusaavan muita, älä ota itseesi vaan lähde rauhallisesti selvittämään, mitä on tapahtunut.

2. Kuuntele lasta. Onko kiusaamisen taustalla torjutuksi tulemista? Tietääkö lapsi, miten liittyä muiden leikkeihin? Pyrkiikö hän hallitsemaan muita siksi, että on epävarma asemastaan?

3. Tee napakasti selväksi, ettet hyväksy muiden kohtelemista huonosti. Muista seurata, loppuuko kiusaaminen todella.

vaihtelu

Ensin tulee epäusko, sitten häpeä – mitä jos lapseni kiusaa?

Piristävä kirjoitus. Yleensä kehutaan, miten suosittu oma lapsi on. Niin kauan kuin Suomessa kiusataan monikertaisesti muihin maihin nähden, oman lapsen suosio ei ole koskaan terveelle vanhemmalle ylpeyden aihe koska suosion syyt ovat usein manipulointi ja sosiaalisesti taitavan ja mukavan eristäminen. Kehua voi sillä, jos pystyy kertoa että ei ole antanut esimerkkiä kiusaamisesta arvostelemalla toisia lasten kuullen
Lue kommentti
Vierailija

Ensin tulee epäusko, sitten häpeä – mitä jos lapseni kiusaa?

Miksi kiusaavaa lasta pitäisi hävetä? Vika on vellihousulapsissa, jotka nyhjäävät nurkassa itkien ja kitisten, eivätkä pidä puoliaan, tai ovat jopa tyhmyyttään itse aiheuttaneet oman kiusaamisensa. Huolta kannattaa kantaa vasta, jos oma lapsi kiusaa siksi, että on itse luuseri. Muuten voi jopa olla tulevan työelämän voittaja-ainesta. Tässä maailmassa eivät heikot pärjää.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Arka lapsi tarvitsee erityisen paljon rohkaisua, aktiivinen lapsi rajoja, suomalaistutkimus suosittaa.

Kaikki lapset kaipaavat vanhemmiltaan tukea, hyväksyntää ja lämpimän sylin. Erityisen paljon vanhempien, etenkin äidin, tuesta hyötyvät arat lapset, selvitti psykologi Maryam Zarra-Nezhad Jyväskylän yliopistosta väitöstutkimuksessaan. Tutkimukseen osallistui noin seitsemänsataa 3–9-vuotiasta lasta vanhempineen.  

– Mitä enemmän arka lapsi saa vanhemmiltaan tukea ja rohkaisua, sitä paremmin hän uskaltaa ilmaista omia tunteitaan ja pärjää kavereiden kanssa, Zarra-Nezhad sanoo.

– Ilman vanhemman tukea jäävä arka lapsi tuntee muita enemmän vihan ja pelon tunteita, mutta hän ei pysty puhumaan niistä kenellekään. Hänellä on suurempi riski ahdistua ja masentua lapsena ja aikuisena.

Vähättely kaikille vahingollista

Temperamentiltaan haastava eli hyvin aktiivinen tai voimakastahtoinen lapsi puolestaan hyötyy siitä, että vanhemmat asettavat hänelle rajoja. 

– Haastava lapsi tarvitsee selkeät ja johdonmukaiset säännöt, joiden toteutumista vanhemmat valvovat. Hänen kanssaan on esimerkiksi hyvä sopia, että sänkyyn mennään aina yhdeksältä tai läksyt pitää tehdä ennen harrastuksiin lähtöä, Zarra-Nezhad toteaa.

Lasta vähättelevä ja syyllistävä kasvatustyyli on haitallinen kaikille lapsille, mutta erityisen paljon vahinkoa siitä on aralle.

– Lauseet ”Aina sinua saa hävetä” tai ”Et osaa tehdä mitään oikein” voivat saada aran lapsen tottelemaan vanhempaansa. Lapsi kuitenkin tuntee entistä enemmän pelkoa, vihaa ja levottomuutta. Hän siis miellyttää vanhempiaan oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Tunne lapsesi temperamentti

Tutkimuksessa selvisi, että etenkin äidin tuki on lapselle merkityksellistä. Tutkijan mukaan tämä voi osittain johtua siitä, että tutkimukseen osallistui vähemmän isiä kuin äitejä.

– Äidit ovat myös ehkä enemmän läsnä kouluikäisten lastensa elämässä kuin isät, ja siksi heidän tukensa on erityisen tärkeää, Zarra-Nezhad sanoo.

 Zarra-Nezhadin mukaan vanhemman kannattaa opetella tuntemaan lapsensa temperamentti. Näin hän tietää, millaista tukea lapsi kaipaa.

– Oikeanlainen kasvatustyyli tukee lapsen kehitystä ja antaa hänelle parhaat mahdollisuudet kasvaa terveeksi aikuiseksi.

MA Maryam Zarra-Nezhadin psykologian väitöskirja ”The Joint Effects of Parenting Styles and The Child's Temperamental Characteristics in Children's Social-emotional Development” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 21. marraskuuta 2016.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos lapsi saa kiukkukohtauksen, moni aikuinen vaatii kuria. Ihmeen moni aikuinen ilmaisee itse jopa vihaa sekä kasvokkain että netissä, kirjoittaa tutkija Laura Repo kolumnissaan.

Uhmakkuutta, aggressiivisuutta, vihaa ja impulsiivisuutta. Tai vetäytymistä, jännittämistä ja estyneisyyttä. Kaikki nämä voivat kertoa siitä, että lapselta puuttuu itsesäätelyn taitoja.

Taidot kehittyvät, ja niitä pitää opetella. Pienen lapsen vielä kuulukaan pystyä hallitsemaan esimerkiksi vihan tunteitaan.

Jotta taidot kehittyvät, lapsi tarvitsee johdonmukaista ja myönteistä ohjausta aikuisilta. Tunteiden säätelyä voi oppia vain, kun vierellä on aikuinen joka ei ole omien tunteidensa vietävänä. Aikuisen pitää hallita omat tunteensa ja tajuta niiden vaikutus lapseen. Kielteiset tunteet lasta kohtaan johtavat helposti siihen, että lasta yrittää ohjata moittimalla tai rankaisemalla.

Huutamalla itse ei voi opettaa lasta olemaan huutamatta.

Jos aikuiset ilmaisevat vihaa avoimesti kasvokkain tai netissä, vaikuttaa se väistämättä lapsiin.

Lasten taitojen kehittymiseen vaikuttaa myös aikuisten keskinäinen vuorovaikutus ja esimerkki. Jos aikuiset eivät säätele omia kielteisiä tunteitaan vaan ilmaisevat vihaa avoimesti kasvokkain tai netissä, vaikuttaa se väistämättä lapsiin.

On hämmentävää, miten monet aikuiset syyttävät lapsia ja nuoria huonosta käytöksestä, ja ratkaisuksi haluavat koventaa ilmapiiriä ja lisätä rangaistuksia.

Tutkimusnäyttö osoittaa yksimielisesti, että lapsen ja aikuisen lämmin vuorovaikutus on yhteydessä lapsen emotionaaliseen hyvinvointiin, oppimiseen ja hyviin suhteisiin toisten lasten kanssa.

Jos itsesäätely ei onnistu, johtaa se helposti kiusaamiseen.

Itsesäätelykyky on välttämätön sille, että ihminen toimii tilanteeseen sopivasti ja tarkoituksenmukaisesti suhteessa muihin. Jos itsesäätely ei onnistu, johtaa se helposti kiusaamiseen.

Tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tyttö-poika-rajojen kaataminen päiväkodeissa ja kouluissa on vain hyvä asia, päätoimittaja Anna Ruohonen kirjoittaa.

Lapseni kävivät päiväkotia, jossa oli tyttöjen jonot ja poikien jonot. Kun lapset aamulla tulivat päiväkotiin, piti heidän valita menevätkö tyttöjen kanssa askartelemaan vai poikien kanssa leikkimään ukkeleilla ja autoilla. Kevätjuhlassa oli tyttöjen esitys ja poikien esitys, ja retkelläkin lapset kävivät tytöt ja pojat erikseen.

Se oli hullua: Aikuisten tekemä jaottelu ohjasi lasten ystävyyssuhteita ja alleviivasi lapsille, että tyttöjen ja poikien välillä on yhdessä tekemisen raja. Jako lisäsi ryhmäpainetta tyttöjen ja poikien kesken ja tunnetta siitä, että on olemassa jokin tytön tai pojan malli, jollainen pitäisi olla.

Onko työpaikkasi ruokalassa erikseen jono naisille ja miehille?

Malli näkyi siinäkin, miten lapsista puhuttiin. Oli prinsessat ja spidermanit.

Mutta onko työpaikkasi ruokalassa erikseen jono naisille ja miehille? Ei meilläkään.

Vaikka ei, itse työmarkkinat ovat Suomessa edelleen jakautuneet naisten ja miesten aloihin. Tämä ylläpitää eroja palkoissa ja eläkkeissä – ja rajoittavia ajatusmalleja siitä, mitä itsestä voi tulla. Suomalaisnaisen euro on noin 83 senttiä etenkin siksi, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla. Suomessa ero on suuri, kun vertaillaan Euroopan maita.

Tänään some kauhisteli virheellisiä tulkintoja Opetushallituksen oppaasta, joka neuvoo kouluja tasa-arvosuunnitelman tekemisessä. Kuten päivän mittaan on jo selvinnyt, opas ei määrää, että tyttöjä ei saa sanoa tytöiksi ja poikia pojiksi (kannattaa lukea Nytin juttu kokonaan).

Opas kehottaa kohtelemaan lapsia yksilöinä, eikä tyttöjen tai poikien joukon osana.

Se sijaan opas kehottaa kohtelemaan lapsia yksilöinä, eikä tyttöjen tai poikien joukon osana. Tytöt ja pojat -jankutus ylikorostaa sukupuolen merkitystä.

Opas kehottaa välttämään valmiita malleja siitä, millaisia ovat tytöt tai pojat. Tarkoitus on varmistaa, että kaikilla lapsilla on tasa-arvoinen mahdollisuus kouluttautua, oppia ja löytää oma alansa. Ja löytää omanlaisensa joukko, johon saa tuntea kuuluvansa.

Ehkäpä myös esittää kevätjuhlassa sitä, mitä itse on oppinut.

Lapset kasvavat kohti elämää, jossa työtä tai ystävyyttä ei valita sukupuolielimillä.

Siitä vanhemmat saavat olla vain onnellisia.

Vierailija

Kolumni: Kiitos, ei enää lasten luokittelua prinsessoihin ja hämähäkkimiehiin

Vierailija kirjoitti: Minkäs teet, jos lapsi parkuu prinsessapuvun perään. Eihän siinä nyt mitään ongelmaa ole, sen kun pitää. Ongelma tulee siinä kun tyttö ei halua olla prinsessa vaan merirosvo mutta päiväkodissa määrätään että kyllä sun nyt vaan pitää olla koska olet tyttö, mekko ylle ja kruunu päähän ja ole hiljaa (noin kävi mun tytölle).
Lue kommentti
Vierailija

Kolumni: Kiitos, ei enää lasten luokittelua prinsessoihin ja hämähäkkimiehiin

Musta on hämmentävää miten väärin tämän asian voi ymmärtää halutessaan. Ei kai ongelma ole se jos 4v tyttö haluaa ja saa olla prinsessa. Ongelma on se ettei hänelle juuri tarjota vaihtoehtoja. Ja se että 3-vuotias poika "ei saa". Meillä on isosiskon imussa prinsessoiva pikkupoika ja kyllä hänelle ympäristö tekee selväksi että nyt menee pieleen. Naamiaisissakin pitää naureskella, kaupassa myyjä hohotti kun hyllyn välissä selitin lapselle että ei löydy hänelle oikean mallisia frozen-pikkareita,...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.